Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Miten paljon se synnytys sitten sattuu?

Vierailija
22.08.2015 |

Tää on vähän noloa, mutta mua pelottaa aivan tajuttomasti synnyttäminen :(

Kaikki vanhemmat naiset keltä olen kysynyt ovat ähätteleet tunteitani eivätkä oikein edes ymmärrä miten synnytystä voi pelätä. Tätinikin sanoi vain nauraen "No totta kai se sattuu "

Eli ihan suoria vastauksia kiitos, haluan tietää mihin varautua :( Myös jos on jotain mihin sitä kipua voisi verrata niin mielikuvat on enemmän kun tervetulleita!

T. Pelkuri :(

Kommentit (72)

Vierailija
41/72 |
22.08.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Avaavat supistukset ovat kuin kova kakkahätä, mutta paljon voimakkaammat. Kyllähän se kova kakkahätäkin tulee aalloissa ja välillä on taukoa. (Jollei siis pääse heti vessaan)

Vierailija
42/72 |
22.08.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ensimmäisessä ja toisessa synnytyksessä kipu oli järkyttävää, en ikinä olisi uskonut, että niin kovaa kipua on olemassa. Synnytykseni ovat olleet nopeita ja ehkä siksi kivultaan rajuja. Ensimmäisen jälkeen synnytys valvotti yöllä vielä puoli vuotta jälkeen päin, ja olin varma, ettei toista kertaa tule. Siksi kauheaa se oli.
Kolmanteen keksin mielikuvaharjoittelun, jota jo raskauden aikana opettelin. Olin lainelaudalla merellä ja kuvittelin, että mitä kovempi supistus, sitä korkeammalle aallolle liu'uin. Tämä ihme kyllä toimi, olin omissa maailmoissani, en vastustanut kipua vaan otin sen vastaan ilolla, joka vie minua koko ajan ylemmäs. Vauva syntyi lopulta nopeasti ja helposti. En muista pahaa kipua kolmannesta synnytyksestä kuin yhdestä kohtaa, juuri ennen ponnistusvaihetta.
Kaikki synnytykseni ovat menneet ilman kivunlievitystä, koska sitä ei ehditty antaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
43/72 |
22.08.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lisäys vielä :
Kivun luonne on menkkakivut potenssiin ties mitä. Samanlaista mutta niin hirveän paljon kovempaa, ettei sitä pysty kuvailemaan. Normaalisynnytyksessä siis, joita suurin osa on.

t.37

Vierailija
44/72 |
22.08.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

T

Vierailija
45/72 |
22.08.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Täällä on monet jo kuvaillutkin ihan osuvasti kipuja, joten en lähde nyt omia kipujani sen enempää kuvailemaan. Sanon vain, että ei sillä ole mitään merkitystä kuinka paljon sattuu, kun se synnytys on vain pieni hetki elämästä. Et sinä sitä pari viikkoa myöhemmin enää edes ajattele. Itselläni on kaksi luomusynnytystä takana, ei siis mitään kivunlievitystä, ja sanon vain, että kipu on täysin kestettävissä, se ikään kuin "vie mukanaan"... Hyvin se menee. Älä pelkää. Muista, että pääset synnytyksessä eroon kaikista raskauteen liittyvistä epämiellyttävistä jutuista. Niin, ja saat vauvan :)

Vierailija
46/72 |
22.08.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

En koskaan tehnyt toista lasta. Päättele siitä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
47/72 |
22.08.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Avautumisvaiheessa kivut tuntuivat voimakkailta kuukautiskivuilta, tosin minulla kuukautiskivut saattavat olla joskus pahempia. Sitten kun sain loppuvaiheessa puudutuksen, ei tuntunut enää miltään. Esim. ponnistusvaihe oli täysin kivuton.

Leffoista ym. oli kyllä jäänyt pikkuisen hurjempi kuva synnyttämisestä :) Minulla synnytykset ovat olleet hiljaisia ja tietyllä tavalla kauniita tapahtumia.

Vierailija
48/72 |
22.08.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

En yleensä kuvaile synnytyskipua synnyttämättömille, sillä ei heidän tarvi tietää kuinka paljon se sattuu. Mitä he sillä tiedolla tekisivät? Edessä se on kuitenkin ja sittenhän se selviää. Turhaa pelotella asialla etukäteen. Parempihan se on olla niissä naiiveissa kuvitelmissa joissa synnytyskipua lievitetään musiikin kuuntelulla ja hieromisella. Sanon yleensä vain sen, että pyydä kivunlievitystä mieluummin liian aikaisin kuin liian myöhään. 

 

Ja toisaalta tilanteet ovat niin erilaisia, että minun kokemukseni, eivät välttämättä ole sinun kokemuksiasi. Minulla kipu ei ole ollut tylppää, eikä siinä juuri taukojakaan ole ollut. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
49/72 |
22.08.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mää en edes alakautta synnyttånyt, mutta kerkesin avautua reilustikkin ennenku päästiin leikkaussaliin. Ne supistukset, mitä kerkesi siinä parin tunnin odottelun aikana tulla, laittaa nostamaan hattua todella korkealle synnyttäneille naisille. Jos en tietäs, että kakkonenki menee sektioon niin en varmasti olis toista lasta tehny. Ja mullon kuitenki jäätävän korkea kipukynnys vanhojen vammojen, nivelrikkojen yms vuoksi.. :D

Vierailija
50/72 |
22.08.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

MinuSta parhaiten synnytyskipua kuvailee suonenveto. Varmaan ap:lla on joskus sitä ollut esim. pohkeessa? No minun supistukset olivat kuin hetkittäin tulevat pitkät sunonenvedot mahassa. Ei mikään kovin kiva mielikuva, mutta näin on. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
51/72 |
22.08.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sattuu saatanasti, jos et saa kivunlievytyksiä tai ne ei onnistu. piikit siis. Selviät kuitenkin!

Vierailija
52/72 |
22.08.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mulla ei sattunut juuri lainkaan, kiitos epiduraalin. Olin sanonut aluksi, että en kieltäydy mistään kivunlievityksestä. Kun alkoi supistella niin että oli aika epämukavaa, vähän kuin kuukautiskivuissa+että joku vetäisi sisuskaluja lyttyyn, kysyin saisinko jotain lääkettä (mielessä oli burana), niin kätilö kutsuikin paikalle lääkärin laittamaan epiduraalin. Olo helpotti heti, ja kätilö ehdotti että nukun hetken, mutta ponnistusvaihe alkoi melkein heti. Oli vähän tukalaa ja turhauttavaa yrittää ponnistella, mutta kivuliasta se ei ollut. Ainoastaan silloin nipisti kun väliliha jouduttiin leikkaamaan. Hyvin erilaisia ja ennalta arvaamattomia tapahtumia siis! :)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
53/72 |
22.08.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kysy äidiltäsi tai muilta sukusi naisilta, millaisia synnytykset olivat. Usein ovat samanlaisia, äidillä ja tyttärellä, myös kipujen suhteen.

Vierailija
54/72 |
22.08.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Synnytykseni olleet niin helppoja että ihan hävettää,vaikkei ole minun vikani kun näin on.
Pelkäsin todella paljon,kiitos vanhempien naisten jotka muistivat kuvailla kuinka hirveää on edessä.
Esikoinen syntyi kaikkineen puolessatoista tunnissa,enkä ehtinyt mukaan kunnolla kun hän syntyikin jo.Koko tapahtuma on uskomaton omasta mielestäni.
Toinen syntyi parissa tunnissa ja yhtä helposti.
Olen ollut onnekas.Eli ei kipua.
Tietysti jokainen kokee kivun omalla tavallaan,sekä synnytykset ovat hyvin erilaisia.
Kivun lievitys vaihtoehdoista kannattaa keskustella neuvolassa ja tietysti ajoissa pyytää itse tapahtumassa.Epiduraalipuudutus täytyy antaa oikeaan aikaan.
Parasta synnytyksissä on kipujen nopea loppuminen vauvan tultua maailmaan,ainakin useimmiten.Tuo vara,kun kuitenkin joku kommentoi hirveistä kivuista synnytyksen jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
55/72 |
22.08.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Heips!

Ihan hävettää joidenkin kirjoittajien puolesta...ei ensisynnyttäjiä saa alkaa pelottelemaan, vaikka miten kovasti olisi koskenut itsellä. Jotkut voi oikeasti pitää vaikka veitsellä sormeen leikkaamaa haavaa hirveän tuskallisena, toiset taas eivät paljon hätkähdä, vaikka kehässä turpansa auki saisivat.

Toista lastani odotan ja ihan ilman kauhua synnyttämään menossa. Parhaiten kuvailisin avautumisvaihetta lihaskramppeina, melkoisen kovina sellaisia. Mutta monet ovat jo sanoneet, että tarkoituksenmukainen se kipu on ja siksi erilainen kuin esim. hammassärky tai iso haava. Supistuskivut ovat nousevia ja laskevia ja usko pois, sinun kroppa tottuu siihen nopeasti ja sietokyky kasvaa synnytyksen edetessä, kyse on kuitenkin hyvin luonnollisesta prosessista johon naisen vartalo on suunniteltu. Ja fakta on ettei synnytyskipu oikeasti ole kipuasteikossa kovinta, virtsakiven aiheuttama tukos virtsajohtimissa on vielä kovempaa jos nyt kokemuksen kautta jotain voin verrata.

Ja kätilöt ei ole mitään turhakkeita, vaan tietävät konstin jos toisenkin miten auttaa. Hyvin se menee, kyllähä se jännittää itseänikin, että mites tän seuraavan kanssa. Mut nisäkkäät synnyttää eläviä poikasia ja sinun kroppa tietää mitä tehdä, luotat siihen.

-25+1 ja jatkuu :)

Vierailija
56/72 |
22.08.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="22.08.2015 klo 01:16"]Supistukset ovat olleet tähän astisen elämäni pahin kipu. Synnytys käynnistettiin, joten en tiedä, vaikuttiko se supistusten voimakkuuteen. Ne kuitenkin veivät jalat alta, tuntui, että kuolen, jos en pääse vessaan ja samalla en kuitenkaan voinut liikkua, vaan makasin sikiöasennossa uikuttaen. Se kipu oli sellaista, mihin ei voi valmistautua mitenkään. Ja sillä hetkellä tuntui, että se ei lopu ikinä. Itse synnytys ei sattunut, sain epiduraalin ja kaikki meni ihan ok.

Ja vaikka olen vieläkin vähän traumatisoitunut supistuskivuista enkä unohtanut niitä samantien kuin vauva laskettiin rinnalleni, niin odotan tällä hetkellä toista lastani, joten tuo on edessä taas. Ilmeisesti se ei sitten niin kamalaa ollutkaan, kun suostuin siihen uudestaan. En mä viimeksikään kuollut :D
[/quote]

Täsmälleen samalla tavalla täälläkin! Käynnistys ja aivan jäätävät supistuskivut HETI kun lapsivedet meni. Hikoilin varmaan litratolkulla kun odotin että saan kivunlievitystä (ilokaasua ja epiduraalin). Olin aivan muissa maailmoissa niiden supistuskipujen takia ja ajattelin vaan että ei tähän kipuun voi kuitenkaan kuolla.

Ponnistusvaihe ei ollut supistuksiin verrattuna mitään. Onneks suppareihin saa kuitenkin kivunlievitystä. :)

Vierailija
57/72 |
22.08.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

No tuo on vähän sama kuin kysyisi "kuinka paljon ne kuukautiset sitten sattuvat?" Ei siihen ole mitään yhtä kiputasoa. Toisiin sattuu järkyttävän paljon ja toisiin vähemmän. Ja se on myös synnytyskohtaista. 

Vierailija
58/72 |
22.08.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei synnytys ole paha. Synnytin vajaa pari kk sitten ja olisin valmis synnyttämään vaikka heti uudelleen. Ärsyttävintä on jos synnytys kestää kauan (niin kuin itselläni). Valmistaudu siis siihen, että sua saattaa supistella kipeästi jopa pari vuorokautta ennen varsinaista koitosta. Ja että avautumisvaihe voi olla tuskattavan hidas prosessi, jopa 20h.

 

Nykyään on paljon kivunlievitysmenetelmiä, että kipua en välttämättä pelkäisi. Synnytys on kyllä itsessään pelottava ja outo tapahtuma, varsinkin ensikertalaiselle. Mutta koita suhtautua siihen uteliaasti kuin tutkimusmatkailija ikään :)! Niin ja ole armollinen itsellesi! Älä lataa synnytykseen paineita tai liian suuria suunnitelmia siitä miten kaiken pitäisi sujua.

Vierailija
59/72 |
22.08.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Koska mulla oli ennen raskautta kovat kk-kivut ei synnytys pelottanut minua. Olin harjoitellut kivun lievitystä sen 10v. Lihaskuntoni oli tosin heikko joten minulta lähti tunto lantiosta alaspäin enkä enää eeottanut supistuksia. Sain epiduraalin ja itse synnytyskivusta sen takia ei ole tietoa.

Vierailija
60/72 |
22.08.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Esikoisesta asteikolla 10, niin 10-. Seuraavaks olis sit lähtenyt taju. Kakkonen 8 ja kolmonen 7. Nelonen sit jo taas 9.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: neljä neljä seitsemän