Lue keskustelun säännöt.
Asioita jotka vain oikeasti köyhä tajuaa
Itse tajusin mitä luksusta on päästä kahvilaan juomaan kaakao kermavaahdolla ja syömään juustokakkua. Jäin työttömäksi pari vuotta sitten ja joka penni on laskettava. Ihana vaarini vei minut <3
Kommentit (5804)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Matkat, hotellit, laivareissut, ulkona syöminen, kaikki tälläiset on mulle luksusta. Tavallisia asioita mitä joutuu miettimään on ainakin bussikortin arvo(asun pk seudulla) jos on joku tapaaminen, niin onko rahaa mennä sinne, jos on juhlat, pitää suunnitella koko kuun budjetti yhtä viikonloppua varten, pitää kirjata ylös jokaikinen kauppareissu, ostaa aina alennusmyynneistä kuin mahdollista, pakko ostaa halpismerkkejä esim kaupoissa, listaa vois jatkaa loputtomiin... Se ainainen huoli siitä onkohan mulla varaa tähän? Se jos mikä masentaa. kun vois joskus nauttia elämästä ilman pelkoa et rahat ei riitä.
Mun on pitänyt jättää juhlat kokonaan väliin sekä omat että sukulaisten. Ainoa mikä tuntui tosi pahalta oli oman lapsen ylioppilasjuhlat joita ei kyennyt järjestämään.
Onko se köyhyyden merkki? Meillä jätetään omat ja muiden juhlat väliin, koska ollaan koko perhe aivan totaalisen kyllästytty kaikkiin tavisjuhliin, etenkin synttäreihin, lapset ei ole halunneet juhlia synttäreitä enää pitkään aikaan. Kyllä me joulua juhlitaan, mut eipä juuri muuta.
Tämä kommentti on tyypillinen toisten elämää ja tunteita vähättelevä esimerkki. Puuttuu täysin kyky asettua toisen ihmisen asemaan.
Jos jonkun kotona ei järjestetä, HUOM! vapaaehtoisesti, siis vapaaehtoisella päätöksellä mitään juhlia niin se on aivan eri kuin se, että jossain kodissa on tapana viettää juhlia.
Ja esimerkiksi ylioppilasjuhla ovat tosi tärkeä juhla niin ylioppilaalle kuin läheisillekin.
Yleisempää on, että tämä juhla järjestetään kuin ei järjestetä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun joku sanoo, että laita pakastimeen. Mihin pakastimeen?!
Siihen pakastimeen, jonka olet hankkinut vaikkapa osamaksulla? Niille joilla ei ole älyä laittaa sitä muutamaan euroa syrjään kuussa jotta olisi jossain vaiheessa varaa ostaa 100-200 euron minipakastin, on tilanne hankalampi. Jos on niin yksinkertainen, että tilittää jokaisen käyttämänsä sentin maamme rikollisen virkakoneiston tietoon, on tietysti hankalaa hankkia mitään muuta kuin päivittäiset elintarvikkeet. Kukin tyylillään.
Tosi nöyryyttävää pakottaa köyhien lapset rippijuhliin ja tilaisuuteen. Ok kaavun saa päälle mutta ne raita verkkarit ja farkkuliivi+iron maiden t-paita näkyy tilaisuuden jälkeen ja ennen tilaisuutta. Itse huomasin miten sairaita nää porvarien tapahtumat on. Asetaan tietty väki noloon valoon... jos et osallistu niin häpeä ja olet tyhmä jos osallistut niin ulkonäköä pilkataan ja inhotaan.
Jani kirjoitti:
En ole köyhä vaan varakas mutta pyrin elämään suht sniidusti, tingin ruoasta, vaatteista mitään en osta uutena. Jos jotain tarvitsen uutena harkitsen pitkän aikaa ennen kun ostan ja kun ostan niin ei mitään osamaksulla.
Sulla on vapaus valita. Löyhän pitää aina ostaa halvinta tai jättää kokonaan ostamatta. Ja ei säästy vaikka ylitöitä tekisi joka päivä.
Vierailija kirjoitti:
Tosi nöyryyttävää pakottaa köyhien lapset rippijuhliin ja tilaisuuteen. Ok kaavun saa päälle mutta ne raita verkkarit ja farkkuliivi+iron maiden t-paita näkyy tilaisuuden jälkeen ja ennen tilaisuutta. Itse huomasin miten sairaita nää porvarien tapahtumat on. Asetaan tietty väki noloon valoon... jos et osallistu niin häpeä ja olet tyhmä jos osallistut niin ulkonäköä pilkataan ja inhotaan.
köyhien pitää jättää kaikki juhlat väliin, kun on pukupakkokoodisto. Meillä on niin vasemmistolainen kultuuri että uksilöllä ei ole vapautta pukeutua juhliin miten haluaa oikestolaisesti. Vaan kollektiivinen pukupakko kuin neuvostoliitossa aikoinaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Matkat, hotellit, laivareissut, ulkona syöminen, kaikki tälläiset on mulle luksusta. Tavallisia asioita mitä joutuu miettimään on ainakin bussikortin arvo(asun pk seudulla) jos on joku tapaaminen, niin onko rahaa mennä sinne, jos on juhlat, pitää suunnitella koko kuun budjetti yhtä viikonloppua varten, pitää kirjata ylös jokaikinen kauppareissu, ostaa aina alennusmyynneistä kuin mahdollista, pakko ostaa halpismerkkejä esim kaupoissa, listaa vois jatkaa loputtomiin... Se ainainen huoli siitä onkohan mulla varaa tähän? Se jos mikä masentaa. kun vois joskus nauttia elämästä ilman pelkoa et rahat ei riitä.
Mun on pitänyt jättää juhlat kokonaan väliin sekä omat että sukulaisten. Ainoa mikä tuntui tosi pahalta oli oman lapsen ylioppilasjuhlat joita ei kyennyt järjestämään.
Sääli lapsiasi. Miten ei muka kyennyt? Tarjoilujen ei tarvitse olla mitään ökyä, ihan pullakahvit riittää. Tuo on just sitä korvienvälin köyhyyttä, paketti kahvia ja kympillä saisi jo montaa keksilajia ja pullapitkon. Ihan varmasti olisi tuillakin eläen varaa, ellei rahaa ole hassattu johonkin osamaksuihin ja päihteisiin.
Niinpä. Ne lakkiaiset ei tule yllätyksenä, oikeastiko ei ole paria kymppiä oman lapsen lakkiaisiin? Vai eikö tavalliset juhlat riitä köyhälle, vaan pitäisi olla helikopterilentoja ja dj?
Tosi tylysti tehty omalle lapselle, lapsi taatusti saisi lahjoina enemmän kuin sen parikymppiä joilla saa jo lakkiaiset. Lakkiaiset on vain kerran elämässä, suurta hengen köyhyyttä on jättää ne väliin, kun samaan aikaan ihan taatusti on isompia summia käytetty johonkin turhaan.
Niinpä, mikset vaan laita paria kymppiä sivuun sinne ja sivuun tänne.
Nyt on täällä neuvottu laittamaan parikymppiä sivuun pakastimeen, sänkyyn, patjoihin, kotivaraan, leipomiseen, lääkäriin, silmälaseihin, kenkiin, rikkoutuneisiin kodinkoneisiin, säästöön jne. jne. Jopa sijoittamiseen on joku neuvonut.
Sitten tietysti jouluun, hautajaisiin, lasten kaverijuhliin, muihin juhliin, jne.
Aina kun köyhä sanoo jonkin asia ettei ole rahaa, niin sama virsi: mikset ole laittanut sivuun pariakymppiä.
Ihmeellistä miten moneen pariinkymppiin ne köyhän muutenkin vähät varat riittävät.
Varsinkin kun sitä pariakymppiä ei edes ole olemassa.
Jani kirjoitti:
En ole köyhä vaan varakas mutta pyrin elämään suht sniidusti, tingin ruoasta, vaatteista mitään en osta uutena. Jos jotain tarvitsen uutena harkitsen pitkän aikaa ennen kun ostan ja kun ostan niin ei mitään osamaksulla.
Millähän tavalla tämä liittyy ketjun aiheeseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jani kirjoitti:
En ole köyhä vaan varakas mutta pyrin elämään suht sniidusti, tingin ruoasta, vaatteista mitään en osta uutena. Jos jotain tarvitsen uutena harkitsen pitkän aikaa ennen kun ostan ja kun ostan niin ei mitään osamaksulla.
Sulla on vapaus valita. Löyhän pitää aina ostaa halvinta tai jättää kokonaan ostamatta. Ja ei säästy vaikka ylitöitä tekisi joka päivä.
Kapitalismi on rikki jos se ei tarjoa yksilönvapauksia. Vapaus valita ostokset on yksi tärkein jota rajoitetaan rajusti. On syntynt köyhien tuotteet jota rikkaatkin hamstraa ahneuksissaan. Meillä kapitalismi on muuttunut venäläiseksi luonteeltaan. Vähän sama mitä amerikassakin on meneillään. Ihmiset haikailee sosialismia, kun kapitalismi ei toimi reilusti kuten 2 maailman sodan jälkeen ja vielä 80-luvulla toimi. Esimerkkinä yh-äitini joka osti lyhyessä ajassa tavallisella työllä itselleen oman kodin. Nykyään riistetty työläinen ei saa maksettua eses vuokraa ja pitää hakea tukia pärjätäkseen. Kapitalismi on joko rikki tai venäläistynyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luottotietojen menettäminen on pitkä prosessi, ei tapahdu muutamassa kuukaudessa. Näissä luottotietojen menettämisissä jotka tuttavilta olen kuullut, on jätetty laskut avaamatta ja maksamatta, samoin perintäkirjeet. Laskut on heitetty suoraan roskiin. Ei olla edes yritetty sopia pienempää kk erää. On annettu mennä ulosottoon tekemättä itse mitään.
Kaikki eivät ole tällaisia, mutta kyllä näitä on.
Kun on tarpeeksi pienet tulot, ei pysty sopimaan pienempiä eriä, koska ei ole yhtään rahaa yli ruokakulujen! Kun tietää, ettei tilanne tule pikaisesti muuttumaan, kertyy noita kirjeitä. Silloin ei pää vain enää kestä stressiä, joka niiden summien näkemisestä syntyy, vaan jättää mielenterveytensä säilymisen vuoksi edes avaamatta. Myöskään puhelimeen ei uskalla enää vastata, sillä pelkää velkojia. Sitä eristäytyy ympäröivästä maailmasta, pelot kertaantuvat, eikä järkevä ongelmanratkaisukyky enää toimi. Möykky kasvaa liian suureksi, eikä sitä osaa enää pilkkoa pienemmiksi palasiksi. Ei se ole välinpitämättömyyttä vaan itsesuojelua.
Velkaneuvonta olisi itsesuojelua. Tuo on pään pistämistä pensaaseen.
Neuvonta ei auta kun ei pääse velkajärjestelyyn eikä takuusäätiökään auta. Pitää olla niitä tuloja että voi takaisinmaksusta neuvotella.
Niin, ja jos on todella pienet tulot, eli on esim. työtön ja Kelan rahojen varassa, niin velkaneuvonnan neuvo on, että päästä velat ulosottoon. Ei siinä oikein muuta mahdollisuutta ole.
Mä olen ihan vaan maksanut niitä velkoja, vähitellen. Tuilla.
Vähävaraisen kannattaa olla kuuntelematta noita ulosottoneuvoja ja maksaa vaikka sit niin minimillä kuin voi. Ulosotossa päälle tulee oikeuskulut ja korko juoksee koko ajan. Käytännössä lisäkuluja tulee tuhansia euroja, vaikka olisi pieniä velkoja.
Jos velallinen on varaton, velat jäävät lojumaan ulosottoon ja uudistetaan 3-5 vuoden välein, jolloin tulee aina ropsaus lisää kuluja päälle. Lopullisesti velat vanhenevat 20-25 vuoden kuluessa jolloin niitä ei saa enää uusia.
Jos vähävaraisena päästää velat ulosottoon, johtaa se usein kierteeseen, jossa töitä ei halua edes vastaanottaa, koska palkka ulosmitattaisiin ja oikeudenkäyntikuluilla höystettyjä velkoja voi olla vaikea maksaa työssäkäyvänkään. Se on kurja kierre.
Jos taas on vakituisessa työssä ja kamalissa veloissa, eikä selviydy maksuista, silloin kannattaa päästää velat ulosottoon ja hakeutua velkajärjestelyyn, niin velat voi kuitata 3-5 vuodessa paljon pienemmällä summalla. Tämäkin järjestelmä syrjii pienituloisia.
Se kaikista parjatuin puolue on ainoa, joka on yrittänyt muuttaa tätä järjestelmää pienituloisten auttamiseksi, mutta eihän mitään heidän ehdotuksiaan hyväksytä, koska muut ovat päättäneet heidän olevan pahuuden ruumiillistuma.
Minä olen juuri tuossa kierteessä: töitä ei enää kannata ottaa vastaan. Työttömyyden alkuaikoina hain töitä niin, että TE-virkailijakin moitti liiasta epätoivoisuudesta, mutta edes haastattelukutsua ei ole tullut vuosiin - nimeni on helppo löytää netistä ja sen perusteella valita töihin joku muu. Jos velkani vanhentuvat 20-25 vuodessa, olen niistä vapaa 77-82-vuotiaana.
Velkani eivät ole kevytmielisesti otettuja. Yritykselläni ei ollut senttiäkään velkaa, mutta tein virheen siinä, että yritin pitää liiketoiminnan elossa aivan liian pitkään. Velka syntyi asunnostani, jota minulla ei enää ole. Tuloni ovat yksinomaan ne tuet, joilla minua pidetään hengissä - ja joista jatkuvasti saan tapella.
Olen hyvin koulutettu ja erittäin kokenut ja ammattitaitoinen. Pidän työstäni ja ylipäätään työnteosta, mutta en sentään ryhdy tekemään työtä pelkästään kattaakseni byrokratian loputtomiin pyörittämiä oheiskuluja. Olen äärimmäisen onneton ja köyhä, minkä lisäksi käyn yhteiskunnalle tosi kalliiksi varsinkin siihen nähden, miten paljon verotuloja työssäkäyvänä voisin sille tuottaa.
Muumikahvila tuli mieleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asuin peurhetutun autotallissa vuoden. Keräsin pulloja ja ostin rahalla kaurahiutaleita ja maitoa. Sain kavereilta heidän vanhoja vaatteita ja heille tarpeettomia tavaroita, joita käytin itse tai myin eteenpäin. Uuden ripsivärin toivoin aina joululahjaksi - se kesti hyvin vuoden, kun sitä jatkoi vedellä. Yksi pari rintsikoita, jotka pesi aina viikonloppuna. Kampaajalla en käynyt, vaan tukan leikkasi äiti tai sisko keittiösaksilla. Oli hienoa, jos kaveri halusi tarjota kahvit ja leivonnaisen kahvilassa, mutta samalla olisin melkein toivonut saavani saman rahana. Monesti istuin seurana ravintolassa ja join vettä, kun kaveri söi ruokaa. Joskus kun olin kylässä kaverilla ja meni niin myöhään että viimeinen metro oli jo mennyt, hän antoi rahaa taksiin. Olin jo taksitolpalla kun päätin säästää rahan ja kävelin sen sijaan yöllä seitsemän kilometriä. Söin viikon sillä rahalla.
Nyt tulen jo toimeen paremmin, mutta säästäminen on jäänyt päälle. En siedä tuhlailua edes pienissä asioissa, esim. talouspaperin tuhlaamista. Puolitan myös puoliarkit. Ahdistun, jos mies keittää liikaa kahvia tai käyttää hienoja nessuja jonkun tahran putsaamiseen, kun voisi käyttää rättiä. En siedä ruoan tai vähän kuluneiden tavaroiden heittämistä roskiin. Korjaan kengät ilmastointiteipillä ja käytän vaatteet kirjaimellisesti puhki. :)
Tämä on kyllä vähän liian Dickensimäinen köyhyystarina ollakseen totta. Esim. vedellä jatkettua ripsiväriä ei pystyisi käyttämään vuotta, koska se haisisi jo tosi pahalle.
Kirjoittaja kyllä ihan selkeesti ilmaisi venyttävänsä ripsarin käyttöaikaa vuoden mittaiseksi lisäämällä vettä (järkikin sanoo, että loppua kohden kun ripsari alkaa kuivua) ja pyytävänsä joululahjaksi uuden.
Ihan peruskauraa.
Ja kuivuneiden ripsareiden omistajat: Ripsaria voi jatkaa vedellä, vaikka toisenlaista propagandaa suolletaankin. Kaikista helpoin se on tehdä niin, että lämmität ensin ripsarin säiliöosaa kuuman vesihanan alla, sitten kastelet ripsarin harjan kuumassa vedessä, suljet tuubin, odotat hetken, pyörittelet harjaa ja tsekkaat tarvitseeko vettä lisää. Lämpöisenä vesi sekoittuu paremmin. Hifistelijät käyttävät keitettyä vettä.
Kosmetologin salainen vinkki; piilarineste. Piilolasinestettä voi lisätä kuivuneeseen ripsariin ilman mitään pelkoa silmätulehduksista tms, koska se on silmäturvallinen neste, toki jotain kosteuttavia silmätippojakin. Tippa kerrallaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, mikä helpotus oli, kun toinen aste muuttui maksuttomaksi, siis oikeasti ilmaiseksi. Vanhempi lapseni ei tästä vielä päässyt nauttimaan, mutta nuorempi pääsee. Olen kauhulla miettinyt, että mistä teen rahat taas lukiokirjoihin tai oikeastaan digikirjoihin. Vanhempi lapseni sai peruskoulun ja lukion välissä kesätyön ja se auttoi merkittävästi, mutta nuorempi lapseni on masentunut, eikä kesätyö ole järkevää tässä vaiheessa lääkärinkään mielestä.
Meillä lapsi sai lukion menot toimeentulotuesta.
Se on kyllä mahdollista vain silloin jos on alaikäinen, eikä saa opintolainaa. Useimmille laina myönnetään ja silloin ei tt-tukea saa, koska se lasketaan tuloksi vaikkei lainaa ottaisikaan.
Toinen tilanne on sellainen, että nuorella olisi luottotiedot menneet heti täysi-ikäistyttyään tai että hänen valmistumistaan mihinkään palkalliseen ammattiin on niin epätodennäköistä, ettei lainaa myönnetä. Eli mt-ongelmat ja hyvin heikko koulumenestys, mutta sillon tuskin olisi lukiossa. Eli teillä on aivan poikkeustilanne, jos lukiomenoihin on myönnetty tt-tukea.
Voi saada toimeentulotukea vielä opintolainan lisäksi, jos menot ylittävät tulot ja on omillaan asuva täysi-ikäinen. Itsekin sain vuosikausia.
Todella yleinen harhaluulo on, ettei opiskelija saa toimeentulotukea.
Tottakai voi saada jos vielä lainankin jälkeen hyväksyttävät menot ylittyvät. Tuossa vaan kirjoittaja sanoi, että nuori sai lukion menot, eli kirjat ym. tt-tuesta, eli viittaa siihen että sossu maksoi kotona asuvan lukiolaisen opinnot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jani kirjoitti:
En ole köyhä vaan varakas mutta pyrin elämään suht sniidusti, tingin ruoasta, vaatteista mitään en osta uutena. Jos jotain tarvitsen uutena harkitsen pitkän aikaa ennen kun ostan ja kun ostan niin ei mitään osamaksulla.
Sulla on vapaus valita. Löyhän pitää aina ostaa halvinta tai jättää kokonaan ostamatta. Ja ei säästy vaikka ylitöitä tekisi joka päivä.
Niin kun on vapasehtoista on aivan eri. Se nuukailu on ikäänkuin hauska leikki jonka voi lopettaa aina kun haluaa.
Nythän tämä varakas pariskunta huomasi viimeisimmässä tv-ohjelmassa rikkaat ja rahattomat, että tämä kun ei olekaan valinnanvapautta niin muuttaa asian ja suhtautumisen kun rahanpuute onkin totta.
Kun he kulkivat ostokeskuksessa niin oliko vaimo kun sanoi, että yleensä kun täällä kulkevat ei aina kiinnosta mennä kahville kun tietää, että voi mennä milloin tahansa.
Mutta nyt kun tietää, että ei voi mennä niin ihmeesti se kahvipaikka alkoikin houkuttaa, niihin kiinnitti huomiota ja tehdä mieli kahvia.
Tämä ero ei mene varmaan ikinä näiden leikkiköyhäilijöiden tajuntaan. Ei, kun köyhät nyt vaan ovat niin outoja kun haluavat kaikkea ja he eivät vaan niitä yhtään halua.
Paitsi silloin tietenkin haluavatkin kun niin päättävät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asuin peurhetutun autotallissa vuoden. Keräsin pulloja ja ostin rahalla kaurahiutaleita ja maitoa. Sain kavereilta heidän vanhoja vaatteita ja heille tarpeettomia tavaroita, joita käytin itse tai myin eteenpäin. Uuden ripsivärin toivoin aina joululahjaksi - se kesti hyvin vuoden, kun sitä jatkoi vedellä. Yksi pari rintsikoita, jotka pesi aina viikonloppuna. Kampaajalla en käynyt, vaan tukan leikkasi äiti tai sisko keittiösaksilla. Oli hienoa, jos kaveri halusi tarjota kahvit ja leivonnaisen kahvilassa, mutta samalla olisin melkein toivonut saavani saman rahana. Monesti istuin seurana ravintolassa ja join vettä, kun kaveri söi ruokaa. Joskus kun olin kylässä kaverilla ja meni niin myöhään että viimeinen metro oli jo mennyt, hän antoi rahaa taksiin. Olin jo taksitolpalla kun päätin säästää rahan ja kävelin sen sijaan yöllä seitsemän kilometriä. Söin viikon sillä rahalla.
Nyt tulen jo toimeen paremmin, mutta säästäminen on jäänyt päälle. En siedä tuhlailua edes pienissä asioissa, esim. talouspaperin tuhlaamista. Puolitan myös puoliarkit. Ahdistun, jos mies keittää liikaa kahvia tai käyttää hienoja nessuja jonkun tahran putsaamiseen, kun voisi käyttää rättiä. En siedä ruoan tai vähän kuluneiden tavaroiden heittämistä roskiin. Korjaan kengät ilmastointiteipillä ja käytän vaatteet kirjaimellisesti puhki. :)
Tämä on kyllä vähän liian Dickensimäinen köyhyystarina ollakseen totta. Esim. vedellä jatkettua ripsiväriä ei pystyisi käyttämään vuotta, koska se haisisi jo tosi pahalle.
Kirjoittaja kyllä ihan selkeesti ilmaisi venyttävänsä ripsarin käyttöaikaa vuoden mittaiseksi lisäämällä vettä (järkikin sanoo, että loppua kohden kun ripsari alkaa kuivua) ja pyytävänsä joululahjaksi uuden.
Ihan peruskauraa.
Ja kuivuneiden ripsareiden omistajat: Ripsaria voi jatkaa vedellä, vaikka toisenlaista propagandaa suolletaankin. Kaikista helpoin se on tehdä niin, että lämmität ensin ripsarin säiliöosaa kuuman vesihanan alla, sitten kastelet ripsarin harjan kuumassa vedessä, suljet tuubin, odotat hetken, pyörittelet harjaa ja tsekkaat tarvitseeko vettä lisää. Lämpöisenä vesi sekoittuu paremmin. Hifistelijät käyttävät keitettyä vettä.
Kosmetologin salainen vinkki; piilarineste. Piilolasinestettä voi lisätä kuivuneeseen ripsariin ilman mitään pelkoa silmätulehduksista tms, koska se on silmäturvallinen neste, toki jotain kosteuttavia silmätippojakin. Tippa kerrallaan.
Piilolinssinestevinkkejä rutiköyhille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Matkat, hotellit, laivareissut, ulkona syöminen, kaikki tälläiset on mulle luksusta. Tavallisia asioita mitä joutuu miettimään on ainakin bussikortin arvo(asun pk seudulla) jos on joku tapaaminen, niin onko rahaa mennä sinne, jos on juhlat, pitää suunnitella koko kuun budjetti yhtä viikonloppua varten, pitää kirjata ylös jokaikinen kauppareissu, ostaa aina alennusmyynneistä kuin mahdollista, pakko ostaa halpismerkkejä esim kaupoissa, listaa vois jatkaa loputtomiin... Se ainainen huoli siitä onkohan mulla varaa tähän? Se jos mikä masentaa. kun vois joskus nauttia elämästä ilman pelkoa et rahat ei riitä.
Mun on pitänyt jättää juhlat kokonaan väliin sekä omat että sukulaisten. Ainoa mikä tuntui tosi pahalta oli oman lapsen ylioppilasjuhlat joita ei kyennyt järjestämään.
Onko se köyhyyden merkki? Meillä jätetään omat ja muiden juhlat väliin, koska ollaan koko perhe aivan totaalisen kyllästytty kaikkiin tavisjuhliin, etenkin synttäreihin, lapset ei ole halunneet juhlia synttäreitä enää pitkään aikaan. Kyllä me joulua juhlitaan, mut eipä juuri muuta.
Tämä kommentti on tyypillinen toisten elämää ja tunteita vähättelevä esimerkki. Puuttuu täysin kyky asettua toisen ihmisen asemaan.
Jos jonkun kotona ei järjestetä, HUOM! vapaaehtoisesti, siis vapaaehtoisella päätöksellä mitään juhlia niin se on aivan eri kuin se, että jossain kodissa on tapana viettää juhlia.
Ja esimerkiksi ylioppilasjuhla ovat tosi tärkeä juhla niin ylioppilaalle kuin läheisillekin.Yleisempää on, että tämä juhla järjestetään kuin ei järjestetä.
Kun köyhyyttä on pitkään ja useita sukupolvia niin kalliit konservatiiviset juhlat ja tavat karsiutuu pois monen säästön vuoksi. Meillä lapset kyselee miksi muilla on kirjahyllyt, sängyt ja ruokapöydät mutta ei meillä. Teimme pätkätöitä pitkään ja muutimme paikkakunnalta toiselle kannattamattomasti. Tämä aiheutti taloudellista tappiota. Lopulta päätimme aswttua aloilleen ja ottaa tukia ja töitä kun niitä on saatavilla. Iän puolesta lapsiakin piti jo hankkia koska se oli toiveemme. Tämä tapa jäi koska huonekalut maksaa liikaa ja ovat rasite muutossa. Siksi syömme lattialla kuin koirat ja nukumme patjoilla. Tavaraa on huoneisen nurkilla kasoissa tai pinoissa. Emme myöskään voetä perinteisiä kristillisiä juhlia sästöjen vuoksi. Joulu on kaikkein kallein juhla. Kun lapset oli pieniä niin joskus oman nostalgian vuoksi päätettiin leikkiä joulua. Nykyäänhän nuoret eivät edes hanki perhettä tai lapsiakaan säästösyistä. Perinteet vaihtuu liberaaleihin moderneihin tapoihin tai kultuuriin kun perinteisiiin ei ole myönnetty ostovoimaa.
Vedellä jatketussa ripsarissa on enemmän bakteereja kuin ei jatketussa. Tietenkin voi hiukan aikaa jatkaa ja on järkevääkin. Mutta ei liian kauan.
Samoin samaa ripsaria ei kannata käyttää liian kauan. Vaikka ei ole jatkettu vedelläkään niin aina väriä silmiin laittaessa harjaan tarttuu bakteereja, likaa, ihoa tai muuta mössöä.
Ne sitten muhivat lämpimässä muhevasti. Voi tulla silmätulehdus tms.
Liika nuukailu voi joskus kääntyä asiaa vastaan.
Juu, jokaisella kynnelle kykenevällä köyhällähän nyt piilolinssit ovat jos ei käytössä niin ainakin kaapissa (se kotivara ja pahanpäivänvara nääs) ja nesteet tietty myös. DDD
Voi itku näitä vinkkejä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luottotietojen menettäminen on pitkä prosessi, ei tapahdu muutamassa kuukaudessa. Näissä luottotietojen menettämisissä jotka tuttavilta olen kuullut, on jätetty laskut avaamatta ja maksamatta, samoin perintäkirjeet. Laskut on heitetty suoraan roskiin. Ei olla edes yritetty sopia pienempää kk erää. On annettu mennä ulosottoon tekemättä itse mitään.
Kaikki eivät ole tällaisia, mutta kyllä näitä on.
Kun on tarpeeksi pienet tulot, ei pysty sopimaan pienempiä eriä, koska ei ole yhtään rahaa yli ruokakulujen! Kun tietää, ettei tilanne tule pikaisesti muuttumaan, kertyy noita kirjeitä. Silloin ei pää vain enää kestä stressiä, joka niiden summien näkemisestä syntyy, vaan jättää mielenterveytensä säilymisen vuoksi edes avaamatta. Myöskään puhelimeen ei uskalla enää vastata, sillä pelkää velkojia. Sitä eristäytyy ympäröivästä maailmasta, pelot kertaantuvat, eikä järkevä ongelmanratkaisukyky enää toimi. Möykky kasvaa liian suureksi, eikä sitä osaa enää pilkkoa pienemmiksi palasiksi. Ei se ole välinpitämättömyyttä vaan itsesuojelua.
Velkaneuvonta olisi itsesuojelua. Tuo on pään pistämistä pensaaseen.
Neuvonta ei auta kun ei pääse velkajärjestelyyn eikä takuusäätiökään auta. Pitää olla niitä tuloja että voi takaisinmaksusta neuvotella.
Niin, ja jos on todella pienet tulot, eli on esim. työtön ja Kelan rahojen varassa, niin velkaneuvonnan neuvo on, että päästä velat ulosottoon. Ei siinä oikein muuta mahdollisuutta ole.
Mä olen ihan vaan maksanut niitä velkoja, vähitellen. Tuilla.
Vähävaraisen kannattaa olla kuuntelematta noita ulosottoneuvoja ja maksaa vaikka sit niin minimillä kuin voi. Ulosotossa päälle tulee oikeuskulut ja korko juoksee koko ajan. Käytännössä lisäkuluja tulee tuhansia euroja, vaikka olisi pieniä velkoja.
Jos velallinen on varaton, velat jäävät lojumaan ulosottoon ja uudistetaan 3-5 vuoden välein, jolloin tulee aina ropsaus lisää kuluja päälle. Lopullisesti velat vanhenevat 20-25 vuoden kuluessa jolloin niitä ei saa enää uusia.
Jos vähävaraisena päästää velat ulosottoon, johtaa se usein kierteeseen, jossa töitä ei halua edes vastaanottaa, koska palkka ulosmitattaisiin ja oikeudenkäyntikuluilla höystettyjä velkoja voi olla vaikea maksaa työssäkäyvänkään. Se on kurja kierre.
Jos taas on vakituisessa työssä ja kamalissa veloissa, eikä selviydy maksuista, silloin kannattaa päästää velat ulosottoon ja hakeutua velkajärjestelyyn, niin velat voi kuitata 3-5 vuodessa paljon pienemmällä summalla. Tämäkin järjestelmä syrjii pienituloisia.
Se kaikista parjatuin puolue on ainoa, joka on yrittänyt muuttaa tätä järjestelmää pienituloisten auttamiseksi, mutta eihän mitään heidän ehdotuksiaan hyväksytä, koska muut ovat päättäneet heidän olevan pahuuden ruumiillistuma.
Minä olen juuri tuossa kierteessä: töitä ei enää kannata ottaa vastaan. Työttömyyden alkuaikoina hain töitä niin, että TE-virkailijakin moitti liiasta epätoivoisuudesta, mutta edes haastattelukutsua ei ole tullut vuosiin - nimeni on helppo löytää netistä ja sen perusteella valita töihin joku muu. Jos velkani vanhentuvat 20-25 vuodessa, olen niistä vapaa 77-82-vuotiaana.
Velkani eivät ole kevytmielisesti otettuja. Yritykselläni ei ollut senttiäkään velkaa, mutta tein virheen siinä, että yritin pitää liiketoiminnan elossa aivan liian pitkään. Velka syntyi asunnostani, jota minulla ei enää ole. Tuloni ovat yksinomaan ne tuet, joilla minua pidetään hengissä - ja joista jatkuvasti saan tapella.
Olen hyvin koulutettu ja erittäin kokenut ja ammattitaitoinen. Pidän työstäni ja ylipäätään työnteosta, mutta en sentään ryhdy tekemään työtä pelkästään kattaakseni byrokratian loputtomiin pyörittämiä oheiskuluja. Olen äärimmäisen onneton ja köyhä, minkä lisäksi käyn yhteiskunnalle tosi kalliiksi varsinkin siihen nähden, miten paljon verotuloja työssäkäyvänä voisin sille tuottaa.
Muumikahvila tuli mieleen.
Huh, hetken luulin itse jossain mielenhäiriössä kirjoittaneeni tuon muumikahvilakommentin, mutta palstan lainaukset eivät näemmä toimi kunnolla. Oma kirjoitukseni näkyi kahtena, mutta pyysin niistä toista poistoon, ja se katosikin nopeasti.
En oikein tiedä, miksi haluat arvailla nimenomaan toimialaani tässä yhteydessä. Yritykseni ei ollut muumikahvila, vaan tuotin yrityksille ja organisaatioille eräänlaisia neuvontapalveluja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Matkat, hotellit, laivareissut, ulkona syöminen, kaikki tälläiset on mulle luksusta. Tavallisia asioita mitä joutuu miettimään on ainakin bussikortin arvo(asun pk seudulla) jos on joku tapaaminen, niin onko rahaa mennä sinne, jos on juhlat, pitää suunnitella koko kuun budjetti yhtä viikonloppua varten, pitää kirjata ylös jokaikinen kauppareissu, ostaa aina alennusmyynneistä kuin mahdollista, pakko ostaa halpismerkkejä esim kaupoissa, listaa vois jatkaa loputtomiin... Se ainainen huoli siitä onkohan mulla varaa tähän? Se jos mikä masentaa. kun vois joskus nauttia elämästä ilman pelkoa et rahat ei riitä.
Mun on pitänyt jättää juhlat kokonaan väliin sekä omat että sukulaisten. Ainoa mikä tuntui tosi pahalta oli oman lapsen ylioppilasjuhlat joita ei kyennyt järjestämään.
Sääli lapsiasi. Miten ei muka kyennyt? Tarjoilujen ei tarvitse olla mitään ökyä, ihan pullakahvit riittää. Tuo on just sitä korvienvälin köyhyyttä, paketti kahvia ja kympillä saisi jo montaa keksilajia ja pullapitkon. Ihan varmasti olisi tuillakin eläen varaa, ellei rahaa ole hassattu johonkin osamaksuihin ja päihteisiin.
Tää päihde juttu köyhillä on usein sellaista että on halvempi vetää joku huumetrippi sohvalla avaraa luontoa katsellen kuin säästää neljä vuotta 8e tuntipalkalla epsanjan lomaan... mitä näitä nuoria miehiä haastatelleena olen kuullut niin säästyy rahat ja hermotkin. Köyhillä kun ei ole varaa käydä missään muualla kuin töissä ja kotona, niin elämä kuluu pitkälti samoissa tunnelmissa kuin työttömällä. Seinien sisällä, toki työssä näkee ehkä pomoa ja muita työläisiä. Siinä se. Jos työstä saatavat tulot on pienet ja ei ole varaa käydä ravintoloissa tai virkistäytymässä, niin ei pian tai tulevaisuudessa menekään. Edes ulkomaan matkoille, koska työläiselle syntyy ahdistus. Se on tottunut varallisuuden vuoksi majailemaan lähiön yksiössä ja käy vain töissä. Joku lomamatka aiheuttaa näille ahdistusta ja paniikkeja. On synnytetty alhaisella ostovoimalla eräänlainen laitostunut vanki. Siksi nämä usein hakeutuu päihteiden pariin ennenpitkään. Se oma vankila tuntuu potilaan näkövinkkelissä virkistävän erilaiselta ja sitten ollaankin riippuvaisia. Köyhiä nuoria ajetaan riippuvuuksiin.
Vierailija kirjoitti:
Juu, jokaisella kynnelle kykenevällä köyhällähän nyt piilolinssit ovat jos ei käytössä niin ainakin kaapissa (se kotivara ja pahanpäivänvara nääs) ja nesteet tietty myös. DDD
Voi itku näitä vinkkejä.
Piilolinssinesteitä voi ostaa kirpputorilta. Ei se ehdi hapantua muutamassa päivässä, vaikka pullosta olisikin jo käytetty vähän.
En ole köyhä vaan varakas mutta pyrin elämään suht sniidusti, tingin ruoasta, vaatteista mitään en osta uutena. Jos jotain tarvitsen uutena harkitsen pitkän aikaa ennen kun ostan ja kun ostan niin ei mitään osamaksulla.