Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miten nykyvanhempi enää keksii rangaistuksia lapsilleen?
23.08.2015 |
Kun tulee se tilanne, että lapsi ei kertakaikkiaan vaan tottele puhetta ja pitäisi keksiä joku rangaistus, jolla asian saisi taottua lapsen päähän. Siinä sitten luettelee mielessään mahdollisia rangaistusvaihtoehtoja: tukistukset ja selkäsauna eivät käy kun ne ovat laittomia, nurkkaan ei saa laittaa seisomaan kun se on haitallinen häpeärangaistus, jäähypenkki ei käy, kun se on lapsen haitallista eristämistä ym ym. Eipä jää paljon mahdollisuuksia jäljelle, varsinkaan sellaisia jotka tehoaisivat siihen tavallista kovapäisempään lapseen.
Monen vanhemman "ratkaisu" tuntuukin olevan se, että kun sitä ei vahingolliseksi tuomittua mutta kuitenkin tehokasta rangaistusta ei löydy, niin lapsen vaan annetaan tehdä mitä tykkää.
Tuntuukin, että onko lastenkasvatuksen ns. asiantuntijoilla vähän kokonaisuus hukassa. Vaikka se rangaistus aiheuttaisikin lapselle jonkun haitan (ja ihmehän se oikeastaan olisi, jos suunnitellusti ikäväksi tarkoitettu asia ei aiheuttaisi jotain haittaa näin yleisesti ajatellen) niin tosi pieni haitta se on verrattuna siihen, että lapsi elää kurittomana.
Kommentit (67)
[quote author="Vierailija" time="23.08.2015 klo 14:04"]
[quote author="Vierailija" time="23.08.2015 klo 13:45"]
[quote author="Vierailija" time="23.08.2015 klo 13:39"]
"Kuoliaaksi haalajien" lapsia sitten kieltää aikanaan poliisit, tuomari ja vankeinhoitolaitos.
[/quote]
Olisko tälle jotain lähdettä? Jos rikollisten taustoja tarkastellaan, niin ne ovat varsin yhteneväiset, mutta yhdistäviä tekijöitä ovat ennemminkin rikkinäiset kodit, huolenpidon puute ja usein väkivalta muodossa tai toisessa.
[/quote]
En ole lainaamasi henkilö. No jos ei rikollisia, niin muuten vaan luusereita sitten. Kyllähän se, jos lapsella ei ole selkeitä rajoja ja tervettä kunnioitusta ja pelkoa auktoriteetteja kohtaan, tarkoittaa ettei koulussakaan tule kovin hyvin menemään. Tulee sitten näitä AV-mammoja...
Itse olen kasvanut kovassa kurissa ja mm. yliopisto tai teknillinen yliopisto ja sielläkin vain "oikea tiedekunta", eli insinööriopinnot tai valtio-, oikeus-, talous tai lääketiede oli aina ainoa vaihtoehto. Pärjäsin hyvin luonnontieteissä, joten päädyin lääkikseen. Asia oli selvä jo peruskoulusta lähtien. Kapinapuheet mistään muusta yläasteella poikivat saman tien vapauksien menetystä. Vanhemmat puuttuivat myös parin luokkakaverini kanssa leikkiseeen, sillä olivat ns. villejä tapauksia. Nyt kiitän vanhempiani. Molemmat näistä luokkakavereista itse asiassa ovat tätä nykyä kouluttamattomia ja työttömiä. Kuulin, kun oli tarkoitus pitää jotain luokkakousta pari vuotta sitten, mikä tosin jäi suunnitteluasteelle ilmeisesti.
Vanhempien tehtävä on antaa lapselle mahdollisimman hyvät eväät elämään. Se velvollisuus kestää vähintään siihen asti, kunnes lapsi on täysi-ikäinen ja muuttaa kotoaan. On tärkeämpää, että lapsi saa hyvän ja vahvan alun, vaikka se tarkoittaisi ettei vanhemmat olisikaan aina lapsen "parhaita kavereita". Sitä varten on ne oikeat kaverit. Vanhempien tehtävä on olla auktoriteetti.
Itselläni on nykyään erinomaiset välit vanhempiini ja nyt jo voidaan väitelläkin asioista. Mutta edellään kunnioitan heitä yli kaiken. Erityisesti sen takia, että rajat olivat aina selvät ja lapsena tehtäväni oli vain leikkiä ja suorittaa eteeni asetetut opiskeluvelvoitteet. Mitä muuta voisi lapsuudeltaan toivoa?
[/quote]
Mä näen muitakin tapoja asettaa rajoja kuin rangaistukset. En oikein usko rangaistusten tehoon, asioiden oppiminen tapahtuu ihan muuta kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.08.2015 klo 14:07"]
Mä näen muitakin tapoja asettaa rajoja kuin rangaistukset. En oikein usko rangaistusten tehoon, asioiden oppiminen tapahtuu ihan muuta kautta.
[/quote]
Yrität hakea liian monimutkaista ratkaisua erittäin yksinkertaiseen ongelmaa. Se on tämän ajan ongelma. On liian vähän oikeita ongelmia, joten pitää kehitellä niitä helppoihinkin asioihin. Lapsi kasvaa kurissa ja nuhteeessa. Aikuisena voi sitten tehdä omat valintansa. Kun pohja on vahva, se kestää muutaman virheliikkeenkin myöhemmin.
Pojan kaverin äidiltä kuulin että poika oli päiväseltään käynyt niiden mökillä, vaikka on ehdoton määräys että tuollaisista reissuista pitää ilmoittaa kotiin etukäteen.
Poika oli hakenut yliopistoon ja käynyt pääsykokeissa, kesällä otin sen hyväksymiskirjeen ja printtasin tilalle lapun jonka mukaan olisi jäänyt pisteen päähän opiskelupaikasta. Kuukausi vielä niin voin kertoa mitä tapahtuu jos yhteisesti sovittuja sääntöjä ei noudateta. Siinäpähän miettii kun ensi vuodeksi pänttää uudestaan pääsykokeisiin.
[quote author="Vierailija" time="23.08.2015 klo 14:15"]
[quote author="Vierailija" time="23.08.2015 klo 14:07"]
Mä näen muitakin tapoja asettaa rajoja kuin rangaistukset. En oikein usko rangaistusten tehoon, asioiden oppiminen tapahtuu ihan muuta kautta.
[/quote]
Yrität hakea liian monimutkaista ratkaisua erittäin yksinkertaiseen ongelmaa. Se on tämän ajan ongelma. On liian vähän oikeita ongelmia, joten pitää kehitellä niitä helppoihinkin asioihin. Lapsi kasvaa kurissa ja nuhteeessa. Aikuisena voi sitten tehdä omat valintansa. Kun pohja on vahva, se kestää muutaman virheliikkeenkin myöhemmin.
[/quote]
Tuo edustaa sellaista ajattelua, joka on täysin oman ajatteluni vastaista. Omia valintojaan ei opi tekemään, jos ajattelua saa opetella vasta aikuisena. Rankaisu on vanhemmalle helppo keino, mutta lapselle karhunpalvelus: lapsi oppii siinä vain silmänpalvontaa, ei niinkään sitä, miten oikeasti pitäisi toimia. Vanhemmalle olisi myös helppoa, jos lapsella ei olisi omaa tahtoa, mutta kun sellainen nyt lapsellakin sattuu olemaan, täytyy vain hyväksyä tosiseikat ja toimia niiden mukaan.
[quote author="Vierailija" time="23.08.2015 klo 13:59"]
Onko tuo ensimmäinen siis esimerkki kuoliaaksi halaamisesta? Onko muita mahdollisia toimia kuin nuo kaksi? Ainakaan itse en oikein usko "tuntuviin sanktioihin". Voi nimittäin miettiä, mistä käytös johtuu ja mitä sille pitää tehdä. Rangaistukset eivät opeta itse asiaa, ne opettavat vain välttelemään rangaistuksia. Muistuu mieleen esimerkiksi pari kaveria yläasteelta, joilla oli ankaria rangaistuksia kotona. Eivät ne jättäneet tekemättä niitä kiellettyjä asioita, ne vain keksivät uusia ja uusia keinoja olla jäämättä kiinni.
[/quote]
No tietysti aina lähdetään siitä, että lapselle opetetaan miksi jokin asia on kielletty ja lapsi sen tajuttuaan alkaa käyttäytyä oikein ihan ilman rangaistusten uhkaa. Mutta erittäin usein lapsi ei vaan hyväksy sitä perustetta ja silloin tarvitaan rangaistuksia. Ihan samalla laillahan asia toimii aikuisten maailmassakin, sillä erolla että aikuisille on helpompi perustella asioita ja saada heidät tajuamaan ne ja aikuisilla on muutenkin enemmän omaatuntoa ja empatiaa kuin lapsilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei 64, olen pahoillani. Pitäiskö sun jutella miehen kanssa, miten hän suhtautuu jos huudat? Ja sopisitte vaikka jonkin turvasanan, jonka hän esittää kun olet hänen mielestään ylittämässä kohtuuden rajat - ja ennen sitä sanaa saat huutaa ihan hyvällä halulla? Tai kaksi turvasanaa, vaikka keltainen ja punainen.
Olen hiukan sitä mieltä, että ihmisen on harjoiteltava kohtuutta huutamisessa, myönteisellä asenteella, jos häntä pelottaa ja inhottaa huutaminen. Se tuottaa paremman tuloksen kuin huutamisen välttely, jolloin sitä on täysin tosissaan sitten kun lopulta lankeaa, ja syntyy noidankehä.
On toki hyvä huutaa mieluummin vähän kuin paljon, mutta jos kokee syvää itseinhoa teini-iän käytöksestään ja koska ei halua olla kuin oma inhottu äiti, niin on irrottauduttava äidin pahuustuomiosta, ennen kuin alkaa vapautua vanhoista malleista. Suhteellisuudentajua tilanteessa osoittaisi mielestäni parhaiten se, ettei vertaa itseään ideaaliin, vaan aiempaan käytökseensä. Kun suunta on keskimäärin parempaan päin, kaikki on hyvin. Olemme ihmisiä, emme lähtökohdiltamme täydellisiä.
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="23.08.2015 klo 13:45"]
[quote author="Vierailija" time="23.08.2015 klo 13:39"]
"Kuoliaaksi haalajien" lapsia sitten kieltää aikanaan poliisit, tuomari ja vankeinhoitolaitos.
[/quote]
Olisko tälle jotain lähdettä? Jos rikollisten taustoja tarkastellaan, niin ne ovat varsin yhteneväiset, mutta yhdistäviä tekijöitä ovat ennemminkin rikkinäiset kodit, huolenpidon puute ja usein väkivalta muodossa tai toisessa.
[/quote]
En ole lainaamasi henkilö. No jos ei rikollisia, niin muuten vaan luusereita sitten. Kyllähän se, jos lapsella ei ole selkeitä rajoja ja tervettä kunnioitusta ja pelkoa auktoriteetteja kohtaan, tarkoittaa ettei koulussakaan tule kovin hyvin menemään. Tulee sitten näitä AV-mammoja...
Itse olen kasvanut kovassa kurissa ja mm. yliopisto tai teknillinen yliopisto ja sielläkin vain "oikea tiedekunta", eli insinööriopinnot tai valtio-, oikeus-, talous tai lääketiede oli aina ainoa vaihtoehto. Pärjäsin hyvin luonnontieteissä, joten päädyin lääkikseen. Asia oli selvä jo peruskoulusta lähtien. Kapinapuheet mistään muusta yläasteella poikivat saman tien vapauksien menetystä. Vanhemmat puuttuivat myös parin luokkakaverini kanssa leikkiseeen, sillä olivat ns. villejä tapauksia. Nyt kiitän vanhempiani. Molemmat näistä luokkakavereista itse asiassa ovat tätä nykyä kouluttamattomia ja työttömiä. Kuulin, kun oli tarkoitus pitää jotain luokkakousta pari vuotta sitten, mikä tosin jäi suunnitteluasteelle ilmeisesti.
Vanhempien tehtävä on antaa lapselle mahdollisimman hyvät eväät elämään. Se velvollisuus kestää vähintään siihen asti, kunnes lapsi on täysi-ikäinen ja muuttaa kotoaan. On tärkeämpää, että lapsi saa hyvän ja vahvan alun, vaikka se tarkoittaisi ettei vanhemmat olisikaan aina lapsen "parhaita kavereita". Sitä varten on ne oikeat kaverit. Vanhempien tehtävä on olla auktoriteetti.
Itselläni on nykyään erinomaiset välit vanhempiini ja nyt jo voidaan väitelläkin asioista. Mutta edellään kunnioitan heitä yli kaiken. Erityisesti sen takia, että rajat olivat aina selvät ja lapsena tehtäväni oli vain leikkiä ja suorittaa eteeni asetetut opiskeluvelvoitteet. Mitä muuta voisi lapsuudeltaan toivoa?