Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Olisiko sinusta (ollut) äitipuoleksi?
14.03.2022 |
Olisiko sinusta (ollut) äitipuoleksi? Miksi/miksi ei? Kiinnostaa kuulla.
Jo ennen oman lapsen syntymää ajattelin, että musta tuskin olisi kenenkään äitipuoleksi. Oman lapsen synnyttyä olen oivaltanut, että todellakin olin oikeassa. En voisi kuvitellakaan, että jaksaisin samalla tavalla kasvattaa ja rakastaa jonkun toisen lasta. Oma on ihan eri juttu. Hienoa, jos joku toinen pystyy, mutta mä en pystyisi.
Kommentit (62)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei. En oikein jaksa ihmisiä, oman perheen kanssa viihdyn mutta siitäkin tarvitsen omaa aikaa. Toisen lapsi tuntuisi kuitenkin vieraalta, vaikka periaatteessa lapsista pidän ja tulen yleensä hyvin toimeen.
Ei. En ole koskaan halunnut omia lapsia saatika sitten toisten lapsia.
En ole lapsrakas, enkä jaksa lapsia kovin pitkään. Hermot menee. Vastaus on siis ei.
Äitipuolen ei ole tietenkään tarkoitus olla niin läheinen kuin oman äidin. Olen ollut äitipuoli yhdelle lapselle melkein kymmenen vuoden ajan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksaisi kodissani kenenkään toisen lasta jatkuvasti tai lähes jatkuvasti. Enkä jaksaisi mitään äitipuolikuvioita, niissä ei yleensä käy hyvin.
Olisi ollut, pidän kaikista lapsista omieni lisäksi. Pidän myös aikuisista ihmisistä ja vanhuksista.
Eläinrakaskin olen.
Teen vpaaehtoista yksinhuoltajaäidin tukihenkilönä ja käyn vanhusten asumisyksikössä kuuntelemassa ja pitämässä seuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuisi todella paljon tilanteesta. Meillä on kolme lasta, joista kaksi on jo aikuisia ja rakkautta minulla riittää kyllä.
Siskon lapset ovat olleet läheisiä jo heti syntymästä saakka, mutta niin läheisiä he eivät ole olleet, että olisin alkanut heidän äitipuoleksi, jos siskolle ja hänen miehelleen olisi käynyt jotain. Mietin sen jo silloin, kun he olivat pieniä ja muiden kohdalla en ole asiaa edes miettinyt.
Harkitsin kerran asiaa, kun tapailin vanhempaa miestä, jolla oli varhaisteini-ikäiset lapset. En koskaan halunnut tavata lapsia, kun en halunnut aiheuttaa heille mitään suurempaa tunnekuormaa (olin sen verran paljon nuorempi heidän isäänsä). Jälkikäteen olen tajunnut, että tuo haluttomuus tavata lapsia liittyi varmasti siihen, että en olisi kyennyt ryhtymään äitipuoleksi. Onneksi en ryhtynyt, ei olisi ollut minun juttuni. Myöhemmin olen perustanut perheen ja lapsi on ollut minulle ja miehelle molemmille ensimmäinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No periaatteessa olen/olin äitipuoli. Puolison lapset olivat jo teinejä kun yhdessä aloimme. Lähinnä olin heidän kaverinsa. Nyt ovat jo aikuisia ja ollaan ystäviä edelleen jopa illanviettojen merkeissä.
Jos toisella olisi kovin pienet lapset, en jaksaisi kasvattaa. Edessä olisi teini-ikä ja muut vaiheet. Äitipuolen rooli on usein aika karu. Joku täysi-ikäinen lapsi, joka ei asu enää kotona, voisi mennäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikea sanoa, kun en ole koskaan ollut siinä tilanteessa. Minusta vanhemmuus on ennenkaikkea sosiaalista, ei mitään pelkkää biologiaa.
Minulla itselläni on äitipuoli, joka on ollut elämässäni siitä asti kun olin 5-vuotias. En siis juurikaan muista elämää ennen häntä. Hän on aina tuntunut minulle ekstravanhemmalta. En ole missään vaiheessa kokenut, että minun pitäisi jotenkin valita äitini tai äitipuoleni väliltä, tai muutenkaan vertailla heitä. Vaikka minulla on sekä isä että äiti, niin äitipuoli tuntuu myös samalla tavalla vanhemmalta, jolle kerrotaan ja jonka kanssa tehdään ihan samoja juttuja kuin äidin ja isän. Toisaalta äitipuolen kanssa on myös ihan omat jutut, kuten sekä isän että äidin kanssa.
Kyllä. Olen ollut itse ns. näkymätön lapsi ihan tavallisessa perheessä ja tiedän mitä se on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuskin. Lapsen pitäisi olla erityisen mukava ja erittäin harva suomalainen lapsi on.
Vierailija kirjoitti:
Äitipuolen ei ole tietenkään tarkoitus olla niin läheinen kuin oman äidin. Olen ollut äitipuoli yhdelle lapselle melkein kymmenen vuoden ajan...
Eikö? No jos omaa äitiä ei ole, niin mielestäni äitipuolen tulisi olla hyvin läheinen. Ei joku orpolapsi tee yhtään mitään jollakin ei läheisellä äitihenkilöllä, vaan siitä tulee mieleen lähinnä ikävät äitipuolisadut. Se on mielestäni kaikki tai ei mitään varsinkin pienellä lapsella.
Vierailija kirjoitti:
Olisi ollut, pidän kaikista lapsista omieni lisäksi. Pidän myös aikuisista ihmisistä ja vanhuksista.
Eläinrakaskin olen.
Teen vpaaehtoista yksinhuoltajaäidin tukihenkilönä ja käyn vanhusten asumisyksikössä kuuntelemassa ja pitämässä seuraa.
Minäkin pidän ihmisistä. Teen työtä vanhusten kotihoidossa ja ystävätyötä vanhusten kanssa, minulla on isot lapset ja kaikki kivasti, mutta silti minua ei edes huvita ajatella jotain äitipuolen roolia.
Olenkin tällä hetkellä. Lasten äiti on kuollut joten ei ole sitä eksää sotkemassa pakkaa.
Toki lapset oireilee ja on paljon surua ja ongelmia aiheeseen liittyen, mutta voin olla heille mahd. paljon läsnä koska heillä ei sitä oikeaa äitiä enää ole.
Korvata en voi enkä aio, mutta omalla tavallani osa heidän elämäänsä.
Lapset 7 & 9v
En ollut kovinkaan hyvä äitipuoli, tai en nyt varsinaisesti ollut ihan äitipuoli, olin isän uusi vaimo. Mutta jostain syystä nyt 25 vuotta myöhemmin tämä tuolloinen lapsi ei tule toimeen vanhempiensa kanssa, mutta minuun pitää yhteyttä, mikä on minusta välillä kiusallista. En tunne oikeaa yhteyttä häneen, mutta olen välikappaleena, että vanhempansa pysyvät vähän tietoisina aikuisesta lapsestaan.
Alue: Aihe vapaa
riippuu tilanteesta. tuohon vaikuttaisi niin moni asia. mies, ex ja lapsi/lapset. jos sujuisi hyvin, niin mikäs siinä. jos olisi jo heti alkuun vaikea ex ja vaikeat lapset, niin en jaksaisi edes yrittää.