Miksi asioiden ääneen kuuleminen loukkaa?

Samasta syystä jonka vuoksi totuuden torvilla ei yleensä ole ystäviä. Vaikka joku asia olisikin paikkansapitävä niin sen sanominen ääneen ei välttämättä ole kohteliasta. Lihavuuden osalta tilannetta pahentaa jatkuva anorektisten mallien kavalkaadi muotimainoksissa ja määrätön lauma lihavia ihmisiä solvaavia mänttejä.

Koska jos joku kokee tarvetta sanoa sen sinulle, hän ilmeisesti tekee niin siksi koska luulee ettet itse tajua ja siitä tulee sellainen olo että hän loukkaa vielä älyäsikin eli luulee että olet tyhmä. Ja se on vielä pahempi kuin lihavuus.

Yhteiskunnassamme on normi, jonka mukaan ihmisen pitää olla hoikka, solakka, jäntevä, arkilihaksikas. Jos on lihava, se yhdistetään huonoon itsekuriin, tyhmyyteen, laiskuuteen ja edelleen vähempiarvoiseen ihmiseen, joka ehdoin tahdoin hankkii elintasosairauksia ja päätyy yhteiskunnan elätiksi. Jos joku sanoo toista lihavaksi, hän samalla solvaa tätä ihmistä, vaikka tarkoitus olisikin ollut kannustaa laihduttamaan. Siksi se loukkaa.

Jos eläisimme jossain toisessa kulttuurissa, lihonneeksi sanominen olisi suuri ja tavoiteltava kohteliaisuus.

Ulkonäön kommentointi ylipäänsä. Loukkaannuin itsekin miehen liian pitkälle menneistä kommenteista mahastani (lihosin max. 4 kg). Siitäkin, kun sanoin minua ilkeään sävyyn peikoksi (minulla on nuoruudessani ollut tosi huono itsetunto kiharista hiuksistani). Yllättäen teini-iän muistot ulkonäköön liittyen nousevat vieläkin pintaan, kun joku osuu vanhaan arkaan kohtaan.

Ihminen suojelee itseänsä, niin kauan kuin asiaa ei voida todistaa se ei ole totta. Olet ehkä toiveissa että muut eivät huomaa lihomista. Sitä viimeiseen asti haluaa uskoa tai elätellä toivoa sisimmässään että omaa itsetuntoa alentava asia ei ole totta. Sama pettymyksissä, yritän raskautta enkä suostu koskaan uskomaan täysin että negatiivinen testi on negatiivinen, elättelen toivoa niin kauan kunnes veri valuu ja joskus vielä sittenkin. Itsesuojelua sanon minä.