Lue keskustelun säännöt.
Imetyksestä kieltäytyminen
18.08.2015 |
Oletko kieltäytynyt imettämästä lastasi jo synnytyssairaalasta asti, siis niin, ettet edes aloittanut? Miksi näin ja miten asiaan suhtauduttiin? Millaisia kommentteja sait sairaalassa ja neuvolassa?
Minä nimittäin imetin esikoistani vain kaksi kuukautta. Koin, että se oli yhtä tappelua, epämiellyttävää, hikistä ja inhottavaa. Vauvan ollessa kahden kuukauden ikäinen sain lääkekuurin, jonka varjolla lapsi alkoi saada korviketta. Neuvolassa oltaisiin enemmän kuin mielellään jopa tyrkyttäen autettu imetyksen uudelleen aloittamisessa, mutta kieltäydyin. Sen jälkeen koko perheen elämänlaatu parani huomattavasti. Lapsi alkoi nukkua kokonaisia öitä ja minun ei enää tarvinnut tuskailla asian kanssa. Oma jaksamiseni parani huomattavasti.
Nyt odotan toista lasta ja mietin, miten asiaan suhtaudutaan ja millaisia kommentteja voin odottaa, jos ilmoitan, etten halua tämän lapsen kohdalla edes kokeilla.
Kommentit (113)
[quote author="Vierailija" time="18.08.2015 klo 19:02"]
[quote author="Vierailija" time="18.08.2015 klo 18:57"]
En kyllä ymmärrä, miksi pitää saada lääkekuuri, joka estää maidontulon? Eikö voisi alkuun vähän imettää ja pumpata ja sitten vähentää sitä entisestään kunnes maito lakkaa tulemasta? Eri asia tietty, jos sitä maitoa ei lääkekuurin tms. takia voi ollenkaan käyttää, siinä tapauksessa ymmärrän.
[/quote]
Varmaan sen takia ettei tarvitse kärsiä kovin kauaa siitä "turhasta maidontulosta"?
Pumppaaminen ja täydet rinnat ovat tuskaa... Mitä nopeammin sen maidon tulon saisi lopetettua, sitä nopeammin olisi mukavampi ja helpompi olla... Ihan kun juuri synnyttäneellä ei olisi muutenkin epämukavaa ja hankalaa olla.
[/quote]
Ok ehkä jos hirveän vaikea raskaus ja synnytys takana tai muuten erityisen vaikea elämäntilanne niin sitten voin ymmärtää, että omaa oloa täytyy helpottaa kaikin mahdollisisn keinoin. Mutta onko kovinkin tavallista, että jaksaa raskauden ja synnytyksen mutta ei enää maidonnousua?
T:tuo edellinen lääkityksen ihmettelijä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pullosta kun syöttää, niin tietää millilleen, kuinka paljon lapsi on saanut maitoa. Mistä te imettäjät sen tiedätte?
[quote author="Vierailija" time="18.08.2015 klo 19:22"]
Pullosta kun syöttää, niin tietää millilleen, kuinka paljon lapsi on saanut maitoa. Mistä te imettäjät sen tiedätte?
[/quote]
No jos vaikka pumpaa maidon ulos ja antaa sen sitten pullosta?
[quote author="Vierailija" time="18.08.2015 klo 19:22"]
Pullosta kun syöttää, niin tietää millilleen, kuinka paljon lapsi on saanut maitoa. Mistä te imettäjät sen tiedätte?
[/quote]
Miksi sitä tarvitsisi tietää? Mutta voihan vauvan syöttöpunnita, jos tieto on tarpeellinen.
En käsitä, miksi ihmiset hankkivat lapsia, jos eivät halua tarjota heille vain kaikkein parasta? Parasta ravintoa lapselle on oman äidin maito. Vastasyntyneelle lapselle ei ole kehittynyt vielä minkäänlaista vastustuskykyä, mutta äidinmaidosta lapsi saa vasta-aineita infektioita vastaan. Lisäksi tutkimusten mukaan imetetyistä lapsista kehittyy fiksumpia, kuin niistä, jotka ovat joutuneet juomaan korviketta. Ymmärrän toki, että kaikilta naisilta ei tule maitoa, mutta jos imettämättömyyden syynä on ulkonäöllinen seikka, niin voisi miettiä uudelleen kannattaako lasta edes tehdä. Jos imetys ei muutoin onnistu, niin onhan olemassa lypsykoneita tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rintamaito sisältää lukuisia infektiosuojaa lisääviä, tulehdusreaktioita hillitseviä ja vastasyntyneen puolustusmekanismeja tukevia aktiivisia ainesosia. Ne kypsyttävät suoliston hyvien ominaisuuksien muodostumista. Imetys suojaa lasta vaikeilta hengitystietulehduksilta, ripulitaudeilta ja korvatulehduksilta. Rintamaito voi tehostaa joidenkin rokotteiden, kuten hemofilus- ja pneumokokkirokotteiden antamaa immuunivastetta. Kolmen kuukauden täysimetyksen on todettu vähentävän atooppisen ihottuman riskiä. Vähintään kolme kuukautta imetettyjen lasten riski sairastua astmaan ennen 10 vuoden ikää on pienempi kuin aikaisemmin vierotetuilla. Imetetyillä lapsilla näyttäisi esiintyvän vähemmän useita vakavia lapsuusiän sairauksia kuten esimerkiksi myöhempää lihavuutta ja tyypin -1 ja -2 diabetesta.
Täytyy tulla kommentoimaan että imetys voi olla helppoakin. Ei mulla ollut muuta kuin toisessa rinnassa alkuun kumi käytössä. En tarvinnut rasvoja ja opettelua. Vauva tissille ja imemään. 10 min kerralla parin tunnin välein ja se siitä. Ehti tehdä muutakin. Lypsämään piti vähän opetella että sain maitoa varastoon. Eli ei se aina ole alkuun hankalaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eräs tuttu ei ole imettänyt yhtään lastaan (3) koska ei ole halunnut ja siihen hänellä on oikeus eikä siihen voi kukaan muu puuttua tai vaikuttaa kun Suomi on vapaa maa.
Tasan ei käy nallekarkit koska itse olisin taas halunnut imettää ja pidin sitä itsestäänselvyytenä. Mutta imetys ei onnistunut koska maito ei noussut...siis ollenkaan! Olin viikon sairaalassa ihan täysiaikaisen ja terveen lapsen kanssa mutta maitoa ei tullut. Ei edes lypsämällä paitsi 5ml sain joskus revittyä rinnasta vettä ja sitten lensikin jo veri kun nännit oli täysin rikki. 2 viikon ikäisenä vauva meni jo ihan paniikkiin kun näki rintani ja tiesi ettei sieltä tule maitoa. Ilman korviketta tuloksena olisi ollut nälkään kuollut vauva.
Vuokrasin kotiinkin sellaisen sähkökäyttöisen lypsykoneen mutta ei maitoa herunut. Niin monet itkut itkin etten kyllä kestä yhtään mantraa "kaikilta tulee maitoa jos vain imettää".
Turhaan oikeastaan sitä niin paljon surin kun tyttö kasvoi mainiosti korvikkeella ja oli meidän mamma-lapsiporukan "tervein ja nopein" vauveli...aina oppi kaikki ensimmäisenä ja oli tyytyväinen ja helppo sen jälkeen kun ei tyhjää tissiä enää tyrkytetty. Alkoi nukkuakin täydet yöt 3kk.
Meidän korvikevauva tyttö kyllä oli vauvana/lapsena hoikka ja on sitä nyt nuorena aikuisenakin. Ja todellakaan ei ole korkea verenpaine vaan päinvastoin ja menkatkin alkoi vasta 14v. Ja on ihan perusterve ja vielä fiksukin niin ei voi kuin ihmetellä mikä supernainen hänestä olisi tullut jos olisin onnistunut häntä imettämään :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse kieltäydyin imettämästä toista lastani. Asia oli tiedossa jo neuvolassa.
Esikoisen sain sektiolla, koska pelkäsin synnytystä niin paljon. Olen seksuaalisen väkivallan uhriksi joutunut pienenä ja se vaikuttaa vielä monissa asioissa. Pelkäsin kontrollin menetystä ja sitä, että vieraat koskevat alapäähäni. Raskaus sujui niin, että sisätutkimuksia tehtiin mahdollisimman vähän ja aina puolison läsnäollessa naislääkärin tekemänä. Eli sain hyvin tukea.
Lapsi kun syntyi niin tietysti sain hänet heräämössä rinnalleni. Kun lapsen suu hamusi nänniäni, sain jäätävän paniikkikohtauksen. Sitkeästi yritin ja yritin, mutta kolmessa viikossa olin ihan loppu ja kaikki pahat asiat pyörivät mielessä. Silloin mieheni kannustuksella siirryimme kokonaan pulloruokintaan. Neuvolassa ja psykologilla sain keskusteluapua imetyskokemuksesta aiheutuneen purkauksen takia.
Toisen lapsen kohdalla siis halusin synnyttää alateitse ja näin kävikin - kokemus oli mitä parhain ja seesteisin, oikein puhdistava. Pienen sain heti rinnalle lepäilemään. Lapsi sai pullomaitoa alusta lähtien ja on nyt 3v. veijari, ihan terve ja tavallinen.
Miksi en siis imettänyt vaan olin laiska? Koska rintojen imeminen toimii minulla traumatriggerinä ja jos en olisi lopettanut, olisin voinut mennä todella huonoon kuntoon. Uskon, että äidinmaito on parasta lapselle. Mutta uskon myös sen, että pulloruokinta on joissain tapauksissa ainoa vaihtoehto pitää sekä lapsi että äiti hyvinvoivina ja selväjärkisinä. Ihmiset, aina ei kannata tuomita. Voi joutua noloon tilanteeseen, niin kuin aika monelle arvostelevalle kävi kun paukautin imettämättömyyteni syyn ihan suoraan.
Itse vihasin imetystä ja vannoin että imetän tasan 4 kuukautta ja sitten en imetä enää koskaan ketään. Koin että tuosta 4 kuukaudestakin vauva saa niin paljon etua että se kannattaa tehdä, ja että kuitenkin se on niin lyhyt aika vaikean raskauden jälkeen että voin viettää sen vaikka päällään seisten. Kahden kuukauden jälkeen se imetys muuttuikin neutraaliksi: se ei tuntunut enää siltä että hai roikkuu nänninpäässä eikä sitä tarvinnut tehdä 24/7. Silloin mietin että luojan kiitos mies tuki mua siinä hommassa täysillä. Mä en olisi saanut tsempattua itteeni jatkamaan sitä rääkkiä jos mies ois vähätellyt homman mielekkyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi minusta tuntuu, että imetyksen kokeilemista, osittaisimetystä ja vain kuukauden tai parin imetystä dissataan täällä palstalla jopa enemmän kuin sitä, ettei imetä kertaakaan edes sairaalassa?
Ensimmäisen kohdalla yritin ja yritin, poika oli keskonen ja siitä ei vain tullut mitään.. Seuraavalla olikin sitten vatsansulkijalihas löysä, joten häntäkään en pystynyt imettämään, kun maito tuli samaa tietä silmille.
Kolmannen kohdalla tein heti kättelyssä selväksi, etten tappele. Jos ei onnistu alkuunkaan niin sitten pullosta..sitten imetinkin puoli vuotta, ja myös kaikki kolme seuraavaa.. Sitten viimeinen oli myös keskonen, eikä imetys onnistunut lainkaan, joten ilman sen kummempia rituaaleja pullolle.
Jos noiden kolmen pullo lapsen takia olen huono äiti, niin sitten olkoon niin..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluaisin imettää tätä neljättä sen puoli vuotta, mutta jos yöunet ovat heikot niin annan kyllä korviketta. En rupea tutiksi koska myös muita lapsia täytyy ajatella ja he tarvitsevat suht virkeää äitiä päivisin.
Mä imetin kans esikoista yli vuoden, edelleen iltaisin imetän. Kokeile tosiaan jos imetys toisen kanssa sujuu helpommin, mut jossei niin mitäpä sitä turhaan lastaan ja itseään kiusata :). Omalla kohdalla toivon että toisen kanssa imetys sujuisi yhtä hyvin kuin ensimmäisen kanssa koska koen sen helpommaksi kuin korvikkeen käytön, jos se siis sujuu ilman ongelmia, helmikuussa sen sitten näkee kun lapsi syntyy..
Raskauden aikana kun kysyttiin aionko imettää, olin sitä mieltä että tottakai! Mutta kun tuli synnytyksen aika ja kaikki ei mennytkään ihan suunnitelmien mukaan, todella rankka ja vaikea synnytys, totesin etten imetä. Toki halusin yrittää, mutta ei onnistunut ilman rintakumia, ja vauva ei halunnut imeä rintakumin kanssa, sitten kun satunnaisesti suostui, sattui se aivan älyttömästi. 3 päivää yritin, maitoa ei tullut tippaakaan eikä mitään merkkejä siitä että maito olisi nousemassa. Rankan ja "traumaattisen" synnytyksen takia en saanut nukuttua (vauva kyllä nukkui hyvin) ja olin sitten ihan kuoleman väsynyt, ja siihen vielä imetysyritysten aiheuttama kova kipu ja taistelu rintakumin kanssa puoli kuolleena sai minut tuntemaan inhoa vauvaa kohtaan, yritin imettää ja sen jälkeen tyrkkäsin vauvan isänsä syliin ja isä hoiti ja piti sylissä siihen asti että piti taas kokeilla imettämistä. En halunnut edes katsoa vauvaa kun se aiheutti niin kovia inhon tunteita minussa aiheuttamansa kivun takia. Viimeisenä yönä sairaalassa kun oli taas imettämisen vuoro, ilmoitin etten aio enää edes yrittää imettämistä, että tuokaa samantien vain pullossa maitoa. Toisen kerran kun syötin vauvaa pullosta yön aikana, aloin ajatella vauvasta lämpimästi ja ajattelin vain kuinka tuo pieni ihme tuli minusta ulos ja kuinka paljon rakastankaan sitä, aamulla kätilö tuli kyselemään yöstä, että mitä oli tapahtunut kun en enää haluakkaan imettää yms, kerroin kätilölle tuntemuksistani ja silloin hän kertoi mahdollisuudesta saada lääke joka estää maidonnousun. Sain lääkkeen mutten syönyt sitä, ajattelin vielä kotona kokeilla imetystä, jos vaikka onnistuisi kun pääsee pois sairaalaymristöstä. Noh kotona yritin ja samat inhon tunteet vauvaa kohtaan palasi, joten totesin että mieluummin korvike ja paljon rakkautta saava vauva kuin rintamaitoa syövä inhottu vauva, etäinen äiti ja karille ajautuva avioliitto. ELI SIIS: jos meille vielä toinen lapsi siunaantuu, tiedän ilmoittaa heti etten aio imettää, en halua tuhlata niitä ensimmäisiö hetkiä pienen kanssa siihen että inhoan sitä pientä ihmettä vain siksi että joidenkin mukaan olisi pakko imettää. Ja vielä siihen miten asiaan sairaalassa suhtauduttiin: ei mitenkään sen erikoisemmin kuin siihenkään jos olisin imettänyt, kun kerroin päätökseni etten aio enää imettää, minulle tuotiin maitopullo aina kun ilmoitin vauvan nälästä, sain hyvät ohjeet korvikkeista ja pullojen pesusta yms. Kätilöt eivät saa näyttää omia mielipiteitään, varmasti jotkut sielä minutkin tuomitsivat kun luovutin heti, mutta eipä ole minun ongelmani, en tapaa heitä enää.
Minä olin lopettamassa imetystä 5 viikon jälkeen, koska rinnat oli koko ajan niin kipeät, etten pystynyt muuta tekemään kuin syömään mahani rikki vahvoista särkylääkkeistä, enkä pystynyt edes helteellä menemään ulos villaan vuorautuneena edes postilaatikkolle, koska silloin rinnat paukahtivat entistä kipeämmiksi. Kävin viidellä eri lääkärillä, mutta kukaan ei suostunut kirjoittamaan maidon erityksen lopettavaa lääkettä. Kukaan ei myöskään neuvonut, miten imetyksen voisi lopettaa asteittain. Onneksi on itsellä reseptin kirjoitusoikeudet, niin lopulta kirjoitin sen reseptin itse itselleni - en vain tässä asiassa olisi halunnut olla oma lääkärini.
Itselläni on niin suuret rinnat että imettäminen on oikeasti hankalaa. Kuppikoko on normisti 80J ja maidon pakkautuessa ties kuinka iso. En löytänyt hyvää asentoa lähes koskaan ja häpesin imettää ihmisten nähden koska rintani on paljon isompi kun vauvan pää. Ja koskaan en löytänyt tähän kokoon imetysliivejä. :/ Katsotaan nyt mitä tapahtuu seuraavan kohdalla!
Omaani imetin 1v. 4kk. Maitoa tuli ihan hirveästi, joten olisin voinut jatkaa vielä pidempäänkin.. Se oli ihanaa, olisi pitänyt jatkaa. :/
"]Miksi viitsisit rasittaa itseäsi sillä, että et edes olisi muka imettävinäsi synnytyssairaalassa. Onhan se paljon helpompaa ja nopeampaa kuin pullomaitojen kanssa läträäminen. Lopetat vaan sitten heti kun kotiudutte. Neuvolassa sinun ei tarvitse edes kertoa, että et imetä. [/quote] Kyllä tarviis kertoa. Imetetyt ja pulloruokitut kasvaa eri käyrien mukaan
[/quote]
Älä puhu p****a. Yritin imettää kyllä, mutta lapsi kieltäytyi sinnikkäästi ja muista syistä myöskin maito loppui. Ihan on kasvanut samoilla käyrillä kuin imetetytkin.
[/quote]
Rauhoitu.
tuo kommentoija on aivan oikeassa. Imetetyt vauvat eivät ole yhtä painavia kuin korvikkeella kasvaneet. Asia on siis päinvastoin kuin sinä kiroilija luulet, eli korvikkeella syötettyjen pituus/painokäyrä on korkeammalla.
http://www.ruokatieto.fi/uutiset/vauvoille-uudet-imetettyjen-kasvukayrat-britanniassa
http://www.imetys.fi/index.php/aidit-yhteiskunta/tiedetta-ja-tutkimuksia/tutkimusuutisia/327-teoria-korvikeruokittujen-ja-imetettyjen-erilaisista-kasvuvauhdeista
http://www.pampers.fi/vauvan-kasvukayrat
aiheesta on enemmän englanniksi, nuo löysin ekana suomen kielellä."
Aivan, korvikkeella syötetyt vauvat kasvoivat enemmän pituutta ja painoa, kuin rintaruokinnalla. Myöhemmin tyttölapsilla alkovat kuukautiset jopa 8-9-vuotiaana. Samoin nuorten verenpaine ja kolestroliarvot olivat huomattavasti korkeammat. Tämä on ihan viime viikkojen tietoa, paitsi "liian aikaisin" alkavat kuukautiset on jo vanhempaa tietoa.