Miten paljon se synnytys sitten sattuu?

Se sattuu älyttömästi, mutta kipu on aivan erilaista kuin päänsärky tai hammaskipu. Siinä on taukoa ja synnytyskipu on jollain tavalla positiivista. Älä turhaan pelkää. Kivunlievitykset on toimivia. Minusta synnyttäminen on vain positiivinen kokemus.

Mua helpotti ajatus, että jos synnytys olisi jotenkin järjettömän kamalaa kidutusta, ei naiset synnyttäisi kuin yhden lapsen. Osalle se yksi riittääkin, mutta monissa perheissä on useita lapsia.

Synnytys todella sattuu, mutta kipu on tarkoituksenmukaista. Vaikkapa luunmurtumassa kipu on tavallaan väärää. Synnytyskipu on sellaista, jolla on hyvä syy ja koska sen tietää loppuvan, siihen voi asennoitua eri tavalla.

Kuvittelet paskovasi joulukinkun, siltä se tuntuu.

Sattuuhan se, mutta se kipu on jotenkin helpompaa kestää, kun se on tarkoituksenmukaista. Itse olin jotenkin "tyytyväinen" kun oikein supisti ja sattui, kun silloin synnytys eteni. Lopuksi sain epiduraalin, joka vei pahimman terän kivuista. Kätilö siis tämän puudutuksen suositteli, kun olin hänen mielestään niin kivuliaan näköinen.
Ei syytä huoleen. Voit myös ottaa pelot neuvolassa puheeksi, mikäli et ole sitä vielä tehnyt. Pelon voi kertoa myös mennessään synnyttämään. Hyvä kätilö kyllä osaa huomioida asian.

Miltä se kipu tuntuu? Viiltelyä, polttelua, särkyä, jomotusta, repimistä? Tuntuuko se kuukautiskivuilta vai miltä?

Harmi kun ei ole mitään "synnytyssimulaattoria" tms, niin tietäisi etukäteen miltä se kipu tuntuu. Osaisi sitten asennoitua.

Olen synnyttänyt kolme kertaa, ja vaikka se sattuu niin tekisin sen milloin tahansa uudelleen, koska se on parasta kipua mitä olen ikinä tuntenut. Kuulostaapa tyhmältä =D Älä pelkää kipua, äläkä myöskään pelkää pyytää kivunlievitystä!

Supistukset ovat olleet tähän astisen elämäni pahin kipu. Synnytys käynnistettiin, joten en tiedä, vaikuttiko se supistusten voimakkuuteen. Ne kuitenkin veivät jalat alta, tuntui, että kuolen, jos en pääse vessaan ja samalla en kuitenkaan voinut liikkua, vaan makasin sikiöasennossa uikuttaen. Se kipu oli sellaista, mihin ei voi valmistautua mitenkään. Ja sillä hetkellä tuntui, että se ei lopu ikinä. Itse synnytys ei sattunut, sain epiduraalin ja kaikki meni ihan ok.

Ja vaikka olen vieläkin vähän traumatisoitunut supistuskivuista enkä unohtanut niitä samantien kuin vauva laskettiin rinnalleni, niin odotan tällä hetkellä toista lastani, joten tuo on edessä taas. Ilmeisesti se ei sitten niin kamalaa ollutkaan, kun suostuin siihen uudestaan. En mä viimeksikään kuollut :D

Sitä kuvaillaan "myönteiseksi kivuksi", jokaisella supistuksella vauva on hilkun verran kohti maailmaa

Eipä täällä kukaan ole osannut vastata kysymykseen

Kipu riippuu siitä, mitä synnytyksessä tapahtuu. Minulla repesi kohtu, epiduraalia ei ollut. Kipu oli niin järkyttävän suurta, että meni hetkeksi taju. Sattuu todella paljon, kun sisälmykset repeävät. Ei tunnu mitenkään positiiviselta sellainen. Siitä sitten päädyttiin hätäsektioon. En aio raskautua ja synnyttää toista kertaa.

Onko sinulla kuukautiskipuja? Minä koin synnytyskivun hyvin samankaltaisena, mutta voimakkaampana ja sykleinä. Reisiä, selkää ja lantiota poltti, vastassa tuntui kova paine.

Ensimmäinen synnytykseni kesti 19 tuntia ja kipu pysyi siedettävänä, mutta olin lopulta niin uupunut, että pyysin kätilöä leikkaamaan vauvan ulos (Ei leikattu, ihan alateitse syntyi. En varmaan ollut ensimmäinen äiti, joka vinkuu; "ota se ulos musta, mä en jaksa enää"). Toinen synnytys kesti kuusi tuntia ja viimeisen tunnin ajan kipu oli sietämätöntä. Huusin ja kiroilin, mutta toisaalta tuohon tuntiin mahtui ehkä 30 supistusta, joten sen kyllä jotenkin kesti. Tunti synnytyksen jälkeen olin elämäni kunnossa (hormonit) ja valmis samaan hommaan uudelleen.

Ponnistaminen ei minulla sattunut. Mitään "meloninpaskantamistunteita" ei ollut. Ponnistusvaiheet olivat nopeita (20min ja 5min) eikä edes välilihan leikkaaminen ilman puudutusta tuntunut miltään. Ponnistamisen tarve tuntui hurjalta. Kuvittele elämäsi kovin vessahätä ja kerro se sadalla, mutta ei se sattunut. 

Synnytyksen jälkeen synnytetään vielä istukka. Olin toisessa synnytyksessä jotenkin unohtanut sen ja suutuin kätilölle, kun istukkaa alettiin synnyttää. Minulla istukan synnyttäminen kesti vain muutaman minuutin, mutta se tuntui kovin "turhalta" kun olisin halunnut vain keskittyä vauvaan.

Maidon nousu rintoihin aiheuttaa kiristävää kipua ja imetys on aluksi kivuliasta, varaudu myös epparihaavan hoitoon (kiristävää kipua, varovaista istumista ja liikkumista sekä huolellinen alapesu jokaisen vessakäynnin yhteydessä)  ja jälkivuotoon sekä jälkisupistuksiin (jotka eivät yleensä ensisynnyttäjillä ole kovin kovia). Synnärillä tarjotaan luumukeittoa tai muita ulostetta pehmeitäviä ruoka-aineita, syö ne, jotta ensimmäinen uloste synnytyksen jälkeen ei ole kova.

Älä pelkää. Miljoonat naiset ovat selvinneet synnytyksestä jo ennen nykyaikaista kivunlievitystä. Kyllä sinäkin selviät. Jos kipu on sietämätöntä, pyydä lääkitystä.

[quote author="Vierailija" time="22.08.2015 klo 01:00"]

Miltä se kipu tuntuu? Viiltelyä, polttelua, särkyä, jomotusta, repimistä? Tuntuuko se kuukautiskivuilta vai miltä? Harmi kun ei ole mitään "synnytyssimulaattoria" tms, niin tietäisi etukäteen miltä se kipu tuntuu. Osaisi sitten asennoitua.

[/quote]

Ne avautumiskivut tuntuivat pahoilta kuukautiskivuilta, selkää jomotti ja samaten alavatsaa. Minulla on ollut vaikeat kuukautiskivut, joten osasin verrata. Ponnistuvaiheessa sitten oli erityyppistä kipua, kipu oli silloin pahempaa. Avautumisvaiheessa sain ilokaasua, mutta siitä ei mulle ollut mielestäni hyötyä. KUn kipu alkoi paheta pyysin jotain kivunlievitystä, mutta ilmenikin, että ponnistuvaihe oli jo menossa, joten  enää ei mitään kivun lievitystä annettu. Kuukautiskivut jäivät sitten synnytykseen eli niistä ei tarvinnut enää kärsiä. 

No minä synnytin kaksoset alateitse mikä oli iso virhe, ensimmäinen vauva tuli ihan ok ulos, kipu oli todella kova ja tuntui että taju lähtee mutta toisen vauvan tullessa ulos repesi myös välilihani melkein kahtia tai siltä se ainakin tuntui. Ei sinne laitettu kuin kolme tikkiä mutta herranjestas sitä tuskaa, se oli elämäni kivulian kokemus ikinä. En muista tuolta reissulta yhtään mitään muuta tuon repeämisen jälkeen kuin sen kivun. Se ei ollut polttavaa (supistukset sen sijaan olivat, sellaista sisuskalujen vääntöä) eikä vihlovaa, vaan ihan rehellistä kipua.

[quote author="Vierailija" time="22.08.2015 klo 01:21"]

Eipä täällä kukaan ole osannut vastata kysymykseen

[/quote]

Kipu on subjektiivista. Kukaan ei voi kertoa ap:lle  miten paljon synnytys sattuu. Samalla naisella eri synnytyksetkin voivat sattua eri tavalla.

Minusta kipua voisi kuvailla helvetillisiksi kuukautiskivuiksi. Tosin kivut tulevat aaltoina supistuksien mukaan (käynnistykset erikseen). Kuten tuossa aiemmin on sanottu, niin kipua on kuitenkin jotenkin helpompi kestää, kuin muita kipuja.

Kipu on tylppää, ei terävää tai viiltävää, saati pistävää. Puristavaa, tiristävää. Vähän kuin olisi tulikuuma tiskirätti sisällä jota joku puristaa kuivaksi molemmista päistä. Se missä kohtaa "tiskirätti" on, vaihteli alamahasta selkään, ja lopulta tavallaan koko.vartaloon omituiseksi kokonaisvaltaiseksi.kivuksi. ponnistuskipu on sitä.kun kudos.venyy äärimmileen ja jatkaa.venymistä sen jälkeenkin. Mutta silti työntämistä ei voi pidättää vaan on tunne että on pakko ponnistaa.

Olen synnyttänyt kaksi kertaa ja epiduraali, ilokaasu ja kuuma suihku mulla.käytössä. Terveet lapset eikä itsellä vaurioita.

[quote author="Vierailija" time="22.08.2015 klo 01:36"]

Kipu on tylppää, ei terävää tai viiltävää, saati pistävää. Puristavaa, tiristävää. Vähän kuin olisi tulikuuma tiskirätti sisällä jota joku puristaa kuivaksi molemmista päistä. Se missä kohtaa "tiskirätti" on, vaihteli alamahasta selkään, ja lopulta tavallaan koko.vartaloon omituiseksi kokonaisvaltaiseksi.kivuksi. ponnistuskipu on sitä.kun kudos.venyy äärimmileen ja jatkaa.venymistä sen jälkeenkin. Mutta silti työntämistä ei voi pidättää vaan on tunne että on pakko ponnistaa. Olen synnyttänyt kaksi kertaa ja epiduraali, ilokaasu ja kuuma suihku mulla.käytössä. Terveet lapset eikä itsellä vaurioita.

[/quote]

Tämä oli hyvä kuvaus. Lisään vielä, että jos repeää, niin kipu on silloin terävää ja viiltävää.

normaali synnytys ei aivan hirveästi satu jos otat lääkkeellistä kivunlievitystä. Alun supistukset tuntuvat kyllä varsinkin ensikertalaiselle kovilta, mutta kipua voi mielestäni verrata esim siihen, jos olet joskus uinut kylmässä vedessä ja saanut niin kovan suonenvedon, ettei voi kuin kiemurrella lattialla lähes itkien. Jokainen supistus on yhtä ikävän tuntuinen ja koko alavatsaan/alavartaloon sattuu, mutta toisaalta sitten seuraa tauko ja voit hengähtää. Kannattaa uskoa sitä, että lämmin suihku auttaa, ota suihkuun penkki ja säädä vettä pikkuhiljaa kuumemmalle ja ole sellaisessa asennossa, että vesi osuu alaselkään/alavatsaan. Tiedän, koska itselläni pitkät latenssivaiheet (useita vuorokausia kivuiltaan täysin synnytyssupistuksia vastaavia supistuksia, jotka eivät kuitenkaan vie tilannetta juuri eteenpäin) ovat melkein vieneet uskon koko touhusta, mutta uskoakseni useimmilla koko homma hoituu päivässä-parissa. Lisäksi sairaalassa saatava lääkkeellinen kivunlievitys poistaa onnistuessaan kaiken kivun, eli silloin voi levätä myös supistusten aikana. Ponnistusvaihe ilman kivunlievitystä tuntuu kieltämättä aivan kauhealta, ja pahinta on se, että kipua pitää ikäänkuin "lisätä" olemalla oikeassa asennossa ja ponnistamalla sen sijaan että sitä lähtisi pakoon, niinkuin normaalisti tuollaisessa tilanteessa tekisi. Mutta ponnistusvaihe ei kuitenkaan koskaan kestä kovin kauaa, ja luulen, että sitäkin voidaan useimmiten lääkkeellisesti jotenkin lievittää, eli suurta pelkoa ei kannata synnyttämisestä kantaa. Ja voin sanoa kliseisesti, että vaikka menisi hankalimman kautta ja joutuisit jostain epätodennäköisestä syystä kokemaan yhtä hirvittävää kipua synnytysten aikana kuin itse olen joutunut, niin se lopputulos on silti sen arvoinen. Itse en kuitenkaan olisi edes elossa, eivätkä lapsenikaan, ellen olisi sattunut syntymään maahan, jossa lääketiede on näin pitkälle kehittynyttä, eli täytyy olla kiitollinen :)

Tosin omat lapseni olivat osa liian suuria syntymään alakautta ja jäivät jumiin, yksi mahtui, mutta aiheutti 4 asteen repeämät, mutta se on hyvin harvinaista, että joutuisi näin suurta kipua synnytyksissä kokemaan. T. 20

[quote author="Vierailija" time="22.08.2015 klo 00:37"]

Tää on vähän noloa, mutta mua pelottaa aivan tajuttomasti synnyttäminen :( Kaikki vanhemmat naiset keltä olen kysynyt ovat ähätteleet tunteitani eivätkä oikein edes ymmärrä miten synnytystä voi pelätä. Tätinikin sanoi vain nauraen "No totta kai se sattuu " Eli ihan suoria vastauksia kiitos, haluan tietää mihin varautua :( Myös jos on jotain mihin sitä kipua voisi verrata niin mielikuvat on enemmän kun tervetulleita! T. Pelkuri :(

[/quote]

En muista enää! :) Kyllä se kai sattui. Mutta sitten se oli ohi. Nyt en enää muista.