Parisuhteessa oleva: jättäisitkö puolisosi jos rakastuisit toiseen?

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuntuu, että suurin osa elää avioliitossa, ei rakkausliitossa. Suurin osa ei tule koskaan löytämään rakkautta, koska kuvittelee että pelkällä "tahdolla, arjen valinnoilla ja kompromisseillä" pidetään vakautta yllä. Se vakaus perustuu omaan laiskuuteen, koska on helppo olla ehdoton avioliitossa.

Kunnes yksi päivä se oikea kävelee vastaan. Siinä vaiheessa liitot, sitoutumiset ja perusrakkaus tuntuu hömpältä. Ja ei, se ei ole mitään hetken ihastusta eikä hormonaaliseen seksuaalisuuteen ja vietteihin viittaavaa ollenkaan.

Pointti on, että myös sen oikean kanssa elämä väljähtyy. Jos haluat kokea sitä suurta tunnetta, joudut vaihtamaan toiseen muutaman vuoden välein.

Suhteessa on jotain pielessä, jos on liian lämpimiä tunteita toista kuin puolisoaan kohtaan. Silloin kannattaa miettiä tosi tarkkaan, mitä tekee ja odotella ja miettiä vielä toisen ja kolmannenkin kerran. Mitään äkkinäistä käännettä elämässään  ei kannata tehdä, muuten voi tulla tosi paha virhe. Voin sanoa tämän kokemuksesta, nuorena olin hyvin kiihkeä ja nopealiikkeinen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuntuu, että suurin osa elää avioliitossa, ei rakkausliitossa. Suurin osa ei tule koskaan löytämään rakkautta, koska kuvittelee että pelkällä "tahdolla, arjen valinnoilla ja kompromisseillä" pidetään vakautta yllä. Se vakaus perustuu omaan laiskuuteen, koska on helppo olla ehdoton avioliitossa.

Kunnes yksi päivä se oikea kävelee vastaan. Siinä vaiheessa liitot, sitoutumiset ja perusrakkaus tuntuu hömpältä. Ja ei, se ei ole mitään hetken ihastusta eikä hormonaaliseen seksuaalisuuteen ja vietteihin viittaavaa ollenkaan.

Pointti on, että myös sen oikean kanssa elämä väljähtyy. Jos haluat kokea sitä suurta tunnetta, joudut vaihtamaan toiseen muutaman vuoden välein.

Täysin päinvastoin; suuri tunne on juuri niissä perinteisissä suhteissa ja liitoissa alussa ja sitten väljähtää. Oikean kanssa se on alusta saakka melko tasaista ilman suurempia hurmiota ja lässähdyksiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuntuu, että suurin osa elää avioliitossa, ei rakkausliitossa. Suurin osa ei tule koskaan löytämään rakkautta, koska kuvittelee että pelkällä "tahdolla, arjen valinnoilla ja kompromisseillä" pidetään vakautta yllä. Se vakaus perustuu omaan laiskuuteen, koska on helppo olla ehdoton avioliitossa.

Kunnes yksi päivä se oikea kävelee vastaan. Siinä vaiheessa liitot, sitoutumiset ja perusrakkaus tuntuu hömpältä. Ja ei, se ei ole mitään hetken ihastusta eikä hormonaaliseen seksuaalisuuteen ja vietteihin viittaavaa ollenkaan.

Pointti on, että myös sen oikean kanssa elämä väljähtyy. Jos haluat kokea sitä suurta tunnetta, joudut vaihtamaan toiseen muutaman vuoden välein.

Täysin päinvastoin; suuri tunne on juuri niissä perinteisissä suhteissa ja liitoissa alussa ja sitten väljähtää. Oikean kanssa se on alusta saakka melko tasaista ilman suurempia hurmiota ja lässähdyksiä.

Jos alussa ei ole hurmiota, niin mistä tiedät, kuka on se oikea?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuntuu, että suurin osa elää avioliitossa, ei rakkausliitossa. Suurin osa ei tule koskaan löytämään rakkautta, koska kuvittelee että pelkällä "tahdolla, arjen valinnoilla ja kompromisseillä" pidetään vakautta yllä. Se vakaus perustuu omaan laiskuuteen, koska on helppo olla ehdoton avioliitossa.

Kunnes yksi päivä se oikea kävelee vastaan. Siinä vaiheessa liitot, sitoutumiset ja perusrakkaus tuntuu hömpältä. Ja ei, se ei ole mitään hetken ihastusta eikä hormonaaliseen seksuaalisuuteen ja vietteihin viittaavaa ollenkaan.

Pointti on, että myös sen oikean kanssa elämä väljähtyy. Jos haluat kokea sitä suurta tunnetta, joudut vaihtamaan toiseen muutaman vuoden välein.

Täysin päinvastoin; suuri tunne on juuri niissä perinteisissä suhteissa ja liitoissa alussa ja sitten väljähtää. Oikean kanssa se on alusta saakka melko tasaista ilman suurempia hurmiota ja lässähdyksiä.

Minulla on kaksi avioliittoa.

Ensimmäisen kanssa elämä oli aika tasaista. Avioliitto oli pikemnkin järkiliitto kuin suurta hurmosta.

Nykyisen miehen kun tapasin, niin vereni seisahtuivat. Se tunne oli jotain samoinkuvaamatonta.

Kumpikin liitto ajan myötä arkistui, mutta ensimmäisessä olin onnellinen 20 vuotta, tässä nykyisessä olen onnellinen 10 vuoden jälkeenkin. Ei se alkuvaihe mitään ole ennustanut.

Jos mieheni ihastuisi/rakastuisi palavasti toiseen ja ajattelisi koko ajan ihastustaan, niin haluaisin tietää ja erota. Eli mielestäni reilua puolisoa kohtaankin erota. Sen sijaan voisin antaa anteeksi kännisen yhden illam jutun, joka ei merkinnyt mitään. Olenko ainoa joka ajattelee näin?

Liittomme on kestänyt reilut 26 vuotta ja sinä aikana olen ihastunut kolmeen suhteen ulkopuoliseen mieheen. Minkäpä sille mahtaa? Viehättäviä miehiä, heidän kanssaan on ollut helppoa olla. Vitsi on siinä, että en ole kertaakaan tehnyt ihastuksilleni mitään. Olen valinnut puolisoni ja olen todella onnellisen siitä. Ihastukset ovat olleet sellaisia mielenpiristyksiä. He eivät takuulla tiedä ihastumisestani ja todella hyvä niin.

Liittomme aikana olen ihastunut uudelleen omaan mieheni lukemattomia kertoja. Mieletön tunne, kun hän vie jalat altani eikä tarvii yhtään jännittää, et osaanko olla oikein ja tykkääköhän toi musta. Tiedän, että osaan ja tykkää. En näe tulevaisuudessakaan sellaista vaihtoehtoa, että vaihtaisin toiseen. Olen yhden miehen nainen.

Kyllä. Ei vaan taida ihailemani nainen tuntea samoin.

No mulla on juuri sellainen tilanne, että olen tainnut rakastua työkaveriini.

En tiedä onko tunne molemminpuolinen, mutta hän kertoi mulle että oma suhteensa on kriisissä ja harkitsevat eroa. Olemme läheisiä.

Itselläni on pitkä avioliitto takana, en halua erota, mutta työkaverini on kuin luotu mulle. En kuvittele sitä, vaan yhtäläisyyksiä ja todella omituisia asioita on tullut ilmi. Tuntuu kuin meidät olisi saatettu yhteen ja tarkoitettu näkevän toisemme juuri nyt.

Mutta rakastan miestäni, joten luultavasti pysyn tässä suhteessa. Välillä asiat vaan menee oudoksi, en todella ymmärrä miten tässä edes kävi näin. :(

En

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuntuu, että suurin osa elää avioliitossa, ei rakkausliitossa. Suurin osa ei tule koskaan löytämään rakkautta, koska kuvittelee että pelkällä "tahdolla, arjen valinnoilla ja kompromisseillä" pidetään vakautta yllä. Se vakaus perustuu omaan laiskuuteen, koska on helppo olla ehdoton avioliitossa.

Kunnes yksi päivä se oikea kävelee vastaan. Siinä vaiheessa liitot, sitoutumiset ja perusrakkaus tuntuu hömpältä. Ja ei, se ei ole mitään hetken ihastusta eikä hormonaaliseen seksuaalisuuteen ja vietteihin viittaavaa ollenkaan.

Pointti on, että myös sen oikean kanssa elämä väljähtyy. Jos haluat kokea sitä suurta tunnetta, joudut vaihtamaan toiseen muutaman vuoden välein.

Täysin päinvastoin; suuri tunne on juuri niissä perinteisissä suhteissa ja liitoissa alussa ja sitten väljähtää. Oikean kanssa se on alusta saakka melko tasaista ilman suurempia hurmiota ja lässähdyksiä.

Tuo sinun kuvaama tasaisuus on nimenomaan järkiliitto. Rakkauden kuuluu olla helppoa, mutta ei intohimotonta. 

No en :D Enää :D

Oman kokemuksen mukaan kyseessä on harha. Toki voi olla että ihminen on väärän henkilön kanssa yhdessä ylipäätään, ja siksi rakastuu toisiin, mutta omalla kohdalla tiedän tämän vääräksi. Tiedän tasan tarkkaan että haluan olla mieheni kanssa yhdessä. En halua mitään "parempaa", tämä on aivan täydellistä näin.

Olen toki ihastunut suhteessa ollessani, mutta kyllä se on aina kertonut siitä että haluan vielä humputella ja olla ihailun kohteena, joten en ole ollut valmis suhteeseen. Tämä mies kun löytyi niin se oli siinä :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuntuu, että suurin osa elää avioliitossa, ei rakkausliitossa. Suurin osa ei tule koskaan löytämään rakkautta, koska kuvittelee että pelkällä "tahdolla, arjen valinnoilla ja kompromisseillä" pidetään vakautta yllä. Se vakaus perustuu omaan laiskuuteen, koska on helppo olla ehdoton avioliitossa.

Kunnes yksi päivä se oikea kävelee vastaan. Siinä vaiheessa liitot, sitoutumiset ja perusrakkaus tuntuu hömpältä. Ja ei, se ei ole mitään hetken ihastusta eikä hormonaaliseen seksuaalisuuteen ja vietteihin viittaavaa ollenkaan.

Pointti on, että myös sen oikean kanssa elämä väljähtyy. Jos haluat kokea sitä suurta tunnetta, joudut vaihtamaan toiseen muutaman vuoden välein.

Täysin päinvastoin; suuri tunne on juuri niissä perinteisissä suhteissa ja liitoissa alussa ja sitten väljähtää. Oikean kanssa se on alusta saakka melko tasaista ilman suurempia hurmiota ja lässähdyksiä.

Jos alussa ei ole hurmiota, niin mistä tiedät, kuka on se oikea?

Sen vain tietää. Ei sitä voi selittää, se vain pitää kokea sen ihmisen lähellä se tunne. Tietäjät tietää.

On lapsia, niin todennäköisesti en.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuntuu, että suurin osa elää avioliitossa, ei rakkausliitossa. Suurin osa ei tule koskaan löytämään rakkautta, koska kuvittelee että pelkällä "tahdolla, arjen valinnoilla ja kompromisseillä" pidetään vakautta yllä. Se vakaus perustuu omaan laiskuuteen, koska on helppo olla ehdoton avioliitossa.

Kunnes yksi päivä se oikea kävelee vastaan. Siinä vaiheessa liitot, sitoutumiset ja perusrakkaus tuntuu hömpältä. Ja ei, se ei ole mitään hetken ihastusta eikä hormonaaliseen seksuaalisuuteen ja vietteihin viittaavaa ollenkaan.

Pointti on, että myös sen oikean kanssa elämä väljähtyy. Jos haluat kokea sitä suurta tunnetta, joudut vaihtamaan toiseen muutaman vuoden välein.

Täysin päinvastoin; suuri tunne on juuri niissä perinteisissä suhteissa ja liitoissa alussa ja sitten väljähtää. Oikean kanssa se on alusta saakka melko tasaista ilman suurempia hurmiota ja lässähdyksiä.

Tämä. Pystyin rauhassa keskittymään olennaiseen suhteessa kun ei kumpikaan tempoillut. Saatin rauhassa opetella tuntemaan toisemme, ei mitään raivoriitelyä tai mustasukkaisuutta.

Eikö teitä haittaisi jos miehenne rakastuisi palavasti toiseen naiseen, jota ajattelisi koko ajan? Kunhan vain ei jättäisi teitä.

En tietenkään. Mies on erittäin hyvä puoliso ja ihminen, ja meillä on pitkä parisuhde ja yhteisiä lapsia. En koskaan tuhoaisi tätä elämää ja perhettä jonkin satunnaisen ja ohimenevän ihastuksen takia. En myöskään pettäisi, vaikka tilaisuus tulisikin.

Ihastumisia tulee ja menee muös parisuhteen aikana, ne voi kestää 5min tai 5kuukautta, mutta on oma valinta jos päättää tehdä asialle jotain. Rakastua ei voi vahingossa, koska se vaatii aktiivista tunteen vaalimista ja siihen heittäytymistä, toisen tuntemiata ja intiimiä yhdessä vietettyä aikaa, minkään muun sotkeminen rakastumiseen on pötyä.

Ja vastaus on en, koska en voisi rakastua toiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuntuu, että suurin osa elää avioliitossa, ei rakkausliitossa. Suurin osa ei tule koskaan löytämään rakkautta, koska kuvittelee että pelkällä "tahdolla, arjen valinnoilla ja kompromisseillä" pidetään vakautta yllä. Se vakaus perustuu omaan laiskuuteen, koska on helppo olla ehdoton avioliitossa.

Kunnes yksi päivä se oikea kävelee vastaan. Siinä vaiheessa liitot, sitoutumiset ja perusrakkaus tuntuu hömpältä. Ja ei, se ei ole mitään hetken ihastusta eikä hormonaaliseen seksuaalisuuteen ja vietteihin viittaavaa ollenkaan.

Pointti on, että myös sen oikean kanssa elämä väljähtyy. Jos haluat kokea sitä suurta tunnetta, joudut vaihtamaan toiseen muutaman vuoden välein.

Täysin päinvastoin; suuri tunne on juuri niissä perinteisissä suhteissa ja liitoissa alussa ja sitten väljähtää. Oikean kanssa se on alusta saakka melko tasaista ilman suurempia hurmiota ja lässähdyksiä.

Tämä. Pystyin rauhassa keskittymään olennaiseen suhteessa kun ei kumpikaan tempoillut. Saatin rauhassa opetella tuntemaan toisemme, ei mitään raivoriitelyä tai mustasukkaisuutta.

Sinä kuvaat tunne-elämän tasaisuutta.

Riippuu vähän siitä, olisiko järjellä ajateltuna mahdollista yhteistä tulevaisuutta tämän ihastuksen kanssa. Olisiko hän kiinnostunut yhteisestä tulevaisuudesta niillä ehdoilla, joilla minä olen siihen valmis. Järjellä mennään, mutta toki tunteet otetaan myös huomioon. Enkä tee kovin hätäisiä päätöksiä.