Lue keskustelun säännöt.
Oletko saanut kumppaniksesi hänet, joka vei aikoinaan jalat alta?
15.03.2022 |
Eli hän, johon olit alun alkaenkin palavasti ihastunut ja sai mahan pohjasi mylläämään. Minä en ole. Olisi jännä tietää, että tuntuuko se huuma tuollaisissa tapauksissa samalta vielä vuosien jälkeenkin.
Kommentit (54)
En saanut. Hyvä että edes pesää sain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä vei jalat alta kertaheitolla ja edelleen on perhosia vatsassa kun menen hänen luokseen. Yli 15 vuotta myöhemmin. :)
Miksi tyytyä vähempään?
"Miksi tyytyä vähempään"
No ainakaan minä en jalat alta-tyyliin ihastu mitenkään helposti. Sitten ne harvat johon ihastuu, niin on aika mitätön todennöisyys että ovat sinkkuja tai sattuvat tuntemaan samoin myös minua itseäni kohtaan. Siksi en ole ikinä saanut näitä jalat alta-tyyppejä, vaan joutunut tyytymään vähemmän jalat alta vieviin.
Sama täällä, niin monen asian täytyy mennä nappiin ja ennen kaikkea ajoituksen olla kohdallaan. Hyvin harva taitaa olla yhdessä elämänsä rakkauden kanssa tai ehkä ovat niin vuosikymmenet uskotelleet ja siksi uskovat siihen satuun itsekin.
Tätä minäkin vähän ihmettelen, kun tuntuu, että täällä suunnilleen jokainen on sen jalat alta vieneen elämänsä rakkauden kanssa. Joko porukka rakastuu suunnilleen jokaiseen vastaantulijaan, tai sitten valehtelevat.
Olin ollut seitsemän vuotta sinkkuna tavatessani nykyisen puolisoni, avioerostani (ainoa aiempi suhde, jossa olin sitoutunut avo-/avioliittoon) oli yli 20 vuotta. Eli en koe, että olisin rakastunut suunnilleen jokaiseen vastaantulijaan.
Vierailija kirjoitti:
Naisilla on nuorena näitä jänniksiä jotka vie "jalat alta", näitä sitten yritetään "kesyttää", lopulta tyydytään johonkin vähemmän jalat vievään tossukkaan joka takaa säännöllisen keskiluokkaisen elämäntavan omistusasuntoineen ja lapsineen.
Juu ja miehethän ei haaveile siitä luokan kauneimmasta Yessicasta ja sitten tyydy siihen tavalliseen Pirkkoon :D
Ei kaikki voi saada sitä kaikista kauneinta/komeinta/halutuinta puolisoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä vei jalat alta kertaheitolla ja edelleen on perhosia vatsassa kun menen hänen luokseen. Yli 15 vuotta myöhemmin. :)
Miksi tyytyä vähempään?
"Miksi tyytyä vähempään"
No ainakaan minä en jalat alta-tyyliin ihastu mitenkään helposti. Sitten ne harvat johon ihastuu, niin on aika mitätön todennöisyys että ovat sinkkuja tai sattuvat tuntemaan samoin myös minua itseäni kohtaan. Siksi en ole ikinä saanut näitä jalat alta-tyyppejä, vaan joutunut tyytymään vähemmän jalat alta vieviin.
Sama täällä, niin monen asian täytyy mennä nappiin ja ennen kaikkea ajoituksen olla kohdallaan. Hyvin harva taitaa olla yhdessä elämänsä rakkauden kanssa tai ehkä ovat niin vuosikymmenet uskotelleet ja siksi uskovat siihen satuun itsekin.
Näissä ihmiset tarkoittavat samoilla sanoilla usein aika eri asioita. Toiselle "elämän rakkaus" on se hulluteen asti menevä salamarakastuminen joka voi päättyä traagisesti aika nopeastikin, toiselle taas nimenomaan se henkilö joka tuntuu aina vain hyvältä vaikka 20 vuoden jälkeen vaikka se koskaan ei olisikaan ollut mikään valtava ilotulitus.
Ihmiset ilmeisesti pääsääntöjään käsittää täällä asian juuri niin, että tämä kumppani vain tuntuu itselle hyvältä, eikä hän välttämättä ole alun alkaenkaan ollut se, joka on eniten elämässä vetänyt jalat hyytelöksi. Ei tämä oikein muulla selity, kun kaikilla tuntuu olevan se suuri jalat alta vienyt rakkaus, kuten täälläkin on jo edellä tullut mainittua.
Minun aloituksen pointtini oli juuri se, että henkilö on saanut ihan alusta asti suuria tunteita pintaan.
Ap
En ole saanut ketään. Vanhapiika olen ja pysyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä vei jalat alta kertaheitolla ja edelleen on perhosia vatsassa kun menen hänen luokseen. Yli 15 vuotta myöhemmin. :)
Miksi tyytyä vähempään?
"Miksi tyytyä vähempään"
No ainakaan minä en jalat alta-tyyliin ihastu mitenkään helposti. Sitten ne harvat johon ihastuu, niin on aika mitätön todennöisyys että ovat sinkkuja tai sattuvat tuntemaan samoin myös minua itseäni kohtaan. Siksi en ole ikinä saanut näitä jalat alta-tyyppejä, vaan joutunut tyytymään vähemmän jalat alta vieviin.
Sama täällä, niin monen asian täytyy mennä nappiin ja ennen kaikkea ajoituksen olla kohdallaan. Hyvin harva taitaa olla yhdessä elämänsä rakkauden kanssa tai ehkä ovat niin vuosikymmenet uskotelleet ja siksi uskovat siihen satuun itsekin.
Näissä ihmiset tarkoittavat samoilla sanoilla usein aika eri asioita. Toiselle "elämän rakkaus" on se hulluteen asti menevä salamarakastuminen joka voi päättyä traagisesti aika nopeastikin, toiselle taas nimenomaan se henkilö joka tuntuu aina vain hyvältä vaikka 20 vuoden jälkeen vaikka se koskaan ei olisikaan ollut mikään valtava ilotulitus.
Ihmiset ilmeisesti pääsääntöjään käsittää täällä asian juuri niin, että tämä kumppani vain tuntuu itselle hyvältä, eikä hän välttämättä ole alun alkaenkaan ollut se, joka on eniten elämässä vetänyt jalat hyytelöksi. Ei tämä oikein muulla selity, kun kaikilla tuntuu olevan se suuri jalat alta vienyt rakkaus, kuten täälläkin on jo edellä tullut mainittua.
Minun aloituksen pointtini oli juuri se, että henkilö on saanut ihan alusta asti suuria tunteita pintaan.Ap
Edelleenkin minusta ihmiset ovat niin erilaisia että on hankala jotenkin arvottaa sitä mikä kenellekin on ollut se "suuri tunne". Minun suuri tunteeni voisi jonkun toisen mielestä olla kovin vaisu koska en muutenkaan ole mikään räiskyvä ihminen. En siis usko että voisin yhtään kenenkään kanssa tuntea niin kuin joku muu tuntee.
Silti minullakin on se "elämäni rakkaus" jonka kanssa tunsin jotain sellaista jota en kenenkään muun kanssa ollut sitä ennen tuntenut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä vei jalat alta kertaheitolla ja edelleen on perhosia vatsassa kun menen hänen luokseen. Yli 15 vuotta myöhemmin. :)
Miksi tyytyä vähempään?
"Miksi tyytyä vähempään"
No ainakaan minä en jalat alta-tyyliin ihastu mitenkään helposti. Sitten ne harvat johon ihastuu, niin on aika mitätön todennöisyys että ovat sinkkuja tai sattuvat tuntemaan samoin myös minua itseäni kohtaan. Siksi en ole ikinä saanut näitä jalat alta-tyyppejä, vaan joutunut tyytymään vähemmän jalat alta vieviin.
Sama täällä, niin monen asian täytyy mennä nappiin ja ennen kaikkea ajoituksen olla kohdallaan. Hyvin harva taitaa olla yhdessä elämänsä rakkauden kanssa tai ehkä ovat niin vuosikymmenet uskotelleet ja siksi uskovat siihen satuun itsekin.
Näissä ihmiset tarkoittavat samoilla sanoilla usein aika eri asioita. Toiselle "elämän rakkaus" on se hulluteen asti menevä salamarakastuminen joka voi päättyä traagisesti aika nopeastikin, toiselle taas nimenomaan se henkilö joka tuntuu aina vain hyvältä vaikka 20 vuoden jälkeen vaikka se koskaan ei olisikaan ollut mikään valtava ilotulitus.
Ihmiset ilmeisesti pääsääntöjään käsittää täällä asian juuri niin, että tämä kumppani vain tuntuu itselle hyvältä, eikä hän välttämättä ole alun alkaenkaan ollut se, joka on eniten elämässä vetänyt jalat hyytelöksi. Ei tämä oikein muulla selity, kun kaikilla tuntuu olevan se suuri jalat alta vienyt rakkaus, kuten täälläkin on jo edellä tullut mainittua.
Minun aloituksen pointtini oli juuri se, että henkilö on saanut ihan alusta asti suuria tunteita pintaan.Ap
Minä ennemminkin ajattelen että osa ihmisitä odottaa vähän liikaa. Eli he kuvittelevat että se oikea rakastuminen on jotain ylimaallisen ihanaa megaluokan juhlaa ja kun sellaista ei sitten tule vastaan niin sitten ei kuulemma ole löydetty sitä oikeaa. Monesti se todellinen suuri rakastuminen voi olla ihmisille vain sitä että sen toisen kanssa ajatukset menevät tosi hyvin yhteen ja sen toisen kanssa on todella mukava olla ja viettää aikaa. Siitä sitten tulee se yhteenkuuluvuuden tunne ja suuri lämpö ihmisten välillä joka taas usein johtaa siihen hyvään ja pitkään parisuhteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ja se kemia toimii vielä vuosien jälkeenkin, varsinkin ovulaation aikaan huomaan. Lapset ovat heti saaneet alkunsa ja ovat kauniita ja terveitä, jonkinlainen biologinen täysosuma tämä on.
Sitten noin niinkun arkielämässä… myötä- ja vastamäkiä ja ongelmia on ollut, ilman sitä alun rakastumista ja sitä kemiaa mikä vieläkin on niin tuskin olisimme enää yhdessä.
Ei kukaan ole tuntunut miltään. Olen sen kanssa, jolle kelpasin ja joka oli saatavilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä vei jalat alta kertaheitolla ja edelleen on perhosia vatsassa kun menen hänen luokseen. Yli 15 vuotta myöhemmin. :)
Miksi tyytyä vähempään?
"Miksi tyytyä vähempään"
No ainakaan minä en jalat alta-tyyliin ihastu mitenkään helposti. Sitten ne harvat johon ihastuu, niin on aika mitätön todennöisyys että ovat sinkkuja tai sattuvat tuntemaan samoin myös minua itseäni kohtaan. Siksi en ole ikinä saanut näitä jalat alta-tyyppejä, vaan joutunut tyytymään vähemmän jalat alta vieviin.
Sama täällä, niin monen asian täytyy mennä nappiin ja ennen kaikkea ajoituksen olla kohdallaan. Hyvin harva taitaa olla yhdessä elämänsä rakkauden kanssa tai ehkä ovat niin vuosikymmenet uskotelleet ja siksi uskovat siihen satuun itsekin.
Näissä ihmiset tarkoittavat samoilla sanoilla usein aika eri asioita. Toiselle "elämän rakkaus" on se hulluteen asti menevä salamarakastuminen joka voi päättyä traagisesti aika nopeastikin, toiselle taas nimenomaan se henkilö joka tuntuu aina vain hyvältä vaikka 20 vuoden jälkeen vaikka se koskaan ei olisikaan ollut mikään valtava ilotulitus.
Ihmiset ilmeisesti pääsääntöjään käsittää täällä asian juuri niin, että tämä kumppani vain tuntuu itselle hyvältä, eikä hän välttämättä ole alun alkaenkaan ollut se, joka on eniten elämässä vetänyt jalat hyytelöksi. Ei tämä oikein muulla selity, kun kaikilla tuntuu olevan se suuri jalat alta vienyt rakkaus, kuten täälläkin on jo edellä tullut mainittua.
Minun aloituksen pointtini oli juuri se, että henkilö on saanut ihan alusta asti suuria tunteita pintaan.Ap
Minä ennemminkin ajattelen että osa ihmisitä odottaa vähän liikaa. Eli he kuvittelevat että se oikea rakastuminen on jotain ylimaallisen ihanaa megaluokan juhlaa ja kun sellaista ei sitten tule vastaan niin sitten ei kuulemma ole löydetty sitä oikeaa. Monesti se todellinen suuri rakastuminen voi olla ihmisille vain sitä että sen toisen kanssa ajatukset menevät tosi hyvin yhteen ja sen toisen kanssa on todella mukava olla ja viettää aikaa. Siitä sitten tulee se yhteenkuuluvuuden tunne ja suuri lämpö ihmisten välillä joka taas usein johtaa siihen hyvään ja pitkään parisuhteeseen.
No minusta kuvaamasi on juuri sitä vähempään tyytymistä, ja todella lattean kuuloista.
Alkupään kommentteja lukiessa tuli vahvasti sellainen fiilis, että ne huikeimmat "jalat alta"-kokemukset ovat juuri heillä, jotka eivät ole alkaneet viettää aikaa jonkun "ihan ookoo mukavan" keskivertotyypin kanssa.
Tuskin se elämän tajunnanräjäyttävin rakkaus tulee sinua sohvalta riipimään sipsipussin ja peruskivan seurasta!
Onneksi en saanut, näin pari näitä muutaman vuoden päästä ja hirveitä lehmiä kaikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu olen. Melkein 60 vuotta sitten ja vieläkin hän on niin hellyttävä papparainen.
Joo. Muutaman kerran. Ajan kuluessa mies paljastuikin ääliöksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä. Laihduin 5 kiloa siinä alkuhuumassa ja perhoset mahassa -tilassa. Sitten muutettiin yhteen, saatiin lapsia ja alettiin rakentaa. Ja nyt riidellään aina ja kaikesta.
En saanut, tosin siinä vaiheessa kun sen "jalat alta"-tyypin tapasin olin jo ollut suhteessa yli 20 vuotta, tein viisaan valinnan ja olin näyttämättä tunteitani, yhteiselo saman kumppanin kanssa jatkuu. Kun on yhteistä elämää rakennettu niin pitkään ja elämä on ok ei sitä ihastuksen takia lähde purkamaan ihan hetken mielijohteesta, noh, tasapainottomat tekee niin muttei muut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisilla on nuorena näitä jänniksiä jotka vie "jalat alta", näitä sitten yritetään "kesyttää", lopulta tyydytään johonkin vähemmän jalat vievään tossukkaan joka takaa säännöllisen keskiluokkaisen elämäntavan omistusasuntoineen ja lapsineen.
Juu ja miehethän ei haaveile siitä luokan kauneimmasta Yessicasta ja sitten tyydy siihen tavalliseen Pirkkoon :D
Ei kaikki voi saada sitä kaikista kauneinta/komeinta/halutuinta puolisoa.
Siinä missä miehillä jää haaveiluksi, naiset jakaa tavaraansa jänniksille. Miehet jää kamusektorille, naiset panosektorille. Kumpi sitten parempi? Valitse itse.
No se jalat alta tunne on kiimaa. Ja jos kiimat natsaa se kestää vuosien päähän. 25 vuotta yhdessä oltu ja saa edelleen pään pyörälle.