Lue keskustelun säännöt.
Oletko saanut kumppaniksesi hänet, joka vei aikoinaan jalat alta?
15.03.2022 |
Eli hän, johon olit alun alkaenkin palavasti ihastunut ja sai mahan pohjasi mylläämään. Minä en ole. Olisi jännä tietää, että tuntuuko se huuma tuollaisissa tapauksissa samalta vielä vuosien jälkeenkin.
Kommentit (54)
Aikoinaan? En ole koskaan ollut parisuhteessa muiden kuin sellaisten ihmisten kanssa, jotka ovat "vieneet jalat alta" - tai yksi poikkeus on: mies oli "paperilla hyvä" (eli tapasimme nettideitissä), ja vaikka livenä ei enää siltä tuntunutkaan, yritin pakottaa itseni ihastumaan häneen, koska hän oli mukava, luotettava ja no, nimenomaan paperilla hyvä.
Nykyisen puolisoni tapasin noin kahdeksan vuotta sitten ja olin ensitapaamisen jälkeen ihan tulisilla hiilillä :-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, toki? Tosin en kyllä alkujaankaan lähtisi suhteeseen henkilön kanssa, joka ei vie "jalkoja alta".
15 vuotta nyt yhdessä, kyllähän tuo edelleen säväyttää. Totta kai pidempi suhde kuitenkin muuttaa tavallaan muotoaan, pakostakin, mutta totta kai tässä on edelleen ajoittain samaa huimaa kun parikymppisinä.
Kyllä vei jalat alta kertaheitolla ja edelleen on perhosia vatsassa kun menen hänen luokseen. Yli 15 vuotta myöhemmin. :)
Miksi tyytyä vähempään?
Tapailukumppaniksi kyllä, sen pidemmälle en. Odottelen seuraavaa joka vie samalla tavalla jalat alta. En tosin usko että kohtaan sellaista koskaan.
Sain kyllä, teininä alkanut rakkaus kukoistaa edelleen, yli 40 v. myöhemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pari ihmistä on "vienyt jalat alta". Ensimmäisen kanssa elin pitkässä parisuhteessa ja toisen kanssa suhteesta ei koskaan tullut mitään toimivaa.
Kyllä sain. Saatan aamulla katsella hänen nukkuvan ja vain hymyillä. Tuntuu hyvältä vielä 8v jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä vei jalat alta kertaheitolla ja edelleen on perhosia vatsassa kun menen hänen luokseen. Yli 15 vuotta myöhemmin. :)
Miksi tyytyä vähempään?
"Miksi tyytyä vähempään"
No ainakaan minä en jalat alta-tyyliin ihastu mitenkään helposti. Sitten ne harvat johon ihastuu, niin on aika mitätön todennöisyys että ovat sinkkuja tai sattuvat tuntemaan samoin myös minua itseäni kohtaan. Siksi en ole ikinä saanut näitä jalat alta-tyyppejä, vaan joutunut tyytymään vähemmän jalat alta vieviin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä vei jalat alta kertaheitolla ja edelleen on perhosia vatsassa kun menen hänen luokseen. Yli 15 vuotta myöhemmin. :)
Miksi tyytyä vähempään?
"Miksi tyytyä vähempään"
No ainakaan minä en jalat alta-tyyliin ihastu mitenkään helposti. Sitten ne harvat johon ihastuu, niin on aika mitätön todennöisyys että ovat sinkkuja tai sattuvat tuntemaan samoin myös minua itseäni kohtaan. Siksi en ole ikinä saanut näitä jalat alta-tyyppejä, vaan joutunut tyytymään vähemmän jalat alta vieviin.
Sama täällä, niin monen asian täytyy mennä nappiin ja ennen kaikkea ajoituksen olla kohdallaan. Hyvin harva taitaa olla yhdessä elämänsä rakkauden kanssa tai ehkä ovat niin vuosikymmenet uskotelleet ja siksi uskovat siihen satuun itsekin.
Sain kumppanikseni noin kymmeneksi vuodeksi. Rakkaus ehti muuttua siinä ajassa katkeruudeksi.
Enää ei varmaan kukaan vie jalkoja alta samaan tyyliin. Se oli sitä nuoruutta, tyhmänrohkeaa rakkautta.
Toki olen rakastunut senkin jälkeen ja maailma tuntuu ihanalta, mutta järki pysyy myös (toivottavasti :D) matkassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä vei jalat alta kertaheitolla ja edelleen on perhosia vatsassa kun menen hänen luokseen. Yli 15 vuotta myöhemmin. :)
Miksi tyytyä vähempään?
"Miksi tyytyä vähempään"
No ainakaan minä en jalat alta-tyyliin ihastu mitenkään helposti. Sitten ne harvat johon ihastuu, niin on aika mitätön todennöisyys että ovat sinkkuja tai sattuvat tuntemaan samoin myös minua itseäni kohtaan. Siksi en ole ikinä saanut näitä jalat alta-tyyppejä, vaan joutunut tyytymään vähemmän jalat alta vieviin.
Ehkä vika onkin siinä että odotat että henkilön pitäisi viedä jalat alta ihan saman tien. Eihän se läheskään aina niin mene että olisi heti ensi hetkestä lähtien valtava ihastus vaan ennemmikin sellainen varovainen kiinnostus. Sitten kun vähän tutustutaan niin huomaakin että sitä toista ajattelee koko ajan ja sitten se on menoa.
En ole koskaan saanut edes tapailuasteelle sitä ihastukseni kohdetta.
Monta kertaa olen yrittänyt väkisin muiden kanssa, eikä siitä ole ikinä mitään tullut.
21 vuotta sitten ihastuin ensimmäisen kerran kunnolla, nyt ikää 36v.
Tasoni ei vain riitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joo ja en.
Nuoruuden ihastusta en saanut.. olin hänelle muutaman vuoden liian nuori..
Hän meni pika-pikaa naimisiin 19 vuotiaana(uskovainen, kiire naim**n?) ja mies osoittautui täydeksi ääliöksi.. on mm. pahoinpidellyt naista. Ilmeisesti on kuitenkin vielä sen kanssa. Minä olin tuolloin 16v. Nykypäivänä tuo ikäero ei ois enää mitään.
Reilut neljä vuotta sitten tapasin naisen jonka kanssa oon vieläkin, välillä tuntuu että se kaksoisliekki -teoria pitää todellakin paikkansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä vei jalat alta kertaheitolla ja edelleen on perhosia vatsassa kun menen hänen luokseen. Yli 15 vuotta myöhemmin. :)
Miksi tyytyä vähempään?
"Miksi tyytyä vähempään"
No ainakaan minä en jalat alta-tyyliin ihastu mitenkään helposti. Sitten ne harvat johon ihastuu, niin on aika mitätön todennöisyys että ovat sinkkuja tai sattuvat tuntemaan samoin myös minua itseäni kohtaan. Siksi en ole ikinä saanut näitä jalat alta-tyyppejä, vaan joutunut tyytymään vähemmän jalat alta vieviin.
Sama täällä, niin monen asian täytyy mennä nappiin ja ennen kaikkea ajoituksen olla kohdallaan. Hyvin harva taitaa olla yhdessä elämänsä rakkauden kanssa tai ehkä ovat niin vuosikymmenet uskotelleet ja siksi uskovat siihen satuun itsekin.
Näissä ihmiset tarkoittavat samoilla sanoilla usein aika eri asioita. Toiselle "elämän rakkaus" on se hulluteen asti menevä salamarakastuminen joka voi päättyä traagisesti aika nopeastikin, toiselle taas nimenomaan se henkilö joka tuntuu aina vain hyvältä vaikka 20 vuoden jälkeen vaikka se koskaan ei olisikaan ollut mikään valtava ilotulitus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä vei jalat alta kertaheitolla ja edelleen on perhosia vatsassa kun menen hänen luokseen. Yli 15 vuotta myöhemmin. :)
Miksi tyytyä vähempään?
"Miksi tyytyä vähempään"
No ainakaan minä en jalat alta-tyyliin ihastu mitenkään helposti. Sitten ne harvat johon ihastuu, niin on aika mitätön todennöisyys että ovat sinkkuja tai sattuvat tuntemaan samoin myös minua itseäni kohtaan. Siksi en ole ikinä saanut näitä jalat alta-tyyppejä, vaan joutunut tyytymään vähemmän jalat alta vieviin.
Sama täällä, niin monen asian täytyy mennä nappiin ja ennen kaikkea ajoituksen olla kohdallaan. Hyvin harva taitaa olla yhdessä elämänsä rakkauden kanssa tai ehkä ovat niin vuosikymmenet uskotelleet ja siksi uskovat siihen satuun itsekin.
Tätä minäkin vähän ihmettelen, kun tuntuu, että täällä suunnilleen jokainen on sen jalat alta vieneen elämänsä rakkauden kanssa. Joko porukka rakastuu suunnilleen jokaiseen vastaantulijaan, tai sitten valehtelevat.
Olen mies. Tartteeks enempi selittää?
Naisilla on nuorena näitä jänniksiä jotka vie "jalat alta", näitä sitten yritetään "kesyttää", lopulta tyydytään johonkin vähemmän jalat vievään tossukkaan joka takaa säännöllisen keskiluokkaisen elämäntavan omistusasuntoineen ja lapsineen.
En ole saanut. Nykyinen kumppani on hyvä ja mukava, mutta ei se kehen ensimmäisenä ihastuin palavasti.
Kaikkea ei voi saada.
Onko toisilla (länsimaalaisilla) muka eri tilanne?