Miten koulukiusaaminen vaikuttaa sinuun aikuisena

Vierailija kirjoitti:

Kyllä aikuisetkin kiusaa. Mutta sitä on jo oppinut pitämään puolensa. Mä oon ihan varma että jokainen kohtaa jossain vaiheessa elämäänsä jonkinlaista kiusaamista.

Mua kiusas koulussa nimenomaan opettajat

https://www.artstation.com/artwork/9aqDa

Mua on  "koulukiusattu" vasta yli kolmekymppisenä ja yhä edelleen jaksaa ihmetyttää miten aikuinen ihminen voi olla yläastelaisen tasolla.

Minun on vaikea tutustua ihmisiin. Itsetuntoni on aika huono. En uskalla luottaa, että kukaan voisi pitää minusta. Ajattelen, että muut pitävät minua rumana ja vastenmielisenä ihmisenä. Olen herkkä kritiikille ja työelämän ristiriitatilanteille.

En tunne katkeruutta enkä muistele kiusaamista enää, mutta kyllä se vaikuttaa taustalla itsetuntooni edelleen. Työelämässä olen oppinut ensimmäistä kertaa, että ehkä minäkin olen ihan hyvä ihminen. Aluksi tuntui vaikealta uskoa, että joku voi oikeasti pitää minua toivottuna ja pidettynä työkaverina.

Olen 37 v. ja jäin lapsettomaksi vanhaksipiiaksi. Olen kärsinyt masennusjaksoista 20 vuotta. Muuten olen ihan perusonnellinen, mutta joskus tuntuu, että elämä meni hukkaan.

Nro 24 jatkaa vielä, että yritän miellyttää ihmisiä ja olen ylikiltti. Se on ajanut minut sairauslomalle töistä, ja nyt yritän opetella tervettä itsekkyyttä ja puolieni pitämistä.

Yksinäisyytenä

En luota ihmisiin. Uudessa työpaikassa jännittää miten muut ottavat minut vastaan. Ja teen ennakkokäsityksiä muista ihmisistä, arvelen kuka on "paha" ja kuka "hyvis".

Nuorena aikuisena itsetunto oli alhainen, mutta nyt hieman vanhempana olen oppinut olemaan paljon itsevarmempi, olemaan ylpeä itsestäni ja pitämään puoleni. Olen myös pyrkinyt aina itse olemaan ystävällinen kaikille.

Luen ketjun myöhemmin läpi, kun aihe liiankin tuttu. Aina lukioon asti jatkui. Itsellä vaikuttaa siihen etten luota ihmisiin. Epäilen kaikkea ja en mielelläni kerro asiostani. En osaa tutustua muihin tai ole rento porukassa. Olen jäänyt vähän "pihalle" sosiaalisesta elämästä. Olen ollut liikaa yksin ja samalla elänyt varmaan hyvin eri lailla kuin muut his miettii sosiaalista elämää. Samalla jännitän kaikkea, olen arka, häpeän helposti itseäni ja itseluottamus heikko. Jotkut nuorisoporukat saavat näin vuosienkin päästä minut levottomaksi jos vastaan tulevat.

Mietin ettei kukaan halua seuraani tai valitsee jonkun muun kuin minut jos vaan pystyy. Olin niin yksin nuorena ja koko nuoruus meni kuin ohi. Se satutti myös kiusaamisen lisäksi. Lisäksi minulla on traumoja jäänyt ja erilaisia oireita niihin liittyen. Koen etten tavallaan tunne itseäni ja persoona jäänyt "rikkinäiseksi". En tiedä missä olen hyvä yms. Koen myös ulkopuolisuuden ja irrallisuuden tunnetta. Olen jännittynyt usein ja huolissani kaikesta.

Jatkan vielä 29 viestiin etten koe pystyväni itsekään parisuhteeseen. Lapsia en onneksi halua, mutta jo parisuhde ajatuksenakin on vaikea. Kuka minut huolisi ja miten voisin toisen päästää niin lähelle. Samalla en kuitenkaan siedä vääryyttä enää. Arka olen mutta en halua huonoon suhteeseen ja arvostan itseäni edes sen verran. Samalla elämä jää elämättä jos aina jännittää ja välttää kaikkea. Lisäksi olen ajoittain masentunut ja ahdistunut. En koe elämääni hyväksi. Tosin persoonalla merkitystä ja en koe, että elämäni olisi ollut helppoa muutenkaan.

Samanlaisis kiusaajia täälläkin on palsta täynnä. Milloin mitäkin ihmistä tai ihmisryhmää kiusataan.

Siten, että odotan milloin on sopiva tilaisuus tasata tilit.

Itsetunto 0 ja ulkona liikkuessa pelkään edelleen teinijoukkoja, koska ajattelen että ne alkaa jotain huutelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Nro 24 jatkaa vielä, että yritän miellyttää ihmisiä ja olen ylikiltti. Se on ajanut minut sairauslomalle töistä, ja nyt yritän opetella tervettä itsekkyyttä ja puolieni pitämistä.

Saikutttaminen on työnantajan kiusaamista.

Vierailija kirjoitti:

Haudon kostoa. Tekisi mieli hankaloittaa heidän työelämäänsä, etenkin tekopyhien kohdalla.

Minä olen tässä onnistunut. Olen päässyt päättämään töihinotossa ja tottakai kiusaajani=huonot tyypit eivät saaneet töitä. Lisäksi lastani on kiusattu ja kiusaajan vanhemmat eivätkä kiusaajan perheen muut lapset sitten saaneet töitä. Ehkä saivat muualta, ehkä ei, ei ole minun ongelmani. Silti koen, että tilit eivät ole riittävän tasan yhäkään, koska esim. minua kiusasi niin moni, enkä ole tämän työllistymättömyyden kautta voinut vaikuttaa kuin muutamaan.

Siten, etten siedä kiusaamista enää yhtään vaan annan heti takaisin.

Varon vapaa-ajalla näkemistä, etenkin jos ihminen vaikuttaa "voittajuutta" arvostavalta tai määräilevältä. Syvällisyys on aina ollut tärkeämpää kuin manipulointihalu.

Opin vihaamaan maailmaa.

Kiusaajiin ja muihin limanuljaskoihin tuli nollatoleranssi

Aika herkkua katsoa joskus kiusaajien ilmeitä, kun näemme sattumalta pitkän ajan jälkeen. :D Tietäävät sisimmässään aikanaan toimineensa väärin. Mulla on elämä hyvällä mallilla, se myös näkyy minussa. En ole nyt, enkä ollut aiemminkaan millään tavalla altavastaaja heihin nähden. Luikkiivat karkuun nyt. Ovat ilmeisesti sen verran kasvaneet menneistä ajoista. Katson heitä pistävästi ja huvittuneena. Pelkäävät?