Parisuhteessa oleva: jättäisitkö puolisosi jos rakastuisit toiseen?

Otsikossa puhutaan rakastumisesta ja viestissä ihastumisesta. Kaksi täysin eri asiaa. Ihastumiset menee ohi joten todellakaan en jättäisi. 

Vierailija kirjoitti:

Ihastumisia tulee ja menee muös parisuhteen aikana, ne voi kestää 5min tai 5kuukautta, mutta on oma valinta jos päättää tehdä asialle jotain. Rakastua ei voi vahingossa, koska se vaatii aktiivista tunteen vaalimista ja siihen heittäytymistä, toisen tuntemiata ja intiimiä yhdessä vietettyä aikaa, minkään muun sotkeminen rakastumiseen on pötyä.

Ja vastaus on en, koska en voisi rakastua toiseen.

Tämä on totta. Ihastua voi vahingossa, mutta rakastuminen edellyttää, että tunnetta ruokitaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuntuu, että suurin osa elää avioliitossa, ei rakkausliitossa. Suurin osa ei tule koskaan löytämään rakkautta, koska kuvittelee että pelkällä "tahdolla, arjen valinnoilla ja kompromisseillä" pidetään vakautta yllä. Se vakaus perustuu omaan laiskuuteen, koska on helppo olla ehdoton avioliitossa.

Kunnes yksi päivä se oikea kävelee vastaan. Siinä vaiheessa liitot, sitoutumiset ja perusrakkaus tuntuu hömpältä. Ja ei, se ei ole mitään hetken ihastusta eikä hormonaaliseen seksuaalisuuteen ja vietteihin viittaavaa ollenkaan.

Pointti on, että myös sen oikean kanssa elämä väljähtyy. Jos haluat kokea sitä suurta tunnetta, joudut vaihtamaan toiseen muutaman vuoden välein.

Täysin päinvastoin; suuri tunne on juuri niissä perinteisissä suhteissa ja liitoissa alussa ja sitten väljähtää. Oikean kanssa se on alusta saakka melko tasaista ilman suurempia hurmiota ja lässähdyksiä.

Tämä. Pystyin rauhassa keskittymään olennaiseen suhteessa kun ei kumpikaan tempoillut. Saatin rauhassa opetella tuntemaan toisemme, ei mitään raivoriitelyä tai mustasukkaisuutta.

Sinä kuvaat tunne-elämän tasaisuutta.

Sinä et kuvaa oikein mitään.

Vierailija kirjoitti:

No mulla on juuri sellainen tilanne, että olen tainnut rakastua työkaveriini.

En tiedä onko tunne molemminpuolinen, mutta hän kertoi mulle että oma suhteensa on kriisissä ja harkitsevat eroa. Olemme läheisiä.

Itselläni on pitkä avioliitto takana, en halua erota, mutta työkaverini on kuin luotu mulle. En kuvittele sitä, vaan yhtäläisyyksiä ja todella omituisia asioita on tullut ilmi. Tuntuu kuin meidät olisi saatettu yhteen ja tarkoitettu näkevän toisemme juuri nyt.

Mutta rakastan miestäni, joten luultavasti pysyn tässä suhteessa. Välillä asiat vaan menee oudoksi, en todella ymmärrä miten tässä edes kävi näin. :(

Sä et yksinkertaisesti voi olla rakastunut työkaveriisi. Voit olla ihastunut häneen ja rakastaa kuvitelmaa siitä, millainen suhde teillä voisi olla, mutta et voi olla rakastunut todelliseen häneen, ellei teillä ole jo suhde ja asiat edenneet rakkaudeksi.

Vierailija kirjoitti:

Eikö teitä haittaisi jos miehenne rakastuisi palavasti toiseen naiseen, jota ajattelisi koko ajan? Kunhan vain ei jättäisi teitä.

Totta kai se haittaisi, mutta jos mies olisi sitoutunut minuun ja perheeseemme ja yrittäisi kaikin keinoin päästä yli ihastuksestaan, niin ei se suhdetta kaataisi.

Olisi siinä itselläkin työstämistä ja käsittelemistä, mutta miehen asenne ratkaisisi voisiko suhteemme enää jatkua. Jos mies aktiivisesti hakeutuisi tämän naisen seuraan, lirkuttelisi ja juttelisi henkeviä ja intiimejä juttuja, tunnustaisi tunteitaan ja pyrkisi mihinkään fyysiseen kontaktiin, niin se olisi minulle merkki siitä ettei miehellä ole aikomustakaan unohtaa naista ja keskittyä pelastamaan meidän liittoamme.

Ihastuminen on kuitenkin inhimillistä, ja lähes kaikille käy pitkän suhteen aikana niin että kohtaa kiinnostavia ihmisiä. Parisuhteeseen sitoutunut ja uskollinen ihminen tietoisesti jäähdyttelee tilanteen eikä lähde millään tavalla lietsomaan ihastuksen tunteitaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mulla on juuri sellainen tilanne, että olen tainnut rakastua työkaveriini.

En tiedä onko tunne molemminpuolinen, mutta hän kertoi mulle että oma suhteensa on kriisissä ja harkitsevat eroa. Olemme läheisiä.

Itselläni on pitkä avioliitto takana, en halua erota, mutta työkaverini on kuin luotu mulle. En kuvittele sitä, vaan yhtäläisyyksiä ja todella omituisia asioita on tullut ilmi. Tuntuu kuin meidät olisi saatettu yhteen ja tarkoitettu näkevän toisemme juuri nyt.

Mutta rakastan miestäni, joten luultavasti pysyn tässä suhteessa. Välillä asiat vaan menee oudoksi, en todella ymmärrä miten tässä edes kävi näin. :(

Sä et yksinkertaisesti voi olla rakastunut työkaveriisi. Voit olla ihastunut häneen ja rakastaa kuvitelmaa siitä, millainen suhde teillä voisi olla, mutta et voi olla rakastunut todelliseen häneen, ellei teillä ole jo suhde ja asiat edenneet rakkaudeksi.

Mikä se sinä olet sanomaan toisen tunteista? Aika ylimielistä besserwisseröintiä.

En. Rakastan toista mutta olen päättänyt jäädä.

Rakastuminen on ohimenevää, jatkosta ei voi koskaan tietää, joten en kyllä äkkinäisen tunteiden sekamelskan takia jättäisi 30 vuotta rakennettua parisuhdetta tuosta noin vaan, olisihan se hullun hommaa.

Vierailija kirjoitti:

Eikö teitä haittaisi jos miehenne rakastuisi palavasti toiseen naiseen, jota ajattelisi koko ajan? Kunhan vain ei jättäisi teitä.

Hyvä, otit tämänkin puolen asiasta esiin. Olen itse kokenut juuri tuon, eli mieheni yllättäen jätti minut, koska rakastui toiseen naiseen. Kertoi myöhemmin, että rakastuminen oli tullut miehellenikin yllätyksenä, koska asiat olivat liitossamme hyvin, oli seksiä, yhdessä paljon matkusteltiin jne. Sanoi ettei pystynyt olemaan ilman uutta rakasta, koska mietti häntä yötä päivää .. Minä jäin kolmen pienen lapsen yksinhuoltajaksi. Onneksi sain elämäni kokoon kasattua uudelleen, mutta uutta miestä en enää ottanut. Sen verran kipeä ja vaikea oli ero.

Vierailija kirjoitti:

Jos uusi tyyppi olisi helpompi elinkumppani niin luultavasti. En meinaa jaksaa oman mieheni epäsäännöllistä unirytmiä, alkoholin kittausta ja kiukuttelua.

Tässäpä ne syyt mitkä saivat minut jättämään edellisen mieheni ja lähtemään vuosia kestäneen ihastuksen matkaan. Kaikkeni mä yritin sen tiedän, mutta jos toista ei kiinnosta muu kuin kitata kaljaa ja olla kaikissa asioissa mahdollisimman hankala eikä edes yritä parantaa tapojaan, niin olkoot yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mulla on juuri sellainen tilanne, että olen tainnut rakastua työkaveriini.

En tiedä onko tunne molemminpuolinen, mutta hän kertoi mulle että oma suhteensa on kriisissä ja harkitsevat eroa. Olemme läheisiä.

Itselläni on pitkä avioliitto takana, en halua erota, mutta työkaverini on kuin luotu mulle. En kuvittele sitä, vaan yhtäläisyyksiä ja todella omituisia asioita on tullut ilmi. Tuntuu kuin meidät olisi saatettu yhteen ja tarkoitettu näkevän toisemme juuri nyt.

Mutta rakastan miestäni, joten luultavasti pysyn tässä suhteessa. Välillä asiat vaan menee oudoksi, en todella ymmärrä miten tässä edes kävi näin. :(

Sä et yksinkertaisesti voi olla rakastunut työkaveriisi. Voit olla ihastunut häneen ja rakastaa kuvitelmaa siitä, millainen suhde teillä voisi olla, mutta et voi olla rakastunut todelliseen häneen, ellei teillä ole jo suhde ja asiat edenneet rakkaudeksi.

Mikä se sinä olet sanomaan toisen tunteista? Aika ylimielistä besserwisseröintiä.

Ihan ammatillisen pätevyyden myötä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mulla on juuri sellainen tilanne, että olen tainnut rakastua työkaveriini.

En tiedä onko tunne molemminpuolinen, mutta hän kertoi mulle että oma suhteensa on kriisissä ja harkitsevat eroa. Olemme läheisiä.

Itselläni on pitkä avioliitto takana, en halua erota, mutta työkaverini on kuin luotu mulle. En kuvittele sitä, vaan yhtäläisyyksiä ja todella omituisia asioita on tullut ilmi. Tuntuu kuin meidät olisi saatettu yhteen ja tarkoitettu näkevän toisemme juuri nyt.

Mutta rakastan miestäni, joten luultavasti pysyn tässä suhteessa. Välillä asiat vaan menee oudoksi, en todella ymmärrä miten tässä edes kävi näin. :(

Sä et yksinkertaisesti voi olla rakastunut työkaveriisi. Voit olla ihastunut häneen ja rakastaa kuvitelmaa siitä, millainen suhde teillä voisi olla, mutta et voi olla rakastunut todelliseen häneen, ellei teillä ole jo suhde ja asiat edenneet rakkaudeksi.

Mikä se sinä olet sanomaan toisen tunteista? Aika ylimielistä besserwisseröintiä.

Ihan ammatillisen pätevyyden myötä.

Mikään ammatti ei anna pätevyyttä sanomaan mitä joku tuntee. Todella huono terapeutti voisi niin tehdä.

Tuskin. Kotonakin on semmoinen hanu, joka täyttää mun ajatukset päivittäin ihastuksesta ja yöt menee toisinaan häntä nuuhkiessa ja halutessa....

Mä olen vieläkin umpirakastunut mieheeni, että enpä näkis syytä miksi lähtisin tuntemattoman matkaan. Tämän kanssa on kuitenkin 28 vuotta jo tarvottu ja tutustuttu.

En jättäisi. Enkä koskaan pettäisi. N46

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mulla on juuri sellainen tilanne, että olen tainnut rakastua työkaveriini.

En tiedä onko tunne molemminpuolinen, mutta hän kertoi mulle että oma suhteensa on kriisissä ja harkitsevat eroa. Olemme läheisiä.

Itselläni on pitkä avioliitto takana, en halua erota, mutta työkaverini on kuin luotu mulle. En kuvittele sitä, vaan yhtäläisyyksiä ja todella omituisia asioita on tullut ilmi. Tuntuu kuin meidät olisi saatettu yhteen ja tarkoitettu näkevän toisemme juuri nyt.

Mutta rakastan miestäni, joten luultavasti pysyn tässä suhteessa. Välillä asiat vaan menee oudoksi, en todella ymmärrä miten tässä edes kävi näin. :(

Sä et yksinkertaisesti voi olla rakastunut työkaveriisi. Voit olla ihastunut häneen ja rakastaa kuvitelmaa siitä, millainen suhde teillä voisi olla, mutta et voi olla rakastunut todelliseen häneen, ellei teillä ole jo suhde ja asiat edenneet rakkaudeksi.

En ole tuo edellinen, mutta jos töitä tehdään päivittäin yhdessä, voi rakastuminen tapahtua. Silloin jos toinen pyörii mielessä koko ajan, ei kyseessä ole enää ihastuminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö teitä haittaisi jos miehenne rakastuisi palavasti toiseen naiseen, jota ajattelisi koko ajan? Kunhan vain ei jättäisi teitä.

Totta kai se haittaisi, mutta jos mies olisi sitoutunut minuun ja perheeseemme ja yrittäisi kaikin keinoin päästä yli ihastuksestaan, niin ei se suhdetta kaataisi.

Olisi siinä itselläkin työstämistä ja käsittelemistä, mutta miehen asenne ratkaisisi voisiko suhteemme enää jatkua. Jos mies aktiivisesti hakeutuisi tämän naisen seuraan, lirkuttelisi ja juttelisi henkeviä ja intiimejä juttuja, tunnustaisi tunteitaan ja pyrkisi mihinkään fyysiseen kontaktiin, niin se olisi minulle merkki siitä ettei miehellä ole aikomustakaan unohtaa naista ja keskittyä pelastamaan meidän liittoamme.

Ihastuminen on kuitenkin inhimillistä, ja lähes kaikille käy pitkän suhteen aikana niin että kohtaa kiinnostavia ihmisiä. Parisuhteeseen sitoutunut ja uskollinen ihminen tietoisesti jäähdyttelee tilanteen eikä lähde millään tavalla lietsomaan ihastuksen tunteitaan.

Minä en ole ihastunut kertaakaan pitkän suhteeni aikana. Se että kohtaan kiinostavia ihmisiä ei saa minua mitenkään ihastumaan. Ne ihmiset ovat vain kiinnostavia, eli samalla aaltopituudella kanssani, tai hyvää seuraa. Mielestäni tässä ihastumisilla tarkoitetaan myös seksuaalista halua suhteen ulkopuolisia kohtaan, ja/tai halua olla fyysisestikin toista lähellä. Sen sijaan aiemmissa suhteissani olen kyllä ollut ihastunut toisiin, ja kyllä se on aina eroon johtanut. Ei siis suhteeseen sen toisen kanssa, vaan eroon, koska olen huomannut että en pysty olla kimpassa ihmisen kanssa jos muutkin siinä mielessä kiinnostavat. 

Kumppanini kanssa olemme täysin samalla aaltopituudella tässä.

En lähtisi. Olen ihastunut pitkän liittoni aikana kaksi kertaa toiseen mieheen. Kummallakin kerralla suhteessani oli hieman vaikeampi vaihe menossa. Onneksi tajusin noina kertoina, että kyseessä on ollut silkka hullaantuminen, ei mikään elämää suurempi rakastuminen. Todellinen rakkaus elämässäni on mieheni, jonka valitsen joka päivä uudestaan, niin hyvinä kuin huonompinakin aikoina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mulla on juuri sellainen tilanne, että olen tainnut rakastua työkaveriini.

En tiedä onko tunne molemminpuolinen, mutta hän kertoi mulle että oma suhteensa on kriisissä ja harkitsevat eroa. Olemme läheisiä.

Itselläni on pitkä avioliitto takana, en halua erota, mutta työkaverini on kuin luotu mulle. En kuvittele sitä, vaan yhtäläisyyksiä ja todella omituisia asioita on tullut ilmi. Tuntuu kuin meidät olisi saatettu yhteen ja tarkoitettu näkevän toisemme juuri nyt.

Mutta rakastan miestäni, joten luultavasti pysyn tässä suhteessa. Välillä asiat vaan menee oudoksi, en todella ymmärrä miten tässä edes kävi näin. :(

Sä et yksinkertaisesti voi olla rakastunut työkaveriisi. Voit olla ihastunut häneen ja rakastaa kuvitelmaa siitä, millainen suhde teillä voisi olla, mutta et voi olla rakastunut todelliseen häneen, ellei teillä ole jo suhde ja asiat edenneet rakkaudeksi.

Mikä se sinä olet sanomaan toisen tunteista? Aika ylimielistä besserwisseröintiä.

Ihan ammatillisen pätevyyden myötä.

Mikään ammatti ei anna pätevyyttä sanomaan mitä joku tuntee. Todella huono terapeutti voisi niin tehdä.

Rakastaminen ei olekaan pelkkä tunne, vaan se on toisen valitsemista koko ajan uudelleen. Se on toisen tuntemista, kumppanuutta, kunnioitusta ja sitä, että kaikki hänen huonotkin puolet tietäen valitset joka päivä uudelleen olla hänen kanssaan. Syvinkään ihastus ei ole tärä, vaan sitä alkuhumaa, joka johtaa rakastumiseen kun päädytään yhteen.

Enkä ole terapeutti.

En pystyisi jättämään miestäni, jos noin kävisi. Rakastan häntä liikaa ja olisi vaikea kuvitella, että se joskus loppuisi ja vaihtuisi toiseen. Joten pysyisi varmaan tässä suhteessa, vaikka rakastaisin toista. Vaikeaa olisi myös jättää, jos mieheni rakastuisi toiseen. Siihen ehkä pystyisin, uuteen parisuhteeseen tuskin enää ryhtyisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En. Yläpää johtaa toimintaani.

Aloituksessa ei seksiä edes mainittu.

Miten yläpää liittyy seksiin?

Jos puhutaan miehistä, oletko kuullut että miehen verenkierto toimii vain toisessa päässä? Jos alapäässä vilkas verenkierto, yläpäässä ei, ja päinvastoin.