Lue keskustelun säännöt.
Monen lapsen äidit, miten jaksatte?
21.08.2015 |
Miten ihmeessä te teette sen? Siis kuvitellaan nyt, että on esim. kaksi alle kouluikäistä ja sitten syntyy vauva. Mies palaa töihin ja te jäätte kotiin. Miten te pystytte hoitamaan koko lapsikööriä yksinänne? Jos vauva valvottaa yön, niin kuinka jaksette olle aktiivinen vanhempi leikki-ikäisillenne ja antamaan huomiotanne kaikille lapsille yhtä paljon, ja ylipäätään pysymään järjissänne väsymyksen keskellä? Millaisia järjestelyjä perheessänne on, jotta homma pysyy kasassa. En esitä näitä kysymyksiäni tuomitakseni, vaan silkasta ihmetyksestä. Itselläni on vain yksi lapsi ja silti tuntuu, että kädet täynnä hommaa koko ajan :D.
Kommentit (29)
Koska sä olet suorittaja ja teet itsellesi niitä hommia. Jos yhden lapsen äiti valittaa kiirettä niin jossain on vikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä yhden lapsen kanssa on raskaampaa enkä ehtinyt tehdä mitään kotitöitä päivällä. Kahden kanssa sainkin homman hyvin toimimaan, vaikka toisesta ei vauvana ollut edes leikkikaveriksi vaan piti vahtia, ettei isosisko ole liian raju. Kai se oli vain tottumattomuutta? Nyt tuntuu, että tuossa menisi vauvakin ihan helposti.
Viisi lasta. Kaksi päivät koulussa. Yksi eskarissa. 3v ja 1v. Aamuisin viedään eskarilainen ja jäädään pihalle leikkimään. Tullaan kotiin syömään ja haetaan eskarilainen. Pienten päiväunet ja isot tulevat koulusta. Autan tarvittaessa läksyissä ja puuhastelen isompien kanssa. Usein menevät kyllä kavereidensa kanssa. Taas ruokailu kun mies palaa töistä. Sitten kuljetellaan isot harjoituksiin ja mennään leikkikentälle siksi aikaa odottelemaan. Illalla kotiin ja nukkumaan. Toimii meillä :)
Mulla oli kaksi isompaa osa-aikasesti pkodissa. Tosin esikoinen aloitti eskarinkin silloin syksyllä kun vauva syntyi, joten hän olisi ollut jokatapauksessa 4h/ pvä pois joka päivä. Keskimmäinen (3v, pkodissa jo puolitoista vuotta) olisi sitten sen saman ajan päiväkodissa, kun ei ollut ketään kaveria muuten. Tuona aikana sitten hoidin siivoukset, pyykit, ruokakaupat yms hommelit.. siis vauvan kanssa.
Mä mietin samaa :D Mutta kai se asenteestakin on kiinni, itse oon asentoitunut siihen että keskityn täysillä tähän yhteen lapseen, joten tottakai tuntuu etten enempien kanssa pärjäisi. Olen niin laiskakin, että olisin burn outin partaalla jo viikon jälkeen jos olisi monta lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, en mä jaksakaan olla "aktiivinen vanhempi" jos on univelkaa. Huomiota voin kyllä tuossa tilanteessa antaa, jos olen kuolemanväsynyt niin makaan vaikka sohvalla ihan lasten käytettävissä. Huomio on sillon lapsissa, ei esim kotitöissä tai muussa puuhassa. Lapset tykkää kiireettömästä läsnäolosta :D
Aikoinaan kun mulla oli kolme lasta, ei ollut puhettakaan virikehoidoista. Homma hoitui, kun ei edes tiennyt "paremmasta". Nyt lapsia kahdeksan, joista kaksi vuoropäiväkodissa, loput koulussa/opiskelee. Me vanhemmat molemmat vuorotyöläisiä, ja homma toimii edelleen.
Silleen kuulostaa oudolta, että joku voi kokea vaikeaksi kolmen lapsen kanssa selviämisen kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, sinä kyllä teet nyt jotain rakenteellisesti väärin, jos yksi lapsi täyttää kädet.
t. yrittäjä, jolla kolme lasta ja kolme koiraa
No mulla on vain kaksi lasta, alle kouluikäisiä molemmat, ja sen lisäksi olen erittäin usein ala-asteikäisten sisarieni kanssa. Mulla on siis usein kaitsettavana viisi lasta ja koti hoidettavana.
Minulta usein kysytään, miten jaksan, ja vastaan aina: olen tottunut siihen. En osaa itse ajatella määrän vaikeuttavan asioita, koska olen todella niin tottunut siihen.
Tietenkin vähän eriasia jos olisi kaikki viisi omia, mutta käytännössä nuo sisaret on mulla "hoidossa" lähes päivittäin, myös yökylässä usein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onkohan meidän vauva sitten jotenkin ertyisen haastava, koska esim. kaupassakäynti on aika vaikeaa. Mitä te muut teette jos teidän vauva alkaa kaupassa huutaa ihan kamalasti? Miten teette ruokaa jos vauva ei viihdy sitterissä/kantorepussa? Ja miten te hoidatte nuo tilanteet jos 1-2 isompaa lasta on vielä nykimässä helmojanne? Milloin ehditte esim. rauhassa jutustella vauvanne kanssa, jos isommat haluaa syliin samanaikaisesti? ap
Mulla kaksi lasta, 7v ja pian 4v täyttävä. Odotan vauvaa, joka syntyy syksyllä. 7v koulussa ja tuo 4v kotona. En ole päiväkotiin ajatellut edes laittaa, kun nyt vauvakin tulossa. En ole sen kummemmin ajatellut edes, että en pärjäisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko että siinä teidän vauvassa on mitään epänormaalia. Sinä vaan et vielä hanskaa asioita. Yritäpä kuule "jutella vauvalle", kun lykit vaunuissa sitä vauvaa, ohjaat kahta pyöräilevää taaperoa ja talutat kolmea koiraa...
t. 10
[quote author="Vierailija" time="21.08.2015 klo 12:08"]
Onkohan meidän vauva sitten jotenkin ertyisen haastava, koska esim. kaupassakäynti on aika vaikeaa. Mitä te muut teette jos teidän vauva alkaa kaupassa huutaa ihan kamalasti? Miten teette ruokaa jos vauva ei viihdy sitterissä/kantorepussa? Ja miten te hoidatte nuo tilanteet jos 1-2 isompaa lasta on vielä nykimässä helmojanne? Milloin ehditte esim. rauhassa jutustella vauvanne kanssa, jos isommat haluaa syliin samanaikaisesti? ap
[/quote]
Minkä ikäinen sinun vauvasi on? Onko nälkäinen kun lähdette, tuleeko vaunuissa kuuma? Ruokaa tehdää vaikka vauva sylissä, joskus oli jopa sellainen keittokirja kuin "Yksikätisen keittokirja".
Ei viihdy sitterissä, siitä ei ole kokemusta. Mulla lapset on olleet sitterissä keittiössä tai peiton päällä lattialla. Vauvan kanssa voi jutustella silloin kun isommat eivät halua huomiota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennakointi ja säännölliset ruokailu sekä nukkumisajat.
Meillä on kolme lasta, 4-, 2- ja puolivuotias. Isoin käy kerhossa kolme kertaa viikossa, jolloin voin keskittyä enemmän pienimpiin, ellei ne nuku päikkäreitä juuri kerhon aikaan silloin taas saan hetken omaa aikaa, jonka käytän omissa askareissa, kotitöitä tehden tai vien nukkumaan vaunulenkille, jolloin saan liikuntaa. Isommat leikkivät jo melko hyvin yhdessä, joten saan vauvaa hoitaa rauhassa. Kyllähän nuo kotityöt ovat vähän taka-alalla ja teen niitä silloin, kun on hyvä väli tai sitten viikonlopulla, kun mies on kotona. Välillä, jos on ollut huono yö takana otetaan rennommin, katsotaan vaikka joku kiva elokuva yhdessä tai askarrellaan tai ihan vain leikitään, jos ei energia riitä muuhun, aina ei tarvitse suorittaa. Ehkä tärkeintä on se, että huolehtii omasta jaksamisesta, eli on sitä omaakin aikaa välillä ja se, ettei äitiydestä tee suorittamista, se ei tee hyvää kenellekään. Kyllä minäkin väsyn, jos on ollut miehellä pitkiä päiviä monta peräkkäin ( eli hoidan lapset aamusta nukkumaan asti yksin), mutta sitten viikonlopulla yritän ladata omat akut, myös liikunta auttaa minulla, eli käyn vaikka lenkillä lasten kanssa, kaksi pienimpää vaunuihin ja isoin ajaa jo pyörällä pitkiäkin matkoja.
Olen perhepäivähoitaja ja pienten lasten äiti ja väittäisin että homma hoituu kun on rutiinit, päiväjärjestys, rentoa hidasta elämää (ei suorittamista) ja on itselleen armollinen. Lapset viihtyy kun aikuinen viihtyy. Mitään ei tarvitse opettamalla opettaa vaan arjen askareissa kaikessa rauhassa hyvällä vuorovaikutuksella opitaan kaikki tarpeellinen.
Välillä tuntuu etten jaksa. fyysisesti jaksan hyvin, siivoan, laitan terveellistä ruokaa, urheilen, touhuan lasteni kanssa.Mutta henkisesti en voi hyvin. Minulla on 6 ja 4vuotiaat ja vauva. Ja 10 teidän kaltaistenne takia omaa uupumusta ei saa näyttää, sitten tuomitaan luuseriksi.
No me ei olla suurperhe, mutta mun on kohta selvittävä vuoden ikäisen taaperon ja vauvan kanssa. Hirvittää, juu. Mutta lähinnä nukkuminen, siis jos vauva valvottaa koko taloa.
Muuten uskon pärjääväni. Vauva esim. lattialla vieressä samaan aikaan kun leikin taaperon kanssa, siinähän se ihmettelee isomman touhuja. Vauva rintarepussa kun teen ruokaa, taapero tarvittaessa syöttötuoliin maissinaksujen kanssa. Imetän vauvaa ja luen isommalle kirjaa vaikka samalla. Tässä nyt jotain esimerkkitilanteita, joita olen koittanut miettiä valmiiksi.
Ite oon huomannut kanssa, että lapsi viihtyy itse asiassa mainiosti kun äiti vaan köllöttelee sohvalla :) Siinähän on parhaiten aikaa jutella ja lueskella yhdessä.
Kyllä siitä vain jotenkin selvisi. Esikoinen oli 5-vuotias ja keskimmäinen 2v kun kolmas pipana syntyi. Toivottuja ja ihania lapsia kaikki.
En tiedä, samaa mietin itsekin. Meillä on neljä lasta, mutta niin isot ikäerot ettei olla jouduttu kestämään vauva-taapero-leikki-ikäinen -arkea.