Lue keskustelun säännöt.
Asioita jotka vain oikeasti köyhä tajuaa
Itse tajusin mitä luksusta on päästä kahvilaan juomaan kaakao kermavaahdolla ja syömään juustokakkua. Jäin työttömäksi pari vuotta sitten ja joka penni on laskettava. Ihana vaarini vei minut <3
Kommentit (5804)
Vierailija kirjoitti:
Joo, yhteiskunnalle on ilmeisesti päättäjien matikkapäällä halvempaa maksaa vuodeosaston sairaalalaskuja, kun makaa lopulta ravinto/neste/rauta tiputuksissa, kun on se paha anemia tai jopa aliravitsemus kuin maksaa kuukausittain ihmiselle riittävästi rahaa ihmisarvoiseen elämään. Olen itse ollut oikeasti, toki sairaus edesauttoi moiseen tilaan joutumista, mutta kuitenkin, aliravittuna Suomessa. Älkääkö tulkoo jankkaamaan mitä joku afrikkalainen köyhä saisi näilläkin tukirahoilla, me elämme Suomen hintatasossa täällä. Nytkin ruoka vain kallistuu, mukavaa!
Se rauta tiputus maksaa vajaat 600 euroa per pussi. Joten syö verilettuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se asia, minkä köyhänä tajuan, on että kaikki maksaa köyhälle enemmän: kun ei ole autoa, pitää tilata kotiinkuljetus isommille tavaroille ja esim. kodinkoneille. Jos julkiset eivät jostain syystä kulje, taksi maksaa maltaita. Koska kotona ei ole juurikaan säilytystilaa, voi vain haaveilla isosta kotivarasta tms. tilaa vaativasta. Vaikuttaa myös harrastuksiin ja vastaavaan.
Koska joutuu kulkemaan kaikkialle julkisilla, pitää varata järjettömästi aikaa siirtymisiin. Esim. autolla hurauttaa Helsingin keskustaan puolessa tunnissa, mutta julkisilla siihen kuluu vähintään tunti. Matka kotoani lähimpään Ikeaan on autolla 20 minuuttia motaria pitkin, mutta julkisilla menee niin haastavaksi, etten jaksa edes lähteä.
Siinä lopussa se avainsana tulikin: jaksaa.
Ymmärrätkö, että ihminen, ei se köyhäkään, vaan aina jaksa.
Vai onko jaksaminen vaatimus vain tietylle ihmisryhmälle.
Jos näkee otse jonkun asian liian haastavaksi niin on oikeus itse määritellä ryhtyykö siihen vai ei. Tai onko siinä järkeä.
Köyhälläkin saa olla päätäntävalta omista voimavaroistaan. Sitäpaitsi autottomana eläminen on koko ajan paljon haastavampaa kuin niillä joilla on hyvä auto tai pari pihalla tai tallissa. Ja rahaa tilillä.
Että sikäli en irvailisi autottomia yhtään.Ilkeys on sanoinkuvaamatonta täällä. Joka mahdolliseen sanaan, pilkkuun tai pisteeseen tartutaan kunhan sillä pystyy mollaamaan ja syyllistämään köyhiä.
Eipä taida tosiaankaan raha tuoda määrätyille tyypeille onnellisuutta. Niin ilkeitä, katkeria ja omassa pahassa olossaan vellovia tuntuvat varakkaat ja hyvin toimeentulevat olevan.Enpä siltikään näiden määrättyjen tyyppien housuissa haluaisi olla. Vaikka köyhä olenkin. En kestäisi omassa persoonassani tuollaista ilkeyttä ja katkeruutta.
En vaan kestäisi itseäni.
Tämä on ilmeisesti myös ikäpolvikysymys. Minä olen "jaksanut" käydä autottomana huonekaluliikkeissä julkisilla koko elämäni, jos on ollut tarvetta käydä. Nykyään on ihan normaalia olla saamaton jos on alle 30-vuotias.
Ehdotan, että lopetetaan kokonaan noiden tenttaajien yksityiskohtaisiin kysymyksiin vastaaminen. He ovat onnensa kukkuloilla käsi housuissa, kun saavat lukea, miten vähän joillakin ihmisillä on.
Aloitus on näitä Tuhannen yön satuja ja tarinoita:
"Itse tajusin mitä luksusta on päästä kahvilaan juomaan kaakao kermavaahdolla ja syömään juustokakkua. Jäin työttömäksi pari vuotta sitten ja joka penni on laskettava. Ihana vaarini vei minut <3"
Jos isoisä olisi halunnut oikeasti auttaa, niin hän olisi kiertänyt kyseisen kahvilan kaukaa. Hän olisi tarjonnut nyt kahvilaan kulutetun rahasumman ruokaostoksiin.
Ap ei myöskään kerro, miten ja mistä hän on hakenut töitä kahden vuoden aikana.
Tämäkin ketju on kyllä täynnä ihmisiä, jotka kykenee.
"Miksi ostat kallista valmisruokaa tai käyt ravintolassa? Säästäisit näin ja näin paljon kun tekisit itse."
"Kannat vaan sen pakastimen/kirjahyllyn/betonimurikan 3 kilmoteriä kotiin."
"Kierrät nämä 8 kauppaa koko päivän, että säästät 2 euroa."
"Tutkit vaan tätä asiaa 10 tuntia niin voit löytää vastauksen miten säästät."
Usein köyhyys liittyy myös siihen, että ei oikeasti vain kykene. Ei ole mahdollisuutta käyttää paljon fyysistä voimaa ja aikaa, koska SITÄ EI OLE. Samoin tutkiminen mikä ja miten olisi halvinta ei ole välttämättä mahdollista, koska EI KYKENE.
Esim. minä olen onnellisessa tilanteessa, että silloin kun en vain kykene tekemään ruokaa niin minulla on rahaa sitä tilata ilman että iskee katastrofi. Työnanataja ymmärtää ja antaa palkatonta lomaa/sairaslomaa/piikkitunteja silloin kun oma mielenterveys sitä vaatii - minun ei tarvitse irtisanoutua saadakseni itseni kuntoon.
Todella monella minun tilanteessani kävisi todella huonosti.
Aloittajalle, todella ihanaa että pääsit kahville ja kakulle. Muistan niin opiskeluaikoina kun pääsi vessaan missä oli emboa tai lambia vessapaperina kuinka luksukselta se tuntuikaan :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä ihmeestä nämä hyvätuloiset ottavat ruokansa, kun tiikerikakun aineksetkin maksaa vain 2 euroa?
Käytti voita tai halvinta margariinia, niin muut ainekset nostavat tiikerikakun raaka-aineiden hinnan yli kahden euron. Tiikerikakkua ei leivota pelkistä jauhoista, vaikka kotoa löytyisikin vehnäjauhoja, kaakaojauhetta ja vielä leivinjauhetta.
Köyhä ei näköjään saisi olla leipomatta, mutta toisaalta ei hyväksytä sitäkään, että köyhä leipoisi kun pitäisi mutustaa niitä juureksia ja ostella hyvätuloisten myymät käytetyt tavarat.
Alat säännöstellä makaronin syöntiä, koska ketsuppi riittää enää yhteen annokseen. Kaksi päivää on ihan ok aika paastota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se asia, minkä köyhänä tajuan, on että kaikki maksaa köyhälle enemmän: kun ei ole autoa, pitää tilata kotiinkuljetus isommille tavaroille ja esim. kodinkoneille. Jos julkiset eivät jostain syystä kulje, taksi maksaa maltaita. Koska kotona ei ole juurikaan säilytystilaa, voi vain haaveilla isosta kotivarasta tms. tilaa vaativasta. Vaikuttaa myös harrastuksiin ja vastaavaan.
Koska joutuu kulkemaan kaikkialle julkisilla, pitää varata järjettömästi aikaa siirtymisiin. Esim. autolla hurauttaa Helsingin keskustaan puolessa tunnissa, mutta julkisilla siihen kuluu vähintään tunti. Matka kotoani lähimpään Ikeaan on autolla 20 minuuttia motaria pitkin, mutta julkisilla menee niin haastavaksi, etten jaksa edes lähteä.
Siinä lopussa se avainsana tulikin: jaksaa.
Ymmärrätkö, että ihminen, ei se köyhäkään, vaan aina jaksa.
Vai onko jaksaminen vaatimus vain tietylle ihmisryhmälle.
Jos näkee otse jonkun asian liian haastavaksi niin on oikeus itse määritellä ryhtyykö siihen vai ei. Tai onko siinä järkeä.
Köyhälläkin saa olla päätäntävalta omista voimavaroistaan. Sitäpaitsi autottomana eläminen on koko ajan paljon haastavampaa kuin niillä joilla on hyvä auto tai pari pihalla tai tallissa. Ja rahaa tilillä.
Että sikäli en irvailisi autottomia yhtään.Ilkeys on sanoinkuvaamatonta täällä. Joka mahdolliseen sanaan, pilkkuun tai pisteeseen tartutaan kunhan sillä pystyy mollaamaan ja syyllistämään köyhiä.
Eipä taida tosiaankaan raha tuoda määrätyille tyypeille onnellisuutta. Niin ilkeitä, katkeria ja omassa pahassa olossaan vellovia tuntuvat varakkaat ja hyvin toimeentulevat olevan.Enpä siltikään näiden määrättyjen tyyppien housuissa haluaisi olla. Vaikka köyhä olenkin. En kestäisi omassa persoonassani tuollaista ilkeyttä ja katkeruutta.
En vaan kestäisi itseäni.
Juuri näin. Olen masentunut ja köyhä. Aina en vain jaksa.
Vierailija kirjoitti:
Ehdotan, että lopetetaan kokonaan noiden tenttaajien yksityiskohtaisiin kysymyksiin vastaaminen. He ovat onnensa kukkuloilla käsi housuissa, kun saavat lukea, miten vähän joillakin ihmisillä on.
Olen itsekin köyhä, mutta kyllä mua kiinnostaa kuinka joku velaton ihminen on kuukaudesta tai vuodesta toiseen tilanteessa, jossa ei ole varaa käydä kertaakaan kahvilassa ilman ulkopuolisen taloudellista avustusta. Itselläni on velkoja 20 000 edestä, luottotiedot vielä kunnossa, tukia yhteensä n. 1100 €/kk. Ei muuta, tästä ei ole vähennetty asumista. Ja jopa minä voin käydä joskus kahvilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hampaiden hoito on tukalaa, kun on köyhä. Hoitoon pääsee vasta akuutissa vaiheessa, ja sittenkin on pitkät jonot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten harmittava asia voi pankin 5, 50 euron tililtä veloittama palvelumaksu.
Niinpä, olet säästänyt viimeiset pennoset kahden viikon ruokaan ja sitten pankki vie palvelumaksut jotka olit unohtanut. Tiedän tunteen.
Tämä on kyllä todellakin sellainen asia, jota parempiosainen ei voi ymmärtää. Minä en ole koskaan maksanut tuota pankin palvelumaksua. Nuorena minulla oli sellaiset sopimukset pankkiin, että ei ollut palvelumaksuja. Nyt asuntolainaisena minulla on jälleen kerran sellainen sopimus että palvelumaksut menevät pankkiasioinnista kertyvistä bonuksista. En siis maksa niistä suoranaisesti mitään. Myös vakuutuksia maksetaan osittain näillä bonuksilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se asia, minkä köyhänä tajuan, on että kaikki maksaa köyhälle enemmän: kun ei ole autoa, pitää tilata kotiinkuljetus isommille tavaroille ja esim. kodinkoneille. Jos julkiset eivät jostain syystä kulje, taksi maksaa maltaita. Koska kotona ei ole juurikaan säilytystilaa, voi vain haaveilla isosta kotivarasta tms. tilaa vaativasta. Vaikuttaa myös harrastuksiin ja vastaavaan.
Koska joutuu kulkemaan kaikkialle julkisilla, pitää varata järjettömästi aikaa siirtymisiin. Esim. autolla hurauttaa Helsingin keskustaan puolessa tunnissa, mutta julkisilla siihen kuluu vähintään tunti. Matka kotoani lähimpään Ikeaan on autolla 20 minuuttia motaria pitkin, mutta julkisilla menee niin haastavaksi, etten jaksa edes lähteä.
Siinä lopussa se avainsana tulikin: jaksaa.
En ole tuon kirjoittaja, mutta itselläni on köyhyyden lisäksi diagnoosina toistuva keskivaikea masennus ja (hoitoepätasapainossa vielä toistaiseksi oleva) kilpirauhasen vajaatoiminta. Että ei kyllä aina jaksa. Pitäisikö jaksaa?
Köyhyys on ihmisillä erilaista. Valitettavasti köyhyys vaatii taitoa, paneutumista ja jaksamista. Ymmärrän, että on terveysasioita, jotka kuluttavat rahaa tai myös jaksamista. Toki toimeentulotuesta saa lääkkeeitä. Mutta kyllä välillä tuntuu ihmeelliseltä ettei edes jauhoja ole varaa ostaa. Itsekin toimeentulotuella käyny risteilyllä, keikoilla, ravintoloissa ja elokuvissa yms. Ostanut vaatteita. Toki se on paljon henkilökohtaisia valintoja: en juo juurikaan, en tupakoi, ei ole autoa (ympäristösyistä) ja olen kasvissyöjä. Kännykkäkin on 100 euron mallia ja tv:kään ei tarvitse olla iso. Tietokone maksoi 150 euroa. Olen hyvin järjestelmällinen rahojen kanssa. Jotta voin toteuttaa mm. elämyksiä se vaatii budjetoimista kaikessa. Myös etsin tarjouslähtöjä risteilylle, elokuvissa 2 yhden hinnalla yms. Offerillasta saa ravintolatarjouksia. Sekä tietysti paljon kärryllä ilmaisjutuista ja kauppojen erilaisista tarjouksista. Joten köyhyys vaatii kyllä aikaa.
Se minkä kuitenkin jokainen köyhä varmaan kokenut joskus kun esim jokin hajoaa. Siihen ei köyhänä oikeen voi varautua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uudet rintaliivit!!! Kyllä niistä unelmoin ja ihanaa kun sellaiset sain. Ei ole nätit, mutta ehjät ja oikean kokoiset.
Vierailija kirjoitti:
Alat säännöstellä makaronin syöntiä, koska ketsuppi riittää enää yhteen annokseen. Kaksi päivää on ihan ok aika paastota.
En onneksi käytä ketsuppia mutta makaronia tulee keitettyä ja syötyä ilman lisukkeita, saa hiilaria.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se asia, minkä köyhänä tajuan, on että kaikki maksaa köyhälle enemmän: kun ei ole autoa, pitää tilata kotiinkuljetus isommille tavaroille ja esim. kodinkoneille. Jos julkiset eivät jostain syystä kulje, taksi maksaa maltaita. Koska kotona ei ole juurikaan säilytystilaa, voi vain haaveilla isosta kotivarasta tms. tilaa vaativasta. Vaikuttaa myös harrastuksiin ja vastaavaan.
Koska joutuu kulkemaan kaikkialle julkisilla, pitää varata järjettömästi aikaa siirtymisiin. Esim. autolla hurauttaa Helsingin keskustaan puolessa tunnissa, mutta julkisilla siihen kuluu vähintään tunti. Matka kotoani lähimpään Ikeaan on autolla 20 minuuttia motaria pitkin, mutta julkisilla menee niin haastavaksi, etten jaksa edes lähteä.
Siinä lopussa se avainsana tulikin: jaksaa.
Ymmärrätkö, että ihminen, ei se köyhäkään, vaan aina jaksa.
Vai onko jaksaminen vaatimus vain tietylle ihmisryhmälle.
Jos näkee otse jonkun asian liian haastavaksi niin on oikeus itse määritellä ryhtyykö siihen vai ei. Tai onko siinä järkeä.
Köyhälläkin saa olla päätäntävalta omista voimavaroistaan. Sitäpaitsi autottomana eläminen on koko ajan paljon haastavampaa kuin niillä joilla on hyvä auto tai pari pihalla tai tallissa. Ja rahaa tilillä.
Että sikäli en irvailisi autottomia yhtään.Ilkeys on sanoinkuvaamatonta täällä. Joka mahdolliseen sanaan, pilkkuun tai pisteeseen tartutaan kunhan sillä pystyy mollaamaan ja syyllistämään köyhiä.
Eipä taida tosiaankaan raha tuoda määrätyille tyypeille onnellisuutta. Niin ilkeitä, katkeria ja omassa pahassa olossaan vellovia tuntuvat varakkaat ja hyvin toimeentulevat olevan.Enpä siltikään näiden määrättyjen tyyppien housuissa haluaisi olla. Vaikka köyhä olenkin. En kestäisi omassa persoonassani tuollaista ilkeyttä ja katkeruutta.
En vaan kestäisi itseäni.
Ei aina jaksa? Eihän se jaksa koskaan, vaikka on pitkät päivät aikaa. Katkeruus on ihan katsojan silmässä nyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko joku teistä, joilla ei ole varaa ostaa vaikka jauhopussia, vispilää tai hehkulamppua, kertoa suunnilleen mihin raha kuluu? Asuminen toki, mutta onko teillä esim. niin paljon osamaksuja ettei rahaa jää?
Kuinka voi olla mahdollista, ettei kuussa jää säästöön edes viittä euroa?
Asumisen kalleus minulla syynä. Jää vajaa 300 kuussa muuhun, kun siitä otetaan puh ja netti pois ym. niin lopuilla vaikea ostaa mitä tarvitsee. Yhtään osamaksua ei ole. Eril terveysongelmia myös joihin joutuu ostamaan apteekista kalliita tuotteita. Kaikki eivät kuulu korvattaviin vaikka olisi diag sairaus. Äkkiseltään tulee mieleen A-vitamiinisuihkeet nenään.
Silloin puhelinlasku ja netti ovat ilmeisesti eri sopimuksilla ja todella kalliita. Esimerkiksi 50€/kk on aivan liikaa.
Ja jos sinulla jää asumismenojen jälkeen elämiseen 300 €/kk, olet todennäköisesti oikeutettu tt-tukeen. Tästä sinulle maksetaan myös lääkkeet, itsehoitolääkkeetkin, kun pyydät niille reseptin.
Tämän tiedän minäkin ettei makseta itsehoitolääkkeitä vaikka niihin olisi resepti.
Itsehoitolääkkeet maksetaan, jos niihin on resepti. Tälläisiä ovat esimerkiksi primaspan verenkiertolääke, pegorion ummetus lääke, hydrocortison voide ja perusvoiteet. Lääkkeettömiä tuotteita ei saa. Näitä ovat esimerkiksi a-vitamiininenäsuihkeet, suurin osa vitamiineista, maitohappobakteerit.
Vierailija kirjoitti:
Aloitus on näitä Tuhannen yön satuja ja tarinoita:
"Itse tajusin mitä luksusta on päästä kahvilaan juomaan kaakao kermavaahdolla ja syömään juustokakkua. Jäin työttömäksi pari vuotta sitten ja joka penni on laskettava. Ihana vaarini vei minut <3"
Jos isoisä olisi halunnut oikeasti auttaa, niin hän olisi kiertänyt kyseisen kahvilan kaukaa. Hän olisi tarjonnut nyt kahvilaan kulutetun rahasumman ruokaostoksiin.
Ap ei myöskään kerro, miten ja mistä hän on hakenut töitä kahden vuoden aikana.
Olen hakenut 15 paikkaa, osa on kiinni koronan takia ja juuri suljettiin pari vuotta sitten edellinen työpaikka.
Kahvilassa olen käynyt viimeksi lapsena, siksi laskin tuon erityiseksi luksukseksi. Vaari on kyllä auttanut myös ruokaostoksissa, mutta kalapuikot ja makaroni yksiössäni syötynä on vähän eri asia kun hemmotteluhetki rakkaan ihmisen kanssa. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se asia, minkä köyhänä tajuan, on että kaikki maksaa köyhälle enemmän: kun ei ole autoa, pitää tilata kotiinkuljetus isommille tavaroille ja esim. kodinkoneille. Jos julkiset eivät jostain syystä kulje, taksi maksaa maltaita. Koska kotona ei ole juurikaan säilytystilaa, voi vain haaveilla isosta kotivarasta tms. tilaa vaativasta. Vaikuttaa myös harrastuksiin ja vastaavaan.
Koska joutuu kulkemaan kaikkialle julkisilla, pitää varata järjettömästi aikaa siirtymisiin. Esim. autolla hurauttaa Helsingin keskustaan puolessa tunnissa, mutta julkisilla siihen kuluu vähintään tunti. Matka kotoani lähimpään Ikeaan on autolla 20 minuuttia motaria pitkin, mutta julkisilla menee niin haastavaksi, etten jaksa edes lähteä.
Siinä lopussa se avainsana tulikin: jaksaa.
Ymmärrätkö, että ihminen, ei se köyhäkään, vaan aina jaksa.
Vai onko jaksaminen vaatimus vain tietylle ihmisryhmälle.
Jos näkee otse jonkun asian liian haastavaksi niin on oikeus itse määritellä ryhtyykö siihen vai ei. Tai onko siinä järkeä.
Köyhälläkin saa olla päätäntävalta omista voimavaroistaan. Sitäpaitsi autottomana eläminen on koko ajan paljon haastavampaa kuin niillä joilla on hyvä auto tai pari pihalla tai tallissa. Ja rahaa tilillä.
Että sikäli en irvailisi autottomia yhtään.Ilkeys on sanoinkuvaamatonta täällä. Joka mahdolliseen sanaan, pilkkuun tai pisteeseen tartutaan kunhan sillä pystyy mollaamaan ja syyllistämään köyhiä.
Eipä taida tosiaankaan raha tuoda määrätyille tyypeille onnellisuutta. Niin ilkeitä, katkeria ja omassa pahassa olossaan vellovia tuntuvat varakkaat ja hyvin toimeentulevat olevan.Enpä siltikään näiden määrättyjen tyyppien housuissa haluaisi olla. Vaikka köyhä olenkin. En kestäisi omassa persoonassani tuollaista ilkeyttä ja katkeruutta.
En vaan kestäisi itseäni.Tämä on ilmeisesti myös ikäpolvikysymys. Minä olen "jaksanut" käydä autottomana huonekaluliikkeissä julkisilla koko elämäni, jos on ollut tarvetta käydä. Nykyään on ihan normaalia olla saamaton jos on alle 30-vuotias.
Riippuu tietysti missä ja minkälaisten yhteyksien päässä nuo autottomana käymäsi liikkeet ovat.
Tässä eräs henkilö koki matkan huonekaluliikkeeseen haastavana, miksi emme uskoisi häntä?
Ikäpolvestäa puheenollen, olen kyllä otse 50-luvuun ikäpolvea.
Olen ollut hyväosaisena aikana autollinen, nyt vanhana autoton.
Kyllä osaan verrata, että silloin kuun omistin auton oli elämä huomattavasti helpompaa ja auto antoi vapautta.
Voi mennä ja tulla oman aikataulun mukaan.
Koen väsyttävänä vuorojen kyttäämisen, odottamisen, kävelyn linja-autoasemalle ja takaisin, on useita kilometrejä, juuri painavien tavaroiden kantamisen, taksiin ei varaa. jne.
Kaikilla julkiset eivät kulje jatkuvasti tasaisena nauhana lähipysäkiltä. Kuin isommissa kaupungeissa.
Jos esimerkiksi menisin Tampereelle joutuisin vaihtamaan bussia kolme kertaa mennen tullen ja odotella vaihtojen välissä, jopa tunnin. Vaikka matkaa sinällään ei ole satoja kilometrejä.
Onhan se sata kertaa helpompaa lähteä omasta pihasta omalla autolla juuri silloin kun itselle sopii, samoin toisinpäin. Ja tavarat kulkevat kyydissä.
Kyllä minä koen julkisen liikenteen joskus rasittavana. Vuoroja on tosi paljon vähennetty.
Ymmärrätkö, että ihminen, ei se köyhäkään, vaan aina jaksa.
Vai onko jaksaminen vaatimus vain tietylle ihmisryhmälle.
Jos näkee otse jonkun asian liian haastavaksi niin on oikeus itse määritellä ryhtyykö siihen vai ei. Tai onko siinä järkeä.
Köyhälläkin saa olla päätäntävalta omista voimavaroistaan. Sitäpaitsi autottomana eläminen on koko ajan paljon haastavampaa kuin niillä joilla on hyvä auto tai pari pihalla tai tallissa. Ja rahaa tilillä.
Että sikäli en irvailisi autottomia yhtään.
Ilkeys on sanoinkuvaamatonta täällä. Joka mahdolliseen sanaan, pilkkuun tai pisteeseen tartutaan kunhan sillä pystyy mollaamaan ja syyllistämään köyhiä.
Eipä taida tosiaankaan raha tuoda määrätyille tyypeille onnellisuutta. Niin ilkeitä, katkeria ja omassa pahassa olossaan vellovia tuntuvat varakkaat ja hyvin toimeentulevat olevan.
Enpä siltikään näiden määrättyjen tyyppien housuissa haluaisi olla. Vaikka köyhä olenkin. En kestäisi omassa persoonassani tuollaista ilkeyttä ja katkeruutta.
En vaan kestäisi itseäni.