Omituisinta, mitä sinulle on sanottu neuvolassa?
Kommentit (224)
Vieläkin 31 vuoden jälkeen muistelen pahalla kun odotin kipon kanssa vessaan pääsyä, jotain pissanäytettä piti ottaa. Vessasta tuli joku mies niin terveydenhoitaja sanoi että mikset mennyt vain yhtä aikaa sinne vessaan. Melkein itku tuli, nyt kyllä saisin sanottua pari valittua sanaa.
Vieläkään en voi sietää tuota ihmistä jos joudun neuvolassa käymään esim. papa-kokeessa.
No omituisinta oli kun esikoiseni ollessa kuusiviikkoinen, mentiin neuvolatarkastukseen. Oma hoitajamme oli äitiyslomalla ja tuuraajana oli n. viisikymppinen nainen. Hän otti tytöstämme pituusmitan ja alkoi kauhistella, kun oli kasvanut useita senttejä syntymäpituudesta. Mittasi uudestaan - sama tulos. Sitten hän koetti painaa vauvaa kasaan lyhyemmäksi, mutta ei onnistunut - aina vaan ne samat lisäsentit. Hoitaja melkein pillahti itkuun ja vaikersi, ettei hän tällaista mittaustulosta voi kirjata papereihin, tai lääkäri luulee, ettei hän osaa mitata!
Tämä siis 90-luvulla. Lisäselvitykseksi vielä, että tyttäremme kasvoi poikkeuksellisen nopeasti ja käytimme häntä säännöllisesti seurannassa Lastenklinikalla murrosikäiseksi asti..
Kun lopetat imetyksen, niin alat antaa rasvatonta maitoa ja lisäät siihen rypsiöljyä.
Outo lastenlääkäri millä käytettiin 3v poikaa millä puheen viivästymää,2.5v ei puhunut oikeastaan mitään, mutta ennen kuin 3v tuli täyteen puhui jo aika hyvin.
3v meni läskiksi kun lapsi vaan riehui eikä tehnyt tehtäviä.
Tuo lääkäri oli järjestellyt kaikkia tehtäviä ympäriinsä ja lapsi tutki niitä innoissaan sitten ja lääkäri kyseli kaikenlaisia juttuja leikinvarjolla tutki papereita ja yhtäkkiä möläytti että lapsihan on keskonen? Joo mitä sitten? No kun lapsi näyttää ihan normaalilta, eikä kuolaa.
Siinä vaiheessa ei kyllä oikeasti tiennyt että mitä pitäisi tehdä tai sanoa.
Eikö lastenlääkäri ole ikinä nähnyt keskosta ennen?
Olin melko nuori kun aloin odottaa esikoista, pari kuukautta aiemmin täyttänyt 20 vuotta. Asuin kuitenkin omillani, olin ollut vakituisessa suhteessa lapsen isän kanssa n. kuusi vuotta ja molemmilla oli työpaikat. Soitin neuvolaan varatakseni ensimmäisen neuvola-ajan, niin terkkari alkoi selittämään kuinka olen ihan liian nuori äidiksi, lapsi ei ole mikään asuste jonka voi jättää kotiin yksin kun lähtee baariin ja että tiedänkö edes kuka lapsen isä on. Asenne lieveni hieman kun kuuli että pitkässä parisuhteessa ollaan.
Hienot ennakkoasenteet terkkarilla. Käytiin jo ennen lapsia viihteellä maks. kaksi-kolme kertaa vuodessa. Nyt lapsia kaksi ja yhteisiä vuosia 15. Eikä tykätä baareista vieläkään.
Kyllä suurin osa on suutahtanut ihan aiheesta. Osa näistä terveydenhoitajista on selvästi sitä laatua, että pitävät vittuilemisesta. Ovat niitä väsähtäneita kurppanoita. Osa sanomisista taas tietenkin on ihan puhdasta ajattelemattomuutta ja/tai tietämättömyyttä. En tajua kuka näitä viestejä alapeukuttaa, joku neuvolan terveydenhoitaja vissiin? Ei ihmisen vaan tarvitse sulattaa huonoa käytöstä, vaikka sattuukin olemaan siinä tilassa, että häntä saa tutkia ja arvostella ja tulkita miten sattuu sen varjolla, että lapsen parhaaksi tässä vaan...
Jonkinlaista käytöstä kyllä odottaisi ihmiseltä joka on tuossa työssä. Odottava äiti tai juuri synnyttänyt on hiukan herkässä mielentilassa joten pitäisi harkita tarkkaan mitä sanoo.
Mä en tykkää puhua vieraille ihmisille paljon mitään ylimääräistä henkilökohtaisista asioistani ja siksi koen neuvolakäynnit vaivaannuttaviksi. Onneksi terkka on kuitenkin ihan kiva, eikä kysele aivan päättömiä. Joskus jää tuijottamaan kun odottaa että jatkaisin jotakin juttuani vielä.
Kyllä sinä niin valtavan suloinen pikkuinen poika olet jotta mitähän äiti sanoisi kun laittaisin kassiin ja veisin kotiin, vuonna 1980.
Muksu meni omin lupineen laatikolta hakemaan laastaria ja kun sanoin hänelle, ettei ilman lupaa saa mennä laatikoille, niin terkka totesi että "ei se haittaa". Jäi tuosta sellainen fiilis kuin olisi ok lapsen mennä laatikoille penkomaan kun ollaan joissain muualla, kuin kotona. Tosin ei meillä kotonakaan saa penkoa muita kuin omia tai yhteisiä tavaroita.
Terkka meinasi esikoisen 3 kk neuvolakäynnillä, että saisi tyttö nyt vähän vähemmän tuota maitoa juoda kun paino on pituuteen verrattuna melko korkea. Käyrän mukaan +10 . Lapsi oli kyllä pulska, mutta täysimetyksellä enkä kyllä todellakaan noudattanut tätä dieetti ehdotusta! Puolen vuoden iässä lähti painokin tasoittuu kun liikkeelle pääsi ja on nykyään täysin normaalipainoinen, ehkä jopa hiukan hoikka liikkuva neljävuotias :)
Olin äitiysneuvolassa ekassa raskaudessa ja kuunneltiin sydänääniä. Yhtäkkiä ämmä huudahti, että "Hei, täällä näkyy raskausarpia sinun murrosiän jäljiltä!". Joo-o, minulle oli tullut vuosia aiemmin reisien yläosaan raskausarpia, jotka olivat jo haalenneet. Miten ainakin 25 vuotta alalla ollut ammattilainen voi ihmetellä tuollaista ääneen nuorelle naiselle!?
[quote author="Vierailija" time="18.08.2015 klo 18:29"]
Olin äitiysneuvolassa ekassa raskaudessa ja kuunneltiin sydänääniä. Yhtäkkiä ämmä huudahti, että "Hei, täällä näkyy raskausarpia sinun murrosiän jäljiltä!". Joo-o, minulle oli tullut vuosia aiemmin reisien yläosaan raskausarpia, jotka olivat jo haalenneet. Miten ainakin 25 vuotta alalla ollut ammattilainen voi ihmetellä tuollaista ääneen nuorelle naiselle!?
[/quote]
Siis mikä tuossa oli pahasti sanottu? Ehkä ei nyt mikään maailman luontevin keskustelunaihe, mutta kyllä mulla ainakin on murrosiästä eteenpäin ollut haaleita "raskausarpia", enkä loukkantuisi, jos joku ne näkisi.
Alkoi ottamaan streptokokki näytettä ja sanoi että tämä otetaan ihan tuosta emättimen suulta vain. Sitten kun oli VAIN siitä emättimen suulta ottanu niin ihan yllättäen tökkäsi tikun perseeseen ja naurahti että "tämä on vähä tämmönen hassu testi ku pittää ottaa täältäkin". Tosi hassua sanon minä.
Terveydenhoitaja valisti että kaksoset syntyvät aina sektiolla. Usein syntyvät joo, mutta eivät läheskään aina. Keskoskaksosten kanssa oli välillä hiukan turhauttavaa käydä neuvolassa kun opastin enemmän th:ta kuin hän minua. Sain sen käsityksen että hänellä ei ollut ollut aikaisemmin kaksosia saati keskosia asiakkaina. Mutta kokemuksestahan se ammattitaito kehittyy.
Kun sain esikoisen, terkkari taivasteli lapsen nopeaa kasvua kotikäynnillä ja ekoilla käynneillä aina suureen ääneen. Puntarin lukemat kailotettiin ällistyneenä ja mulle esiteltiin taivaissa huitelevia pituuskäyriä. En vielä tiennyt mistään mitään, ja oletin että tässä on syytä suureenkin huoleen, hoidan lasta ehkä jotenkin väärin kun tyyppi kasvaa kuin pavunvarsi. Kun lastenlääkärikin sanoi, että ohhoh, onpas tässä pitkä poika, kysyin tuskastuneena että no mitä tällä voi sitten tehdä, eihän sitä kasvua nyt voi hidastaakaan. Lääkäri sanoi sitten että ei tässä ole mitään huolta, lapsen homma on kasvaa, lapsi on oikein hyvä lapsi. :D
Minä mainitsin joskus 3 kk neuvolassa terkkarille sairastuneeni synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Sen jälkeen terkkari alkoi valittaa omaa masennustaan joka ikinen kerta. Mistään muusta ei neuvolakäynneillä enää puhuttukaan, kun terkkarin masennuksesta - kunnes vuoden iässä kyllästyin ja vaihdoin terkkaria.
Meilläkin kerran terkkari töksäytti, että miten tuo teidän "Ville" näyttää niin nuorelta, kun tässä lukee ikänä 5. Alkoi sitten tutkia pikkusiskoa. Vieressä oleva poika oli aivan kyyneleet silmissä. Toki pitkähiuksinen ja kauniin näköinen poika, mutta kyllä mielestäni iso osa ihmisistä erottaa hänen sukupuolensa. Tytärkin kyllä aivan tytön näköinen, vaikkei hiuksia olekaan.
[quote author="Vierailija" time="20.08.2015 klo 20:34"]
Toki sitä kysytään rutiininomaisesti, onko raskaus suunniteltu. Mutta onhan se vähän eri asia kysyä onko vauva toivottu kuin kysyä onko se vahinko ja sen jälkeen tentata parisuhteen kestoa ynnä muuta tiukkaan sävyyn. Näin ainakin muutamasta kirjoituksesta ymmärsin tapahtuneen.
[/quote]
Ehti joku jo tähänkin alapeukuttaa. Oikeasti, jos on sitä mieltä, että on hyvää käytöstä kysyä töksäyttää asiakkaalta "onko se vahinko", niin ei kannata työskennellä terveydenhuoltoalalla niinkin ihmisläheisessä pestissä kuin neuvolan terveydenhoitajana. Joillain ei näemmä ole alkeellistakaan tilannetajua eikä kykyä ymmärtää, että asiat voi esittää monella eri tavalla ja se tapa mikä loukkaa vähiten on se paras tapa.