Miten koulukiusaaminen vaikuttaa sinuun aikuisena

Tiedän missä kiusaajani on töissä. Joku päivä seuraan sitä ja annan isän kädestä. Aaah.

Ei mitenkään. ” Normaalin” työssäkäyvän alkoholistivanhemman käytös sen sijaan…

Vierailija kirjoitti:

Järjestän kostoja. Yhdeltä meni työt&rahat, toiselta auto, 3. Ei tiedä miksi terveys.

Pari vankilassa, pari arkussa.

Pikku hiljaa hyvä tulee..

Itse keskityn elämästä nauttimiseen tai olen jo vuosia..

Sinäkö järjestit tälläiset kostot?

Miksihän tästä aiheesta alapeukkuja saavat ne, jotka ilmoittavat jollain tavoin päässeensä kiusaamisesta yli, ja yläpeukkuja ne, jotka yhä kymmenien vuosien kuluttua siitä kärsivät ja ehkä jopa hautovat kostoa? Miksi se on hyvä, että kiusaaminen määrittää elämää noin pitkälle? Eikö saa selvitä voiton puolelle surullisista kokemuksista?

Muuten menee ihan hyvin, mutta isot ryhmäjutut eivät ole helppoja. Esim. nyt vaikka työpaikan isot illanvietot. Jossain syvällä takaraivossa lymyää kiusaamisen ja naurun alaiseksi tulemisen pelko. Siksi yleensä käyn vain lyhyesti paikalla piipahtamassa ja lähden pois mahdollisimman pian.

Vierailija kirjoitti:

Miksihän tästä aiheesta alapeukkuja saavat ne, jotka ilmoittavat jollain tavoin päässeensä kiusaamisesta yli, ja yläpeukkuja ne, jotka yhä kymmenien vuosien kuluttua siitä kärsivät ja ehkä jopa hautovat kostoa? Miksi se on hyvä, että kiusaaminen määrittää elämää noin pitkälle? Eikö saa selvitä voiton puolelle surullisista kokemuksista?

Jos ketjun aiheena on kiusaamisen vaikutukset, niin "ei vaikuta mitenkään :)" on typerä vastaus. Vähän kuin joku kysyisi autoista ja sinä kävisit ilmoittamassa, että olet pärjännyt polkupyörällä jo 5 v., mikseivät muutkin? Tee oma ketju niille joihin kiusaaminen ei ole vaikuttanut, jos et halua ala peukkuja.

Olen yli 30-vuotias ja asun edelleen vanhempieni luona. Tutkinto on mutta alalta, jolla en ikinä pysty hankkimaan elatusta. En ole koskaan ollut vieraalla töissä. En edes pysty ajattelemaan vastuita, joita siitä tulisi. Äiti antaa bensarahaa. Täytän päiväni hömpällä kuten positiivisen psykologian kurssilla, tunneilmaisuopiskelulla ym. Onneksi vanhemmilla on omaisuutta, mitä myydä sitten kun aika heistä jättää. Miehistä minulla ei ole mitään kokemusta, sillä pelkään heitä. Otin sivusiilin, jotta miehet luulisivat minua lesboksi.

Kärsin masennuksesta, yleistyneestä ahdistushäiriöstä ja sosiaalisten tilanteiden pelosta. Ihmissuhteet ovat minulle todella vaikeita, enkä luota ihmisiin. Välillä taas olen ollut jotenkin rajaton ja luottanut liikaakin, mistä on koitunut minulle vaikeuksia.

Minun masennukseeni on liittynyt paljon itsevihaa ja -syytöksiä. Vasta ihan viime aikoina olen alkanut kyseenalaistaa ajatusmallejani ja suunnata vihaa itsestäni poispäin. Aina en ole osannut kanavoida sitä oikein, on tullut ylilyöntejä ja huteja.

Viime aikoina olen ollut nuoruuden kokemusten takia todella ahdistunut. Ilmeisesti elämäni on nyt kohtalaisen seesteistä, joten nyt on turvallinen hetki käsitellä näitä asioita. Muutaman ihmisen kanssa olen asiasta jutellut, ja he sanovat minun kokeneen törkeää väkivaltaa. Tuntuu, että lopultakin joku uskoo minua. Olen yhtä aikaa vähän järkyttynyt ja helpottunut.