Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miten nykyvanhempi enää keksii rangaistuksia lapsilleen?
23.08.2015 |
Kun tulee se tilanne, että lapsi ei kertakaikkiaan vaan tottele puhetta ja pitäisi keksiä joku rangaistus, jolla asian saisi taottua lapsen päähän. Siinä sitten luettelee mielessään mahdollisia rangaistusvaihtoehtoja: tukistukset ja selkäsauna eivät käy kun ne ovat laittomia, nurkkaan ei saa laittaa seisomaan kun se on haitallinen häpeärangaistus, jäähypenkki ei käy, kun se on lapsen haitallista eristämistä ym ym. Eipä jää paljon mahdollisuuksia jäljelle, varsinkaan sellaisia jotka tehoaisivat siihen tavallista kovapäisempään lapseen.
Monen vanhemman "ratkaisu" tuntuukin olevan se, että kun sitä ei vahingolliseksi tuomittua mutta kuitenkin tehokasta rangaistusta ei löydy, niin lapsen vaan annetaan tehdä mitä tykkää.
Tuntuukin, että onko lastenkasvatuksen ns. asiantuntijoilla vähän kokonaisuus hukassa. Vaikka se rangaistus aiheuttaisikin lapselle jonkun haitan (ja ihmehän se oikeastaan olisi, jos suunnitellusti ikäväksi tarkoitettu asia ei aiheuttaisi jotain haittaa näin yleisesti ajatellen) niin tosi pieni haitta se on verrattuna siihen, että lapsi elää kurittomana.
Kommentit (67)
[quote author="Vierailija" time="23.08.2015 klo 13:00"]
Toisaalta, ne ammattilaiset, joiden vastuulle nää lapset sitten usein jää jos vanhempi on ihan kädetön, saa nuo lapset kuriin ja kasvatettua ilman väkivaltaa. Joten eiköhän se onnistu vanhemmaltakin, jolla kuitenkin on usein vaan se yksi tai kaksi lasta kasvatettavana. :)
Meidän nykyvanhempien pitää vaan tsempata vähän enemmän, käyttää vähän enemmän järkeä ja ennakointia kuin aikaisempien sukupolvien. Eihän lapsia ennen varsinaisestei edes kasvatettu, lähinnä ärjyttiin ja peloteltiin hiljaiseksi. Mutta meistä nykyvanhemmista jokainen on lapsen halunnut, niitä ei ole ollut pakko tehdä, ja siksi meidän kuuluukin vaatia itseltämme vähän enemmän kuin ennen, kun ehkäisyä ei ole ollut käytössä.
[/quote]
Lapsi käyttäytyy yleensä kylässä paremmin. Siksi ulkopuolinen onnistuu paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.08.2015 klo 15:04"]
Ja siis uhmaikähän ei ole varsinaisesti ilkeää uhmaa, kuten sinä tunnut käsittävän vaan omien rajojen hakemista vain. Ei siis sitä, että lapsi ilkeyttään käyttäytyisi "huonosti".
[/quote]
Pakko lainata tämä viesti, koska nämä asiat tuppaavat ihmisiltä unohtumaan. Unohdetaan, että lapsi ei ole pikkuaikuinen, vaan neurologisesti kehittymätön raakile, jolla on kaikenlaisia kehitysvaiheita ja tämän lisäksi huono impulssikontrolli ja tunteidensäätelykyky.
[quote author="Vierailija" time="23.08.2015 klo 14:59"]
[quote author="Vierailija" time="23.08.2015 klo 14:56"]
Sellainenhan on jotain kapinaa, eikö? Miksi pienen lapsen pitää kapinoida? Vanhemmissa vikaa, jos näin on. Lapsella ei ole mitään syytä kapinoida, jos häntä kohdellaan reilusti.
[/quote]
Tuo oli ihan uusi tieto. Ilmeisesti "reilusti" kohdeltavilla lapsilla ei myöskään ole uhmaikää tai murrosiän uhmaa. Sekin on luonnollisesti mahdotonta, että lapsi sääntöjä rikkoessaan ihan vaan ajattelisi omaa etuaan ja hyötyään, ja siksi antaisi piupaut niille säännöille.
[/quote]
"Reilusti" kohdeltavan lapsen vanhemmat luulevat, että heidän lapsensa on viaton, koska he ovat niin reiluja. Samalla he vesittävtä muiden vanhempien arvovaltaa, kun ovat niin "reiluja". Sillä aikaa heidän "reilusti" kasvatettu lapsensa tekee kolttosiaan vanhempien selän takana, mutta eiväthän vanhemmat sitä usko, koska ovat niin "reilujakin". Eikä lapsikaan näytä vanhemmilleen muuta kuin "reilua" puoltaan.
[quote author="Vierailija" time="23.08.2015 klo 15:16"]
[quote author="Vierailija" time="23.08.2015 klo 14:59"]
[quote author="Vierailija" time="23.08.2015 klo 14:56"]
Sellainenhan on jotain kapinaa, eikö? Miksi pienen lapsen pitää kapinoida? Vanhemmissa vikaa, jos näin on. Lapsella ei ole mitään syytä kapinoida, jos häntä kohdellaan reilusti.
[/quote]
Tuo oli ihan uusi tieto. Ilmeisesti "reilusti" kohdeltavilla lapsilla ei myöskään ole uhmaikää tai murrosiän uhmaa. Sekin on luonnollisesti mahdotonta, että lapsi sääntöjä rikkoessaan ihan vaan ajattelisi omaa etuaan ja hyötyään, ja siksi antaisi piupaut niille säännöille.
[/quote]
"Reilusti" kohdeltavan lapsen vanhemmat luulevat, että heidän lapsensa on viaton, koska he ovat niin reiluja. Samalla he vesittävtä muiden vanhempien arvovaltaa, kun ovat niin "reiluja". Sillä aikaa heidän "reilusti" kasvatettu lapsensa tekee kolttosiaan vanhempien selän takana, mutta eiväthän vanhemmat sitä usko, koska ovat niin "reilujakin". Eikä lapsikaan näytä vanhemmilleen muuta kuin "reilua" puoltaan.
[/quote]
Puutun nyt sivusta tähän keskusteluun, mun on nimittäin ihan pakko kommentoida, että rangaistusten jakeleminen ei todellakaan tarkoita sitä, ettei lapsi tekisi kiellettyjä asioita salaa.
[quote author="Vierailija" time="23.08.2015 klo 15:16"]
[quote author="Vierailija" time="23.08.2015 klo 14:59"]
[quote author="Vierailija" time="23.08.2015 klo 14:56"]
Sellainenhan on jotain kapinaa, eikö? Miksi pienen lapsen pitää kapinoida? Vanhemmissa vikaa, jos näin on. Lapsella ei ole mitään syytä kapinoida, jos häntä kohdellaan reilusti.
[/quote]
Tuo oli ihan uusi tieto. Ilmeisesti "reilusti" kohdeltavilla lapsilla ei myöskään ole uhmaikää tai murrosiän uhmaa. Sekin on luonnollisesti mahdotonta, että lapsi sääntöjä rikkoessaan ihan vaan ajattelisi omaa etuaan ja hyötyään, ja siksi antaisi piupaut niille säännöille.
[/quote]
"Reilusti" kohdeltavan lapsen vanhemmat luulevat, että heidän lapsensa on viaton, koska he ovat niin reiluja. Samalla he vesittävtä muiden vanhempien arvovaltaa, kun ovat niin "reiluja". Sillä aikaa heidän "reilusti" kasvatettu lapsensa tekee kolttosiaan vanhempien selän takana, mutta eiväthän vanhemmat sitä usko, koska ovat niin "reilujakin". Eikä lapsikaan näytä vanhemmilleen muuta kuin "reilua" puoltaan.
[/quote]
En allekirjoita tätä alkuunkaan. Reilua on se, ettei lasta nöyryytetä, esimerkiksi. Tai kuvitella hänen olevan pikkuaikuinen. Se ei ole synonyymi välinpitämättömyydelle. Ehkä "reilusti" on, mutta reilu ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.08.2015 klo 13:10"]
Itseasiassa aresti ja kiinni pitäminenkin on kielletty vanhemmilta. Laitoksessa niin kuitenkin saa tehdä. Miksi?
[/quote]
Missä on kielletty kiinni pitäminen? Kyllä lapsen saa ottaa syliin, jos tarve vaatii. Ja pitääkin.
Noihin rangaistuksiin ylipäätään sen verran, että on olemassa jäähyjä ja jäähyjä. Toisessa lapsi laitetaan yksin jonnekin kielteisten tunteidensa kanssa ja toisessa pysäytetään päätön meininki. Jos lapsi on jäähyllä aikuisen sylissä tai vaikkapa sitten tuolilla aikuisen kanssa samassa huoneessa, ei ole hätää. Rangaistuksissa pitää olla myös jokin logiikka. Esim. Hiekkaa heittävää lasta varoitetaan kerran, kerrotaan miksei heitellä ja mitä siitä seuraa, toisesta kerrasta muksu kainaloon ja sisälle. Joillekin riittää kerta, jotkut kokeilevat muutaman kerran. Tai ruokaa pudotteleva lapsi pois pöydästä ja seuraava kokeilu seuraavaan ruoka-aikaan. Tietty tää sama yksi varoitus plus jälkien siivous.
Joskus lapsi kiukkuaa ja temppuilee syystä, on väsynyt, nälkäinen tms. Meillä ainakin pieni ihminen on karkaillut ulkona, varoitin kerran, toisella kerralla nappasin kainaloon ja lapsi kysyi itse, että "mennäänkö nyt kotiin". Oli niin väsynyt, muttei osannut sitä itse sanallistaa.
[quote author="Vierailija" time="23.08.2015 klo 15:21"]
[quote author="Vierailija" time="23.08.2015 klo 15:16"]
[quote author="Vierailija" time="23.08.2015 klo 14:59"]
[quote author="Vierailija" time="23.08.2015 klo 14:56"]
Sellainenhan on jotain kapinaa, eikö? Miksi pienen lapsen pitää kapinoida? Vanhemmissa vikaa, jos näin on. Lapsella ei ole mitään syytä kapinoida, jos häntä kohdellaan reilusti.
[/quote]
Tuo oli ihan uusi tieto. Ilmeisesti "reilusti" kohdeltavilla lapsilla ei myöskään ole uhmaikää tai murrosiän uhmaa. Sekin on luonnollisesti mahdotonta, että lapsi sääntöjä rikkoessaan ihan vaan ajattelisi omaa etuaan ja hyötyään, ja siksi antaisi piupaut niille säännöille.
[/quote]
"Reilusti" kohdeltavan lapsen vanhemmat luulevat, että heidän lapsensa on viaton, koska he ovat niin reiluja. Samalla he vesittävtä muiden vanhempien arvovaltaa, kun ovat niin "reiluja". Sillä aikaa heidän "reilusti" kasvatettu lapsensa tekee kolttosiaan vanhempien selän takana, mutta eiväthän vanhemmat sitä usko, koska ovat niin "reilujakin". Eikä lapsikaan näytä vanhemmilleen muuta kuin "reilua" puoltaan.
[/quote]
En allekirjoita tätä alkuunkaan. Reilua on se, ettei lasta nöyryytetä, esimerkiksi. Tai kuvitella hänen olevan pikkuaikuinen. Se ei ole synonyymi välinpitämättömyydelle. Ehkä "reilusti" on, mutta reilu ei ole.
[/quote]
Jos et myönnä, että tuossa voi olla mitään perää edes siteeksi, et ole kovin reilu keskustelija. Myönnätkö, että on olemassa vanhempia, jotka rakastavat lastaan enemmän virheetöntä omakuvaansa kasvattajana? Jotka pelkäävät niin paljon tunnetason kommunikaatiota, että lapsi oppii ettei häntä saa tunnetasolla olla olemassa vanhemmille? Ja että on lapsia, jotka ovat valmiita kaatamaan maailman nähdäkseen vanhemmissaan kerrankin aidon, peittelemättömän raivostumisen tietääkseen, että vanhempi ei ole kone vaan ihminen?
Mihin tämä tarve katoaa siksi, että sinä onnistut vanhempana olemaan niin täydellinen, ettei lapsi koskaan ala tekemään omituisia, koska häntä on aina kohdeltu niin reilusti? Ei kukaan lapsi halua vanhempiinsa muodollisia suhteita kuten jotkut työkaveriin. Te olette hänen vanhempansa, hänen on tiedettävä mistä teidät on tehty ja missä tilanteissa teihin voi luottaa ja missä ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.08.2015 klo 15:50"]
[quote author="Vierailija" time="23.08.2015 klo 15:21"]
[quote author="Vierailija" time="23.08.2015 klo 15:16"]
[quote author="Vierailija" time="23.08.2015 klo 14:59"]
[quote author="Vierailija" time="23.08.2015 klo 14:56"]
Sellainenhan on jotain kapinaa, eikö? Miksi pienen lapsen pitää kapinoida? Vanhemmissa vikaa, jos näin on. Lapsella ei ole mitään syytä kapinoida, jos häntä kohdellaan reilusti.
[/quote]
Tuo oli ihan uusi tieto. Ilmeisesti "reilusti" kohdeltavilla lapsilla ei myöskään ole uhmaikää tai murrosiän uhmaa. Sekin on luonnollisesti mahdotonta, että lapsi sääntöjä rikkoessaan ihan vaan ajattelisi omaa etuaan ja hyötyään, ja siksi antaisi piupaut niille säännöille.
[/quote]
"Reilusti" kohdeltavan lapsen vanhemmat luulevat, että heidän lapsensa on viaton, koska he ovat niin reiluja. Samalla he vesittävtä muiden vanhempien arvovaltaa, kun ovat niin "reiluja". Sillä aikaa heidän "reilusti" kasvatettu lapsensa tekee kolttosiaan vanhempien selän takana, mutta eiväthän vanhemmat sitä usko, koska ovat niin "reilujakin". Eikä lapsikaan näytä vanhemmilleen muuta kuin "reilua" puoltaan.
[/quote]
En allekirjoita tätä alkuunkaan. Reilua on se, ettei lasta nöyryytetä, esimerkiksi. Tai kuvitella hänen olevan pikkuaikuinen. Se ei ole synonyymi välinpitämättömyydelle. Ehkä "reilusti" on, mutta reilu ei ole.
[/quote]
Jos et myönnä, että tuossa voi olla mitään perää edes siteeksi, et ole kovin reilu keskustelija. Myönnätkö, että on olemassa vanhempia, jotka rakastavat lastaan enemmän virheetöntä omakuvaansa kasvattajana? Jotka pelkäävät niin paljon tunnetason kommunikaatiota, että lapsi oppii ettei häntä saa tunnetasolla olla olemassa vanhemmille? Ja että on lapsia, jotka ovat valmiita kaatamaan maailman nähdäkseen vanhemmissaan kerrankin aidon, peittelemättömän raivostumisen tietääkseen, että vanhempi ei ole kone vaan ihminen?
Mihin tämä tarve katoaa siksi, että sinä onnistut vanhempana olemaan niin täydellinen, ettei lapsi koskaan ala tekemään omituisia, koska häntä on aina kohdeltu niin reilusti? Ei kukaan lapsi halua vanhempiinsa muodollisia suhteita kuten jotkut työkaveriin. Te olette hänen vanhempansa, hänen on tiedettävä mistä teidät on tehty ja missä tilanteissa teihin voi luottaa ja missä ei.
[/quote]
Siis miten tämä enää liittyi aiheeseen? Lapselle tulee olla reilu, ei "reilu" ja nöyryyttävä kurittajavanhempi ei sitä ole. Jos lapsi haluaa saada vanhempansa raivostumaan, koska vanhempi pitää jotain naamiota niin en kannata lapsen rankaisemista.
[quote author="Vierailija" time="23.08.2015 klo 16:22"]
[quote author="Vierailija" time="23.08.2015 klo 15:50"]
[quote author="Vierailija" time="23.08.2015 klo 15:21"]
[quote author="Vierailija" time="23.08.2015 klo 15:16"]
[quote author="Vierailija" time="23.08.2015 klo 14:59"]
[quote author="Vierailija" time="23.08.2015 klo 14:56"]
Sellainenhan on jotain kapinaa, eikö? Miksi pienen lapsen pitää kapinoida? Vanhemmissa vikaa, jos näin on. Lapsella ei ole mitään syytä kapinoida, jos häntä kohdellaan reilusti.
[/quote]
Tuo oli ihan uusi tieto. Ilmeisesti "reilusti" kohdeltavilla lapsilla ei myöskään ole uhmaikää tai murrosiän uhmaa. Sekin on luonnollisesti mahdotonta, että lapsi sääntöjä rikkoessaan ihan vaan ajattelisi omaa etuaan ja hyötyään, ja siksi antaisi piupaut niille säännöille.
[/quote]
"Reilusti" kohdeltavan lapsen vanhemmat luulevat, että heidän lapsensa on viaton, koska he ovat niin reiluja. Samalla he vesittävtä muiden vanhempien arvovaltaa, kun ovat niin "reiluja". Sillä aikaa heidän "reilusti" kasvatettu lapsensa tekee kolttosiaan vanhempien selän takana, mutta eiväthän vanhemmat sitä usko, koska ovat niin "reilujakin". Eikä lapsikaan näytä vanhemmilleen muuta kuin "reilua" puoltaan.
[/quote]
En allekirjoita tätä alkuunkaan. Reilua on se, ettei lasta nöyryytetä, esimerkiksi. Tai kuvitella hänen olevan pikkuaikuinen. Se ei ole synonyymi välinpitämättömyydelle. Ehkä "reilusti" on, mutta reilu ei ole.
[/quote]
Jos et myönnä, että tuossa voi olla mitään perää edes siteeksi, et ole kovin reilu keskustelija. Myönnätkö, että on olemassa vanhempia, jotka rakastavat lastaan enemmän virheetöntä omakuvaansa kasvattajana? Jotka pelkäävät niin paljon tunnetason kommunikaatiota, että lapsi oppii ettei häntä saa tunnetasolla olla olemassa vanhemmille? Ja että on lapsia, jotka ovat valmiita kaatamaan maailman nähdäkseen vanhemmissaan kerrankin aidon, peittelemättömän raivostumisen tietääkseen, että vanhempi ei ole kone vaan ihminen?
Mihin tämä tarve katoaa siksi, että sinä onnistut vanhempana olemaan niin täydellinen, ettei lapsi koskaan ala tekemään omituisia, koska häntä on aina kohdeltu niin reilusti? Ei kukaan lapsi halua vanhempiinsa muodollisia suhteita kuten jotkut työkaveriin. Te olette hänen vanhempansa, hänen on tiedettävä mistä teidät on tehty ja missä tilanteissa teihin voi luottaa ja missä ei.
[/quote]
Siis miten tämä enää liittyi aiheeseen? Lapselle tulee olla reilu, ei "reilu" ja nöyryyttävä kurittajavanhempi ei sitä ole. Jos lapsi haluaa saada vanhempansa raivostumaan, koska vanhempi pitää jotain naamiota niin en kannata lapsen rankaisemista.
[/quote]
Ja siis oma ainoa (yh) kasvattajani oli juuri tällainen: "vanhempi, jotka rakastavat lastaan enemmän virheetöntä omakuvaansa kasvattajana?" Rakasti kuvaansa ja luulee vieläkin olleensa virheetön kasvattaja. Virheetön se kuva oli siitä huolimatta, että mä raivosin hänelle takaisin päivittäin. Mähän siinä se paha olin. Ansaitsin kuulla sen eli nöyryytystä. Mä muka olin paha, näin kertoi mulle koko ajan. Ei ollut reilua. Vaan se oli täysin perseestä.
64
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.08.2015 klo 16:29"]
[quote author="Vierailija" time="23.08.2015 klo 16:22"]
[quote author="Vierailija" time="23.08.2015 klo 15:50"]
[quote author="Vierailija" time="23.08.2015 klo 15:21"]
[quote author="Vierailija" time="23.08.2015 klo 15:16"]
[quote author="Vierailija" time="23.08.2015 klo 14:59"]
[quote author="Vierailija" time="23.08.2015 klo 14:56"]
Sellainenhan on jotain kapinaa, eikö? Miksi pienen lapsen pitää kapinoida? Vanhemmissa vikaa, jos näin on. Lapsella ei ole mitään syytä kapinoida, jos häntä kohdellaan reilusti.
[/quote]
Tuo oli ihan uusi tieto. Ilmeisesti "reilusti" kohdeltavilla lapsilla ei myöskään ole uhmaikää tai murrosiän uhmaa. Sekin on luonnollisesti mahdotonta, että lapsi sääntöjä rikkoessaan ihan vaan ajattelisi omaa etuaan ja hyötyään, ja siksi antaisi piupaut niille säännöille.
[/quote]
"Reilusti" kohdeltavan lapsen vanhemmat luulevat, että heidän lapsensa on viaton, koska he ovat niin reiluja. Samalla he vesittävtä muiden vanhempien arvovaltaa, kun ovat niin "reiluja". Sillä aikaa heidän "reilusti" kasvatettu lapsensa tekee kolttosiaan vanhempien selän takana, mutta eiväthän vanhemmat sitä usko, koska ovat niin "reilujakin". Eikä lapsikaan näytä vanhemmilleen muuta kuin "reilua" puoltaan.
[/quote]
En allekirjoita tätä alkuunkaan. Reilua on se, ettei lasta nöyryytetä, esimerkiksi. Tai kuvitella hänen olevan pikkuaikuinen. Se ei ole synonyymi välinpitämättömyydelle. Ehkä "reilusti" on, mutta reilu ei ole.
[/quote]
Jos et myönnä, että tuossa voi olla mitään perää edes siteeksi, et ole kovin reilu keskustelija. Myönnätkö, että on olemassa vanhempia, jotka rakastavat lastaan enemmän virheetöntä omakuvaansa kasvattajana? Jotka pelkäävät niin paljon tunnetason kommunikaatiota, että lapsi oppii ettei häntä saa tunnetasolla olla olemassa vanhemmille? Ja että on lapsia, jotka ovat valmiita kaatamaan maailman nähdäkseen vanhemmissaan kerrankin aidon, peittelemättömän raivostumisen tietääkseen, että vanhempi ei ole kone vaan ihminen?
Mihin tämä tarve katoaa siksi, että sinä onnistut vanhempana olemaan niin täydellinen, ettei lapsi koskaan ala tekemään omituisia, koska häntä on aina kohdeltu niin reilusti? Ei kukaan lapsi halua vanhempiinsa muodollisia suhteita kuten jotkut työkaveriin. Te olette hänen vanhempansa, hänen on tiedettävä mistä teidät on tehty ja missä tilanteissa teihin voi luottaa ja missä ei.
[/quote]
Siis miten tämä enää liittyi aiheeseen? Lapselle tulee olla reilu, ei "reilu" ja nöyryyttävä kurittajavanhempi ei sitä ole. Jos lapsi haluaa saada vanhempansa raivostumaan, koska vanhempi pitää jotain naamiota niin en kannata lapsen rankaisemista.
[/quote]
Ja siis oma ainoa (yh) kasvattajani oli juuri tällainen: "vanhempi, jotka rakastavat lastaan enemmän virheetöntä omakuvaansa kasvattajana?" Rakasti kuvaansa ja luulee vieläkin olleensa virheetön kasvattaja. Virheetön se kuva oli siitä huolimatta, että mä raivosin hänelle takaisin päivittäin. Mähän siinä se paha olin. Ansaitsin kuulla sen eli nöyryytystä. Mä muka olin paha, näin kertoi mulle koko ajan. Ei ollut reilua. Vaan se oli täysin perseestä.
64
[/quote]
Ja jos mä olisin halunnut nähdä äidissäni peittelemättömän reaktion (hän kyllä raivostui mulle peittelemättömästi ilman, että edes yritin, mutta pyyhki sen tiedostoista varmaan) niin olisin varmaan pari metriä mulla alla.
64
Ok, 64. Sinulla on siis kauhuäiti, joten haluat itse tehdä päin vastoin ja välttää ehdottomasti tuottamasta lapselle tunnetta, että hän on paha ihminen. Oletko kuullut, että kasvatusongelmat usein juontuvat jostain tällaisesta alkusyystä, ja lapsella on kummallinen tunne, ettei hän tule nähdyksi, vaan vanhemmat reagoivat johonkin tai johonkuhun, joka ei ole paikalla. Esimerkiksi hemmotellaan piloille asti lasta, koska tämä on meinannut kuolla vauvana, ja koetaan syyllisyyttä omista negatiivisista tunteista niin suurta lahjaa kohtaan. Vastaavasti sinä yrität todistaa lapsellesi, ettei sinussa ole mitään yhtäläisyyttä halveksijaäitiisi.
Ongelma alkaa sitten siitä, kun lapsi ei ymmärrä miksi häntä ei kohdella kuten kaikkia muita ympärillä näiden vanhemmat kohtelevat. Joko hän alkaa pitää itseään erityisen hienona tai erityisen viallisena, tai molempia vuoronperään, jolloin hänestä tulee sietämätön ihminen. Hän yrittää peilata itseään vanhempaansa ja nähdä tämän reaktioissa sen, kuka hän on. Kun vanhempi keskittyy varomaan olemasta negatiivinen, lapselta jää puolet inhimillisestä tunnerekisteristä opiskelun ulkopuolelle. Hän alkaa ennen pitkää kokea, ettei vanhempi uskalla kohdata häntä. Silloin hän luultavammin kokee asian niin, että hänessä itsessään on jotain liian pelottavaa ja inhottavaa kuin että äidissä olisi jokin heikko kohta.
Ei koskaan pitäisi käyttää omaa lasta välineenä osoittamaan välillistä aggressiota omille vanhemmille. Silloin perheessä asuu isovanhemman mörkö. Sure oma äitisuhteesi sekoittamatta lastasi asiaan. Etsi keskitietä. Voit totta kai korostaa reiluutta, mutta älä käytä sitä sulkemaan osaa todellisuudesta pois. Todista äidillesi myönteisellä tavalla, että kykenet siihen mihin hän ei.
Älä yritä todistaa äidillesi, että sinun lapsesi ei huuda raivoissaan. Vaan mieti, osaatko itse sietää ja kantaa lapsesi kiukun sitten kun sitä tulee, vaikka se olisi epäreiluakin. Ja sitten toisaalta, osaatko puolustautua reilusti ja jämäkästi silloin, kun se tuntuu aiheelliselta. Sinut on saatu tuntemaan itsesi pahaksi, nyt todistat äitisi olevan oikeassa jos et pysty ylittämään sitä tunnetta, eli tarpeen tullen huutamaan lapsellesi kokematta siitä väärää syyllisyyttä tai väärää vihaa. Aika harvalta normaali, ei-vihamielinen mutta rento ja aito ärähtäminen onnistuu muutenkaan, sinulle se on varmasti monta kertaa vaikeampaa. Yrittää kuitenkin pitäisi, lapsesi takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.08.2015 klo 17:26"]
Ok, 64. Sinulla on siis kauhuäiti, joten haluat itse tehdä päin vastoin ja välttää ehdottomasti tuottamasta lapselle tunnetta, että hän on paha ihminen. Oletko kuullut, että kasvatusongelmat usein juontuvat jostain tällaisesta alkusyystä, ja lapsella on kummallinen tunne, ettei hän tule nähdyksi, vaan vanhemmat reagoivat johonkin tai johonkuhun, joka ei ole paikalla. Esimerkiksi hemmotellaan piloille asti lasta, koska tämä on meinannut kuolla vauvana, ja koetaan syyllisyyttä omista negatiivisista tunteista niin suurta lahjaa kohtaan. Vastaavasti sinä yrität todistaa lapsellesi, ettei sinussa ole mitään yhtäläisyyttä halveksijaäitiisi.
Ongelma alkaa sitten siitä, kun lapsi ei ymmärrä miksi häntä ei kohdella kuten kaikkia muita ympärillä näiden vanhemmat kohtelevat. Joko hän alkaa pitää itseään erityisen hienona tai erityisen viallisena, tai molempia vuoronperään, jolloin hänestä tulee sietämätön ihminen. Hän yrittää peilata itseään vanhempaansa ja nähdä tämän reaktioissa sen, kuka hän on. Kun vanhempi keskittyy varomaan olemasta negatiivinen, lapselta jää puolet inhimillisestä tunnerekisteristä opiskelun ulkopuolelle. Hän alkaa ennen pitkää kokea, ettei vanhempi uskalla kohdata häntä. Silloin hän luultavammin kokee asian niin, että hänessä itsessään on jotain liian pelottavaa ja inhottavaa kuin että äidissä olisi jokin heikko kohta.
Ei koskaan pitäisi käyttää omaa lasta välineenä osoittamaan välillistä aggressiota omille vanhemmille. Silloin perheessä asuu isovanhemman mörkö. Sure oma äitisuhteesi sekoittamatta lastasi asiaan. Etsi keskitietä. Voit totta kai korostaa reiluutta, mutta älä käytä sitä sulkemaan osaa todellisuudesta pois. Todista äidillesi myönteisellä tavalla, että kykenet siihen mihin hän ei.
Älä yritä todistaa äidillesi, että sinun lapsesi ei huuda raivoissaan. Vaan mieti, osaatko itse sietää ja kantaa lapsesi kiukun sitten kun sitä tulee, vaikka se olisi epäreiluakin. Ja sitten toisaalta, osaatko puolustautua reilusti ja jämäkästi silloin, kun se tuntuu aiheelliselta. Sinut on saatu tuntemaan itsesi pahaksi, nyt todistat äitisi olevan oikeassa jos et pysty ylittämään sitä tunnetta, eli tarpeen tullen huutamaan lapsellesi kokematta siitä väärää syyllisyyttä tai väärää vihaa. Aika harvalta normaali, ei-vihamielinen mutta rento ja aito ärähtäminen onnistuu muutenkaan, sinulle se on varmasti monta kertaa vaikeampaa. Yrittää kuitenkin pitäisi, lapsesi takia.
[/quote]
Ihan hyvää pohdintaa 67. "Ongelma alkaa sitten siitä, kun lapsi ei ymmärrä miksi häntä ei kohdella kuten kaikkia muita ympärillä näiden vanhemmat kohtelevat." En vain tiedä, miten olla mitenkään normaalistikaan. Eihän mulla ole mitään mallia siihen, lisäksi käsittelemätöntä raivoa ja vihaa äitini kohtelusta runsaamminkin.
Mun on pakko antaa miehen kohdata ja kasvattaa lapset, kun en itse osaa. En todellakaan koe, että toiselle huutaminen on koskaan oikein, miksi muka olisi? Kyllä mä huudan miehellekin, ja ihan naurettavaa silittää siitä mun päätä. (Etten koe väärää syyllisyyttä, miksi se mun miehelle huutaminen on ok? Tai lapsille olisi? Hyvin harvoin se ainakaan on, huudan paljon useammin, kuin oikein olisi. Ja silti huudan paljon vähemmän kuin ilman pidättelyä ja paljon vähemmän, kuin äitini.)
Kyllä mä yritän, totta helvetissä, mutta eihän se riitä, mutta mikä on vaihtoehto? Niin, ei sitä ole. Vaikka muuttaisin pois, niin vahinko olisi jo tapahtunut (lapsilla huono äiti.)
64
Pelikielto, viikkoraha hyllylle, aresti ym ym, kyllähän noita tarvittaessa löytyy. Ilman fyysistä kurittamista ja pienen lapsen eristämistä pärjää ihan mainiosti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisaalta, ne ammattilaiset, joiden vastuulle nää lapset sitten usein jää jos vanhempi on ihan kädetön, saa nuo lapset kuriin ja kasvatettua ilman väkivaltaa. Joten eiköhän se onnistu vanhemmaltakin, jolla kuitenkin on usein vaan se yksi tai kaksi lasta kasvatettavana. :)
Meidän nykyvanhempien pitää vaan tsempata vähän enemmän, käyttää vähän enemmän järkeä ja ennakointia kuin aikaisempien sukupolvien. Eihän lapsia ennen varsinaisestei edes kasvatettu, lähinnä ärjyttiin ja peloteltiin hiljaiseksi. Mutta meistä nykyvanhemmista jokainen on lapsen halunnut, niitä ei ole ollut pakko tehdä, ja siksi meidän kuuluukin vaatia itseltämme vähän enemmän kuin ennen, kun ehkäisyä ei ole ollut käytössä.
Auktoriteetti (kirosana monille nykypäivänä), läsnäolo ja iso rakastaminen rajoilla. Ihan vauvasta asti. Ei tarvitse fyysistä kurittamista eikä eristämisiä, pelikieltoja, viikkorahoja ei koskaan ole ollut, arestit what? Ja pois suljen tästä erityislapset. Näin olemme toimineet omien neljän lasten kanssa. Ja toimii. Nyt ihanat lapsemme 4v., 11., 14., ja 17v.
[quote author="Vierailija" time="23.08.2015 klo 12:53"]Pelikielto, viikkoraha hyllylle, aresti ym ym, kyllähän noita tarvittaessa löytyy. Ilman fyysistä kurittamista ja pienen lapsen eristämistä pärjää ihan mainiosti.
[/quote]
Tuota, entäs sitten kun se pieni lapsi ei saa viikkorahaa, ei käytä pelikoneita eikä tosiaan ymmärrä mistään arestista mitään? Varmasti ovat toimivia rangaistuksia kouluikäiselle.
[quote author="Vierailija" time="23.08.2015 klo 13:00"]
Toisaalta, ne ammattilaiset, joiden vastuulle nää lapset sitten usein jää jos vanhempi on ihan kädetön, saa nuo lapset kuriin ja kasvatettua ilman väkivaltaa. Joten eiköhän se onnistu vanhemmaltakin, jolla kuitenkin on usein vaan se yksi tai kaksi lasta kasvatettavana. :)
Meidän nykyvanhempien pitää vaan tsempata vähän enemmän, käyttää vähän enemmän järkeä ja ennakointia kuin aikaisempien sukupolvien. Eihän lapsia ennen varsinaisestei edes kasvatettu, lähinnä ärjyttiin ja peloteltiin hiljaiseksi. Mutta meistä nykyvanhemmista jokainen on lapsen halunnut, niitä ei ole ollut pakko tehdä, ja siksi meidän kuuluukin vaatia itseltämme vähän enemmän kuin ennen, kun ehkäisyä ei ole ollut käytössä.
[/quote]
No tietysti vieraita aikuisia (eli niitä opettajia ja hoitotätejä) totellaan automaattisesti herkemmin kuin omia vanhempia. Se ammattilainen pääsee tässä suhteessa helpommalla.
[quote author="Vierailija" time="23.08.2015 klo 13:01"]Auktoriteetti (kirosana monille nykypäivänä), läsnäolo ja iso rakastaminen rajoilla. Ihan vauvasta asti. Ei tarvitse fyysistä kurittamista eikä eristämisiä, pelikieltoja, viikkorahoja ei koskaan ole ollut, arestit what? Ja pois suljen tästä erityislapset. Näin olemme toimineet omien neljän lasten kanssa. Ja toimii. Nyt ihanat lapsemme 4v., 11., 14., ja 17v.
[/quote]
Sama meillä. Asiat on vaan aina tehty. Esim syöty ja menty nukkumaan. On ennakoitu ja pyritty siihen että kaikilla on kivaa. Rangaistuksia ei ole tarvittu. Lapset yläkoulussa.
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="23.08.2015 klo 14:54"]
[quote author="Vierailija" time="23.08.2015 klo 14:48"]
En nyt tiedä, millaisiin tapauksiin viittaat. Kysymyksesi on suppea, mutta koskee hyvin laajaa aluetta. Jos tarkoitat, oppiiko lapseni kerrasta olemaan tekemättä jotain asiaa, kun hänelle kerrotaan, miksi sitä ei saa tehdä, niin vastaan, että se riippuu aivan täysin asiasta ja lapsen iästä.
Mutta eivätpä opi kerrasta nekään lapset, joita rankaistaan. Minusta on kuitenkin paljon loogisempaa kieltää lapsia tekemästä asioita siksi, että ne ovat vahingollisia (tavalla tai toisella), ei siksi, että äiti kieltää. Esimerkiksi: leikkikaveria ei saa lyödä, koska se ottaa kipeää ja siitä tulee paha mieli vs. leikkikaveria ei saa lyödä, koska äiti kieltää sen. Tiellä pitää kävellä reunassa, koska muuten voi jäädä auton alle vs. tiellä pitää kävellä reunassa, koska isi sanoo niin.
Tulee muuten mieleeni ihan oikea esimerkki lapsuudesta. Kun kävimme lapsena uimahallissa, meille sanottiin aina, että saunassa ei saa käyttää uimapukua. Kukaan ei koskaan vaivautunut perustelemaan miksi, joten varsinkin siinä vaiheessa, kun oma vartalo alkoi ujostuttaa, jätimme uikkarin päälle saunaan mennessämme. Opettajat eivät tulleet kanssamme uimaan, vaan valvoivat toimia altaan reunalla ja satunnaisesti pukuhuoneessa, mutta suihkutilaan opettajia ei juuri tullut. No, kerran, kun oltiin taas saunassa, eräs eläkkeellä oleva terveydenhoitaja kertoi meille, miksi uikkaria ei saa saunassa käyttää: uikkarissa oleva kloori höyrystyy ja voi aiheuttaa hengenahdistusta tai muita oireita, etenkin astmaatikoille. Selityksessä oli järkeä, joten emmepä sitten enää käyttäneet uikkaria saunassa ja siirsimmepä tuota tarinaa vielä perimätietona eteenpäin.
Lapset eivät ole tyhmiä. Lapsetkin ymmärtävät asioita. Lapsista voi tietenkin tehdä tyhmiä mm. sillä tavalla, ettei opeta heitä ajattelemaan itse.
[/quote]
Miten suhtautuisit lapseen joka lyö kaveria koska ei välitä, että tästä tuntuu pahalta? Tai sellaiseen, joka kävelee keskellä tietä vaikka on tietää sen olevan vaarallista? Tai sellaiseen joka on uikkarit päällä uimahallin saunassa siitä huolimatta vaikka hänelle on kerrottu, että se voi aiheuttaa oireita astmaatikoille ym?
[/quote]
Ensinnäkin pitäisi ottaa huomioon lapsen ikä. Pieni lapsi on tietenkin vanhempiensa tai jonkun muun hänestä huolta pitävän aikuisen valvonnassa suurimman osan ajastaan, joten pientä lasta muistuttaisin. Jos taas kyseessä olisi isompi lapsi, olisin huolissani. Jos lapsi ei välitä muista ihmisistä, eikä edes itsestään, on jotain todella pahasti pielessä.
Saanko kysyä, mitä sinä tekisit? Jos rankaisisit, ajatteletko, että rangaistus lopettaisi lapsen käytöksen? Miksi?