Parisuhteessa oleva: jättäisitkö puolisosi jos rakastuisit toiseen?

Olen sote alalla, rakastuin asiakkaaseen ja tämä johti uskomattomaan ja vaikeaan sivusuhteeseen, olemme molemmat naimisissa ja perheellisiä. Järki vei voiton, en jättänyt puolisoani vaan tämän toisen ja koen sen elämäni suurimmaksi virheeksi. Nyt seuraisin sydäntäni.

Vierailija kirjoitti:

Rakastuminen on ohimenevää, jatkosta ei voi koskaan tietää, joten en kyllä äkkinäisen tunteiden sekamelskan takia jättäisi 30 vuotta rakennettua parisuhdetta tuosta noin vaan, olisihan se hullun hommaa.

Joo rakastuminen on ohimenevää, mutta on myös tunnistettava se, että koska on satsannut aikaa ja ison ison elämästään nykyiseen suhteeseen niin siitä luopuminen on vaikeampaa riippumatta onko se oikeaa rakkautta tai ei.

En jättänyt.

Kyllä mä ainakin koeajaisin sen uuden muutamaan kertaan tai pitäsin sivusuhteena

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuskin. Kotonakin on semmoinen hanu, joka täyttää mun ajatukset päivittäin ihastuksesta ja yöt menee toisinaan häntä nuuhkiessa ja halutessa....

Mä olen vieläkin umpirakastunut mieheeni, että enpä näkis syytä miksi lähtisin tuntemattoman matkaan. Tämän kanssa on kuitenkin 28 vuotta jo tarvottu ja tutustuttu.

Niin eli tuokin on mahdollista. Huom. Huom. kaikki ”aina siitä tulee tällaista lässähtänyttä ajan kanssa” eläjille. Tuo on juuri se millaista sen pitäisi olla. Alkuihastumisen pitää olla sen verran voimakas että sen pystyy palauttamaan mieleen kun on vaikea kausi, ja se estää niitä uusia ihastuksia menemästä ihon alle. Jos on vain yläpäällään päättänyt että no otanpa tuon, niin tunteiden kanssa saa varmasti painia paljon enemmän kun joku vähän liian kiva ihminen tulee vastaan.

Minulla taas täysin päinvastoin. En ollut mitenkään voimakkaasti alkuihastunut mieheeni, enkä ole hänen kanssaan yhdessä ollessa ihastunut kehenkään toiseen, joten mikään toinen mies ei mene ihon alle.

Voimakkaat ihastumiset ovat johtaneet itselläni aina epäonnistumiseen, kun ihastus on muuttanut mielessäni mustaa valkoiseksi. Sitä se lässähtäminen on sitten ollut, ettei toinen viitsi tiskata, ja loukkaantuukin kuin pikkulapsi joka asiasta. Nämä kun tulevat ilmi vasta myöhemmin.

Mitään ei ole vielä tarvinnut myöskään palautella vaikeina hetkinä mieleen, kun meillä ei sellaisia ole ollutkaan. Siis toki muutoin vaikeita hetkiä kyllä, mutta niissä on pitkä ja vakaa parisuhteemme ainoastaan auttanut. Ikinä ei ole tarvinnut oman suhteen kestävyyttä epäillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö teitä haittaisi jos miehenne rakastuisi palavasti toiseen naiseen, jota ajattelisi koko ajan? Kunhan vain ei jättäisi teitä.

Totta kai se haittaisi, mutta jos mies olisi sitoutunut minuun ja perheeseemme ja yrittäisi kaikin keinoin päästä yli ihastuksestaan, niin ei se suhdetta kaataisi.

Olisi siinä itselläkin työstämistä ja käsittelemistä, mutta miehen asenne ratkaisisi voisiko suhteemme enää jatkua. Jos mies aktiivisesti hakeutuisi tämän naisen seuraan, lirkuttelisi ja juttelisi henkeviä ja intiimejä juttuja, tunnustaisi tunteitaan ja pyrkisi mihinkään fyysiseen kontaktiin, niin se olisi minulle merkki siitä ettei miehellä ole aikomustakaan unohtaa naista ja keskittyä pelastamaan meidän liittoamme.

Ihastuminen on kuitenkin inhimillistä, ja lähes kaikille käy pitkän suhteen aikana niin että kohtaa kiinnostavia ihmisiä. Parisuhteeseen sitoutunut ja uskollinen ihminen tietoisesti jäähdyttelee tilanteen eikä lähde millään tavalla lietsomaan ihastuksen tunteitaan.

Minä en ole ihastunut kertaakaan pitkän suhteeni aikana. Se että kohtaan kiinostavia ihmisiä ei saa minua mitenkään ihastumaan. Ne ihmiset ovat vain kiinnostavia, eli samalla aaltopituudella kanssani, tai hyvää seuraa. Mielestäni tässä ihastumisilla tarkoitetaan myös seksuaalista halua suhteen ulkopuolisia kohtaan, ja/tai halua olla fyysisestikin toista lähellä. Sen sijaan aiemmissa suhteissani olen kyllä ollut ihastunut toisiin, ja kyllä se on aina eroon johtanut. Ei siis suhteeseen sen toisen kanssa, vaan eroon, koska olen huomannut että en pysty olla kimpassa ihmisen kanssa jos muutkin siinä mielessä kiinnostavat. 

Kumppanini kanssa olemme täysin samalla aaltopituudella tässä.

Ihmiset on erilaisia. Sellaista miestä ei ole olemassakaan, jonka kanssa minä en koskaan ihastuisi muihin. Se on heikkous jonka kanssa meidän joidenkin on opeteltava elämään, jos mielimme pitkään parisuhteeseen.

-eri

Jos olet eri, niin luita varmaan myös viestin johon vastasin ;)

En jättäisi.