Lue keskustelun säännöt.
Asioita jotka vain oikeasti köyhä tajuaa
Itse tajusin mitä luksusta on päästä kahvilaan juomaan kaakao kermavaahdolla ja syömään juustokakkua. Jäin työttömäksi pari vuotta sitten ja joka penni on laskettava. Ihana vaarini vei minut <3
Kommentit (5804)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kohta joku tulee kertomaan, että tuet menee jos marjastaa. Joku köyhä.
Köyhyys on ajattelutapa, joka opitaan kotona. Sen mukaan mitään ei kannata edes yrittää, kun tuet menee. Sellainen maailmankuva jossa ihan itse elättäisi itsensä, on ihan vieras, siihen ei edes pyritä.
Kaiken pitää tulla helpolla ja ilman vaivaa, tai köyhä ei viitsi. Köyhän mielestä muut ovat hänelle velkaa, vaikka elää kokonaan muiden elättinä.
sivusta: sinä olet nolo. päivystät tässä ketjussa päästäksesi ilkkumaan heikommille. se on noloa. se on säälittävää. sinä olet nolo. sinä olet säälittävä. en yhtään ihmettele, että sulla on noin paljon vapaa-aikaa, kun kavereita ei löydy. koska olet nolo.
Mutta en ole köyhä. Mutta olisin, jos ajattelisin kuten köyhä ajattelee. Ja tuo lässytys heikoista: ei ne ole heikkoja kun ryypätään, tupakoidaan tai hankitaan se kymmeneskin tatuointi. Sitä köyhä kyllä jaksaa.
Heikkous tulee vasta kun pitäisi töitä tehdä, eikä kaikki tulekaan ilmaiseksi ja helpolla.
Ja se on fakta, että köyhyys periytyy, köyhä opettaa lapsesta samanlaisen vaativan ja katkeran laiskimuksen, jolla aina löytyy tekosyy miksei mikään koskaan kannata, koska tuet menee. Tästä on ihan tutkimusta, sossun asiakkaita ollaan monessa sukupolvessa peräkkäin, se periytyy kuten lääkärin ammatti tai silmien väri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut monta vuotta sairaana, enkä ole ollut töissä. Olen käytännössä toimeentulotuella. Ulkona käyn ainoastaan kävelyllä ja ruokakaupassa, rahaa ei siis mene ravintoloihin eikä viinaan. Minulla on jonkin verran kertynyt velkaa/lainaa, jota makselen pois joka kk.
Ainoa "turha" jota ostan on elokuvat. Sen lisäksi rahaa menee lisäravinteisiin terveysongelman takia. Suunnittelen aina hyvin tarkaan mitä ostan mikäkin kuukausi. Ja koska rahaa on todella vähän, tarkoittaa se sitä että joudun nipistämään sen jostain muualta. Minun tapauksessani ruuasta ja vaatteista. Minulla on hyvin yksipuolinen ja halpa ruokavalio, osittain johtuen sairastelustani, joten oikeastaan vaatteet on se mitä joudun säännöstelemään, toisin sanoen en osta niitä. Minulla on yksi ehjä t-paita, loput kymmenisen kappaletta ovat ratkenneet monesta kohtaa niin ettei niitä kehtaa pitää päällä ulkona. Joudun siis pitämään jotain pitkähihaista kovilla helteilläkin, paitsi jos se ehjä paita sattuu olemaan juuri pesty. Minulla on muutamat lenkkarit, joita käytän kutakin paria vuorollaan etteivät ne kulu liikaa. Jos yksi pari näyttää huolestuttavan kuluneelta, siirrän ne syrjään kunnes muut lenkkarit ovat yhtä kuluneet.
En myöskään osta deodoranttia, vaikka haisenkin hieltä. En tapaa muita ihmisiä lainkaan, joten en välitä vaikka haisen. Asioiden ollessa hyvin olen kuitenkin tarkka hygieniasta ja vaatetuksesta, joten en toimi näin välinpitämättömyyttäni. Lopetin myös viinietikan käytön salaateissa, koska tajusin että niin säästää rahaa. Melkein kaikki huonekaluni on joko itse tehty tai ostettu käytettynä kirppikseltä ja itse kunnostettu. Minulla on yksi tyhjä kukkaruukku johon pitäisi ostaa jokin pieni kaktus, mutta en ole raaskinut laittaa rahaa siihen.
Olisihan näitä yksityiskohtia vielä lisääkin kerrottavaksi. Tyypillistä minun köyhäilylle, kuten näköjään muillekin samassa tilanteessa oleville, on se että rahankäyttö on hyvin suunniteltua. Esim juuri eilen laskin että lokakuussa saan lainani kokonaan maksettua, mikäli ei tarvitse ostaa mitään ylimääräistä. Hieman pelottaa, koska omistan kahdet kotiverkkarit, jotka molemmat ovat lahoamispisteessä. Ehkä jopa ylittäneetkin sen. Elokuvakokoelmani tosin on kohta valmis, joten jossain vaiheessa voin varmaan ostaa vaatteita. Se ei olekaan halpaa lystiä, sillä joudun uusimaan lähes kaiken kenkiä ja takkeja myöten.
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut monta vuotta sairaana, enkä ole ollut töissä. Olen käytännössä toimeentulotuella. Ulkona käyn ainoastaan kävelyllä ja ruokakaupassa, rahaa ei siis mene ravintoloihin eikä viinaan. Minulla on jonkin verran kertynyt velkaa/lainaa, jota makselen pois joka kk.
Ainoa "turha" jota ostan on elokuvat. Sen lisäksi rahaa menee lisäravinteisiin terveysongelman takia. Suunnittelen aina hyvin tarkaan mitä ostan mikäkin kuukausi. Ja koska rahaa on todella vähän, tarkoittaa se sitä että joudun nipistämään sen jostain muualta. Minun tapauksessani ruuasta ja vaatteista. Minulla on hyvin yksipuolinen ja halpa ruokavalio, osittain johtuen sairastelustani, joten oikeastaan vaatteet on se mitä joudun säännöstelemään, toisin sanoen en osta niitä. Minulla on yksi ehjä t-paita, loput kymmenisen kappaletta ovat ratkenneet monesta kohtaa niin ettei niitä kehtaa pitää päällä ulkona. Joudun siis pitämään jotain pitkähihaista kovilla helteilläkin, paitsi jos se ehjä paita sattuu olemaan juuri pesty. Minulla on muutamat lenkkarit, joita käytän kutakin paria vuorollaan etteivät ne kulu liikaa. Jos yksi pari näyttää huolestuttavan kuluneelta, siirrän ne syrjään kunnes muut lenkkarit ovat yhtä kuluneet.
En myöskään osta deodoranttia, vaikka haisenkin hieltä. En tapaa muita ihmisiä lainkaan, joten en välitä vaikka haisen. Asioiden ollessa hyvin olen kuitenkin tarkka hygieniasta ja vaatetuksesta, joten en toimi näin välinpitämättömyyttäni. Lopetin myös viinietikan käytön salaateissa, koska tajusin että niin säästää rahaa. Melkein kaikki huonekaluni on joko itse tehty tai ostettu käytettynä kirppikseltä ja itse kunnostettu. Minulla on yksi tyhjä kukkaruukku johon pitäisi ostaa jokin pieni kaktus, mutta en ole raaskinut laittaa rahaa siihen.
Olisihan näitä yksityiskohtia vielä lisääkin kerrottavaksi. Tyypillistä minun köyhäilylle, kuten näköjään muillekin samassa tilanteessa oleville, on se että rahankäyttö on hyvin suunniteltua. Esim juuri eilen laskin että lokakuussa saan lainani kokonaan maksettua, mikäli ei tarvitse ostaa mitään ylimääräistä. Hieman pelottaa, koska omistan kahdet kotiverkkarit, jotka molemmat ovat lahoamispisteessä. Ehkä jopa ylittäneetkin sen. Elokuvakokoelmani tosin on kohta valmis, joten jossain vaiheessa voin varmaan ostaa vaatteita. Se ei olekaan halpaa lystiä, sillä joudun uusimaan lähes kaiken kenkiä ja takkeja myöten.
Miksi pidät tarpeellisempana ostaa elokuvia kuin vaatteita? Elokuviahan saa lainattua ilmaiseksi kirjastosta. Vaatteitakin löytyy pikkurahalla kirppiksiltä, joskus jopa ilmaiseksi nettikirppiksiltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut monta vuotta sairaana, enkä ole ollut töissä. Olen käytännössä toimeentulotuella. Ulkona käyn ainoastaan kävelyllä ja ruokakaupassa, rahaa ei siis mene ravintoloihin eikä viinaan. Minulla on jonkin verran kertynyt velkaa/lainaa, jota makselen pois joka kk.
Ainoa "turha" jota ostan on elokuvat. Sen lisäksi rahaa menee lisäravinteisiin terveysongelman takia. Suunnittelen aina hyvin tarkaan mitä ostan mikäkin kuukausi. Ja koska rahaa on todella vähän, tarkoittaa se sitä että joudun nipistämään sen jostain muualta. Minun tapauksessani ruuasta ja vaatteista. Minulla on hyvin yksipuolinen ja halpa ruokavalio, osittain johtuen sairastelustani, joten oikeastaan vaatteet on se mitä joudun säännöstelemään, toisin sanoen en osta niitä. Minulla on yksi ehjä t-paita, loput kymmenisen kappaletta ovat ratkenneet monesta kohtaa niin ettei niitä kehtaa pitää päällä ulkona. Joudun siis pitämään jotain pitkähihaista kovilla helteilläkin, paitsi jos se ehjä paita sattuu olemaan juuri pesty. Minulla on muutamat lenkkarit, joita käytän kutakin paria vuorollaan etteivät ne kulu liikaa. Jos yksi pari näyttää huolestuttavan kuluneelta, siirrän ne syrjään kunnes muut lenkkarit ovat yhtä kuluneet.
En myöskään osta deodoranttia, vaikka haisenkin hieltä. En tapaa muita ihmisiä lainkaan, joten en välitä vaikka haisen. Asioiden ollessa hyvin olen kuitenkin tarkka hygieniasta ja vaatetuksesta, joten en toimi näin välinpitämättömyyttäni. Lopetin myös viinietikan käytön salaateissa, koska tajusin että niin säästää rahaa. Melkein kaikki huonekaluni on joko itse tehty tai ostettu käytettynä kirppikseltä ja itse kunnostettu. Minulla on yksi tyhjä kukkaruukku johon pitäisi ostaa jokin pieni kaktus, mutta en ole raaskinut laittaa rahaa siihen.
Olisihan näitä yksityiskohtia vielä lisääkin kerrottavaksi. Tyypillistä minun köyhäilylle, kuten näköjään muillekin samassa tilanteessa oleville, on se että rahankäyttö on hyvin suunniteltua. Esim juuri eilen laskin että lokakuussa saan lainani kokonaan maksettua, mikäli ei tarvitse ostaa mitään ylimääräistä. Hieman pelottaa, koska omistan kahdet kotiverkkarit, jotka molemmat ovat lahoamispisteessä. Ehkä jopa ylittäneetkin sen. Elokuvakokoelmani tosin on kohta valmis, joten jossain vaiheessa voin varmaan ostaa vaatteita. Se ei olekaan halpaa lystiä, sillä joudun uusimaan lähes kaiken kenkiä ja takkeja myöten.
Miksi pidät tarpeellisempana ostaa elokuvia kuin vaatteita? Elokuviahan saa lainattua ilmaiseksi kirjastosta. Vaatteitakin löytyy pikkurahalla kirppiksiltä, joskus jopa ilmaiseksi nettikirppiksiltä.
Haluan omistaa suosikkielokuvani, koska en halua joutua etsimään niitä aina jostain. Kokoelmani ei ole iso, joten ei tämä ole mikään pitkäaikainen projekti. Ostan niitä mieluummin kuin vaatteita, koska ne tuottavat minulle enemmän iloa. Vaatteiden ostaminen on minulle kuin astianpesuaineen tai hammastahan ostaminen, pakko niitä on ostaa, mutten saa iloa siitä. Ja koska elämäni on ollut henkisesti raskasta, pakko sitä iloa on jostain yrittää kehittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut monta vuotta sairaana, enkä ole ollut töissä. Olen käytännössä toimeentulotuella. Ulkona käyn ainoastaan kävelyllä ja ruokakaupassa, rahaa ei siis mene ravintoloihin eikä viinaan. Minulla on jonkin verran kertynyt velkaa/lainaa, jota makselen pois joka kk.
Ainoa "turha" jota ostan on elokuvat. Sen lisäksi rahaa menee lisäravinteisiin terveysongelman takia. Suunnittelen aina hyvin tarkaan mitä ostan mikäkin kuukausi. Ja koska rahaa on todella vähän, tarkoittaa se sitä että joudun nipistämään sen jostain muualta. Minun tapauksessani ruuasta ja vaatteista. Minulla on hyvin yksipuolinen ja halpa ruokavalio, osittain johtuen sairastelustani, joten oikeastaan vaatteet on se mitä joudun säännöstelemään, toisin sanoen en osta niitä. Minulla on yksi ehjä t-paita, loput kymmenisen kappaletta ovat ratkenneet monesta kohtaa niin ettei niitä kehtaa pitää päällä ulkona. Joudun siis pitämään jotain pitkähihaista kovilla helteilläkin, paitsi jos se ehjä paita sattuu olemaan juuri pesty. Minulla on muutamat lenkkarit, joita käytän kutakin paria vuorollaan etteivät ne kulu liikaa. Jos yksi pari näyttää huolestuttavan kuluneelta, siirrän ne syrjään kunnes muut lenkkarit ovat yhtä kuluneet.
En myöskään osta deodoranttia, vaikka haisenkin hieltä. En tapaa muita ihmisiä lainkaan, joten en välitä vaikka haisen. Asioiden ollessa hyvin olen kuitenkin tarkka hygieniasta ja vaatetuksesta, joten en toimi näin välinpitämättömyyttäni. Lopetin myös viinietikan käytön salaateissa, koska tajusin että niin säästää rahaa. Melkein kaikki huonekaluni on joko itse tehty tai ostettu käytettynä kirppikseltä ja itse kunnostettu. Minulla on yksi tyhjä kukkaruukku johon pitäisi ostaa jokin pieni kaktus, mutta en ole raaskinut laittaa rahaa siihen.
Olisihan näitä yksityiskohtia vielä lisääkin kerrottavaksi. Tyypillistä minun köyhäilylle, kuten näköjään muillekin samassa tilanteessa oleville, on se että rahankäyttö on hyvin suunniteltua. Esim juuri eilen laskin että lokakuussa saan lainani kokonaan maksettua, mikäli ei tarvitse ostaa mitään ylimääräistä. Hieman pelottaa, koska omistan kahdet kotiverkkarit, jotka molemmat ovat lahoamispisteessä. Ehkä jopa ylittäneetkin sen. Elokuvakokoelmani tosin on kohta valmis, joten jossain vaiheessa voin varmaan ostaa vaatteita. Se ei olekaan halpaa lystiä, sillä joudun uusimaan lähes kaiken kenkiä ja takkeja myöten.
Miksi pidät tarpeellisempana ostaa elokuvia kuin vaatteita? Elokuviahan saa lainattua ilmaiseksi kirjastosta. Vaatteitakin löytyy pikkurahalla kirppiksiltä, joskus jopa ilmaiseksi nettikirppiksiltä.
Haluan omistaa suosikkielokuvani, koska en halua joutua etsimään niitä aina jostain. Kokoelmani ei ole iso, joten ei tämä ole mikään pitkäaikainen projekti. Ostan niitä mieluummin kuin vaatteita, koska ne tuottavat minulle enemmän iloa. Vaatteiden ostaminen on minulle kuin astianpesuaineen tai hammastahan ostaminen, pakko niitä on ostaa, mutten saa iloa siitä. Ja koska elämäni on ollut henkisesti raskasta, pakko sitä iloa on jostain yrittää kehittää.
Ai niin, se tärkein syy meinasi unohtua: olen huonossa fyysisessä kunnossa sekä laihempi kuin terveenä, joten en voi ostaa vaatteita, koska ne olisivat mahdollisen tervehtymisen kohdalla väärän kokoisia. Kenkiä tietysti pitäisi ostaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kohta joku tulee kertomaan, että tuet menee jos marjastaa. Joku köyhä.
Köyhyys on ajattelutapa, joka opitaan kotona. Sen mukaan mitään ei kannata edes yrittää, kun tuet menee. Sellainen maailmankuva jossa ihan itse elättäisi itsensä, on ihan vieras, siihen ei edes pyritä.
Kaiken pitää tulla helpolla ja ilman vaivaa, tai köyhä ei viitsi. Köyhän mielestä muut ovat hänelle velkaa, vaikka elää kokonaan muiden elättinä.
sivusta: sinä olet nolo. päivystät tässä ketjussa päästäksesi ilkkumaan heikommille. se on noloa. se on säälittävää. sinä olet nolo. sinä olet säälittävä. en yhtään ihmettele, että sulla on noin paljon vapaa-aikaa, kun kavereita ei löydy. koska olet nolo.
Mutta en ole köyhä. Mutta olisin, jos ajattelisin kuten köyhä ajattelee. Ja tuo lässytys heikoista: ei ne ole heikkoja kun ryypätään, tupakoidaan tai hankitaan se kymmeneskin tatuointi. Sitä köyhä kyllä jaksaa.
Heikkous tulee vasta kun pitäisi töitä tehdä, eikä kaikki tulekaan ilmaiseksi ja helpolla.
Ja se on fakta, että köyhyys periytyy, köyhä opettaa lapsesta samanlaisen vaativan ja katkeran laiskimuksen, jolla aina löytyy tekosyy miksei mikään koskaan kannata, koska tuet menee. Tästä on ihan tutkimusta, sossun asiakkaita ollaan monessa sukupolvessa peräkkäin, se periytyy kuten lääkärin ammatti tai silmien väri.
Et ehkä ole köyhä, mutta etpä fiksukaan. Yleistät surutta köyhät yhdeksi massaksi. En mäkään sun typeryyn perusteella oleta kaikkien ei-tyhmien olevan yhtä tyhmiä.
PS: En tupakoi, en juo, ei ole tatuointeja eikä lemmikkejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Järjen-Köyhä on näemmä palannut jankuttamaan ideologiaansa, vaikka hänen aamutörähdyksensä poistettiin palstalta. Tai ehkä juuri siksi. Eihän hän edes koe olevansa olemassa, jollei pääse huutelemaan puskista.
Tänään on sadepäivä, ja sen huomaa siitä, että Järjen-Köyhä on levitellyt aatettaan pitkin palstaa aamusta lähtien, tehnyt jopa ikiomia aloituksiaan. Vai olisiko täällä hänen koko heimonsa?
Mitä sukupuolta ja ikäluokkaa Järjen-Köyhä mahtaa olla? Minä veikkaan teinipoikaa, joka jää tosi usein arestiin huonon käytöksensä vuoksi ja aika ajoin rikkoo moponsa ja joutuu säästämään viikkorahoistaan korjauslaskuihin. Ei tuota tukahdutettua kiukun ja raivon määrää muu selitä. :)
Vierailija kirjoitti:
Järjen-Köyhä on näemmä palannut jankuttamaan ideologiaansa, vaikka hänen aamutörähdyksensä poistettiin palstalta. Tai ehkä juuri siksi. Eihän hän edes koe olevansa olemassa, jollei pääse huutelemaan puskista.
Tänään on sadepäivä, ja sen huomaa siitä, että Järjen-Köyhä on levitellyt aatettaan pitkin palstaa aamusta lähtien, tehnyt jopa ikiomia aloituksiaan. Vai olisiko täällä hänen koko heimonsa?
Mitä sukupuolta ja ikäluokkaa Järjen-Köyhä mahtaa olla? Minä veikkaan teinipoikaa, joka jää tosi usein arestiin huonon käytöksensä vuoksi ja aika ajoin rikkoo moponsa ja joutuu säästämään viikkorahoistaan korjauslaskuihin. Ei tuota tukahdutettua kiukun ja raivon määrää muu selitä. :)
Mullekin tulee vibat miespuolisesta, mutta yksinäisestä ihmisestä. Hän voi olla myös pari/kolmekymppinen juppi/uraohjus, joka kokee pärjänneensä täysin omilla avuillaan elämässään. Tukahdutettu kiukku voi tulla siitä yksinäisyydestä. Kun on "luvattu", että menestymällä elämässä urallaan saa naisen ja ystäviä sun muuta, eikä se toteudukaan. Sinkku hän ainakin on. Ja katkera.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut monta vuotta sairaana, enkä ole ollut töissä. Olen käytännössä toimeentulotuella. Ulkona käyn ainoastaan kävelyllä ja ruokakaupassa, rahaa ei siis mene ravintoloihin eikä viinaan. Minulla on jonkin verran kertynyt velkaa/lainaa, jota makselen pois joka kk.
Ainoa "turha" jota ostan on elokuvat. Sen lisäksi rahaa menee lisäravinteisiin terveysongelman takia. Suunnittelen aina hyvin tarkaan mitä ostan mikäkin kuukausi. Ja koska rahaa on todella vähän, tarkoittaa se sitä että joudun nipistämään sen jostain muualta. Minun tapauksessani ruuasta ja vaatteista. Minulla on hyvin yksipuolinen ja halpa ruokavalio, osittain johtuen sairastelustani, joten oikeastaan vaatteet on se mitä joudun säännöstelemään, toisin sanoen en osta niitä. Minulla on yksi ehjä t-paita, loput kymmenisen kappaletta ovat ratkenneet monesta kohtaa niin ettei niitä kehtaa pitää päällä ulkona. Joudun siis pitämään jotain pitkähihaista kovilla helteilläkin, paitsi jos se ehjä paita sattuu olemaan juuri pesty. Minulla on muutamat lenkkarit, joita käytän kutakin paria vuorollaan etteivät ne kulu liikaa. Jos yksi pari näyttää huolestuttavan kuluneelta, siirrän ne syrjään kunnes muut lenkkarit ovat yhtä kuluneet.
En myöskään osta deodoranttia, vaikka haisenkin hieltä. En tapaa muita ihmisiä lainkaan, joten en välitä vaikka haisen. Asioiden ollessa hyvin olen kuitenkin tarkka hygieniasta ja vaatetuksesta, joten en toimi näin välinpitämättömyyttäni. Lopetin myös viinietikan käytön salaateissa, koska tajusin että niin säästää rahaa. Melkein kaikki huonekaluni on joko itse tehty tai ostettu käytettynä kirppikseltä ja itse kunnostettu. Minulla on yksi tyhjä kukkaruukku johon pitäisi ostaa jokin pieni kaktus, mutta en ole raaskinut laittaa rahaa siihen.
Olisihan näitä yksityiskohtia vielä lisääkin kerrottavaksi. Tyypillistä minun köyhäilylle, kuten näköjään muillekin samassa tilanteessa oleville, on se että rahankäyttö on hyvin suunniteltua. Esim juuri eilen laskin että lokakuussa saan lainani kokonaan maksettua, mikäli ei tarvitse ostaa mitään ylimääräistä. Hieman pelottaa, koska omistan kahdet kotiverkkarit, jotka molemmat ovat lahoamispisteessä. Ehkä jopa ylittäneetkin sen. Elokuvakokoelmani tosin on kohta valmis, joten jossain vaiheessa voin varmaan ostaa vaatteita. Se ei olekaan halpaa lystiä, sillä joudun uusimaan lähes kaiken kenkiä ja takkeja myöten.
Miksi pidät tarpeellisempana ostaa elokuvia kuin vaatteita? Elokuviahan saa lainattua ilmaiseksi kirjastosta. Vaatteitakin löytyy pikkurahalla kirppiksiltä, joskus jopa ilmaiseksi nettikirppiksiltä.
Haluan omistaa suosikkielokuvani, koska en halua joutua etsimään niitä aina jostain. Kokoelmani ei ole iso, joten ei tämä ole mikään pitkäaikainen projekti. Ostan niitä mieluummin kuin vaatteita, koska ne tuottavat minulle enemmän iloa. Vaatteiden ostaminen on minulle kuin astianpesuaineen tai hammastahan ostaminen, pakko niitä on ostaa, mutten saa iloa siitä. Ja koska elämäni on ollut henkisesti raskasta, pakko sitä iloa on jostain yrittää kehittää.
Hyvä, että olet pitänyt itsesi henkisesti kasassa ja selvinnyt noin vaikeassa tilanteessa. Suosittelisin kuitenkin, että ostaisit joka toinen kuukausi jonkun vaatteen - kuten t-paidan tai alushousut tai sukat - ja joka toinen kuukausi elokuvan, jonka haluat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järjen-Köyhä on näemmä palannut jankuttamaan ideologiaansa, vaikka hänen aamutörähdyksensä poistettiin palstalta. Tai ehkä juuri siksi. Eihän hän edes koe olevansa olemassa, jollei pääse huutelemaan puskista.
Tänään on sadepäivä, ja sen huomaa siitä, että Järjen-Köyhä on levitellyt aatettaan pitkin palstaa aamusta lähtien, tehnyt jopa ikiomia aloituksiaan. Vai olisiko täällä hänen koko heimonsa?
Mitä sukupuolta ja ikäluokkaa Järjen-Köyhä mahtaa olla? Minä veikkaan teinipoikaa, joka jää tosi usein arestiin huonon käytöksensä vuoksi ja aika ajoin rikkoo moponsa ja joutuu säästämään viikkorahoistaan korjauslaskuihin. Ei tuota tukahdutettua kiukun ja raivon määrää muu selitä. :)
Mullekin tulee vibat miespuolisesta, mutta yksinäisestä ihmisestä. Hän voi olla myös pari/kolmekymppinen juppi/uraohjus, joka kokee pärjänneensä täysin omilla avuillaan elämässään. Tukahdutettu kiukku voi tulla siitä yksinäisyydestä. Kun on "luvattu", että menestymällä elämässä urallaan saa naisen ja ystäviä sun muuta, eikä se toteudukaan. Sinkku hän ainakin on. Ja katkera.
Jos [yli]lautamies katsotaan jupiksi tai uraohjukseksi, ehkä hän sitten on sellainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Köyhä eläkeläinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Köyhä eläkeläinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mustikat ovat kypsyneet.
Mutta jos asuu kaupungissa kaukana sieltä, missä niitä mustikoita on, niin sinne pääseminenkin maksaa, jos on edes mahdollista (helposti tarvittaisiin auto ja mistäpä sen köyhä ottaa- varsinkin pk-seudulla monella ei ole autoa olleenkaan kun ilmankin pärjää ja pääsee halvemmalla).
Mistä tahansa pk-seudulta pääsee julkisella liikenteellä helposti ja halvalla metsään poimimaan marjoja ja keräämään sieniä. Tiedän tämän, koska olen itse ikäni asunut pk-seudulla, olen aina ollut autoton ja silti olen joka vuosi marjastanut/sienestänyt.
Kerros vähän hintoja. SItten kerro, kuinka monta ämpärillistä jaksat kerralla kantaa mukanasi, ja kuinka paljon kalliimmaksi tämä metodisi tulee kuin kaupasta ostaminen.
HSL lippu maksaa 2,80€ tai 4,10€ suunta matkan pituudesta riippuen. Kyllä yhdessä kädessä vähintään 10 litraa kantaa, enemmänkin jos on isommat ämpärit. Eli vähintään 20 litraa pystyy kerralla kantamaan. Ei taida kaupasta saada vajaalla kympillä 20 litraa mitään marjoja tai sieniä.
Montako kertaa olet kulkenut bussilla metsään ja kantanut 20 litraa marjoja takaisin kotiin?
Marjat voi laittaa myös reppuun. Kannattaa vaan olla varovainen eikä liian ahne (ja pitää puhelin ja lääkkeet sivutaskussa eikä siellä alimmaisena marjojen alla). Miehen setä sai sydänkohtauksen puolukkametsällä, nitrot (en tiedä oliko nitroja vai muita lääkkeitä, joita piti ottaa sydänoireiden ilmaantuessa) olivat repun pohjimmaisena, päällä 60 LITRAA puolukoita. Veli oli mukana, ja veljellä puhelin - ja 40 litraa puolukoita siinä päällä. Setä kuoli ja puolukatkin menivät hukkaan, kun veljensä oli kaatanut ne maahan sieltä repusta, kun yritti saada niitä lääkkeitä esille.
Sanotaanko niin, että en ole aina aivan vakuuttunut miehen suvun älynlahjoista.
Ja samalla reissulla jäi metsään pakastin, ja kuormaliinatkin katosivat. Harmi.
Ei jäänyt, tuolla kertaa ainakaan. On siis ihan tositarina, eikä kauheasti naurata. Olivat siis kilpaa keränneet, ja noi reput oli jotain rinkkatyyppisiä ilman niitä tukikehikoita. Oli lähellä, ettei se toinenkin veli jäänyt sinne metsään, oli sairaalassa sydänoireiden vuoksi sitten hänkin.
Juu en mene marjametsään. Olen kohta 50 v ylipainoinen täti jonka selkä ei sitä hommaa kestä. Jätetään se homma nuorille ukrainalaisille
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedossa on lomamatka pohjoiseen, synnyinseuduille. Virkistävää, ihanaa, mutta; rahat ovat vähissä ja pitäisi nyt pystyä ennakoiden ostamaan ruokatarpeet, lääkkeitä ja muuta tarpeellista, koska lähdemme maanantaina ja tiistaina vasta saan rahaa. Lomapaikkakunnalta on 30 kilometriä kauppaan, joten pitäisi saada kaikki tarpeellinen hankittua etukäteen. Tämä rahan miettiminen on aina läsnä, oli arki tai juhla tai loma. Aina samaa, väsyttää.
20 vuoden työttömyys, siihen oloon tottuu.
Bussilippu - mikä se on?
Rämä fillari kellarissa - osatkin maksaa.
Kengät kuluu jos kävelee.
Patja kuin kiveä.
Eräs viisas sanoi, että jos ihmiset tajuaisivat, kuinka monta hienoa viskipulloa noilla marjamättäillä on, niin olisi metsiin tunkua. Ei tarvi olla viskiäkään, voi olla vaikka polkupyörä tai viikon ruuat, kyllä kannattais selän nöyrtyä vähän.
Herkkutattia saa ilmaiseksi aina.
JOS terveys kestää ja metsät ovat järkevän matkan päässä, niin kyllä, juuri nyt kannattaa lähteä liikkeelle keräämään mustikoita ja kantarellejä - myös haperoita on jo reippasti. Tattejakin olen nähnyt, pari lehmäntattia. Olen lasten kanssa käynyt ihan tuossa lähimetsässä (200m kävelymatka) hakemassa pari-kolme pakasterasiallista mustikoita joka päivä tällä viikolla. Juu, meillä on pakastin, eikä sitä tarvinnut raahata kuormaliinoilla polkupyörän selässä linja-autossa, anteeksi.
Mutta vaikka ei olisi pakastintakaan, niin jos tuo matka on siedettävä, niin tottakai kannattaa käydä hakemassa antioksidantit ja herkut talteet edes parin päivän ruuaksi. Ei mustikoilla tosiaan pääse lihomaan, tuskin sienilläkään, jos ei kermassa ja voissa uita.
Eilen löysin Prismasta ruisjauhoja 40snt/kilon pussi. Ostin sen verran kuin mukaan mahtui, neljä pussia. En kauheasti yleensä ruisjauhoja käytä, kun ovat kalliita, enkä leipää leivo, mutta tästä lähtien korvaan osan vehnäjauhosta rukiilla, niin alentavat vähän leipomusten hintaa. Valkoapilaa olen tuossa pihamailla katsellut, sitä voisi kerätä, kuivattaa ja jauhaa jauhoksi. Saksassa käyttivät jauhonkorvikkeena sota-aikaan, kun vilja oli lopussa. Testasin yksi kesä, ja kyllähän se sämpylöissä ja lettutaikinassa/pannukakussa meni, hirveä homma siinä(kin). Toisaalta apilan keruu on vähän kaksipiippuinen juttu, pölyttäjät tarvitsevat sitä myös. Mutta jos nurmikko on menossa matalaksi, niin kerään nuo pois.
Moni luonnosta saatava kasvis ei ole mikään kaloripommi. Harvalla kuitenkaan on oikeasti nimenomaan kaloreista pulaa, vaan hankaluuksia on saada tervellistä ruokaa näillä rahoilla, mitä on käytössä. Kerään joka kesä villivihanneksia ja kasvimaan naatit ja lehdet ja kuivaan ja jauhan. Sitä viherjauhetta laitan lusikallisen tai pari moneen ruokaan (sopat, padat, kastikkeet, lettutaikina), tuleehan siinä nyt ainakin hitunen hivenaineita ruokaan.
Kohta joku tulee kertomaan, että tuet menee jos marjastaa. Joku köyhä.
Köyhyys on ajattelutapa, joka opitaan kotona. Sen mukaan mitään ei kannata edes yrittää, kun tuet menee. Sellainen maailmankuva jossa ihan itse elättäisi itsensä, on ihan vieras, siihen ei edes pyritä.
Kaiken pitää tulla helpolla ja ilman vaivaa, tai köyhä ei viitsi. Köyhän mielestä muut ovat hänelle velkaa, vaikka elää kokonaan muiden elättinä.