Lue keskustelun säännöt.
Asioita jotka vain oikeasti köyhä tajuaa
Itse tajusin mitä luksusta on päästä kahvilaan juomaan kaakao kermavaahdolla ja syömään juustokakkua. Jäin työttömäksi pari vuotta sitten ja joka penni on laskettava. Ihana vaarini vei minut <3
Kommentit (5804)
Matkat, hotellit, laivareissut, ulkona syöminen, kaikki tälläiset on mulle luksusta. Tavallisia asioita mitä joutuu miettimään on ainakin bussikortin arvo(asun pk seudulla) jos on joku tapaaminen, niin onko rahaa mennä sinne, jos on juhlat, pitää suunnitella koko kuun budjetti yhtä viikonloppua varten, pitää kirjata ylös jokaikinen kauppareissu, ostaa aina alennusmyynneistä kuin mahdollista, pakko ostaa halpismerkkejä esim kaupoissa, listaa vois jatkaa loputtomiin... Se ainainen huoli siitä onkohan mulla varaa tähän? Se jos mikä masentaa. kun vois joskus nauttia elämästä ilman pelkoa et rahat ei riitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asuin perhetutun autotallissa vuoden. Keräsin pulloja ja ostin rahalla kaurahiutaleita ja maitoa. Sain kavereilta heidän vanhoja vaatteita ja heille tarpeettomia tavaroita, joita käytin itse tai myin eteenpäin. Uuden ripsivärin toivoin aina joululahjaksi - se kesti hyvin vuoden, kun sitä jatkoi vedellä. Yksi pari rintsikoita, jotka pesi aina viikonloppuna. Kampaajalla en käynyt, vaan tukan leikkasi äiti tai sisko keittiösaksilla. Oli hienoa, jos kaveri halusi tarjota kahvit ja leivonnaisen kahvilassa, mutta samalla olisin melkein toivonut saavani saman rahana. Monesti istuin seurana ravintolassa ja join vettä, kun kaveri söi ruokaa. Joskus kun olin kylässä kaverilla ja meni niin myöhään että viimeinen metro oli jo mennyt, hän antoi rahaa taksiin. Olin jo taksitolpalla kun päätin säästää rahan ja kävelin sen sijaan yöllä seitsemän kilometriä. Söin viikon sillä rahalla.
Nyt tulen jo toimeen paremmin, mutta säästäminen on jäänyt päälle. En siedä tuhlailua edes pienissä asioissa, esim. talouspaperin tuhlaamista. Puolitan myös puoliarkit. Ahdistun, jos mies keittää liikaa kahvia tai käyttää hienoja nessuja jonkun tahran putsaamiseen, kun voisi käyttää rättiä. En siedä ruoan tai vähän kuluneiden tavaroiden heittämistä roskiin. Korjaan kengät ilmastointiteipillä ja käytän vaatteet kirjaimellisesti puhki. :)
Kuitenkin oli läheisiä, joilta toivoa joululahjoja ja ystäviä, joiden luona kyläillä. Eikö he muka tajunneet tilannettasi? Ja miksi et pyytänyt heitä auttamaan asioiden järjestämisessä? Kuulostaa vapaaehtoiselta köyhäilyltä, jos se jatkuu vieläkin paremmilla tuloilla ja parisuhteessa.
Ahdistus ei kuulosta minusta vapaaehtoiselta köyhäilyltä.
Vierailija kirjoitti:
Matkat, hotellit, laivareissut, ulkona syöminen, kaikki tälläiset on mulle luksusta. Tavallisia asioita mitä joutuu miettimään on ainakin bussikortin arvo(asun pk seudulla) jos on joku tapaaminen, niin onko rahaa mennä sinne, jos on juhlat, pitää suunnitella koko kuun budjetti yhtä viikonloppua varten, pitää kirjata ylös jokaikinen kauppareissu, ostaa aina alennusmyynneistä kuin mahdollista, pakko ostaa halpismerkkejä esim kaupoissa, listaa vois jatkaa loputtomiin... Se ainainen huoli siitä onkohan mulla varaa tähän? Se jos mikä masentaa. kun vois joskus nauttia elämästä ilman pelkoa et rahat ei riitä.
Mun on pitänyt jättää juhlat kokonaan väliin sekä omat että sukulaisten. Ainoa mikä tuntui tosi pahalta oli oman lapsen ylioppilasjuhlat joita ei kyennyt järjestämään.
Vierailija kirjoitti:
Matkat, hotellit, laivareissut, ulkona syöminen, kaikki tälläiset on mulle luksusta. Tavallisia asioita mitä joutuu miettimään on ainakin bussikortin arvo(asun pk seudulla) jos on joku tapaaminen, niin onko rahaa mennä sinne, jos on juhlat, pitää suunnitella koko kuun budjetti yhtä viikonloppua varten, pitää kirjata ylös jokaikinen kauppareissu, ostaa aina alennusmyynneistä kuin mahdollista, pakko ostaa halpismerkkejä esim kaupoissa, listaa vois jatkaa loputtomiin... Se ainainen huoli siitä onkohan mulla varaa tähän? Se jos mikä masentaa. kun vois joskus nauttia elämästä ilman pelkoa et rahat ei riitä.
Sain lapsen kun olin yh, ei ollut varaa kastetilaisuuteen, lapsi jäi kastamatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
40v sitten mun yh äiti maksoi itselleen oman kodin tavallisella työllä. Nykyään koko palkka menee vuokraan ja pitää anella tukia päälle. Lainaa ei saa tai edes visa-korttia jos käy normaalissa työssä alle 2000e kk. Meidän maa on venäläistynyt salakavalasti. Työntekijöiltä ryövääminen on ilmeistä. Työnteko ei enää tarjoa mahdollisuutta vaurastua ja tuo turvaa.
Varaton opiskelijakin saa Visan 1000 € luottorajalla.
Jostain syystä niitä myönnetään opiskelijoille, mutta kun myöhemmin mstalapalkka-alan pätkätöillä anot korttia niin ei onnistukaan. On totta että opiskelijoille annetaan. Olisi pitänyt täysin varattomana opiskeöijana hakea kortti mutta olla käyttämättä sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Köyhät ei kyllä tajua yhtään mitään. Sen takiahan ne on köyhiä.
Tupakka ei ole koskaan liian kallista eikä alkoholi, että niiden käyttöä tulisi hillitä. Suomalainen kauppakassi on kallista, poltit ja/tai joit, tai sitten et.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ruoka on Suomessa edullista, vielä. Varsinkin terveellinen. Iso kaali maksaa 3 euroa ja siitä tekee viikon ruuat: kaalikeitto 3 päivää ja kääryleet 2 päivää ja raaste 2 päivää. Jauhelihaa saa tarjouksesta 400 g noin 2 eurolla. 6 perunas maksas 87 senttiä. Huippu on porkkanat 1 kg maksaa 2 euroa. Kaurahiutalelaatikko 2 euroa, jota syö 3 viikkoa. Kanamunat 12 kpl myös 2 euroa Sienet ja omenat voi kuivata syksyllä, niitä saa ilmaiseksi ulkoa. Vitamiinit tulevat ja pysyy laihana. Kauppamatkat voi kävellä tarjousten perässä ja ilmaiset kahvit kaupassa.
Vierailija kirjoitti:
Samalla uuninlämmityksellä paistan sämpylät(en koskaan osta kaupan sämpylöitä), kaalilaatikkoa, perunalaatikon ja makaronilaatikon, uunijuurekset, makeita en leivo. Siinäpä kahden viikon ruoat. Is:n jutussa köyhäili nainen, ettei voi ostaa kurkkua, ei tomaattia...kaali, porkkana, sipulit ihan parasta.
Näin teen minäkin ja pyrin ostamaan kotimaisia juureksia. Punajuuri, nauris ja palsternakka uunijuureksissa on extrahyvää. Tässäkin ketjussa halveerataan näitä ruoka-aineita, tulevaisuudessa voivat maistua....Lempiruokani on tomaattinen linssikeitto, linssejä ei valitettavasti ole kotimaisia. Tomaattimurskaa teen itse syksyllä pakkaseen, kypsiä tomaatteja saa halvalla.....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos vinkistä, enemmänkin haluaisin nähdä hyvien ja halpojen ruokien vinkkejä.
Vierailija kirjoitti:
Köyhät ei kyllä tajua yhtään mitään. Sen takiahan ne on köyhiä.
No niin, ollaanhan siellä reippaana aloittamassa uutta trollipäivää!
Minä jo vähän ihmettelin, kun nämä "köyhät on kakkaa ja tyhmää" -kommentit hiipuivat eilisillan viime tunteina ihan olemattomiin. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Matkat, hotellit, laivareissut, ulkona syöminen, kaikki tälläiset on mulle luksusta. Tavallisia asioita mitä joutuu miettimään on ainakin bussikortin arvo(asun pk seudulla) jos on joku tapaaminen, niin onko rahaa mennä sinne, jos on juhlat, pitää suunnitella koko kuun budjetti yhtä viikonloppua varten, pitää kirjata ylös jokaikinen kauppareissu, ostaa aina alennusmyynneistä kuin mahdollista, pakko ostaa halpismerkkejä esim kaupoissa, listaa vois jatkaa loputtomiin... Se ainainen huoli siitä onkohan mulla varaa tähän? Se jos mikä masentaa. kun vois joskus nauttia elämästä ilman pelkoa et rahat ei riitä.
Mun on pitänyt jättää juhlat kokonaan väliin sekä omat että sukulaisten. Ainoa mikä tuntui tosi pahalta oli oman lapsen ylioppilasjuhlat joita ei kyennyt järjestämään.
Onko se köyhyyden merkki? Meillä jätetään omat ja muiden juhlat väliin, koska ollaan koko perhe aivan totaalisen kyllästytty kaikkiin tavisjuhliin, etenkin synttäreihin, lapset ei ole halunneet juhlia synttäreitä enää pitkään aikaan. Kyllä me joulua juhlitaan, mut eipä juuri muuta.
Vierailija kirjoitti:
Miten kätevä on se Prisman skanneri millä näkee heti paljonko ostokset maksaa. Ei ylity tili eikä tarvitse kassalla hikoilla riittääkö rahat vai eikö riitä.
K-kaupassa voi tehdä saman omalla puhelimella, kun asentaa k-ruoka sovelluksen ja naputtaa valitsemansa ostokset sinne. Toki siellä ne pitää sit vielä erikseen latoa kassalle maksaessa, jos kivijalkakaupassa asioi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, mikä helpotus oli, kun toinen aste muuttui maksuttomaksi, siis oikeasti ilmaiseksi. Vanhempi lapseni ei tästä vielä päässyt nauttimaan, mutta nuorempi pääsee. Olen kauhulla miettinyt, että mistä teen rahat taas lukiokirjoihin tai oikeastaan digikirjoihin. Vanhempi lapseni sai peruskoulun ja lukion välissä kesätyön ja se auttoi merkittävästi, mutta nuorempi lapseni on masentunut, eikä kesätyö ole järkevää tässä vaiheessa lääkärinkään mielestä.
Meillä lapsi sai lukion menot toimeentulotuesta.
Se on kyllä mahdollista vain silloin jos on alaikäinen, eikä saa opintolainaa. Useimmille laina myönnetään ja silloin ei tt-tukea saa, koska se lasketaan tuloksi vaikkei lainaa ottaisikaan.
Toinen tilanne on sellainen, että nuorella olisi luottotiedot menneet heti täysi-ikäistyttyään tai että hänen valmistumistaan mihinkään palkalliseen ammattiin on niin epätodennäköistä, ettei lainaa myönnetä. Eli mt-ongelmat ja hyvin heikko koulumenestys, mutta sillon tuskin olisi lukiossa. Eli teillä on aivan poikkeustilanne, jos lukiomenoihin on myönnetty tt-tukea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Matkat, hotellit, laivareissut, ulkona syöminen, kaikki tälläiset on mulle luksusta. Tavallisia asioita mitä joutuu miettimään on ainakin bussikortin arvo(asun pk seudulla) jos on joku tapaaminen, niin onko rahaa mennä sinne, jos on juhlat, pitää suunnitella koko kuun budjetti yhtä viikonloppua varten, pitää kirjata ylös jokaikinen kauppareissu, ostaa aina alennusmyynneistä kuin mahdollista, pakko ostaa halpismerkkejä esim kaupoissa, listaa vois jatkaa loputtomiin... Se ainainen huoli siitä onkohan mulla varaa tähän? Se jos mikä masentaa. kun vois joskus nauttia elämästä ilman pelkoa et rahat ei riitä.
Mun on pitänyt jättää juhlat kokonaan väliin sekä omat että sukulaisten. Ainoa mikä tuntui tosi pahalta oli oman lapsen ylioppilasjuhlat joita ei kyennyt järjestämään.
Onko se köyhyyden merkki? Meillä jätetään omat ja muiden juhlat väliin, koska ollaan koko perhe aivan totaalisen kyllästytty kaikkiin tavisjuhliin, etenkin synttäreihin, lapset ei ole halunneet juhlia synttäreitä enää pitkään aikaan. Kyllä me joulua juhlitaan, mut eipä juuri muuta.
On se silloin, kun juhlia ja muita tapahtumia ei voi järjestää sen vuoksi, ettei niihin riitä rahaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luottotietojen menettäminen on pitkä prosessi, ei tapahdu muutamassa kuukaudessa. Näissä luottotietojen menettämisissä jotka tuttavilta olen kuullut, on jätetty laskut avaamatta ja maksamatta, samoin perintäkirjeet. Laskut on heitetty suoraan roskiin. Ei olla edes yritetty sopia pienempää kk erää. On annettu mennä ulosottoon tekemättä itse mitään.
Kaikki eivät ole tällaisia, mutta kyllä näitä on.
Kun on tarpeeksi pienet tulot, ei pysty sopimaan pienempiä eriä, koska ei ole yhtään rahaa yli ruokakulujen! Kun tietää, ettei tilanne tule pikaisesti muuttumaan, kertyy noita kirjeitä. Silloin ei pää vain enää kestä stressiä, joka niiden summien näkemisestä syntyy, vaan jättää mielenterveytensä säilymisen vuoksi edes avaamatta. Myöskään puhelimeen ei uskalla enää vastata, sillä pelkää velkojia. Sitä eristäytyy ympäröivästä maailmasta, pelot kertaantuvat, eikä järkevä ongelmanratkaisukyky enää toimi. Möykky kasvaa liian suureksi, eikä sitä osaa enää pilkkoa pienemmiksi palasiksi. Ei se ole välinpitämättömyyttä vaan itsesuojelua.
Velkaneuvonta olisi itsesuojelua. Tuo on pään pistämistä pensaaseen.
Neuvonta ei auta kun ei pääse velkajärjestelyyn eikä takuusäätiökään auta. Pitää olla niitä tuloja että voi takaisinmaksusta neuvotella.
Niin, ja jos on todella pienet tulot, eli on esim. työtön ja Kelan rahojen varassa, niin velkaneuvonnan neuvo on, että päästä velat ulosottoon. Ei siinä oikein muuta mahdollisuutta ole.
Mä olen ihan vaan maksanut niitä velkoja, vähitellen. Tuilla.
Vähävaraisen kannattaa olla kuuntelematta noita ulosottoneuvoja ja maksaa vaikka sit niin minimillä kuin voi. Ulosotossa päälle tulee oikeuskulut ja korko juoksee koko ajan. Käytännössä lisäkuluja tulee tuhansia euroja, vaikka olisi pieniä velkoja.
Jos velallinen on varaton, velat jäävät lojumaan ulosottoon ja uudistetaan 3-5 vuoden välein, jolloin tulee aina ropsaus lisää kuluja päälle. Lopullisesti velat vanhenevat 20-25 vuoden kuluessa jolloin niitä ei saa enää uusia.
Jos vähävaraisena päästää velat ulosottoon, johtaa se usein kierteeseen, jossa töitä ei halua edes vastaanottaa, koska palkka ulosmitattaisiin ja oikeudenkäyntikuluilla höystettyjä velkoja voi olla vaikea maksaa työssäkäyvänkään. Se on kurja kierre.
Jos taas on vakituisessa työssä ja kamalissa veloissa, eikä selviydy maksuista, silloin kannattaa päästää velat ulosottoon ja hakeutua velkajärjestelyyn, niin velat voi kuitata 3-5 vuodessa paljon pienemmällä summalla. Tämäkin järjestelmä syrjii pienituloisia.
Se kaikista parjatuin puolue on ainoa, joka on yrittänyt muuttaa tätä järjestelmää pienituloisten auttamiseksi, mutta eihän mitään heidän ehdotuksiaan hyväksytä, koska muut ovat päättäneet heidän olevan pahuuden ruumiillistuma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Matkat, hotellit, laivareissut, ulkona syöminen, kaikki tälläiset on mulle luksusta. Tavallisia asioita mitä joutuu miettimään on ainakin bussikortin arvo(asun pk seudulla) jos on joku tapaaminen, niin onko rahaa mennä sinne, jos on juhlat, pitää suunnitella koko kuun budjetti yhtä viikonloppua varten, pitää kirjata ylös jokaikinen kauppareissu, ostaa aina alennusmyynneistä kuin mahdollista, pakko ostaa halpismerkkejä esim kaupoissa, listaa vois jatkaa loputtomiin... Se ainainen huoli siitä onkohan mulla varaa tähän? Se jos mikä masentaa. kun vois joskus nauttia elämästä ilman pelkoa et rahat ei riitä.
Mun on pitänyt jättää juhlat kokonaan väliin sekä omat että sukulaisten. Ainoa mikä tuntui tosi pahalta oli oman lapsen ylioppilasjuhlat joita ei kyennyt järjestämään.
Sääli lapsiasi. Miten ei muka kyennyt? Tarjoilujen ei tarvitse olla mitään ökyä, ihan pullakahvit riittää. Tuo on just sitä korvienvälin köyhyyttä, paketti kahvia ja kympillä saisi jo montaa keksilajia ja pullapitkon. Ihan varmasti olisi tuillakin eläen varaa, ellei rahaa ole hassattu johonkin osamaksuihin ja päihteisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Matkat, hotellit, laivareissut, ulkona syöminen, kaikki tälläiset on mulle luksusta. Tavallisia asioita mitä joutuu miettimään on ainakin bussikortin arvo(asun pk seudulla) jos on joku tapaaminen, niin onko rahaa mennä sinne, jos on juhlat, pitää suunnitella koko kuun budjetti yhtä viikonloppua varten, pitää kirjata ylös jokaikinen kauppareissu, ostaa aina alennusmyynneistä kuin mahdollista, pakko ostaa halpismerkkejä esim kaupoissa, listaa vois jatkaa loputtomiin... Se ainainen huoli siitä onkohan mulla varaa tähän? Se jos mikä masentaa. kun vois joskus nauttia elämästä ilman pelkoa et rahat ei riitä.
Mun on pitänyt jättää juhlat kokonaan väliin sekä omat että sukulaisten. Ainoa mikä tuntui tosi pahalta oli oman lapsen ylioppilasjuhlat joita ei kyennyt järjestämään.
Sääli lapsiasi. Miten ei muka kyennyt? Tarjoilujen ei tarvitse olla mitään ökyä, ihan pullakahvit riittää. Tuo on just sitä korvienvälin köyhyyttä, paketti kahvia ja kympillä saisi jo montaa keksilajia ja pullapitkon. Ihan varmasti olisi tuillakin eläen varaa, ellei rahaa ole hassattu johonkin osamaksuihin ja päihteisiin.
Niinpä. Ne lakkiaiset ei tule yllätyksenä, oikeastiko ei ole paria kymppiä oman lapsen lakkiaisiin? Vai eikö tavalliset juhlat riitä köyhälle, vaan pitäisi olla helikopterilentoja ja dj?
Tosi tylysti tehty omalle lapselle, lapsi taatusti saisi lahjoina enemmän kuin sen parikymppiä joilla saa jo lakkiaiset. Lakkiaiset on vain kerran elämässä, suurta hengen köyhyyttä on jättää ne väliin, kun samaan aikaan ihan taatusti on isompia summia käytetty johonkin turhaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, mikä helpotus oli, kun toinen aste muuttui maksuttomaksi, siis oikeasti ilmaiseksi. Vanhempi lapseni ei tästä vielä päässyt nauttimaan, mutta nuorempi pääsee. Olen kauhulla miettinyt, että mistä teen rahat taas lukiokirjoihin tai oikeastaan digikirjoihin. Vanhempi lapseni sai peruskoulun ja lukion välissä kesätyön ja se auttoi merkittävästi, mutta nuorempi lapseni on masentunut, eikä kesätyö ole järkevää tässä vaiheessa lääkärinkään mielestä.
Meillä lapsi sai lukion menot toimeentulotuesta.
Se on kyllä mahdollista vain silloin jos on alaikäinen, eikä saa opintolainaa. Useimmille laina myönnetään ja silloin ei tt-tukea saa, koska se lasketaan tuloksi vaikkei lainaa ottaisikaan.
Toinen tilanne on sellainen, että nuorella olisi luottotiedot menneet heti täysi-ikäistyttyään tai että hänen valmistumistaan mihinkään palkalliseen ammattiin on niin epätodennäköistä, ettei lainaa myönnetä. Eli mt-ongelmat ja hyvin heikko koulumenestys, mutta sillon tuskin olisi lukiossa. Eli teillä on aivan poikkeustilanne, jos lukiomenoihin on myönnetty tt-tukea.
Voi saada toimeentulotukea vielä opintolainan lisäksi, jos menot ylittävät tulot ja on omillaan asuva täysi-ikäinen. Itsekin sain vuosikausia.
Todella yleinen harhaluulo on, ettei opiskelija saa toimeentulotukea.
Miksi työpaikoilla kerätään rahaa jatkuvasti? Kun ReinoIlmari vaihtaa työpaikkaa, IinaLotta on saanut vauvan, NikoPetteri lähtee opiskelemaan, TerttuSinikka jää eläkkeelle ja JaakkoPellervo menee naimisiin.
Vaikka et olisi kyseisten työkavereitten kanssa tekemisissä kuin työaikana, sinun odotetaan tottakai osallistuvan keräykseen lahjoittamalla rahaa. Nimi onnittelukorttiin ja rahaa kuoreen. Tämä on silkkaa rahastusta. Hyvätuloisia ihmisiä nämä rahankeräykset eivät köyhdytä, mutta pienituloisille jatkuva rahan kerjääminen on ikävä tapa.
Joillakin työpaikoilla näitä rahankeräyksiä pidetään jatkuvasti esillä. Työnantajan pitäisi kieltää tämä kerjääminen! Samoin voisi kieltää työpaikan typerät perinteet, että kesälomalle lähtevä ja kesälomalta palaava tuo työpaikalle kakkua, leivonnaisia, keksejä, suklaakonvehteja, makeisia tai muuta tarjottavaa runsain mitoin. Samoin nimipäivänä ja syntymäpäivänä pitäisi tuoda tarjottavaa.
Sehän ei kuulu tippaakaan työkavereille, koska kenelläkin on syntymäpäivä. Osa aikuisista ihmisistä viettää nimipäiväänsä ja syntymäpäiväänsä vain oman perheensä kanssa kotona. Moni ei edes halua viettää nimipäiväänsä ja syntymäpäiväänsä työpaikalla julkisesti.