Olisiko sinusta (ollut) äitipuoleksi?

Äitipuoleksi en ala, tämän olen tehnyt selväksi miehelle jolla on kaksi lasta. Sen sijaan turvallinen aikuinen ja elämään osallistuva aikuinen voin olla. Ja olenkin. Emme miehen kanssa halua muuttaa yhteen, ennen kuin lapset ovat vanhempia tai vähintään toinen on jo täysi-ikäinen, ja se on yhteinen päätös.

Syitä tälle on muutamia: haluan yksinkertaisesti paljon omaa tilaa ja aikaa ja rauhaa, lapset vuoroviikoin miehellä; en yksinkertaisesti jaksaisi että joka toinen viikko pitäisi mennä lasten tahtiin.

Miehen exä on nätisti sanottuna hankala tapaus, ja mies joutui lopulta oikeuden kautta tappelemaan itselleen oikeuden olla lasten elämässä. Kumpikaan meistä ei jaksa mitään ylimääräistä sen asian suhteen, josko exä päättäisi provosoitua tästä asiasta.

Minusta on tärkeä asia, että lapset saavat viettää isänsä kanssa aikaa niin paljon kuin mahdollista, sekä että saavat "jakamattoman" huomion tältä silloin kun ovat siellä.

En halua omia lapsia, enkä ole koskaan halunnut. Tämä varmaan saa alapeukkuja, mutta en tahdo elää mitään lapsiperhearkea (ks. Ensimmäinen kohta syistä), en haluaisi osallistua siihen hommaan omassa kodissani jos siis asuttaisiin yhdessä, enkä muutenkaan ole kovin kiinnostunut tekemään mitään lapsi juttuja muutenkaan.

Joskus harvemmin tehdään yhdessä jotain niin, että lapsetkin on mukana. Totta kai huolehdin silloin heistä samalla tavoin kuin kenestä tahansa lähipiirin lapsesta. Tulen toimeen lasten kanssa hyvin ja yleisesti ihan pidän (tutuista) lapsista. Meidän suhde miehen kanssa toimii hyvin näin. Toisaalta tiedän luopuvani paljosta sellaisesta, mitä ehkä haluaisin, mutta mies on minulle tärkeä ja minä hänelle joten näillä mennään. Lapset ovat melko pieniä ja uskon, että kun kasvavat niin tulemme tekemään yhdessä enemmän asioita.

Vierailija kirjoitti:

Äitipuolia ei arvosteta, vaan kohdellaan ihan pohjasakkana. Olin yhdessä mieheni kanssa ja perheeseen kuului myös miehen kaksi lasta. Lasten biologinen äiti oli kuollut jo lasten ollessa pieniä, eivät nämä muistaneet äitiään lainkaan. Alusta asti sekä miehen että lasten äidin suku oli tuppaamassa meidän perheeseen ja vastustamassa kaikkea meidän perhe-elämää. Olisivat halunneet jatkaa samoin kuin aikaisemmin, nähdä lapsia usein ja pitää yhteyttä lapsiin. Tästä syystä mieskään ei sitten halunnut, että olisimme tiiviimmin oma perhe ja minä lapsille äitinä.

Sinulla ei ollut mitään oikeutta tuppautua lasten ja äitinsä suvun väleihin, koska se ei sinulle kuulu yhtikäs mitenkään. Sinulle ei myöskään kuulu heidän yhteydenpitonsa.