Lue keskustelun säännöt.
Oletko tyytyväinen rintojesi kokoon?
15.03.2022 |
Itsellä c-kupit ja olen tyytyväinen. En tykkäisi introverttina että rinnat olisivat isot. Rintoihin kiinnittyvä huomio tuntuisi kiusalliselta. Mutta on kuitenkin sen verran kokoa että naiseksi tunnistaa.
Kommentit (114)
Vierailija kirjoitti:
Voi elämän kevät etten muuta sano!
Eipä ole paljon murheita ihmisisllä kun tissien koko on se suurin!
Olen täysin tyytyväinen omaan kroppani jokaiseen mutkaan ja mäkeen, myös rintoihinin jotka ovat hyvin palvelleet tehtävänsä ruokkimalla kaksi tervettä lasta.
Ei ne isot ole, mutta täydellisen hyvät itselleni mikä onkin se pääasia. Ei tulisi pieneen mieleenkään alkaa muokata ja muovailla niitä jollain silikonilla tmv. Kun rakastaa itseään ja hyväksyy itsensä on hyvä elää. Jos jollekulle rintojeni koko tuottaa ongelmia voi mennä muualle stressaamaan, minulla ei ole aikaa eikä mielenkiintoa sellaiseen. Jos minua ei hyväksytä juuri tällaisena kuin olen, olkoot hyväksymättä. Minähän en siinä mitään menetä, päin vastoin.
En todellakaan voi mitenkään ymmärtää tuota mieletöntä pinnallisuutta mikä nykyään vallitsee joka asiassa. Onko hyvä elää noin? Epäilen.
Ehkä joskus vielä kaikessa täydellisyydessäsi opit hyväksymään että monilla ihmisillä on epävarmuuksia kehostaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En. Olen tomboy, poikatyttö, vielä 51v.
A ois hyvä, helppo pukeutua. Olen 75 G, pukeutuminen ihan helvettiä.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on D75 vähän liian isot.
Tajusin sen kun nuorena joskus löysin VIHDOIN hyvän paitapuseron ja kun katsoin kokoa niin se oli joku äitiyskoko.
Oli siis mulle sopiva vaikka en ollut raskaana tai synnyttänyt.
En ole kumminkaan edes harkinnut mitään pienennysleikkausta kun ei ne nyt mitkään melonit ole kuitenkaan.
Mut eihön nuo ole isot. Itsellä 80E (tosin changelta) ja pienet on, yksi tissi mahtuu hyvin oman kämmenen sisään. Kaikki liivit joudun ostamaan 80E koossa 80DD ei riitä vana rinta tulee liivin päälle.
En ole tyytyväinen. Isot rintani hankaloittavat elämää paljon. Jatkuvia niska-hartiaseudun ongelmia, päänsärkyjä, alaselkäkipua, ihon hautumista rikki, vaatteet ei istu ja niitä on hankala löytää, liikunta on vaikeaa ja esim hölkkääminen sattuu, vaikka käytän aina kaksia urheiluliivejä päällekkäin. Hyvin istuvia liivejä en ole omistanut koskaan, kokoja on vain erikoisliikkeissä ja liivit maksavat pienen omaisuuden. Tällä hetkellä käytössä 75K, joissa on liian pieni kuppi kuitenkin. Isompia en voi ottaa, koska niissä korkealle kainaloon ulottuva kaarituki hiertää ihon rikki päivän aikana. Tästä ilmiöstä useampi arpi kainalossa. Lisäksi tuossa koossa on mulle liian leveä kuppi, koska rintakehä itsessään on kapea, vaikka rinnat on valtavat.
Aina on siis epämukava olo. Liivit painavat kuopat hartioihin ja kylkiin. Pitäisi varmaan hankkia joku korsetti. Olen harkinnut myös pienennysleikkausta, mutta niin iso operaatio tuntuu jotenkin tosi pelottavalta. Lapsia mulla ei vielä ole enkä tiedä tuleekokaaan, koska sopivaa kumppania ei ole löytynyt. Sekin homma pitäisi olla mietittynä ennen leikkaukseen menoa. Isoja juttuja. Kohta tulee taas kesä, joka on aika tuskaa näiden lollojen kanssa. Voi olla, että alkaa leikkaus tuntua hyvältä vaihtoehdolta helteiden jälkeen.
Olin silloin, kun olin normaalipainoinen (170 cm/65 kg) ja rintojen koko oli 75 D, joissain malleissa 75 DD. Vielä 70 kg painavanakin oli ihan hyvät, 80 DD. Mulla rintojen koko on vaihdellut suuresti riippuen siitä, paljon painan. Olen melko harteikas, en hento ja mielestäni mulla oli ruumiinrakenteeseeni sopivat rinnat. Koskaan ei aikuisiässä ole ollut alle D-kupin. Nyt olen lähemmäs 100 kg, paino ottaa jalkoihin ja olen alkanut tarkkailla ruokavaliotani (rinnatkin ovat aika jätit, 90 J tai K). Sanotaan, etten ole ylipäätään tyytyväinen rasvan kerääntymiseen, mahaan ja rintoihin on mennyt eniten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi elämän kevät etten muuta sano!
Eipä ole paljon murheita ihmisisllä kun tissien koko on se suurin!
Olen täysin tyytyväinen omaan kroppani jokaiseen mutkaan ja mäkeen, myös rintoihinin jotka ovat hyvin palvelleet tehtävänsä ruokkimalla kaksi tervettä lasta.
Ei ne isot ole, mutta täydellisen hyvät itselleni mikä onkin se pääasia. Ei tulisi pieneen mieleenkään alkaa muokata ja muovailla niitä jollain silikonilla tmv. Kun rakastaa itseään ja hyväksyy itsensä on hyvä elää. Jos jollekulle rintojeni koko tuottaa ongelmia voi mennä muualle stressaamaan, minulla ei ole aikaa eikä mielenkiintoa sellaiseen. Jos minua ei hyväksytä juuri tällaisena kuin olen, olkoot hyväksymättä. Minähän en siinä mitään menetä, päin vastoin.
En todellakaan voi mitenkään ymmärtää tuota mieletöntä pinnallisuutta mikä nykyään vallitsee joka asiassa. Onko hyvä elää noin? Epäilen.
Voe ELÄMÄM KEVÄT mitä tyhmyyttä...
Siis oikeastiko luulit, että tähän ketjuun vastanneilla ihmisillä se tissien koko on joku suurikin ongelma, saati suurin murhe elämässä?
Lol. Ihme hysterisointia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on D75 vähän liian isot.
Tajusin sen kun nuorena joskus löysin VIHDOIN hyvän paitapuseron ja kun katsoin kokoa niin se oli joku äitiyskoko.
Oli siis mulle sopiva vaikka en ollut raskaana tai synnyttänyt.
En ole kumminkaan edes harkinnut mitään pienennysleikkausta kun ei ne nyt mitkään melonit ole kuitenkaan.
Mut eihön nuo ole isot. Itsellä 80E (tosin changelta) ja pienet on, yksi tissi mahtuu hyvin oman kämmenen sisään. Kaikki liivit joudun ostamaan 80E koossa 80DD ei riitä vana rinta tulee liivin päälle.
No mulla on 80A.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta leikatut silikonirinnat ovat rumat, koska isot arvet ja nukkuessakin rinnat ovat pystyssä. Melkein minkäkokoinen roikkuva rinta on kauniimpi, kuin silikoninen.
95a-b miestissit, saisi olla vähän enemmän kokoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisivat olla pari kokoa isommat 😣
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi elämän kevät etten muuta sano!
Eipä ole paljon murheita ihmisisllä kun tissien koko on se suurin!
Olen täysin tyytyväinen omaan kroppani jokaiseen mutkaan ja mäkeen, myös rintoihinin jotka ovat hyvin palvelleet tehtävänsä ruokkimalla kaksi tervettä lasta.
Ei ne isot ole, mutta täydellisen hyvät itselleni mikä onkin se pääasia. Ei tulisi pieneen mieleenkään alkaa muokata ja muovailla niitä jollain silikonilla tmv. Kun rakastaa itseään ja hyväksyy itsensä on hyvä elää. Jos jollekulle rintojeni koko tuottaa ongelmia voi mennä muualle stressaamaan, minulla ei ole aikaa eikä mielenkiintoa sellaiseen. Jos minua ei hyväksytä juuri tällaisena kuin olen, olkoot hyväksymättä. Minähän en siinä mitään menetä, päin vastoin.
En todellakaan voi mitenkään ymmärtää tuota mieletöntä pinnallisuutta mikä nykyään vallitsee joka asiassa. Onko hyvä elää noin? Epäilen.
Ehkä joskus vielä kaikessa täydellisyydessäsi opit hyväksymään että monilla ihmisillä on epävarmuuksia kehostaan.
Ja synnynnäisiä kehityshäiriöitä, jotka vaikuttaa rinnan muotoon. Vaikea ymmärtää asiaa, jos itsellä on "normaalit" pienet tai isot rinnat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En, ihan liian isot (100I tai J)
Kuulostaa hyvältä, sovitaanko treffit saman tien?
Vierailija kirjoitti:
En ole tyytyväinen. Isot rintani hankaloittavat elämää paljon. Jatkuvia niska-hartiaseudun ongelmia, päänsärkyjä, alaselkäkipua, ihon hautumista rikki, vaatteet ei istu ja niitä on hankala löytää, liikunta on vaikeaa ja esim hölkkääminen sattuu, vaikka käytän aina kaksia urheiluliivejä päällekkäin. Hyvin istuvia liivejä en ole omistanut koskaan, kokoja on vain erikoisliikkeissä ja liivit maksavat pienen omaisuuden. Tällä hetkellä käytössä 75K, joissa on liian pieni kuppi kuitenkin. Isompia en voi ottaa, koska niissä korkealle kainaloon ulottuva kaarituki hiertää ihon rikki päivän aikana. Tästä ilmiöstä useampi arpi kainalossa. Lisäksi tuossa koossa on mulle liian leveä kuppi, koska rintakehä itsessään on kapea, vaikka rinnat on valtavat.
Aina on siis epämukava olo. Liivit painavat kuopat hartioihin ja kylkiin. Pitäisi varmaan hankkia joku korsetti. Olen harkinnut myös pienennysleikkausta, mutta niin iso operaatio tuntuu jotenkin tosi pelottavalta. Lapsia mulla ei vielä ole enkä tiedä tuleekokaaan, koska sopivaa kumppania ei ole löytynyt. Sekin homma pitäisi olla mietittynä ennen leikkaukseen menoa. Isoja juttuja. Kohta tulee taas kesä, joka on aika tuskaa näiden lollojen kanssa. Voi olla, että alkaa leikkaus tuntua hyvältä vaihtoehdolta helteiden jälkeen.
Kuulostat todella viehättävältä ja älykkäältä neitoihmiseltä! Uskoisin olevani juuri sopiva kumppani sinulle, joka osaisi arvostaa upeita muotojasi ja hyvää kirjallista ulosantiasi!
Voi elämän kevät etten muuta sano!
Eipä ole paljon murheita ihmisisllä kun tissien koko on se suurin!
Olen täysin tyytyväinen omaan kroppani jokaiseen mutkaan ja mäkeen, myös rintoihinin jotka ovat hyvin palvelleet tehtävänsä ruokkimalla kaksi tervettä lasta.
Ei ne isot ole, mutta täydellisen hyvät itselleni mikä onkin se pääasia. Ei tulisi pieneen mieleenkään alkaa muokata ja muovailla niitä jollain silikonilla tmv. Kun rakastaa itseään ja hyväksyy itsensä on hyvä elää. Jos jollekulle rintojeni koko tuottaa ongelmia voi mennä muualle stressaamaan, minulla ei ole aikaa eikä mielenkiintoa sellaiseen. Jos minua ei hyväksytä juuri tällaisena kuin olen, olkoot hyväksymättä. Minähän en siinä mitään menetä, päin vastoin.
En todellakaan voi mitenkään ymmärtää tuota mieletöntä pinnallisuutta mikä nykyään vallitsee joka asiassa. Onko hyvä elää noin? Epäilen.