Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Parisuhteessa oleva: jättäisitkö puolisosi jos rakastuisit toiseen?
13.03.2022 |
Niin, jos tapaisit ihmisen, joka saisi sinut ihastumaan niin, että menettäisit yöunesi ja hän täyttäisi ajatuksesi... Tajuaisit että hän on kaikin puolin unelmiesi kumppani. Ja hän tuntisi samoin sinua kohtaan.
Kommentit (107)
Vierailija kirjoitti:
Tuskin. Kotonakin on semmoinen hanu, joka täyttää mun ajatukset päivittäin ihastuksesta ja yöt menee toisinaan häntä nuuhkiessa ja halutessa....
Mä olen vieläkin umpirakastunut mieheeni, että enpä näkis syytä miksi lähtisin tuntemattoman matkaan. Tämän kanssa on kuitenkin 28 vuotta jo tarvottu ja tutustuttu.
Niin eli tuokin on mahdollista. Huom. Huom. kaikki ”aina siitä tulee tällaista lässähtänyttä ajan kanssa” eläjille. Tuo on juuri se millaista sen pitäisi olla. Alkuihastumisen pitää olla sen verran voimakas että sen pystyy palauttamaan mieleen kun on vaikea kausi, ja se estää niitä uusia ihastuksia menemästä ihon alle. Jos on vain yläpäällään päättänyt että no otanpa tuon, niin tunteiden kanssa saa varmasti painia paljon enemmän kun joku vähän liian kiva ihminen tulee vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuskin. Kotonakin on semmoinen hanu, joka täyttää mun ajatukset päivittäin ihastuksesta ja yöt menee toisinaan häntä nuuhkiessa ja halutessa....
Mä olen vieläkin umpirakastunut mieheeni, että enpä näkis syytä miksi lähtisin tuntemattoman matkaan. Tämän kanssa on kuitenkin 28 vuotta jo tarvottu ja tutustuttu.
Niin eli tuokin on mahdollista. Huom. Huom. kaikki ”aina siitä tulee tällaista lässähtänyttä ajan kanssa” eläjille. Tuo on juuri se millaista sen pitäisi olla. Alkuihastumisen pitää olla sen verran voimakas että sen pystyy palauttamaan mieleen kun on vaikea kausi, ja se estää niitä uusia ihastuksia menemästä ihon alle. Jos on vain yläpäällään päättänyt että no otanpa tuon, niin tunteiden kanssa saa varmasti painia paljon enemmän kun joku vähän liian kiva ihminen tulee vastaan.
Toki omaan puolisoon on mahdollista rakastua uudelleen, mutta ei se silti ole sama asia kuin ihan alussa, jolloin toiseen fantasioi kaikkea hyvää, ja siksi rakastuminen vahvistui. Sitä fantasiaa ei voi elää uudelleen, kun toisen ihmisen heikkoudet on nähnyt.
Uudelleen rakastuminen on arkisempaa. Itse kukin on välillä väsynyt ja allapäin, ja silloin elämä tuntuu aika arkiselta.
Olen tuo, jolla on kaksi avioliittoa, 20 v ja 10 v.
Jätin, en ollut exän kanssa missään vaihessa edes kokenut tätä tunnetta. Nyt ollaan uuden kanssa oltu 5v yhdessä ja menee paremmin kuin exän kanssa koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei herrajumala sentää.. Nää on näitä muijien juttuja ”vie yöunet” ”vie jalat alta” jnejne.. Hyhhyh oksennus.. Kukaan ei mulle ainakaan noin tuu ikinä tekemään. Miks jättäisin perheeni ??
M35
Muijien juttuja? Onhan noita maailman sivu täynnä miehiä jotka ovat hylänneet perheensä ja lähteneet nuoremman naisen mukaan.
Siinä ei ole mistään "vie yöunet" yms. jutusta kyse. Nuoren naisen matkaan lähdetään, koska se on seksikkäämpi ja vaimo ei enää näytä haluttavalta.
Kyllä. Mä en edes ihastu muihin, jos olen miehen kanssa, jota rakastan täysillä. Silloin en edes huomaa muita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En.
Ensinnäkään en ole ikinä ihastunut noin enkä siihen varmasti kykenekään. Toiseksi minun ei ole tapana säntäillä ympäriinsä hetken mielijohteesta, oli syy mikä hyvänsä. Kolmanneksi meillä on pieni lapsi ja se olisi todella epäreilua häntä kohtaan.
Olet onnekas jos et kykene ihastumaan sillä tavalla. Mulle kävi noin ensimmäistä kertaa aikuisena ja elämä menikin sitten uusiksi. Vaikka asiat meni omalla kohdallani hyvin oli pelottavaa todeta kuinka täysin tunteet voivat viedä. Olin pitänyt sellaista ihan höpö höpönä aiemmin enkä uskonut mahdolliseksi itselleni.
Ehkä, mutta ihastuminen tai rakastuminen toiseen on yhtä todennäköistä kuin saada lotossa 7 oikein. Mutta voihan asiat olla aivan päälaellaan 10 vuoden päästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mulla on juuri sellainen tilanne, että olen tainnut rakastua työkaveriini.
En tiedä onko tunne molemminpuolinen, mutta hän kertoi mulle että oma suhteensa on kriisissä ja harkitsevat eroa. Olemme läheisiä.
Itselläni on pitkä avioliitto takana, en halua erota, mutta työkaverini on kuin luotu mulle. En kuvittele sitä, vaan yhtäläisyyksiä ja todella omituisia asioita on tullut ilmi. Tuntuu kuin meidät olisi saatettu yhteen ja tarkoitettu näkevän toisemme juuri nyt.
Mutta rakastan miestäni, joten luultavasti pysyn tässä suhteessa. Välillä asiat vaan menee oudoksi, en todella ymmärrä miten tässä edes kävi näin. :(
Sä et yksinkertaisesti voi olla rakastunut työkaveriisi. Voit olla ihastunut häneen ja rakastaa kuvitelmaa siitä, millainen suhde teillä voisi olla, mutta et voi olla rakastunut todelliseen häneen, ellei teillä ole jo suhde ja asiat edenneet rakkaudeksi.
Mikä se sinä olet sanomaan toisen tunteista? Aika ylimielistä besserwisseröintiä.
Ihan ammatillisen pätevyyden myötä.
Mikään ammatti ei anna pätevyyttä sanomaan mitä joku tuntee. Todella huono terapeutti voisi niin tehdä.
Rakastaminen ei olekaan pelkkä tunne, vaan se on toisen valitsemista koko ajan uudelleen. Se on toisen tuntemista, kumppanuutta, kunnioitusta ja sitä, että kaikki hänen huonotkin puolet tietäen valitset joka päivä uudelleen olla hänen kanssaan. Syvinkään ihastus ei ole tärä, vaan sitä alkuhumaa, joka johtaa rakastumiseen kun päädytään yhteen.
Enkä ole terapeutti.
Mä olen tuo alkuperäinen työkaveriini "rakastunut", kyseessä on mun työparini. Olemme siis arkipäivittäin lähes 8h yhdessä ja olen oppinut tuntemaan hänet hyvin ja nähnyt miten hän toimii erilaisissa tilanteissa. Olen hänen kanssaan enemmän kuin kenenkään muun kanssa. Viikonloppuna tuntuu kuin se tärkein olisi jossain muualla.
En toki haluaisi olla suhteessa työkaverin kanssa.
Naiset tekevät tätä paljon, kun hypergamiasta on kyse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jättäisi. Pahimmat luonteenpiirteet tulevat vasta vuosien päästä esiin. Häviäisin todennäköisesti.
Olen tehnyt noin. Suhde exään oli vuosia huono. Tajusin etten rakastanut enää. Annoin periksi tunteilleni ja lähestyin ihastustani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Unelmieni kumppani?
Unelmoin ihan muista kuin naisista, ja jätän naiset unelmoimaan miehistä.
Unelmani on ryhtyä argeologiksi ja osata tusinan kieliä, ostaa ruoska ja, no, hattu löytyy...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei herrajumala sentää.. Nää on näitä muijien juttuja ”vie yöunet” ”vie jalat alta” jnejne.. Hyhhyh oksennus.. Kukaan ei mulle ainakaan noin tuu ikinä tekemään. Miks jättäisin perheeni ??
M35
Muijien juttuja? Onhan noita maailman sivu täynnä miehiä jotka ovat hylänneet perheensä ja lähteneet nuoremman naisen mukaan.
Mietipä uuden kerran, jos kykenet. Sinä et näytä nuoren naisen silmissä kuin kulahtaneelta muumiolta. Jos lompakkosi näyttää paksulta, saatat saada hetken seuraa eli siiheksi, kun hän on tuhlannut rahasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en. Minä koen, että jos elämässä haluaa luoda jotain kestävää, niin se ei voi pohjautua johonkin niin hauraaseen kuin ihastumisen ja alkuhuuman tunteet. Minusta elämänkumppanuus on valinta. En minä eroa vastaan ole, mutta minulle ainoa syy erota on se että siinä omassa suhteessa on niin paha olla ettei muita vaihtoehtoja enää ole.
Järkiliitto siis? Jos et enää edes haluaisi kumppaniasi, mutta vaan päättäisit että yhdessä ollaan, vaikka ei ees kiinnostaisi toinen enää. Aika helkkarin huono lähtökohta minun mielestä, jos tarkoitus on olla onnellinen.
Puhut ihan eri asiasta. En minä sanonut ettei toinen kiinnosta enää; jos näin olisi niin minulla ei varmasti olisi suhteessa enää hyvä olla ja se on minusta ihan hyvä syy eroon. Mutta toiseen ihastuminen ei sitä minulle ole. Enkä minä halua elää ihmisen kanssa, jolle se on. Minusta hyvän suhteen pohja on löytää sen alkuhuuman jälkeen jotain kestävämpää, jotain jonka varaan voi rakentaa. Se tarkoittaa sitä että toisen lähellä haluaa olla ja toista myös haluaa edelleen seksuaalisesti vaikka alkuhuuma onkin jo ohi. Jos ei tätä "moodia" löydä, ei minusta ole kykenevä pysyvään suhteeseen tai rakkauteen. Ainoastaan sellaiseen jatkuvaan tunnetuuliviireilyyn ja aina vaan uusien ihastusten perässä laukkaamiseen. Ei sellaisen ihmisen kanssa voi rakentaa elämää, perheestä nyt puhumattakaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mulla on juuri sellainen tilanne, että olen tainnut rakastua työkaveriini.
En tiedä onko tunne molemminpuolinen, mutta hän kertoi mulle että oma suhteensa on kriisissä ja harkitsevat eroa. Olemme läheisiä.
Itselläni on pitkä avioliitto takana, en halua erota, mutta työkaverini on kuin luotu mulle. En kuvittele sitä, vaan yhtäläisyyksiä ja todella omituisia asioita on tullut ilmi. Tuntuu kuin meidät olisi saatettu yhteen ja tarkoitettu näkevän toisemme juuri nyt.
Mutta rakastan miestäni, joten luultavasti pysyn tässä suhteessa. Välillä asiat vaan menee oudoksi, en todella ymmärrä miten tässä edes kävi näin. :(
Sä et yksinkertaisesti voi olla rakastunut työkaveriisi. Voit olla ihastunut häneen ja rakastaa kuvitelmaa siitä, millainen suhde teillä voisi olla, mutta et voi olla rakastunut todelliseen häneen, ellei teillä ole jo suhde ja asiat edenneet rakkaudeksi.
Mikä se sinä olet sanomaan toisen tunteista? Aika ylimielistä besserwisseröintiä.
Ihan ammatillisen pätevyyden myötä.
Mikään ammatti ei anna pätevyyttä sanomaan mitä joku tuntee. Todella huono terapeutti voisi niin tehdä.
Rakastaminen ei olekaan pelkkä tunne, vaan se on toisen valitsemista koko ajan uudelleen. Se on toisen tuntemista, kumppanuutta, kunnioitusta ja sitä, että kaikki hänen huonotkin puolet tietäen valitset joka päivä uudelleen olla hänen kanssaan. Syvinkään ihastus ei ole tärä, vaan sitä alkuhumaa, joka johtaa rakastumiseen kun päädytään yhteen.
Enkä ole terapeutti.
Mä olen tuo alkuperäinen työkaveriini "rakastunut", kyseessä on mun työparini. Olemme siis arkipäivittäin lähes 8h yhdessä ja olen oppinut tuntemaan hänet hyvin ja nähnyt miten hän toimii erilaisissa tilanteissa. Olen hänen kanssaan enemmän kuin kenenkään muun kanssa. Viikonloppuna tuntuu kuin se tärkein olisi jossain muualla.
En toki haluaisi olla suhteessa työkaverin kanssa.
Niin näitä työpaikkahuo raa jia olet? 🤮
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en. Minä koen, että jos elämässä haluaa luoda jotain kestävää, niin se ei voi pohjautua johonkin niin hauraaseen kuin ihastumisen ja alkuhuuman tunteet. Minusta elämänkumppanuus on valinta. En minä eroa vastaan ole, mutta minulle ainoa syy erota on se että siinä omassa suhteessa on niin paha olla ettei muita vaihtoehtoja enää ole.
Järkiliitto siis? Jos et enää edes haluaisi kumppaniasi, mutta vaan päättäisit että yhdessä ollaan, vaikka ei ees kiinnostaisi toinen enää. Aika helkkarin huono lähtökohta minun mielestä, jos tarkoitus on olla onnellinen.
Puhut ihan eri asiasta. En minä sanonut ettei toinen kiinnosta enää; jos näin olisi niin minulla ei varmasti olisi suhteessa enää hyvä olla ja se on minusta ihan hyvä syy eroon. Mutta toiseen ihastuminen ei sitä minulle ole. Enkä minä halua elää ihmisen kanssa, jolle se on. Minusta hyvän suhteen pohja on löytää sen alkuhuuman jälkeen jotain kestävämpää, jotain jonka varaan voi rakentaa. Se tarkoittaa sitä että toisen lähellä haluaa olla ja toista myös haluaa edelleen seksuaalisesti vaikka alkuhuuma onkin jo ohi. Jos ei tätä "moodia" löydä, ei minusta ole kykenevä pysyvään suhteeseen tai rakkauteen. Ainoastaan sellaiseen jatkuvaan tunnetuuliviireilyyn ja aina vaan uusien ihastusten perässä laukkaamiseen. Ei sellaisen ihmisen kanssa voi rakentaa elämää, perheestä nyt puhumattakaan
Juuri näin! Hippaleikit ei ole tervepäisten hommia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuskin. Kotonakin on semmoinen hanu, joka täyttää mun ajatukset päivittäin ihastuksesta ja yöt menee toisinaan häntä nuuhkiessa ja halutessa....
Mä olen vieläkin umpirakastunut mieheeni, että enpä näkis syytä miksi lähtisin tuntemattoman matkaan. Tämän kanssa on kuitenkin 28 vuotta jo tarvottu ja tutustuttu.
Niin eli tuokin on mahdollista. Huom. Huom. kaikki ”aina siitä tulee tällaista lässähtänyttä ajan kanssa” eläjille. Tuo on juuri se millaista sen pitäisi olla. Alkuihastumisen pitää olla sen verran voimakas että sen pystyy palauttamaan mieleen kun on vaikea kausi, ja se estää niitä uusia ihastuksia menemästä ihon alle. Jos on vain yläpäällään päättänyt että no otanpa tuon, niin tunteiden kanssa saa varmasti painia paljon enemmän kun joku vähän liian kiva ihminen tulee vastaan.
Toki omaan puolisoon on mahdollista rakastua uudelleen, mutta ei se silti ole sama asia kuin ihan alussa, jolloin toiseen fantasioi kaikkea hyvää, ja siksi rakastuminen vahvistui. Sitä fantasiaa ei voi elää uudelleen, kun toisen ihmisen heikkoudet on nähnyt.
Uudelleen rakastuminen on arkisempaa. Itse kukin on välillä väsynyt ja allapäin, ja silloin elämä tuntuu aika arkiselta.
Olen tuo, jolla on kaksi avioliittoa, 20 v ja 10 v.
Olen eri, mutta ehkä se on yksilökohtaista. Minä olen rakastunut kumppaniini uudelleen 10 v ja kolmen lapsen jälkeen, eikä siinä ollut kyllä mitään arkista. Tosin en ole koskaan perustanut suhteitani fantasioille, edes alussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö teitä haittaisi jos miehenne rakastuisi palavasti toiseen naiseen, jota ajattelisi koko ajan? Kunhan vain ei jättäisi teitä.
Totta kai se haittaisi, mutta jos mies olisi sitoutunut minuun ja perheeseemme ja yrittäisi kaikin keinoin päästä yli ihastuksestaan, niin ei se suhdetta kaataisi.
Olisi siinä itselläkin työstämistä ja käsittelemistä, mutta miehen asenne ratkaisisi voisiko suhteemme enää jatkua. Jos mies aktiivisesti hakeutuisi tämän naisen seuraan, lirkuttelisi ja juttelisi henkeviä ja intiimejä juttuja, tunnustaisi tunteitaan ja pyrkisi mihinkään fyysiseen kontaktiin, niin se olisi minulle merkki siitä ettei miehellä ole aikomustakaan unohtaa naista ja keskittyä pelastamaan meidän liittoamme.
Ihastuminen on kuitenkin inhimillistä, ja lähes kaikille käy pitkän suhteen aikana niin että kohtaa kiinnostavia ihmisiä. Parisuhteeseen sitoutunut ja uskollinen ihminen tietoisesti jäähdyttelee tilanteen eikä lähde millään tavalla lietsomaan ihastuksen tunteitaan.
Minä en ole ihastunut kertaakaan pitkän suhteeni aikana. Se että kohtaan kiinostavia ihmisiä ei saa minua mitenkään ihastumaan. Ne ihmiset ovat vain kiinnostavia, eli samalla aaltopituudella kanssani, tai hyvää seuraa. Mielestäni tässä ihastumisilla tarkoitetaan myös seksuaalista halua suhteen ulkopuolisia kohtaan, ja/tai halua olla fyysisestikin toista lähellä. Sen sijaan aiemmissa suhteissani olen kyllä ollut ihastunut toisiin, ja kyllä se on aina eroon johtanut. Ei siis suhteeseen sen toisen kanssa, vaan eroon, koska olen huomannut että en pysty olla kimpassa ihmisen kanssa jos muutkin siinä mielessä kiinnostavat.
Kumppanini kanssa olemme täysin samalla aaltopituudella tässä.
Ihmiset on erilaisia. Sellaista miestä ei ole olemassakaan, jonka kanssa minä en koskaan ihastuisi muihin. Se on heikkous jonka kanssa meidän joidenkin on opeteltava elämään, jos mielimme pitkään parisuhteeseen.
-eri
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntuu, että suurin osa elää avioliitossa, ei rakkausliitossa. Suurin osa ei tule koskaan löytämään rakkautta, koska kuvittelee että pelkällä "tahdolla, arjen valinnoilla ja kompromisseillä" pidetään vakautta yllä. Se vakaus perustuu omaan laiskuuteen, koska on helppo olla ehdoton avioliitossa.
Kunnes yksi päivä se oikea kävelee vastaan. Siinä vaiheessa liitot, sitoutumiset ja perusrakkaus tuntuu hömpältä. Ja ei, se ei ole mitään hetken ihastusta eikä hormonaaliseen seksuaalisuuteen ja vietteihin viittaavaa ollenkaan.
Ei varmasti "pelkällä" tahdonvoimalla ja järjellä. Mutta ei pelkällä päättömällä tunnehaihatuksellakaan. Valinnat on niitä, joilla joko tuetaan tunneyhteyden ja rakkauden säilymistä tai romutetaan suhteen mahdollisuudet menestyä. Hyvässä suhteessa järki ja tunteet on tasapainossa. Ja se kestää kyllä satunnaiset ihastumisetkin.
Alue: Aihe vapaa
Rakastuminen ja rakastaminen on 2 eri asiaa.