Miten koulukiusaaminen vaikuttaa sinuun aikuisena

Vierailija kirjoitti:

Päivittäin hymyilyttää ja muistelen ilolla miten kiusasin hölmöjä koulussa. Nyt olen korkeasti koulutettu, menestynyt työurallani ja onnellisesti perheellinen!

Nämä tyypit ei yleensä joko vaikuta onnellisilta tai sitten vaikuttavat, mutta ovat ällöjä tai narsisteja.

Vierailija kirjoitti:

Päivittäin hymyilyttää ja muistelen ilolla miten kiusasin hölmöjä koulussa. Nyt olen korkeasti koulutettu, menestynyt työurallani ja onnellisesti perheellinen!

Toivottavasti sinun lapsiasi kiusataan koulussa, saat nähdä sen tuskan mitä itse aiheutit

Kaikki mikä ei tapa vahvistaa. Rehellisesti sanottuna, ei sitten millään tavalla. 

Ulkopuolisuuden tunne. Olen syvästi pettynyt ihmisiin. Epäluulo ja luottamuspula.

Kiusaaminen on tehnyt myös minusta rohkean. En välitä, mitä muut minusta ajattelevat. Kestän yksinäisyyttä.

Jos minua ei olisi kiusattu, olisin mennyt massan mukana.

Eli on siinä hyvätkin puolensa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päivittäin hymyilyttää ja muistelen ilolla miten kiusasin hölmöjä koulussa. Nyt olen korkeasti koulutettu, menestynyt työurallani ja onnellisesti perheellinen!

Toivottavasti sinun lapsiasi kiusataan koulussa, saat nähdä sen tuskan mitä itse aiheutit

Ei tietenkään kiusata, olen opettanut heille että omaa puolta täytyy pitää, kenenkään ei saa antaa kävellä itsensä yli. En minä kasvata nössöjä.

Eipä oikeastaan mitenkään. Olen ajatellut kiusaamistilanteet läpi, ja nyt tiedän, mitä kiusaajille olisi oikeasti pitänyt sanoa, että niiden turvat olisivat menneet tukkoon. Olen katsonut tilannetta aikuisen näkökulmasta, en enää teinin. Ei myöskään pidä ylikorostaa sitä, miten kamalaa kiusaaminen oli, jos ja kun elämässä oli silloin muutakin.

Kiusaaminen teki minusta jotenkin tyhjän. Ja syyllisen. Ei ole lupa olla mitään. Tuntuu, ettei ole edes oikeutta yleisillä teillä liikkumiseen tai mihinkään tässä maailmassa.

Silti päivä kerrallaan.

Kuitenkin minulla olisi mielestäni ollut oikeus saada terapiaa koko elämä ja vielä niin, että ne kaksi kiusaajaa olisivat maksumiehinä. Yhdeksän vuotta kouluhelvettiä oli liikaa.

Muutin varhaisteininä maalta Helsinkiin ja päädyin kiusatuksi. Olin onneksi isokokoinen, joten muutamalla tappelulla suunsoitto vähitellen loppui. Edelleen, vuosikymmeniä myöhemmin, käyttäydyn aggressiivisesti, jos joku alkaa viisastelemaan. Näin sekä työ-, että vapaa-ajalla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päivittäin hymyilyttää ja muistelen ilolla miten kiusasin hölmöjä koulussa. Nyt olen korkeasti koulutettu, menestynyt työurallani ja onnellisesti perheellinen!

Toivottavasti sinun lapsiasi kiusataan koulussa, saat nähdä sen tuskan mitä itse aiheutit

Vau vaikka sua olis kiusattu niin meinaatko että viattomille lapsille toivot sitä? Ootte te pimeitä. Katkeruudesta on myös mahdollista päästä yli, vinkvink

Enpä ole jäänyt menneissä rypemään. Monia kiusattiin, en ollut ainoa. Eteenpäin pitää elämässä katsoa, aina.

Olen masentunut ja ahdistunut

Monien vaiheiden, osa varsin vaikeitakin, päädyin kuitenkin unelma-ammattiini ja naimisiin ihanan miehen kanssa.

Pitkään kärsin siitä ajatuksesta, että en ansaitse hyviä asioita elämääni, enkä myöskään uskalla niitä toteuttaa.

Vasta yli kolmikymppisenä sisuunnuin ja opiskelin ammatin, josta olin haaveillut ja uskalsin myös sitoutua mieheeni kunnolla.

Eli uskalsin mennä naimisiin ja tehdä lapset.

Välillä vieläkin epäilen itseäni ja huomaan pitäväni itseäni muita huonompana, mutta muistutan itseäni siitä, että kiusaaminen ei koskaan ollut minun vikani, vaan olin lapsi, jota kukaan ei puolustanut tai josta kukaan ei välittänyt. Ei todellakaan minun vikani.

Muistutan itseäni myös siitä, että selvisin, olen hengissä, järjissäni ja saanut elämäni kuntoon. Ihan itse.

Olen saanut elämääni ihanan perheen, unelma-ammatin, asun kivassa talossa ja harrastuksiinkin on nyt aikaa kun lapset eivät ole enää ihan pieniä.

Tiedän olevani onnekas, että selvisin siitä helvetistä, joka vuosikausia kestänyt koulukiusaaminen oli. Tiedän, että kaikki eivät ole yhtä onnekkaita.

Koulukiusaaminen onkin hirvittävä vitsaus, joka pitäisi saada kitkettyä.

Se on kansantaloudellekin kallista, kaikki eivät selviä unelma-ammatteihinsa ja veron maksajiksi, vaan uupuvat kammottavan henkisen ja fyysisen taakan alle.

Minulla on sellainen tunne, ettei kukan pidä minusta. Osittain se on varmasti tottakin, koska ihmiset karttavat minua. Pidän huolta hygieniastani ja hampistani. Käyn leikkauttamassa hiukseni. Pukeudun perusvatteisiin.

Järjestän kostoja. Yhdeltä meni työt&rahat, toiselta auto, 3. Ei tiedä miksi terveys.

Pari vankilassa, pari arkussa.

Pikku hiljaa hyvä tulee..

Itse keskityn elämästä nauttimiseen tai olen jo vuosia..

Haudon kostoa. Tekisi mieli hankaloittaa heidän työelämäänsä, etenkin tekopyhien kohdalla.

Minulta se vei työkyvyn, olen eläkkeellä.

Samoin työkyvytön myös lapset piti tehdä yksin kun ei kyennyt luottamaan että joku oikeesti tykkäis. Onhan kallista ollut yhteiskunnalle tämä perhe.

On taipumusta miellyttää muita. Yritin lapsena miellyttää kiusaajia, jotta he eivät olisi kiusanneet. Se ei auttanut.

Vierailija kirjoitti:

Eipä oikeastaan mitenkään. Olen ajatellut kiusaamistilanteet läpi, ja nyt tiedän, mitä kiusaajille olisi oikeasti pitänyt sanoa, että niiden turvat olisivat menneet tukkoon. Olen katsonut tilannetta aikuisen näkökulmasta, en enää teinin. Ei myöskään pidä ylikorostaa sitä, miten kamalaa kiusaaminen oli, jos ja kun elämässä oli silloin muutakin.

Hyvät ohjeet 👍

Kyllä aikuisetkin kiusaa. Mutta sitä on jo oppinut pitämään puolensa. Mä oon ihan varma että jokainen kohtaa jossain vaiheessa elämäänsä jonkinlaista kiusaamista.