Asioita jotka vain oikeasti köyhä tajuaa

Et voi

käydä gynekologilla

hammaslääkärissä

kampaajalla

elokuvissa, ulkona syömässä

käyttää metroa

ostaa vaatteita tai kenkiä

åuhelinlaskut vaikeita, katkeaa välillä kontaktit

ostaa pölynimuria

lakanoita (parsit vanhat)

Se alkaa näkyä....

Köyhällä ei ole varaa passiin.

Vierailija kirjoitti:

Köyhällä ei ole varaa passiin.

Henkkarit maksetaan jos saa ttt. Mutta passia ei kuin tietyissä tapauksissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luottotietojen menettäminen on pitkä prosessi, ei tapahdu muutamassa kuukaudessa. Näissä luottotietojen menettämisissä jotka tuttavilta olen kuullut, on jätetty laskut avaamatta ja maksamatta, samoin perintäkirjeet. Laskut on heitetty suoraan roskiin. Ei olla edes yritetty sopia pienempää kk erää. On annettu mennä ulosottoon tekemättä itse mitään.

Kaikki eivät ole tällaisia, mutta kyllä näitä on.

Kun on tarpeeksi pienet tulot, ei pysty sopimaan pienempiä eriä, koska ei ole yhtään rahaa yli ruokakulujen! Kun tietää, ettei tilanne tule pikaisesti muuttumaan, kertyy noita kirjeitä. Silloin ei pää vain enää kestä stressiä, joka niiden summien näkemisestä syntyy, vaan jättää mielenterveytensä säilymisen vuoksi edes avaamatta. Myöskään puhelimeen ei uskalla enää vastata, sillä pelkää velkojia. Sitä eristäytyy ympäröivästä maailmasta, pelot kertaantuvat, eikä järkevä ongelmanratkaisukyky enää toimi. Möykky kasvaa liian suureksi, eikä sitä osaa enää pilkkoa pienemmiksi palasiksi. Ei se ole välinpitämättömyyttä vaan itsesuojelua.

Velkaneuvonta olisi itsesuojelua. Tuo on pään pistämistä pensaaseen.

Neuvonta ei auta kun ei pääse velkajärjestelyyn eikä takuusäätiökään auta. Pitää olla niitä tuloja että voi takaisinmaksusta neuvotella.

Minulle velkaneuvonta neuvoi päästämään kaikki laskut ulosottoon.

Sama juttu. Luottotiedot menevät, mikä on kamalaa, mutta arkipäiväinen elämä selkiytyy, kun ei kuukaudesta toiseen säädä osamaksuerien ja uusien laskujen kanssa.

Tämänhetkisessä asuinkaupungissani (Riihimäki) diakoniatyö auttaa ulosoton hallitsemisessa, ja yrittää neuvotella velkoja pienemmiksi tai jopa "anteeksi". Taitaa olla parin ihmisen erityisosaamista tämä, mutta ainahan voi kysyä! - Asia tuli puheeksi, kun hain ruoka-apua (ostolappuja kauppaan).

Vierailija kirjoitti:

Et voi

käydä gynekologilla

hammaslääkärissä

kampaajalla

elokuvissa, ulkona syömässä

käyttää metroa

ostaa vaatteita tai kenkiä

åuhelinlaskut vaikeita, katkeaa välillä kontaktit

ostaa pölynimuria

lakanoita (parsit vanhat)

Se alkaa näkyä....

Miksi pitäisi käydä gynellä? Tiesithän, että naisten "vuositarkastukset" on hölynpölyä.

En tiedä mistä tuo lude keskustelu on kummunnut. Mutta vain hullu ottaa kotiinsa luteisia tavaroita tieten tahtoen. Vaikka saisi ilmaiseksi mitä.

Ovat sen verran viheliäisiä kavereita. Yök jo ajatuskin.

Sehän vasta kalliiksi tulisi, joutuisi heittämään muitakin tavaroita pois ja hommaamaan luteiden tuhouksen.

Levittävät myös tauteja.

Jos siitä keksii haukkumisen aiheen ja kutsuu saamattomaksi, ettei köyhä ota vastaan luteisia tavaroita, niin joku viiraa kyllä haukkujaa itsellä päästä.

Asuin perhetutun autotallissa vuoden. Keräsin pulloja ja ostin rahalla kaurahiutaleita ja maitoa. Sain kavereilta heidän vanhoja vaatteita ja heille tarpeettomia tavaroita, joita käytin itse tai myin eteenpäin. Uuden ripsivärin toivoin aina joululahjaksi - se kesti hyvin vuoden, kun sitä jatkoi vedellä. Yksi pari rintsikoita, jotka pesi aina viikonloppuna. Kampaajalla en käynyt, vaan tukan leikkasi äiti tai sisko keittiösaksilla. Oli hienoa, jos kaveri halusi tarjota kahvit ja leivonnaisen kahvilassa, mutta samalla olisin melkein toivonut saavani saman rahana. Monesti istuin seurana ravintolassa ja join vettä, kun kaveri söi ruokaa. Joskus kun olin kylässä kaverilla ja meni niin myöhään että viimeinen metro oli jo mennyt, hän antoi rahaa taksiin. Olin jo taksitolpalla kun päätin säästää rahan ja kävelin sen sijaan yöllä seitsemän kilometriä. Söin viikon sillä rahalla.

Nyt tulen jo toimeen paremmin, mutta säästäminen on jäänyt päälle. En siedä tuhlailua edes pienissä asioissa, esim. talouspaperin tuhlaamista. Puolitan myös puoliarkit. Ahdistun, jos mies keittää liikaa kahvia tai käyttää hienoja nessuja jonkun tahran putsaamiseen, kun voisi käyttää rättiä. En siedä ruoan tai vähän kuluneiden tavaroiden heittämistä roskiin. Korjaan kengät ilmastointiteipillä ja käytän vaatteet kirjaimellisesti puhki. :)

Että 0,50€/muistettava hlö läksiäislahjarahaa 6 kesätyöntekijälle voi olla iso rahat (3€) ja voi vaatia tinkimistä perheen ruokarahoista.

Työvuoroin vaihtaminen voi olla mahdotonta, koska bussikorttia ei pysty lataamaan eikä pääse jonkun kyydissä.

Vierailija kirjoitti:

Menee hieman off-topicikiksi:

Itse olen nykyisin köyhä eläkeläinen. Naapurin isäntä kuoli, jäi n 70-vuotias leskirouva ja aikamiespoika, joka asui vanhempiensa luona. Rouvan kanssa joskus oli höpisty jotain ja varsinkin hinnoista ja rahasta. Ei ollut heillä rahaa, köyhiä olivat.

Mä oon aina ollut kiltti ja ystävällinen, joten sanoin että jos hommaavat tietyt paperit (annoin listan) itse ja tuovat mulle, niin nopsaa väkerrän isännän perukirjan. Se on yksinkertaista, jos ei ole kummia omistuksia ja metsiä jne.

Toivat. Meinasin lentää pyllylleni, kun yhteistä pankkitiliä riitti 40000 euroon asti. Köyhiä siis.

En tietenkään kysellyt mitään. Naputin perukirjan ja annoin jatko-ohjeet. Leski toi mulle kiitoksena poikansa hommaaman punaviinin, oikein laivalaatua. Poika laukkasi Virossa milloin ei lentänyt Thaimaahan pariksi kuukaudeksi.

Semmonen ankeus.

Hyvin monilla ihmisillä on tuo sama asenne että tilillä olevat säästöt ei ole vaurautta. Vain se käteen tuleva summa on se jota vertaillaan muiden tuloihin ja siitä tehdään päätelmä että ollaanko köyhiä vai vielä köyhempiä. Rikashaan ei kukaan Suomessa ole jos suoraan kysytään, jokainen on pienituloinen. Ei ole kerta eikä toinenkaan kun sukulainen kertoo miten on pienituloinen ja elää kädestä suuhun. Kertoo minulle, joka elän työmarkkinatuella yksin maksellen asumiskulujani. Eli omat tuloni on noin 1/4 tämän rutiköyhän kädestä suuhun elävän sukulaisen tuloista. Eläkkeellä oleva mummokin valittelee tulojaan että kuinka juuri ja juuri pärjää 2000€ nettoeläkkeellä. Samaan aikaan pankissa satoja tuhansia rahaa. Kaikki on suhteellista. 

Vierailija kirjoitti:

Asuin perhetutun autotallissa vuoden. Keräsin pulloja ja ostin rahalla kaurahiutaleita ja maitoa. Sain kavereilta heidän vanhoja vaatteita ja heille tarpeettomia tavaroita, joita käytin itse tai myin eteenpäin. Uuden ripsivärin toivoin aina joululahjaksi - se kesti hyvin vuoden, kun sitä jatkoi vedellä. Yksi pari rintsikoita, jotka pesi aina viikonloppuna. Kampaajalla en käynyt, vaan tukan leikkasi äiti tai sisko keittiösaksilla. Oli hienoa, jos kaveri halusi tarjota kahvit ja leivonnaisen kahvilassa, mutta samalla olisin melkein toivonut saavani saman rahana. Monesti istuin seurana ravintolassa ja join vettä, kun kaveri söi ruokaa. Joskus kun olin kylässä kaverilla ja meni niin myöhään että viimeinen metro oli jo mennyt, hän antoi rahaa taksiin. Olin jo taksitolpalla kun päätin säästää rahan ja kävelin sen sijaan yöllä seitsemän kilometriä. Söin viikon sillä rahalla.

Nyt tulen jo toimeen paremmin, mutta säästäminen on jäänyt päälle. En siedä tuhlailua edes pienissä asioissa, esim. talouspaperin tuhlaamista. Puolitan myös puoliarkit. Ahdistun, jos mies keittää liikaa kahvia tai käyttää hienoja nessuja jonkun tahran putsaamiseen, kun voisi käyttää rättiä. En siedä ruoan tai vähän kuluneiden tavaroiden heittämistä roskiin. Korjaan kengät ilmastointiteipillä ja käytän vaatteet kirjaimellisesti puhki. :)

Ihan tuttua. Tosin talouspaperia en kykene ostamaan vieläkään vaikka pystyisi. Hammastahna ja rasvatuubit leikkaan aina , saa kaavittua parin viikon jämät. Kahvia lämmitän mikrossa ja joskus käytän suodatinpussin uudestaan. Ulkoilutakkikin taitaa olla jo 20 v vanha. Leivinpaperit voi usein käyttää uudestaan. Onhan näitä....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et voi

käydä gynekologilla

hammaslääkärissä

kampaajalla

elokuvissa, ulkona syömässä

käyttää metroa

ostaa vaatteita tai kenkiä

åuhelinlaskut vaikeita, katkeaa välillä kontaktit

ostaa pölynimuria

lakanoita (parsit vanhat)

Se alkaa näkyä....

Miksi pitäisi käydä gynellä? Tiesithän, että naisten "vuositarkastukset" on hölynpölyä.

Varmaan siksi että syöpä löydetään riittävän ajoissa ja sen voi vielä hoitaa.

Vierailija kirjoitti:

Asuin perhetutun autotallissa vuoden. Keräsin pulloja ja ostin rahalla kaurahiutaleita ja maitoa. Sain kavereilta heidän vanhoja vaatteita ja heille tarpeettomia tavaroita, joita käytin itse tai myin eteenpäin. Uuden ripsivärin toivoin aina joululahjaksi - se kesti hyvin vuoden, kun sitä jatkoi vedellä. Yksi pari rintsikoita, jotka pesi aina viikonloppuna. Kampaajalla en käynyt, vaan tukan leikkasi äiti tai sisko keittiösaksilla. Oli hienoa, jos kaveri halusi tarjota kahvit ja leivonnaisen kahvilassa, mutta samalla olisin melkein toivonut saavani saman rahana. Monesti istuin seurana ravintolassa ja join vettä, kun kaveri söi ruokaa. Joskus kun olin kylässä kaverilla ja meni niin myöhään että viimeinen metro oli jo mennyt, hän antoi rahaa taksiin. Olin jo taksitolpalla kun päätin säästää rahan ja kävelin sen sijaan yöllä seitsemän kilometriä. Söin viikon sillä rahalla.

Nyt tulen jo toimeen paremmin, mutta säästäminen on jäänyt päälle. En siedä tuhlailua edes pienissä asioissa, esim. talouspaperin tuhlaamista. Puolitan myös puoliarkit. Ahdistun, jos mies keittää liikaa kahvia tai käyttää hienoja nessuja jonkun tahran putsaamiseen, kun voisi käyttää rättiä. En siedä ruoan tai vähän kuluneiden tavaroiden heittämistä roskiin. Korjaan kengät ilmastointiteipillä ja käytän vaatteet kirjaimellisesti puhki. :)

Oliko sinulla lainkaan tuloja tuolloin? Jos ei, miksi et hakenut tukiakaan?

Miten kätevä on se Prisman skanneri millä näkee heti paljonko ostokset maksaa. Ei ylity tili eikä tarvitse kassalla hikoilla riittääkö rahat vai eikö riitä.

Se, mikä helpotus oli, kun toinen aste muuttui maksuttomaksi, siis oikeasti ilmaiseksi. Vanhempi lapseni ei tästä vielä päässyt nauttimaan, mutta nuorempi pääsee. Olen kauhulla miettinyt, että mistä teen rahat taas lukiokirjoihin tai oikeastaan digikirjoihin. Vanhempi lapseni sai peruskoulun ja lukion välissä kesätyön ja se auttoi merkittävästi, mutta nuorempi lapseni on masentunut, eikä kesätyö ole järkevää tässä vaiheessa lääkärinkään mielestä.

Vierailija kirjoitti:

Se, mikä helpotus oli, kun toinen aste muuttui maksuttomaksi, siis oikeasti ilmaiseksi. Vanhempi lapseni ei tästä vielä päässyt nauttimaan, mutta nuorempi pääsee. Olen kauhulla miettinyt, että mistä teen rahat taas lukiokirjoihin tai oikeastaan digikirjoihin. Vanhempi lapseni sai peruskoulun ja lukion välissä kesätyön ja se auttoi merkittävästi, mutta nuorempi lapseni on masentunut, eikä kesätyö ole järkevää tässä vaiheessa lääkärinkään mielestä.

Meillä lapsi sai lukion menot toimeentulotuesta.

Köyhällä ei oikeasti ole varaa luteisiin.

En ollut tätäkään tullut ajatelleeksi. Sehän on aivan totta, kun ajattelee. Luteetkin varmaan mieluummin asuvat varakkaiden kartanoiden sohvissa, kuin köyhän patjoissa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luottotietojen menettäminen on pitkä prosessi, ei tapahdu muutamassa kuukaudessa. Näissä luottotietojen menettämisissä jotka tuttavilta olen kuullut, on jätetty laskut avaamatta ja maksamatta, samoin perintäkirjeet. Laskut on heitetty suoraan roskiin. Ei olla edes yritetty sopia pienempää kk erää. On annettu mennä ulosottoon tekemättä itse mitään.

Kaikki eivät ole tällaisia, mutta kyllä näitä on.

Kun on tarpeeksi pienet tulot, ei pysty sopimaan pienempiä eriä, koska ei ole yhtään rahaa yli ruokakulujen! Kun tietää, ettei tilanne tule pikaisesti muuttumaan, kertyy noita kirjeitä. Silloin ei pää vain enää kestä stressiä, joka niiden summien näkemisestä syntyy, vaan jättää mielenterveytensä säilymisen vuoksi edes avaamatta. Myöskään puhelimeen ei uskalla enää vastata, sillä pelkää velkojia. Sitä eristäytyy ympäröivästä maailmasta, pelot kertaantuvat, eikä järkevä ongelmanratkaisukyky enää toimi. Möykky kasvaa liian suureksi, eikä sitä osaa enää pilkkoa pienemmiksi palasiksi. Ei se ole välinpitämättömyyttä vaan itsesuojelua.

Velkaneuvonta olisi itsesuojelua. Tuo on pään pistämistä pensaaseen.

Neuvonta ei auta kun ei pääse velkajärjestelyyn eikä takuusäätiökään auta. Pitää olla niitä tuloja että voi takaisinmaksusta neuvotella.

Niin, ja jos on todella pienet tulot, eli on esim. työtön ja Kelan rahojen varassa, niin velkaneuvonnan neuvo on, että päästä velat ulosottoon. Ei siinä oikein muuta mahdollisuutta ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luottotietojen menettäminen on pitkä prosessi, ei tapahdu muutamassa kuukaudessa. Näissä luottotietojen menettämisissä jotka tuttavilta olen kuullut, on jätetty laskut avaamatta ja maksamatta, samoin perintäkirjeet. Laskut on heitetty suoraan roskiin. Ei olla edes yritetty sopia pienempää kk erää. On annettu mennä ulosottoon tekemättä itse mitään.

Kaikki eivät ole tällaisia, mutta kyllä näitä on.

Kun on tarpeeksi pienet tulot, ei pysty sopimaan pienempiä eriä, koska ei ole yhtään rahaa yli ruokakulujen! Kun tietää, ettei tilanne tule pikaisesti muuttumaan, kertyy noita kirjeitä. Silloin ei pää vain enää kestä stressiä, joka niiden summien näkemisestä syntyy, vaan jättää mielenterveytensä säilymisen vuoksi edes avaamatta. Myöskään puhelimeen ei uskalla enää vastata, sillä pelkää velkojia. Sitä eristäytyy ympäröivästä maailmasta, pelot kertaantuvat, eikä järkevä ongelmanratkaisukyky enää toimi. Möykky kasvaa liian suureksi, eikä sitä osaa enää pilkkoa pienemmiksi palasiksi. Ei se ole välinpitämättömyyttä vaan itsesuojelua.

Velkaneuvonta olisi itsesuojelua. Tuo on pään pistämistä pensaaseen.

Neuvonta ei auta kun ei pääse velkajärjestelyyn eikä takuusäätiökään auta. Pitää olla niitä tuloja että voi takaisinmaksusta neuvotella.

Niin, ja jos on todella pienet tulot, eli on esim. työtön ja Kelan rahojen varassa, niin velkaneuvonnan neuvo on, että päästä velat ulosottoon. Ei siinä oikein muuta mahdollisuutta ole.

Jep, silloin on ihan turha kuluttaa energiaa niiden postien avaamiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luottotietojen menettäminen on pitkä prosessi, ei tapahdu muutamassa kuukaudessa. Näissä luottotietojen menettämisissä jotka tuttavilta olen kuullut, on jätetty laskut avaamatta ja maksamatta, samoin perintäkirjeet. Laskut on heitetty suoraan roskiin. Ei olla edes yritetty sopia pienempää kk erää. On annettu mennä ulosottoon tekemättä itse mitään.

Kaikki eivät ole tällaisia, mutta kyllä näitä on.

Kun on tarpeeksi pienet tulot, ei pysty sopimaan pienempiä eriä, koska ei ole yhtään rahaa yli ruokakulujen! Kun tietää, ettei tilanne tule pikaisesti muuttumaan, kertyy noita kirjeitä. Silloin ei pää vain enää kestä stressiä, joka niiden summien näkemisestä syntyy, vaan jättää mielenterveytensä säilymisen vuoksi edes avaamatta. Myöskään puhelimeen ei uskalla enää vastata, sillä pelkää velkojia. Sitä eristäytyy ympäröivästä maailmasta, pelot kertaantuvat, eikä järkevä ongelmanratkaisukyky enää toimi. Möykky kasvaa liian suureksi, eikä sitä osaa enää pilkkoa pienemmiksi palasiksi. Ei se ole välinpitämättömyyttä vaan itsesuojelua.

Velkaneuvonta olisi itsesuojelua. Tuo on pään pistämistä pensaaseen.

Neuvonta ei auta kun ei pääse velkajärjestelyyn eikä takuusäätiökään auta. Pitää olla niitä tuloja että voi takaisinmaksusta neuvotella.

Niin, ja jos on todella pienet tulot, eli on esim. työtön ja Kelan rahojen varassa, niin velkaneuvonnan neuvo on, että päästä velat ulosottoon. Ei siinä oikein muuta mahdollisuutta ole.

Mä olen ihan vaan maksanut niitä velkoja, vähitellen. Tuilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, mikä helpotus oli, kun toinen aste muuttui maksuttomaksi, siis oikeasti ilmaiseksi. Vanhempi lapseni ei tästä vielä päässyt nauttimaan, mutta nuorempi pääsee. Olen kauhulla miettinyt, että mistä teen rahat taas lukiokirjoihin tai oikeastaan digikirjoihin. Vanhempi lapseni sai peruskoulun ja lukion välissä kesätyön ja se auttoi merkittävästi, mutta nuorempi lapseni on masentunut, eikä kesätyö ole järkevää tässä vaiheessa lääkärinkään mielestä.

Meillä lapsi sai lukion menot toimeentulotuesta.

En saa toimeentulotukea. Tällä hetkellä vanhempi lapsi saa, koska on jo täysi-ikäinen ja sosiaalisin syin hän sai sen ilman, että edellytettiin lainan ottamista. Ehkä kunnan puolelta kirjat olisi saatu harkinnanvaraisena- tai ehkäisevänä tukena, mutta sitä ei tarvittu.