Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Lisää lapsia vasta JOSKUS, iso ikäero?

Vierailija
20.08.2015 |

Onko täällä muita jotka ovat halunneet elää ensin pitkään yksilapsisina? Meillä siis ajatuksena, että lapsia kyllä varmaan lisää haluamme, mutta sitten joskus. Alunperin ajattelimme että nyt voisi olla hyvä (lapsi täyttää kohta 5v), mutta oikeastaan elämä on nyt niin kivaa niin perheessä kuin vapaa-ajalla että se ei tunnu mielekkäältä. Yksilapsinen perhe-elo on niin mukavaa, emmekä siitä halua vielä(kään) luopua! Ehkä etsin jotain vertaistukea näin anonyymisti, sillä useimmat tekevät lapset jollain tavalla 'putkeen', oli se ikäero sitten 1.5v tai 4v. Olemme ajatelleet että esikoisen ollessa alakoulussa voisi olla hyvä hetki yrittää ja sellainen vilpitön halu saada jälkikasvua :) Ikä antaa helposti myöten, lienee suurin tekijä että lapset tehdään pötköön on äitien ikä? Kokemuksia?

Kommentit (40)

Vierailija
1/40 |
20.08.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minä!!!! tai no ME!!

Poika nyt eskarissa ja sitä on alkanu miettii että tartteeko sitä toista laisinkaa tehdä, elämä on nyt niin helppoa niin sanotusti, mutta toisaalta olisihan se toinen kiva. Mutta mitäpä jos se on vauva-aikana ja taaperona yhtä huonouninen kuin ensimmäinen, sitä en jaksaisi uudestaan.

Vierailija
2/40 |
20.08.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sama täällä. Lapsi nyt vasta kolmen. Kyllä minä olen vahvasti sitä mieltä että näin on hyvä. Lapseni läheisimmät kavetitkin ovat yksi lapsista perheistä, heillä on hyvä dynamiikka keskenään kun ei ole sisarusmonstereita kahmimassa itselleen kaikkia leluja ja huomiota.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/40 |
20.08.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itse olen ihan varma että joskus sen toisen lapsen haluan. Vauvavuosi oli joo väsyttävä, mutta niin lyhyt aika. Taaperoaika oli onnellista hattaraa kotiäitinä. Nyt on mukavaa tehdä osa-aikaista työviikkoa, harrastaa perheenä ja viettää aina yksi rauhallinen arkivapaa isoksi kasvaneen pojan kanssa :) Haluan kyllä kokea tämän uudelleen, mutta tämän lapsen kanssa haluan olla ensin rauhassa! :) ap

Vierailija
4/40 |
20.08.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="20.08.2015 klo 08:21"]Sama täällä. Lapsi nyt vasta kolmen. Kyllä minä olen vahvasti sitä mieltä että näin on hyvä. Lapseni läheisimmät kavetitkin ovat yksi lapsista perheistä, heillä on hyvä dynamiikka keskenään kun ei ole sisarusmonstereita kahmimassa itselleen kaikkia leluja ja huomiota.
[/quote]

Sori, vahingossa alapeukutin!

Vierailija
5/40 |
20.08.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meille tuli vauva kun muut lapset olivat 8,12,13 ja 15vee. Jotenkin se vaadi aika vaan unohtui ja nyt kyl huomaa et ku on iso ikäero niin noista isommista on tosi paljon apua. Isot ei se huomaa et auttavat. Esim ku isommat potkii palloa niin pienin seuraa iloisena ja tyytyväisenä pitkät tovit. Mut sit voi olla et jää tekemättä jos liikaa odottaa.. mut eihän sekään välttämättä ole huono homma..

Vierailija
6/40 |
20.08.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mä voin vaan vastata tällaisen lapsen näkökulmasta. Eli ei todellakaan ollut kivaa kun sisaruksiin oli ikäeroa 8 vuotta (sekä isompaan että pienempään). Mitään yhteistä tekemistä ei ollut eikä toisesta ollut seuraa itselle. Kadehdin pienenä niitä, joilla oli sisarus pienellä ikäerolla ja oli se tuki ja turva esim. koulussa. Koin olevani melkein kuin ainut lapsi,eli aika yksinäinen. Mutta nyt aikuisena ollaan toki läheisiä kun se ikäero ei enää tunnu missään! Tietysti te teette niinkuin parhaaksi näette :) itse tein oman Kokemukseni pohjalta lapset suht. pienillä ikäerolla.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/40 |
20.08.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="20.08.2015 klo 08:21"]Sama täällä. Lapsi nyt vasta kolmen. Kyllä minä olen vahvasti sitä mieltä että näin on hyvä. Lapseni läheisimmät kavetitkin ovat yksi lapsista perheistä, heillä on hyvä dynamiikka keskenään kun ei ole sisarusmonstereita kahmimassa itselleen kaikkia leluja ja huomiota.
[/quote]
Sisarusmonstereita :D. Sinulla taitaa olla jonkin sortin ongelma :).

Vierailija
8/40 |
20.08.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="20.08.2015 klo 08:30"]

Mä voin vaan vastata tällaisen lapsen näkökulmasta. Eli ei todellakaan ollut kivaa kun sisaruksiin oli ikäeroa 8 vuotta (sekä isompaan että pienempään). Mitään yhteistä tekemistä ei ollut eikä toisesta ollut seuraa itselle. Kadehdin pienenä niitä, joilla oli sisarus pienellä ikäerolla ja oli se tuki ja turva esim. koulussa. Koin olevani melkein kuin ainut lapsi,eli aika yksinäinen. Mutta nyt aikuisena ollaan toki läheisiä kun se ikäero ei enää tunnu missään! Tietysti te teette niinkuin parhaaksi näette :) itse tein oman Kokemukseni pohjalta lapset suht. pienillä ikäerolla.

[/quote]

 

Mulla sama kokemus. Ikäero veljeen oli 10v. Elettiin ihan eri maailmoissa, ei ollut sitä leikkikaveria kotona. Omat lapset tulleet 1,5-2v ikäerolla, ja tyytyväinen olen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/40 |
20.08.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mulla on ikäeroa pikkusiskon kanssa 12 vuotta.
Eihän me koskaan olla oltu "samalla tasolla", mutta olen hoitanut häntä vauvana, taaperona, ja nyt hän on itse 12-vuotias, ja olen hänen tuki ja turva enemmänkuin vanhempamme. Tarkoitan siis, että monesti lapset toivovat elämässään muitakin aikuisia ihmisiä kuin vanhemmat, joille voi sitten avautua asioista, joista ei välttämättä vanhemmille kehtaa. Esim menkka-asiat ja ihastumiset.
Hyvin läheisiä olemme, ja minullakin on jo omia lapsia, jotka rakastavat tätiään.

Vierailija
10/40 |
20.08.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ap:lla neljä sisarusta 5-10v ikäeroilla ja tyytyväinen lapsi olen ollut :)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/40 |
20.08.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä on kaksi vanhinta lasta kahden vuoden ikäerolla ja sitten pienimpään heillä 6 ja 8 vuoden ero ja ihan mahtavia "sisarusmonstereita" ovat kyllä kaikki kolme! Ei täällä kukaan riitele tai kahmi yhtään mitään leluja, se on enemmän kasvatuksesta ja temperamentista kiinni, kuin ikäerosta.

Vierailija
12/40 |
20.08.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Pienellä ikäerolla kaveria toisilleen kun pienempi kahden paikkeilla siitä lähtien touhuuvat yhdessä. Mulla nuorimman ja vanhimman ikäero yli 20 v

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/40 |
20.08.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="20.08.2015 klo 08:34"][quote author="Vierailija" time="20.08.2015 klo 08:21"]Sama täällä. Lapsi nyt vasta kolmen. Kyllä minä olen vahvasti sitä mieltä että näin on hyvä. Lapseni läheisimmät kavetitkin ovat yksi lapsista perheistä, heillä on hyvä dynamiikka keskenään kun ei ole sisarusmonstereita kahmimassa itselleen kaikkia leluja ja huomiota.
[/quote]
Sisarusmonstereita :D. Sinulla taitaa olla jonkin sortin ongelma :).
[/quote]

Jaahas, siellä sitä sitten tehdään diagnoosia. Ole huoleti, kaikki on mitä parhaten. Btw Jos kohtaat joskus elämässä ihmisen, jolla on oikeasti joku ongelma, tuo "sulla on ongelma" on typerintä mitä voit sanoa noin niinkuin mukamas ylhäältäpäin.

Vierailija
14/40 |
20.08.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olin itse AP:n kanssa samoilla linjoilla, halusin antaa esikoiselle mahdollisuuden olla pieni pitkään, enkä halunnut mitään kolmen vuoden valvomisrumbaa, jonka jälkeen avioliitto olisi karilla (ja olin kovin ahdistunut koko äitiysloman, kotona oleminen ei ollut "mun juttu"). Viisi vuotta vierähti nopeasti, silloin käytiin miehen kanssa ensimmäinen "haluatko toisen lapsen" -keskustelu, jossa kumpikin oli sitä mieltä, että odotetaan vielä vuosi. Vuoden päästä oli sama tilanne, samoin kuin kahden vuoden päästä. Elämä oli helppoa ja vaivatonta yhden lapsen kanssa ja ajatus kaiken aloittamisesta uudelleen tietäen, että pikkusisaruksesta ei olisi seuraa isommalle, ei houkutellut. Nyt esikoinen on jo esiteini, eikä toisen lapsen tekemisestä ole enää edes keskusteltu vuosiin. Meillä on hyvä näin, mutta jos jossain vaiheessa olisin tullut vahingossa raskaaksi (mikä ei käytännössä nykypäivän ehkäisyvälineillä ole mahdollista) ei se olisi ollut katastrofi. Nyt jo olisikin, menisi elämä ihan uusiksi (iän puolesta olisi vielä mahdollisuus). En siis kaipaa toista lasta, eikä mieskään. Olemme molemmat todenneet, että olisi ne lapset sittenkin pitänyt tehdä putkeen, jos niitä olisi kaksi halunnut...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/40 |
20.08.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ihan samoja ajatuksia. Esikoinen nyt vuoden ja haluamme kyllä toisen, mutta vasta vuosien päässä. Onneksi tässä on vielä monta vuotta lapsenteko aikaa. 30v ikään mennessä haluan sen toisen, en sen yli. Jos sitten 5v päästä tuntuu että ei haluakaan tehdä toista niin ei sitten tehdä. Ihan hyvä myös jäädä yksilapsiseksi.

Vierailija
16/40 |
20.08.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="20.08.2015 klo 08:55"][quote author="Vierailija" time="20.08.2015 klo 08:34"][quote author="Vierailija" time="20.08.2015 klo 08:21"]Sama täällä. Lapsi nyt vasta kolmen. Kyllä minä olen vahvasti sitä mieltä että näin on hyvä. Lapseni läheisimmät kavetitkin ovat yksi lapsista perheistä, heillä on hyvä dynamiikka keskenään kun ei ole sisarusmonstereita kahmimassa itselleen kaikkia leluja ja huomiota.
[/quote]
Sisarusmonstereita :D. Sinulla taitaa olla jonkin sortin ongelma :).
[/quote]

Jaahas, siellä sitä sitten tehdään diagnoosia. Ole huoleti, kaikki on mitä parhaten. Btw Jos kohtaat joskus elämässä ihmisen, jolla on oikeasti joku ongelma, tuo "sulla on ongelma" on typerintä mitä voit sanoa noin niinkuin mukamas ylhäältäpäin.
[/quote]
Osui ja upposi :D.

Vierailija
17/40 |
20.08.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="20.08.2015 klo 08:59"][quote author="Vierailija" time="20.08.2015 klo 08:55"][quote author="Vierailija" time="20.08.2015 klo 08:34"][quote author="Vierailija" time="20.08.2015 klo 08:21"]Sama täällä. Lapsi nyt vasta kolmen. Kyllä minä olen vahvasti sitä mieltä että näin on hyvä. Lapseni läheisimmät kavetitkin ovat yksi lapsista perheistä, heillä on hyvä dynamiikka keskenään kun ei ole sisarusmonstereita kahmimassa itselleen kaikkia leluja ja huomiota.
[/quote]
Sisarusmonstereita :D. Sinulla taitaa olla jonkin sortin ongelma :).
[/quote]

Jaahas, siellä sitä sitten tehdään diagnoosia. Ole huoleti, kaikki on mitä parhaten. Btw Jos kohtaat joskus elämässä ihmisen, jolla on oikeasti joku ongelma, tuo "sulla on ongelma" on typerintä mitä voit sanoa noin niinkuin mukamas ylhäältäpäin.
[/quote]
Osui ja upposi :D.
[/quote]

Koulukiusaaja?

Vierailija
18/40 |
20.08.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mulla on paljon ystäviä, jotka ovat kärsineet siitä, että ovat olleet ainoita lapsia. Ovat hankkineet itse vähintän kaksi lasta siksi.

Toisaalta jos elämä tuntuu ihanalta yhden lapsen kanssa, siitä vaan ootte hankkimatta lisää. Yhden lapsen vanhemmat kyllä tunnistaa usein helposti (ovat usein siinä käsityksessä että elämää ja lapsia voi hallita).

Itselläni on kolme lasta ja täytyy sanoa, että olen kasvanut ihmisenä ja ymmärrystä riittää muita kohtaan aivan eri tavalla kuin jos olisin yhden lapsen vanhempi.

 

Vierailija
19/40 |
20.08.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="20.08.2015 klo 09:04"][quote author="Vierailija" time="20.08.2015 klo 08:59"][quote author="Vierailija" time="20.08.2015 klo 08:55"][quote author="Vierailija" time="20.08.2015 klo 08:34"][quote author="Vierailija" time="20.08.2015 klo 08:21"]Sama täällä. Lapsi nyt vasta kolmen. Kyllä minä olen vahvasti sitä mieltä että näin on hyvä. Lapseni läheisimmät kavetitkin ovat yksi lapsista perheistä, heillä on hyvä dynamiikka keskenään kun ei ole sisarusmonstereita kahmimassa itselleen kaikkia leluja ja huomiota.
[/quote]
Sisarusmonstereita :D. Sinulla taitaa olla jonkin sortin ongelma :).
[/quote]

Jaahas, siellä sitä sitten tehdään diagnoosia. Ole huoleti, kaikki on mitä parhaten. Btw Jos kohtaat joskus elämässä ihmisen, jolla on oikeasti joku ongelma, tuo "sulla on ongelma" on typerintä mitä voit sanoa noin niinkuin mukamas ylhäältäpäin.
[/quote]
Osui ja upposi :D.
[/quote]

Koulukiusaaja?
[/quote]
Kielenkäyttösi perusteella sinä vaikutat sellaiselta. En ole koskaan kuullut lapsen sisaruksia kutsuttavan sisarusmonstereiksi.

Vierailija
20/40 |
20.08.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mulla isosiskoon ikäeroa 3v 8kk ja pienenä oltiin aina yhdessä. Sitten kun sisko alkoi tulla murkkuikään niin meidän välit alkoi kylmetä ja sitten mitä tulin murkkuikään ja sitten sisko muuttikin jo pois. No nyt pikkuhiljaa aletaan taas lähentyä kun olen 20v ja hän 24v ja elämäntilanteet suht samanlaiset, mutta kyllä tätä piti odottaa. Riippuu paljon toki sisarusten luonteestakin, me ei vaan tulla niin hyvin toimeen kuin monet muut sisarukset tälläkin ikäerolla

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kahdeksan kahdeksan yksi