Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Miten paljon se synnytys sitten sattuu?

Vierailija
22.08.2015 |

Tää on vähän noloa, mutta mua pelottaa aivan tajuttomasti synnyttäminen :(

Kaikki vanhemmat naiset keltä olen kysynyt ovat ähätteleet tunteitani eivätkä oikein edes ymmärrä miten synnytystä voi pelätä. Tätinikin sanoi vain nauraen "No totta kai se sattuu "

Eli ihan suoria vastauksia kiitos, haluan tietää mihin varautua :( Myös jos on jotain mihin sitä kipua voisi verrata niin mielikuvat on enemmän kun tervetulleita!

T. Pelkuri :(

Kommentit (72)

Vierailija
61/72 |
22.08.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minun kaksi synnytystäni ovat olleet aika helppoja eikä kipukaan ole maailmanlopun mittoihin yltänyt. Selvisin kummastakin ilokaasun voimalla. Jättimäiset menkkakivut + kakkahätä voisi osua lähimmäs. Supistusten välissä kun oli aina parin minuutin tauko kun ei sattunut, olo oli suorastaan euforinen ja raukea, olisin voinut vaikka nukahtaa. Kipuaalto tuli, kestin sen puuskuttaen ja hammasta purren, ja sitten se meni, kunnes tuli seuraava. Ponnistusvaiheet ovat minulla olleet lyhyitä, ekalla kerralla venyminen tuntui kamalalta, todella epämukavalta kiskomiselta, toisella kerralla en muista samaa tunteneeni.

Vierailija
62/72 |
22.08.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="22.08.2015 klo 11:14"]

Heips!

Ihan hävettää joidenkin kirjoittajien puolesta...ei ensisynnyttäjiä saa alkaa pelottelemaan, vaikka miten kovasti olisi koskenut itsellä. Jotkut voi oikeasti pitää vaikka veitsellä sormeen leikkaamaa haavaa hirveän tuskallisena, toiset taas eivät paljon hätkähdä, vaikka kehässä turpansa auki saisivat.

Toista lastani odotan ja ihan ilman kauhua synnyttämään menossa. Parhaiten kuvailisin avautumisvaihetta lihaskramppeina, melkoisen kovina sellaisia. Mutta monet ovat jo sanoneet, että tarkoituksenmukainen se kipu on ja siksi erilainen kuin esim. hammassärky tai iso haava. Supistuskivut ovat nousevia ja laskevia ja usko pois, sinun kroppa tottuu siihen nopeasti ja sietokyky kasvaa synnytyksen edetessä, kyse on kuitenkin hyvin luonnollisesta prosessista johon naisen vartalo on suunniteltu. Ja fakta on ettei synnytyskipu oikeasti ole kipuasteikossa kovinta, virtsakiven aiheuttama tukos virtsajohtimissa on vielä kovempaa jos nyt kokemuksen kautta jotain voin verrata.

Ja kätilöt ei ole mitään turhakkeita, vaan tietävät konstin jos toisenkin miten auttaa. Hyvin se menee, kyllähä se jännittää itseänikin, että mites tän seuraavan kanssa. Mut nisäkkäät synnyttää eläviä poikasia ja sinun kroppa tietää mitä tehdä, luotat siihen.

-25+1 ja jatkuu :)

[/quote]

 

Samoilla linjoilla tässä ollaan. Otat hyvissä ajoin neuvolassa kans puheeksi jos jännittää ja lakkaat lukemasta näitä palstoja. Hirveästi hyviä kertomuksia ja koemuksen vaihtoa, mutta ihan suotta jotkut heittävät uhkaavan kuuloisia kommentteja sinua tänne pelottelemaan. Puhut pelosta neuvolassa ja sairaalassa ja sanot lähipiirin naisille että "turvat kiinni, minun synnytys ei ole sinun synnytys joten lakkaa pelottelemasta" näin totesin aika suoraanomalle anopille esikoista odotellessa. Luulen että siinä on kyse jostain oman habituksen nostattamisesta, siinä jos ahdistellaan toista jota jo selvästi huolestuttaa.

Mut keskustelupalstoilta et huoleesi apua löydä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
63/72 |
22.08.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Parhaat kuvaukset ovat olleet mielestäki helvetinmoinen ripulin pidättely + saatanalliset kuukautiskivut. Mulla tulee noita ripuli kipuja myös ovulaation aikaan heti syömisen jälkeen.

Vierailija
64/72 |
22.08.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

No kyllähän se sattuu ja paljon. Itse kuvailisin kovimpia supistuksia niin, että kuin rautakoura puristaisi keskivartaloa aina vain kovempaa. Toinen kuvaava sana voisi olla keskivartalokramppi tai -suonenveto.

Vierailija
65/72 |
22.08.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Onko sulla koskaan krampannut jalka? Siis "vetänyt suonta"? Synnytyskipu on kuin järkyttävä suonenveto koko vatsan ja selän alueella? Tulee ja menee aalloittain.

Vierailija
66/72 |
22.08.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minulla supistukset tuntuivat vain keskikovilta menkkakivuilta. Ei edes pahimmilta. Ei pyörryttänyt, kuten joskus menkkojen aikaan, kun kivut ovat niin kovat. Supistukset olivat siis siedettävät.

Otin kuitenkin epiduraalin juuri ennen, kuin olisi ollut myöhäistä. Vain siltä varalta, että kivut olisivat pahentuneet myöhemmin. Sen jälkeen ne supistukset tuntuivat persuksissa pienenä kipuna. Ponnistusvaiheessa en epiduraalin takia kipua edes tuntenut. Tunsin vain, että pusken ulos isointa pökälettä ikinä :D Pökäleen sijasta tulikin vauva.

Suosittelen siis epiduraalia!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
67/72 |
22.08.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="22.08.2015 klo 11:14"]

Heips!

Ihan hävettää joidenkin kirjoittajien puolesta...ei ensisynnyttäjiä saa alkaa pelottelemaan, vaikka miten kovasti olisi koskenut itsellä. Jotkut voi oikeasti pitää vaikka veitsellä sormeen leikkaamaa haavaa hirveän tuskallisena, toiset taas eivät paljon hätkähdä, vaikka kehässä turpansa auki saisivat.

Toista lastani odotan ja ihan ilman kauhua synnyttämään menossa. Parhaiten kuvailisin avautumisvaihetta lihaskramppeina, melkoisen kovina sellaisia. Mutta monet ovat jo sanoneet, että tarkoituksenmukainen se kipu on ja siksi erilainen kuin esim. hammassärky tai iso haava. Supistuskivut ovat nousevia ja laskevia ja usko pois, sinun kroppa tottuu siihen nopeasti ja sietokyky kasvaa synnytyksen edetessä, kyse on kuitenkin hyvin luonnollisesta prosessista johon naisen vartalo on suunniteltu. Ja fakta on ettei synnytyskipu oikeasti ole kipuasteikossa kovinta, virtsakiven aiheuttama tukos virtsajohtimissa on vielä kovempaa jos nyt kokemuksen kautta jotain voin verrata.

Ja kätilöt ei ole mitään turhakkeita, vaan tietävät konstin jos toisenkin miten auttaa. Hyvin se menee, kyllähä se jännittää itseänikin, että mites tän seuraavan kanssa. Mut nisäkkäät synnyttää eläviä poikasia ja sinun kroppa tietää mitä tehdä, luotat siihen.

-25+1 ja jatkuu :)

[/quote]

Jos joku kysyy asiallisesti, sattuuko, niin pitäisikö vain hyssytellä ja sanoa että ei satu, vähän kuin haavan sormeensa saisi? Synnytyskipu on todella voimakasta kipua, siitä ei pääse mihinkään. Joillakin on sattunut menemään synnytys nopeasti ja luontevasti, yhtä monella on mennyt asiat pieleen ja on tullut pahojakin repeämiä. Molemmat kuuluvat synnytykseen. Suomessa hyvän terveydenhuollon takia harva kuolee synnytykseen ja sen komplikaatioihin, mutta synnytykset voivat olla kuitenkin todella hankalia ja tuskallisia ja aiheuttaa kykenemättömyyden raskautua tai synnyttää uudestaan. Miksi asiaa pitäisi peitellä?

Jos ap menee synnyttämään tyyliin "heitän hiukan Buranaa huuleen" ja päätyykin leikkauspöydälle kiemurtelemaan tuskissaan ja odottamaan kahdeksan litran verensiirtoa mielessään ajatus, että miehestä tuleekin nyt kertaheitolla yh-isä, siihenkin ajatukseen on hyvä varautua etukäteen. Kaikkea voi sattua, ja se on ihan luonnollista.

Vierailija
68/72 |
22.08.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Synnytys käynnistettiin. Supistuskivut oli sanoinkuvaamattomat.. Luulin että kuolen, en pystynyt puhumaan enkä liikkumaan. Jonkin aikaa vaan huusin niin kovaa kun pystyin, koska se oli ainut asia mihin kykenin.

Synnytys oli kuitenkin tosi nopea, n.30min kovia supistuksia jos sitäkään. Ponnistusvaihe ei supistuksiin verrattuna tuntunut miltään.

Jäi hirmuiset traumat. En ikinä ikinä suostuisi enää synnyttää. Tästä yli kymmenen vuotta kuitenkin jo aikaa.

Oon kuullu et käynnistyksessä supistukset on muillakin olleet kovemmat. Kohdunsuu aukee niin tosi nopeesti, siitä se varmaan johtuu. Ja kivunlievitystä ei ehditty enää antaa.

Joo ja mulla on mielestäni suht korkee kipukynnys kuitenkin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
69/72 |
22.08.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Koin synnytyksen kivuttomanpana kuin etukäteen kuvittelin. Tottakai se oli kivuliasta, mutta ilokaasu ja spinaalipuudutus veivät kivut aika tehokkaasti ihan viimeisiä hetkiä lukuunottamatta.

Vierailija
70/72 |
22.08.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ja miks ei saisi kertoa siitä, että aina ei ehdi saada kivunlievitysta ja jollain synnytys sattuu aivan saatanasti kun se on totuus. Ärsytti itteeni kun sitä oltiin puhuttu et on puudutusta ja vaikka mitä ja luonnollinen tapahtuma ja lässynläätä ja sitten kun ite sen koin niin se oli suoraan painajaisesta!!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
71/72 |
22.08.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei se loppujen lopuksi ole sen suurempi kiputunne, kuin kunnollinen tiukka urheiluharjoitus. Palkinto on vain paljon parempi. Älä pelkää turhaan. En ymmärrä, miksi jotkut suurentelevat kipukokemusta, jos kaikki on mennyt alakautta normityylillä. 

Vierailija
72/72 |
22.08.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ja 63 jatkaa, mitään taukoja en kivuista muista olleen, yhtä hulluu polttoo koko puolituntia, mikä tuntui ikuisuudelta

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kolme kaksi viisi