Tuntuu tosi epäreilulta

[quote author="Vierailija" time="21.08.2015 klo 13:55"]

Mun lapset syntyi, kun oli lama. Nyt on lama.

Lapseni saivat lamasta huolimatta helpon elämän. Opiskelevat, tekevät töitäkin, matkustavat. Mikä meillä meni pieleen?

[/quote]

Good for you. Kaikilla ei ole noin. Uutisia voi välillä lukea.

Kun olin koululainen oli lama, kun olin nuori aikuinen oli lama, nyt kun omat lapset ovat pieniä on lama. Rehellisesti en ole ennättänyt edes huomaamaan milloin ei ole ollut lama, koska nousukaudet olen opiskellut :D. Tämä on minulle ihan normaalia elämää...

[quote author="Vierailija" time="21.08.2015 klo 13:45"]Niin, on se kamalaa. Iso osa maapallon ihmisistä kun syntyy olosuhteisiin joissa on esim. sota tai nälänhätä, ja sä oot joutunut kestämään kaksi lamaa. Voi raukkaa. 

En tarkoita että vain kurjista kurjin saisi valittaa, mutta hieman voisi suhteellisuudentajuaan kyllä kasvattaa. 
[/quote]
Sä oot niin kuin mun äiti, joka uhkasi lähettä puurolautaseni Afrikan lapsille, jos ei ala upota.

[quote author="Vierailija" time="21.08.2015 klo 13:45"]

Niin, on se kamalaa. Iso osa maapallon ihmisistä kun syntyy olosuhteisiin joissa on esim. sota tai nälänhätä, ja sä oot joutunut kestämään kaksi lamaa. Voi raukkaa. 

En tarkoita että vain kurjista kurjin saisi valittaa, mutta hieman voisi suhteellisuudentajuaan kyllä kasvattaa. 

[/quote]

"Ihanaa" miten joka ketjuun aina löytää tiensä nämä viisastelijat, jotka alkavat haukkua ketjun aloittajaa. Sinun logiikallasi ilmeisesti Suomessa asiat on niin hyvin että kaikki voivat vaan olla onnellisia, kun täällä ei ole sotaa tai nälänhätää. Kuitenkin Suomessa on kasvava joukko oikeasti köyhiä ihmisiä. Et aloituksen perusteella tiedä mitään ap:n tilanteesta, joten ole hyvä ja ole hiljaa. Mene vaikka johokin sellaiseen ketjuun jossa keskustellaan pimppakarvoista ja muusta yhtä typerästä, kun mielestäsi lama, siitä seuraava työttömyys, köyhyys, sosiaaliset ja terveydelliset ongelmat eivät ole todellisia ongelmia.

[quote author="Vierailija" time="21.08.2015 klo 13:39"]

[quote author="Vierailija" time="21.08.2015 klo 13:38"]

[quote author="Vierailija" time="21.08.2015 klo 13:35"]

[quote author="Vierailija" time="21.08.2015 klo 13:33"]

[quote author="Vierailija" time="21.08.2015 klo 13:31"]

Eka lama tuli kun olin astumassa työelämään, viisi vuotta siinä kärvisteltiin. Nyt oon n. 50 v ja tuli yt:t potkut tuli, kuka enää tällasta palkkaa?

[/quote]

Yrittäjäksi vaan tai sitten ulkomaille työnhakuun. Ei kai siinä muuta voi.

[/quote]

Mikä yritys nyt kannattaa perustaa?

[/quote]

Sellainen, jonka tuotteille tai palveluille on kysyntää. Oivaltavat verkkopalvelut esim. pärjäävät todella hyvin.

[/quote]

No tämähän auttoi paljon. Hyvä kun voi kysyä oikein asiantuntijalta.

[/quote]

No tuo vastaus oli aivan samassa sarjassa kuin kysymyskin. Vähän niin kuin kysyis, että miten saa tehtyä mahdollisimman paljon rahaa? Varmaan sitä kukaan vauva.fi:ssä huutelis kovaan ääneen jos tietäis.

[quote author="Vierailija" time="21.08.2015 klo 13:25"]

Kun olin lapsi, oli lama. Nyt kun olen nuorehko aikuinen, on taas lama. Tulevaisuus tuntuu aika näköalattomalta. Sitten vielä sellaiset ihmiset, jotka ovat saaneet elää helppoa elämää ja saaneet työpaikkojakin vain kävelemällä kysymään pomolta, heittelevät ohjeita miten pitäisi elää ja miten asiat (muka) järjestetään.

[/quote]

Minua sieppaa tuo ajatus, että ne, joilla on työpaikka ovat sen jotenkin perusteettomasti ansainneet.

Myönnän, että elämä on erilaista kuin silloin, kun itse olin nuori aikuinen. Kirjoitin ylioppilaaksi vuonna 1993. Isäni oli jäänyt työttömäksi muutama vuosi aiemmin ja elettiin äidin palkalla, kun isä yritti väsätä yritystä pystyyn eikä suostunut jäämään kortistoon. 15-vuotiaasta lähtien olin tehnyt kesätöitä, ja näillä rahoilla ostin kaiken muun itselleni paitsi ruoan. Säästin myös opiskelurahoja. Mitäkö kesätyötä sain? Siinä olin onnekas tai ehkä vain ennakkoluuloton. Kaksi kesää kitkin rikkaruohoja, kaksi kesää pesin vessoja, yhden kesän toimin laivasiivoojana (karmein homma ikinä). Ja kyllä kävelin näihin työpaikkoihin, konkreettisesti paikan päälle, kun luokkakaverit hakivat hakemuksilla siisteihin sisätöihin, myyjiksi ja toimistotyöhön. Kävelin kyllä lukemattomiin muihinkin yrityksiin joista en sitten sitä kesätyötä kuitenkaan saanut.

Opiskeluaikoina työskentelin myös viikonloppuisin, ensin siivoojana ja sitten kaupan kassana samassa paikassa. Opintojen jälkeen toimin puoli vuotta kaupassa töissä täyspäiväisenä, sitten oman alani pätkätöissä 8 vuotta niin, että työttömänä olin töiden välissä enintään kaksi kuukautta. Ei se tietysti mitään kivaa ollut, kun ei voinut olla varma toimeentulosta, mutta säästin aina sen verran että pystyisin elämään 6 kk ilman mitään palkkaa.

Ehkä olen ollult onnekas, kun olen saanut töitä mutta sen verran uskallan sanoa, että kun vertaan tuttavaperheeni nuoria, niin en tosiaan ihmettele, miksi he eivät niitä saa. Työ ei kuulemma saa alkaa ennen yhdeksää, palkan pitää olla hyvä eikä työ saa olla liian rankkaa eikä missän nimessä mitään likaista. Hakemuksia on lähetetty mutta mihinkään ei ole soitettu saatikka että oltaisiin menty paikan päälle. Vaatimustaso on kova ja vaihtoehtona on aina jäädä kotiin makoilemaan. Meillä se ei ollut vaihtoehto.

Siskoni teini on saanut joka kesä töitä, tänä kesänä jopa kahteen paikkaan. Toisessa oli työharjoittelussa ja toiseen haki siten kuin minäkin, ihan paikan päälle kävelemällä. Ei esitellyt vaatimuslistaa eikä vaatinut erikoisoikeuksia.

Tiedän, että töitä on vaikea saada mutta se ei tarkoita, että ne, jotka ovat niitä saaneet, eivät olisi niitä ansainneet. Voin olla työtön huomenna (tai no, irtisanomisajan jälkeen) ja voi olla, ettei minua huolita enää siivoushommiin, mutta ihan tasan tarkkaan olen jokaisen työpaikkani ansainnut. En ole vain kävellyt sisään vaan olen nähnyt suunnattomasti vaivaa työllistymiseni eteen. Yksikään työ ei ole vain tupsahtanut nenän eteen.