Lisää lapsia vasta JOSKUS, iso ikäero?
Onko täällä muita jotka ovat halunneet elää ensin pitkään yksilapsisina? Meillä siis ajatuksena, että lapsia kyllä varmaan lisää haluamme, mutta sitten joskus. Alunperin ajattelimme että nyt voisi olla hyvä (lapsi täyttää kohta 5v), mutta oikeastaan elämä on nyt niin kivaa niin perheessä kuin vapaa-ajalla että se ei tunnu mielekkäältä. Yksilapsinen perhe-elo on niin mukavaa, emmekä siitä halua vielä(kään) luopua! Ehkä etsin jotain vertaistukea näin anonyymisti, sillä useimmat tekevät lapset jollain tavalla 'putkeen', oli se ikäero sitten 1.5v tai 4v. Olemme ajatelleet että esikoisen ollessa alakoulussa voisi olla hyvä hetki yrittää ja sellainen vilpitön halu saada jälkikasvua :) Ikä antaa helposti myöten, lienee suurin tekijä että lapset tehdään pötköön on äitien ikä? Kokemuksia?
Kommentit (40)
En usko että pötköön tekemisen syy on äidin ikä, vaan ihan se, että ajatellaan lapsen etua... Meillä kahden vuoden ikäerolla ja kyllä olen iloinen, että lapseni saavat kokea yhteisen lapsuuden.
Ehkä neuvolan terkallekin tekisi hyvä elää jonkinlaista lapsiperheen arkea - antaisi sitä perspektiiviä.
Meillä lasten ikäero 6 v, tosin tahattomasti. Hyvin on toiminut, ja tuntuu meille juuri sopivalta. Vauvavuosi toisen kanssa ei muuten ollut yhtään rankka. Olin ehkä tottunut perhe-elämään, elämänrytmi oli kääntynty päivävoittoiseksi ja vauva vaan sujahti perheen arkeen mukaan.
[quote author="Vierailija" time="20.08.2015 klo 09:54"]En usko että pötköön tekemisen syy on äidin ikä, vaan ihan se, että ajatellaan lapsen etua... Meillä kahden vuoden ikäerolla ja kyllä olen iloinen, että lapseni saavat kokea yhteisen lapsuuden.
Ehkä neuvolan terkallekin tekisi hyvä elää jonkinlaista lapsiperheen arkea - antaisi sitä perspektiiviä.
[/quote]
Se on hassu juttu kun ajatellaan että yksilapsisen elo ei ole lapsiperheen arkea, onhan meillä lapsi jonka tarpeista huolehdimme, jota kasvatamme ja jonka kanssa tulee vapaa-aika vietettyä. Itse en näe automaattisena etuna pientä ikäeroa, sekin kun on todettu että sekään ei tosiaan aina natsaa. Mutta tosiaan, ihmeellinen ajatus ettei yksilapsinen eläisi lapsiperheen arkea. Samat kiukut on meilläkin, aamukiireet, hermojen menetykset, väsymykset (no ei onneksi enää, mutta tulihan tuossa 2v valvottua) kuin niillä joilla on kaksi lasta! Ap
Luulisi neuvolan terkan tietävän että ei se ikäero ole mikään vanhempien päätettävissä oleva asia. Kaikki ne tuttuni joilla on pitkä ikäero lapsillaan ovat vääntäneet sitä kakkosta parhaimmillaan sen 11 vuotta. Niin voi käydä myös terkalle: tarkoin suunniteltu elämä hajoaakin palasiksi, kun sitä tahtoaan ei saakaan läpi. Se on aika kasvattavaa!
Yhden lapsen kanssa ei elä oikeaa lapsiperheen arkea. Näkeehän sen tästä aloituksestakin: Pohditaan ja jauhetaan ja säädetään pikkuriikkisiäkin asioita.
Kuvitellaan että perhe-elämä on semmoista pikkukuninkaan managerina pyörimistä ja oman Täydellisen Äitiyden jatkuvaa pohtimista.
Rasittavaa!!!!
Ja en siis ymmärrä miksi elämää ei voisi yrittää tehdä koko perheelle hieman mukavammaksi? Lisää lapsia ehtii myöhemminkin saamaan jos niitä pötköön ei halua, jos ikä ei tule vastaan :) Minä olen nauttinut ISOsiskon roolista, kaverit on ollut erikseen ja sitten on ollut selvästi pienemmät PIKKUsiskot.
[quote author="Vierailija" time="20.08.2015 klo 10:02"]Luulisi neuvolan terkan tietävän että ei se ikäero ole mikään vanhempien päätettävissä oleva asia. Kaikki ne tuttuni joilla on pitkä ikäero lapsillaan ovat vääntäneet sitä kakkosta parhaimmillaan sen 11 vuotta. Niin voi käydä myös terkalle: tarkoin suunniteltu elämä hajoaakin palasiksi, kun sitä tahtoaan ei saakaan läpi. Se on aika kasvattavaa!
[/quote]
Toki olemme tähän varautuneet ettemme toista saa ja sekin on hyvin ok. Ap
No hienoa kun kaikki on niin kaikin puolin supertäydellistä. Toki toki.
[quote author="Vierailija" time="20.08.2015 klo 10:03"]Yhden lapsen kanssa ei elä oikeaa lapsiperheen arkea. Näkeehän sen tästä aloituksestakin: Pohditaan ja jauhetaan ja säädetään pikkuriikkisiäkin asioita.
Kuvitellaan että perhe-elämä on semmoista pikkukuninkaan managerina pyörimistä ja oman Täydellisen Äitiyden jatkuvaa pohtimista.
Rasittavaa!!!!
[/quote]
:D meillä lapsi ei kyllä ole mikään 'pikkukuningas' vaan ihan tavallinen lapsi. Perheenä tehdään mikä kaikkia miellyttää: oli se sitten konsertti tai retki metsään. Toki meillä on paljon aikaa ja energiaa puuhata kaikkea ekstraa vaikka töissä käymmekin molemmat. Ap
Jokainen tekee lapset itselleen sopivalla ikäerolla mutta en ole samaa mieltä että syy miks lapset tehdään pienellä ikäerolla ois äitien ikä! Vaan siis se että halutaan lapsille pieni ikäero jotta on seuraa toisistaan. Lisäksi itse ajattelen että ehdin sitten suht kivalla iällä elää vielä muutakin kun lapsiperhearkea kun lapset alkaa jo olka isoja. Jos alan kauheen myöhään vielä tekemään viimistä lasta niin viiminen lapsi sit muuttaa kotoota varmaan ku olen jo eläkeiässä!!!!
T.3kk, 5v ja 7v äiti
[quote author="Vierailija" time="20.08.2015 klo 10:03"]
Yhden lapsen kanssa ei elä oikeaa lapsiperheen arkea. Näkeehän sen tästä aloituksestakin: Pohditaan ja jauhetaan ja säädetään pikkuriikkisiäkin asioita.
Kuvitellaan että perhe-elämä on semmoista pikkukuninkaan managerina pyörimistä ja oman Täydellisen Äitiyden jatkuvaa pohtimista.
Rasittavaa!!!!
[/quote]
Yhden lapsen kanssa ei tosiaan eletä lapsiperhearkea, vaan ihan tavallista arkea, jossa äitikin ehtii luoda uraa, harrastaa, tavata ystäviään, pitää parisuhteen kunnossa ja olla paljon muutakin kuin vain äiti.
Vau, ja kahdenko kanssa ei voi tehdä Herttaisia MetsäRetkiä Lapsen Ehdolla Täydellisen Äidin Täydellisen PikNik-Korin Kera?
[quote author="Vierailija" time="20.08.2015 klo 10:20"]Vau, ja kahdenko kanssa ei voi tehdä Herttaisia MetsäRetkiä Lapsen Ehdolla Täydellisen Äidin Täydellisen PikNik-Korin Kera?
[/quote]
:D Toki jos haluaa kaksi lasta. Jos haluaa yhden niin sitten sen yhden kanssa?
Tämä ketju on kamala, oletteko todella äiti-ihmisiä, vieläpä useamman lapsen? Ootteko te samat tyypit jotka läyhää tuolla imetyskeskustelussa sitä että "kun minä toimin tällä ja tällä tavalla niin kaikki muut tavat ovat väärin ja turmioksi lapselleen mutta minäminäminä ja minun tapani on ainoa absoluuttisen oikea jne"? Mahtaa lapsikatraastanne kasvaa mielipuolia, ei luoja!
Meillä on lähes 10 ja 5 vuoden ikäerot lapsilla. Vaikka ollaan säästytty siltä "apua, kolme alle kouluikäistä lasta" -kaaokselta, niin ihan yhtä lailla lapsissa on haastetta siinä, että piti pystyä vastaamaan taaperon tarpeisiin ja samalla kuulostella miten teini-ikäisellä menee. Pikkulapsilla on aika samat tarpeet, mutta eri-ikäisillä lapsilla onkin jo ihan erilaiset. Vanhemmuus on aina haastavaa, olivat lapset minkä ikäisiä tahansa.
Isojen ikäerojen hyvät puolet ovat olleet.
- voi keskittyä kuhunkin lapseen omanlaisenaan ja huomaa paremmin missä kehitysvaiheessa lapsi on menossa
- riittää syliä pienimmälle
- isommista on apua arjessa ja ovat omatoimisia
- ei sisarusten tarvitse olla leikkitovereita, riittää että kuulutaan samaan perheeseen ja koetaan yhdeeä asioita
- arjessa on vaihtelua, kun on niiin monenlaisia juttuja, eikä pelkästään puuronsyöttöä ja pyllynpesua, vaan saman päivän aikana voi pelata futista, lukea historiaa ja harjoitella pinsettiotetta
- tämä on meidän perheemme ja tällainen siitä tuli, vähät siitä millaisia ikäeroja muissa perheissä on, tällä paketilla tämä porukka kulkee! :)
Ihmeellistä on se, että näihin ketjuihin tulee aina huutelemaan ne, joilla on useampi lapsi pienellä ikäerolla, kun yritetään keskustella niiden kanssa joilla on toisenlaisia toiveita! Tokihan on helppo missä vaan kuulla kokemuksia 2v ikäerosta, koska se on valtavirtaa. Meillä nyt lapsi on kuitenkin kohta 5, eli sanomattakin selvää ettei pientä ikäeroa ettei sellaista voi tulla. Sellaista ei ole myöskään haluttu. Kiva olisi keskustella kokemuksista ja ajatuksista joita yhden lapsen äideillä tai ison ikäeron sisaruksilla on. Ap
Minulla ja veljelläni on kahdeksan vuoden ikäero. Hän oli jo teini siinä vaiheessa, kun minulla edes oli lapsuusmuistoja. Muutti pois kotoa, kun itse olin nelosella.
Mukava oli kyllä ja lähetteli lahjoja, mutta esimerkiksi kun jutellaan mitä lapsuudessamme tapahtui, hän on kokenut ihan eri maailman kuin minä, ihan vanhempiamme myöten. Maisemat, kodit, tavarat, naapurit on kaikki erilaista. Hänen muistamansa naapurin mummo oli jo kuollut kun minä ehdin kyläilyikään.
Aikuisena sama kertautui, koska tietenkin hän hankki omat lapset aiemmin kuin minä, joten serkusten kokemuskin on sama: Veljen poika on armeijassa ja minun alakoulussa. Vähän kateellisena kuuntelevat minun lapseni kertomuksia serkusten kesäretkistä.
[quote author="Vierailija" time="20.08.2015 klo 11:06"]Ap on niiiin paljon hianompi, kun hän ei ole valtavirtaa.
[/quote]
Mitä hittoa? Moni puskee kaks mukulaa perä jälkeen koska niin "kuuluu tehdä" ja vasta sitten rupeaa miettimään mihin voimavarat riittävät. Loosereimmat ajautuu tässä kohtaa myöskin sossun asiakkaiksi. Kyllä lasten hankintaa pitää suunnitella ja suhteuttaa omiin resursseihin. T. Köyhän ja katkeran äidin kuopus
[quote author="Vierailija" time="20.08.2015 klo 09:19"]Mulla on paljon ystäviä, jotka ovat kärsineet siitä, että ovat olleet ainoita lapsia. Ovat hankkineet itse vähintän kaksi lasta siksi.
Toisaalta jos elämä tuntuu ihanalta yhden lapsen kanssa, siitä vaan ootte hankkimatta lisää. Yhden lapsen vanhemmat kyllä tunnistaa usein helposti (ovat usein siinä käsityksessä että elämää ja lapsia voi hallita).
Itselläni on kolme lasta ja täytyy sanoa, että olen kasvanut ihmisenä ja ymmärrystä riittää muita kohtaan aivan eri tavalla kuin jos olisin yhden lapsen vanhempi.
[/quote]
Vai tunnistaa helposti :) Itselläni ei ole elämänhallintaan liittyviä harhakäsityksiä, toisaalta taas hyvinkin realistinen kuva siitä mitä perhe-elo voi olla, ja me nautimme tälläisestä perheestä eniten! Itse työskentelen neuvolassa, mikä ehkä vaikuttaa omaan haluttomuuteeni tehdä lisää lapsia tällä hetkellä, mutta sitten joskus! Ap