Pim! Heräät aurinkoiseen sunnuntaiaamuun. Kelloradio näyttää päiväksi 13.3.2001

Sittenhän minulla olisi vasta vuoden vanha auto.

Heräsin tuolloin 23-vuotiaana kyseisenä aamuna sairaalassa, jonne olin tullut muutamaa päivää aiemmin. Ennen joulua olin lopultakin alkanut hoitaa masennusta, johon olin sairastunut 11-vuotiaana. Asioiden käsittelyn aiheuttama romahdus veti mut kuitenkin sairaalakuntoon.

Olisikohan tuolla sairaalassa mennyt lähemmäs pari kuukautta? Pitkä tie se joka tapauksessa oli. 30-vuotiaana olin paljon onnellisempi ja terveempi kuin parikymppisenä. Nelikymppisenä vieläkin onnellisempi.

Mun omassa elämässä kaikki on mennyt vain parempaan tähän asti. Koulutus kolmekymppisenä, perhe vähän ennen neljääkymmentä.

Sotia, kriisejä, yhteiskunnallisia mullistuksia en ole hämmästellyt. Eiköhän se ole ollut ihan todennäköistä, että niitä aina silloin tällöin tulee, minunkin vuosikymmeniini.

Ei nykyisyys ole mitään järkyttävää vaan ihan normaalin vaihtelun rajoissa.

Vierailija kirjoitti:

Olisin aivan täpinöissäni. Tuleva vaimoni muutti silloin perässäni Suomeen Briteistä, jossa olin asunut vuoden 2000.

Onko täpinä kestänyt?

Tulipa ikävä 2000-luvun alkua :(

Ei siis omaa elämää, vaan sen aikaista maailmaa.

Lyllerlän vessaan ja syön aamupalan. Sitten täytyykin jatkaa makkarin tapettien repimistä, että saisi senkin huoneen käyttöön. Ja kiroan tapetin maalaajat.

Pim!

Kelloradiot ei näytä päivämäärää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisin aivan täpinöissäni. Tuleva vaimoni muutti silloin perässäni Suomeen Briteistä, jossa olin asunut vuoden 2000.

Onko täpinä kestänyt?

Joo, pari viikkoa sitten oli pronssihääpäivä. 😍

Kuukausi uudessa työpaikassa. Palkka markkoina. Uusi tietokone hankittu juuri, harmaa pöytäkone. Pääsee vauva-palstalle ihan omalla koneella.

Olisi ihanaa. Odottaisin lasta ja olisi opinnot diplomityötä vaille valmiit.

Kaikki olisi ihanaa.

Toisen hääpäivän aamu ja aurinko paistaa.

Sillon täytin 22-v

Olisiko oikeasti mahdollista kääntää kelloa taaksepäin ja laittaa ihmiskunta elämään 2000-luku vähän fiksummin?

Olisin innoissani, koska valmistuisin parin viikon kuluttua ja menisin kesällä naimisiin.

Vituttais ankarasti. Edessä olisi vaikea synnytys, vastuunkanto lapsesta jota en halunnut, muutama vuosi päämäärätöntä jahkailua ja fyysisen terveyden tuhonneet työvuodet. Ja mitään ei noista uskaltaisi muuttaa tai skipata, kun pidän elämästäni nyt, ja jos jotain muuttuu, muuttuuko nykyisyys?

Vierailija kirjoitti:

Ostan osakkeita.

Myyn kaikki Nokian osakkeet ja ostan Applen osakkeita ja vielä lainarahalla niitä lisää. Rahaa on, lopettelemassa erittäin hyvin kannattanutta konsultointia jenkkifirmalta. Ilmoitan aiemmalle työnantajalle, että en palaa sinne vaan otan työtarjouksen vastaan samalta konsulttifirmalta joka välitti minut ja muutan St. Louis:n.

Ei sillä, että olisi mennyt huonosti Suomessakaan, mutta harmittaa etten sitten kuitenkin vain lähtenyt kun oli tilaisuus ja palasin kun olin sitä lupaillut lähtiessä.

Kävisin herättämässä veljen ja mentäisiin pihalle leikkimään koiran kanssa.

Kyllä elämä oli ihanaa silloin vanhaan hyvään aikaan. Olisin arvostanut enemmän.

Ei tainnut olla sunnuntai.

Meidän esikoisvauva täyttäisi muutaman päivän kuluttua vuoden. Mies tekis vielä töitä isänsä firmassa eikä vielä olisi aloittanut opintojaan. Taloudellisesti tiukat vuodet olisivat edessä. Joitain huonoja valintoja osaisi jättää tekemättä, mutta tekisikö sitten jotain muita? Kaikenkaikkiaan omassa elämässä asiat nyt mallillaan ja olen onnellinen. Oltaisko osattu hoitaa maailman asioita toisin, se olis just nyt tärkeä kysymys.

Olin ollut pitkään työttömänä, tein pientä silpputyötä silloin tällöin, stressasin ihan hirveästi rahan riittämistä ja olin loppu siihen vuoristorataan, mitä itselle sopivan työpaikkailmoituksen saaminen aiheutti. Jos olisin tiennyt, että saan kolme kuukautta myöhemmin täysipäiväisen työn, joka jatkuu määräaikaisen pätkän jälkeen, olisin vain nauttinut. Mutta en todellakaan kaipaa tuota kevättä.