Lue keskustelun säännöt.
Pystytkö olemaan täysin samalla tavalla kun miehesi on kotona?
13.03.2022 |
Itse en ainakaan pysty herkuttelemaan samalla tavalla, katsomaan telkkarista lempisarjoja tai selaamaan puhelinta. Myös kotona jumppaaminen, sohvalla lorviminen tai lehden lukeminen on hankalaa kun hän on paikalla. Tuntuu, että hyväksyttyjä askareita ovat kodin siivoaminen, järjestely, lasten kanssa leikkiminen tai urheilemaan lähteminen.
Mistäköhän tämä johtuu? Nyt vasta hiljattain havahduin asiaan, etten pysty samoihin juttuihin hänen ollessa paikalla ja siksi toivonkin hänen olevan paljon kotoa poissa.
Kommentit (55)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olemme olleet yhdessä 25 vuotta ja voin olla ihan oma itseni hänen kanssaan. Jos en voisi, niin eipä olisi kummoinen parisuhde.
Tämä totta, mutta siltikään en pysty miehen seurassa olemaan niin kuin haluaisin. Ja yhdessä jo 40v.
Miksi naiset valitsevat väärin ja jäävät näiden väärien kanssa suhteeseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksin ollessa käyn vessassa ovi auki ja voi sitä onnea, kun saa kaikessa rauhassa istua p*skalla!
Minulla ihan sama. Vaikkei mies kommentoisi mitään arvaan kuitenkin mitä se ajattelee ja se jo häiritsee. Usein kuitenkin kommentoi.
Meillä on ihan erilainen musiikki- ja elokuvamaku, minä olen se joka tykkää kaikesta "lapsellisesta". Piirtää tai maalata en voi ollenkaan jos kuka tahansa katsoo tai saattaa voida katsoa. Siksi tyydyn vain siivoamaan, laittamaan ruokaa tai teen puutarhatöitä koska ne eivät ole niin henkilökohtaisia. Koronan myötä mies on kuitenkin ollut koko ajan kotona ja nyt en ole kahteen vuoteen tehdä mitään tuollaisia juttuja rauhassa. Se harmittaa vaikka kai syy on minussa.
Vierailija kirjoitti:
Olemme olleet yhdessä 25 vuotta ja voin olla ihan oma itseni hänen kanssaan. Jos en voisi, niin eipä olisi kummoinen parisuhde.
Tässä ei nyt tatkoiteta tätä. Kyllä minäkin voin olla oma itseni mieheni kanssa, mutta se mun "oma itseni" on kuitenkin eri tyyppi jos olen yksin.
14 vuotta on täälläkin yhdessä oltu. Kait siinä nyt täytyy kyetä olemaan ihan sellainen kuin on.
Yksin oleminen on kuitenkin ihanaa, koska saa todellakin olla 100% täysin yksin.
Tässäkin olemme erilaisia. Toiset tykkää tehdä kaiken yhdessä , samoilla rutiineilla päivästä ja vuodesta toiseen. Minulle semmoinen on painajainen.
Haluaisin lähteä Tallinnaan.
Mutta kun ei oo rahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mäkään kehtaa keskellä olohuoneen lattiaa vetää läkähdyksissäni combattia tai pumppia, jos mies on kotona. Yksinollessani myös tosiaan saatan herkutella enemmän ja tuijotella naistenohjelmia telkkarista. Musta siinä ei oo mitään ihmeellistä, että jotain asioita haluaa tehdä omassa rauhassaan ja ilman toisen katseita.
Mutta enemmän kyllä saan aikaiseksi, kun mies ei ole kotona. Saan siivota tai tehdä ruokaa rauhassa ilman, että toinen on tiellä. Kun kummatkin on kotona, on sitten kivempi pötkötellä sohvalla kaksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olemme olleet yhdessä 25 vuotta ja voin olla ihan oma itseni hänen kanssaan. Jos en voisi, niin eipä olisi kummoinen parisuhde.
Tämä totta, mutta siltikään en pysty miehen seurassa olemaan niin kuin haluaisin. Ja yhdessä jo 40v.
Miksi naiset valitsevat väärin ja jäävät näiden väärien kanssa suhteeseen?
Ei tuossa ole valittu väärin. On hienoa että suhde on kestänyt noin pitkään, kyllä siinä tietysti pitää olla kotoisa olla. Tämä nyt on päivänselvää.
Silti on meitä, jotka tarvitaan se aika ihan YKSIN. Ja silloin tosiaan voi olla ihan vain minä itse. Ei puoliso, äiti tms..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietenkin. Olen omassa kodissani. Tollanen herkuttelu ei kuulu mun tyyliin eikä myöskään aivottomien sarjojen katsominen.
Vierailija kirjoitti:
Minulla ihan sama. Vaikkei mies kommentoisi mitään arvaan kuitenkin mitä se ajattelee ja se jo häiritsee. Usein kuitenkin kommentoi.
Meillä on ihan erilainen musiikki- ja elokuvamaku, minä olen se joka tykkää kaikesta "lapsellisesta". Piirtää tai maalata en voi ollenkaan jos kuka tahansa katsoo tai saattaa voida katsoa. Siksi tyydyn vain siivoamaan, laittamaan ruokaa tai teen puutarhatöitä koska ne eivät ole niin henkilökohtaisia. Koronan myötä mies on kuitenkin ollut koko ajan kotona ja nyt en ole kahteen vuoteen tehdä mitään tuollaisia juttuja rauhassa. Se harmittaa vaikka kai syy on minussa.
Missä vaiheessa suhdetta mies aloitti tämän (täysin normaalien) tekemistesi arvostelun?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla lähinnä oman musiikin luukuttaminen ja mukana laulaminen ovat sellaisia joita harrastan vain yksin ollessa. Tähän syynä rakkaan puolison korvien säästäminen.
Heivasin sellaisen miehen jonka kanssa en voinut olla samalla tavalla. Aina katsottiin miehen mieleisiä ohjelmia telkusta, syötiin hänen mieleistä ruokaa, mun jutut oli tylsiä niin hiljaa olisi pitänyt olla ynnä muuta. Kyllästyin siihen kaikkeen ja tuntui että oli helpompi hengittää ja sain enemmän aikaan kun mies oli omissa menoissaan. Toki suhteessa ollessa en yhtä rumissa vaatteissa ollut kotosalla tai puhunut itsekseni kuten yksinäni, enkä varmaan missään parisuhteessa tule näin tekemään. Mutta mun mielestä se että ei saa aikaan asioita puolison ollessa paikalla ei ole hyvä juttu. Suhteessa pitäisi antaa energiaa ja myös tilaa tehdä juttuja. Ei ikinä enää riippakiveä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En pysty jumpata, pieraista tai kakata pönttöön niin, että molskahtaa silloin kun mies on kotona. Kaikki muu menee kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on vuosien saatossa mennyt tuohon samaan. Tunnen etten voi olla täysin oma itseni kotona. En oikein edes ymmärtänyt kuinka paljon tämä vaivaa ennen kuin mies vaihtoi työpaikkaa. Nykyään hän on laivalla töissä ja joka toinen viikko poissa. Huomasin että voin todella paljon paremmin kun mies on töissä ja selkeästi huonommin hänen kotiviikolla. Ollaankin päädytty eroamaan, molemmat todettiin että on aika jatkaa erillään. Vaikka mitään ihmeempää draamaa ei tähän liity.
Minäkin huomasin siinä vaiheessa, kun mies lähti reissutöihin ja oli aina viikot pois, että minun elämänlaatu parani reippaasti. Meillä olis illoin 3 pientä lasta ja kaikki tuttavat kyselivät, että miten nyt pärjään, kun on omakotitalon työt ja pienet lapset ja mies viikot pois.
En kehdannut kenellekään myöntää, että jaksoin paremmin kuin hyvin ja loppuviikosta alkoi jo ahdistamaan, kun tiesi, että mies tulee viikonlopuksi kotiin.
Toki miehellä oli tapana tulla kännissä kotiin.
No eropaperithan siinä piti sitten laittaa menemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä rajoitan itseäni ihan todella paljon kun mies on kotona, tosiaankin vain kokkaaminen, tiskaaminen, tietokoneella tiettyjen asioiden selailu ja suihkussa käyminen ovat asioita joita teen miehen olessa kotona suht normaalisti, Sitten kun hän on muualla niin herään eloon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ihan sama. Vaikkei mies kommentoisi mitään arvaan kuitenkin mitä se ajattelee ja se jo häiritsee. Usein kuitenkin kommentoi.
Meillä on ihan erilainen musiikki- ja elokuvamaku, minä olen se joka tykkää kaikesta "lapsellisesta". Piirtää tai maalata en voi ollenkaan jos kuka tahansa katsoo tai saattaa voida katsoa. Siksi tyydyn vain siivoamaan, laittamaan ruokaa tai teen puutarhatöitä koska ne eivät ole niin henkilökohtaisia. Koronan myötä mies on kuitenkin ollut koko ajan kotona ja nyt en ole kahteen vuoteen tehdä mitään tuollaisia juttuja rauhassa. Se harmittaa vaikka kai syy on minussa.Missä vaiheessa suhdetta mies aloitti tämän (täysin normaalien) tekemistesi arvostelun?
En muista, ollaan oltu yhdessä niin kauan. Minua on aina arvosteltu tykkäämisistäni, jo kotona, niin olen jotenkin oppinut piilottelemaan ja häpeilemään todellisia kiinnostukseni kohteita. Kun toinen ei edes tiedä, ei voi loukata.
Minun sukupolven nainen ei ole kai koskaan saanut tykätä tietokonepeleistä, fantasiasta tai scifistä, hevistä tms... tai ainakin siitä pitää kuittailla koko ajan. Nuorilla on kai jo tämän suhteen paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olemme olleet yhdessä 25 vuotta ja voin olla ihan oma itseni hänen kanssaan. Jos en voisi, niin eipä olisi kummoinen parisuhde.
Tämä totta, mutta siltikään en pysty miehen seurassa olemaan niin kuin haluaisin. Ja yhdessä jo 40v.
Miksi naiset valitsevat väärin ja jäävät näiden väärien kanssa suhteeseen?
Miksi miehet valitsevat väärin? Miksi ihmiset valitsevat väärin?
Tuo nainen, jolle kommentoit, saattoi valita oikein tai väärin, riippuu siitä mihin vertaa. Hän olisi saattanut valita miehen, joka lyö ja satuttaa tai miehen joka pitää häntä, kuin kukkaa kämmenellä.
Hän on valinnut miehen, jonka kanssa ei pysty olemaan oma itsensä.
Ei mikään ihmissuhde ole pelkkää ruusuilla tanssimista.
Ihmisen elämää kuuluu usein paljonkin läheisiä, omat vanhemmat, sisarukset, ystävt, lapset, lapsenlapset jne eikä nämä suhteet aina ole 100% auringonpaistetta, silti näissä suhteissa ollaan ja niitä ylläpidetään.
Sellaista se ihmisen elämä on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olemme olleet yhdessä 25 vuotta ja voin olla ihan oma itseni hänen kanssaan. Jos en voisi, niin eipä olisi kummoinen parisuhde.
Tämä totta, mutta siltikään en pysty miehen seurassa olemaan niin kuin haluaisin. Ja yhdessä jo 40v.
Todella outoa. Jos minulla olisi tuollainen tilanne, niin olisin varmasti hankkinut oman kämpän. Voin olla kotonani juuri sellainen kuin olen, käydä kakkimassa ovi auki, laulella, katsoa tosi tv-sarjoja, jos itse haluan ja muuta vastaavaa. Ei mies siitä sano mitään ja jos sanoisi, niin vain hymyillen.
Vierailija kirjoitti:
Yksin ollessa käyn vessassa ovi auki ja voi sitä onnea, kun saa kaikessa rauhassa istua p*skalla!
Meillä voi käydä ovi auki paskalla, jos huvittaa, vaikka molemmat olisi kotona.
Omat kämpät on ihan kivat, jos varaa, tai edes isompi asunto ja omat luolat lukko-ovineen. Ei miehet vissiin myöskään saa olla kotona usein yksin, kaipa ainakin osa haluais? Ulkona luonnossa voi tehä monia juttuja, kun taas tarkenee, piirrellä ym.
Oliko lapsuudenkodissasi tällainen kulttuuri, että jos ei koko ajan tee jotain hyödyllistä, on ihmisenäkin hyödytön?
Ja sitten vielä se, että mitä hyötyä siitä jatkuvasta kodin puunauksesta edes on, on miljoona hyödyllisempääkin asiaa mitä sillä ajalla voi tehdä jos ihan itse haluaa koko ajan olla ns tehokas.