Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tunnesyöminen
07.06.2023 |
Kuinka päästä eroon tunnesyömisestä? Olen herkästi ahdistuva ihminen ja siihen tietysti sitten tunnesyön, joka päivä. Olen vielä normaalipainoinen, mutta pelkään että tilanne riistäytyy käsistä. Tuntuu että jos en tunnesöisi, niin sitten vaihtoehtona olisi varmaan vielä pahempi, alkoholi tai huumeet. Miten korvaan tunnesyömisen?
Kommentit (12)
Olen sen verran masokisti ettei mun omat tunteet aina hallitse itseäni. Täällä on muitakin ihmisiä ja asioita jotka ovat kiinnostavampia kuin minä ja mun tunteet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä kysymys johon ei ole vastausta. Olen itse kärsinyt kai enemmän tai vähemmän tästä koko ikäni. Tosin en ole ollut minäkään ylipainoinen ennen kun alkoi vaihdevuodet ja samaan syssyyn erostressi, suru ja murhe ja sen päälle vielä pks alueella totaalinen 1,5v koronasulku jolloin liikunta loppui tyystin ja istuin kotona etätöitä tehden 24/7. Kiloja tuli 4 v aikana n 25 kg. Söin suruun, pettymykseen, yksinäisyyteen ja tympääntyneisyyteen kun ei ollut mitään muuta elämää.
Töissä todella toksinen esihenkilö jota suorastaan pelkäsin aiheutti myös sen että piti purkaa ahdistusta suklaalla, karkeilla, jäätelöllä ja erilaisilla leivonnaisilla. 1 l jätskirasia meni illassa heittämällä. Kaupan paistopisteen ihanat pullat....1 ei riitä, ostin usein 2 tai 3. Mitä enemmän vedin hiilareita sitä enemmän teki mieli kokoajan syödä jotain. Se on kierre jota oli vaikeaa katkaista.
Ja mikä kamalinta, näin viiskymppisenä näistä kiloista on vaikea (lähes mahdotonta) päästä eroon.
Mitä syöt? Mä oon itse yrittänyt vaihtaa terveellisempään, suklaan sijasta kuivattuja hedelmiä tai kauralastuja, tai vaan ison levyn sijasta ottanut minikokoisen levyn. Edelleenkin ahdistukseen syöminen on ongelma, mutta yritän tietoisesti vähentää.
Vierailija kirjoitti:
Mitä syöt? Mä oon itse yrittänyt vaihtaa terveellisempään, suklaan sijasta kuivattuja hedelmiä tai kauralastuja, tai vaan ison levyn sijasta ottanut minikokoisen levyn. Edelleenkin ahdistukseen syöminen on ongelma, mutta yritän tietoisesti vähentää.
Hienoa, pienet muutokset pikkuhiljaa tuovat myös tuloksia. Toki noissa kuivatuissa hedelmissä on hyvin paljon sokeria. Koeta oppia käisttelemään sitä ahdistusta muulla tavalla kuin syömällä makeaa.
Yksi hyvä uusi tapa voisi olla, että syöt vain keittiön pöydän ääressä ilman mitään hairiöitä, kuten nettiä tai lukemista. Voit huomata, että vähempi ruoka riittää, kun sellainen muun toiminnan mukainen automaattisyöminen voi jäädä pois.
Mä oon ollut koko elämän tunnesyöjä, 38v, en ole vieläkään ylipainoinen, enkä oo yrittänyt tavasta eroon, vois olla parempiakin riippuvuuksia. Siinä vaiheessa jos lääkäri sanoo että painoa pitää pudottaa voisin asialle jotain tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun onnettomuuden jälkeen en pystynyt syömään istuallani, niin söin sängyssä maaten ja lihoin aivan järkyttävää vauhtia. Kipsi piti joka sairaalakäynnillä vaihtaa isompaan. Niiden kilojen kanssa taistelin pitkään ja nyt meidän perheessä ei missään tapauksessa esim. kanneta sipsipusseja sohvalle vaan kaikki syöminen tapahtuu keittiiön pöydän ääressä keskittyen siihen syömiseen ja ehkä koululaisten kanssa jutteluun, tai mitä seuraa sattuukin olemaan.
Haen tällä sitä, että kun syö niin syö, eikä suu käy vaikka kirjoitellessa mammapalstalle.
Yksi syy esimerkiksi brittien valtavaan ylipaino-ongelmaan on nähty siinä, että isoissa kaupungeissa ei ole tilaa keittiön pöydälle ja ruoka kannetaan tarjottimella telkkarin ääreen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juo paljon vettä. Kasvata itse ituja ja herneenvarsia ja syö niitä.
Ainaku alkaa ahistaa, tee joku pien treeni
Mä en oo koskaan tehny treeniä minkä jälkeen mä olisin miettinyt että sitä ei olisi kannattanut tehdä, päinvastoin jokaisen treenin jälkeen mä mietin aina että mun olisi pitänyt tehdä vielä enemmä ;)
Heikko ihminen pakenee tunteitaan ruokaan tai viinaan tai huumeisiin, vahva kääntää ne voitoiks
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juuri ajattelin tätä aihetta.
Kun olin lapsi, alle kouluiän ja tuossa ala-asteella tunnesöin. Silloinhan sitä en sellaiseksi tajunnut, mutta nyt aikuisena olen sen sellaiseksi tunnistanut.
Itsellä oli erittäin vaikeat ja turvattomat kotiolot, joten syöminen toi turvaa.
En syönyt karkkia eikä meillä sellaista saatukaan, tai muuta hyvää, mutta maissihiutaleita oli, ja niitä vedin sitten pari kolme kulhollista. Ei siis mitään pahaa ahmimista mutta illalla kun alkoi ahdistaa hain lohtua siitä.
En ole koskaan ollut lihava enkä ylipanoinen, en nytkään, mutta enää ei syöminen myöskään lohduta.
Ahdistus on seurannut koko ikäni ja sitä olen oppinut hallitsemaan. Lääkkeitä en siihen syö.
Toivoisin että olisin saanut lapsena apua mutta en saanut. Olisi aikuiseksi kasvaminen ollut paljon helpompaa.
Jos mahdollista käy puhumassa asiasta.
Alue: Aihe vapaa
Up