40+ mies: "en halua naista, jolla kotona asuvia lapsia"
Onko kovin realistinen tavoite ikäluokassa 40+?
Haluaako mies olla ainoa lapsi? :D
Olen itse 40v lapseton nainen enkä halua lapsia mut mietityttää, mitä tuossa pyynnössä on taustalla? Kummallisen ehdoton vaatimus. Itseäni ei haittaisi joku viikonloppuiskä, olen aika rento.
AV-raati, heittäkää tuomionne :)
Kommentit (81)
En minäkään ottaisi 40+ miestä jolla on lapsia. Siis ollenkaan.
En minäkään halua miestä, jolla on lapsia, en vaikka itselläni on lapsia.
Näin se vaan on.
Ihan ymmärrettävä toivomus tuo on. Ei ne lapset sitä deittailua sinänsä kauheasti häiritse, ainakaan jos eivät ihan pikkulapsia ole enää, mutta yhteen en kyllä muuttaisi kenenkään kanssa, jolla on lapset vielä kotona. Jos sitten muutenkaan enää. Oma tupa, oma lupa. Itse lapsellisena en myöskään deittailisi ketään, jolle minun lasteni olemassaolo on kynnyskysymys. Minusta siis ihan reilua sanoa asiasta heti.
En minäkääm ottaisi miestä, joka asuu lasten kanssa. En ole kiinnostunut elämään lapsiperhearkea.
Ihan normaali kriteeri tuo mielestäni on.
Saahan sitä seurustelukumppanille asettaa vaikka mitä toiveita. Mutta jos asian ilmaisee kovin jyrkästi ja negatiivisesti, skippaan tuollaisen tyypin. En jaksa mitään eniten v*tuttaa kaikki -miehiä.
En minäkään halua yli 40 vuotiaana naisena miestä jolla on kotona asuvia lapsia. Minulla on täällä vielä yksi oma asumassa eikä tännekään tunge ketään samasta syystä. Lapsen elämään ei tarvitse tunkea jotain outoja hyypiöitä.
En pidä tuollaista toivetta mitenkään ihmeellisenä. Kun olin itse 40 v, minulla oli 15-vuotias kotona asuva teini ja seurustelin miehen kanssa, jonka lapsi oli jo aikuinen. Ei meillä ollut aikomustakaan muuttaa saman katon alle. Minulle oli päivänselvää, että niin pitkään kuin jommallakummalla osapuolella on kotona asuvia lapsia, en muuttaisi kenenkään kanssa avoliittoon.
Tuo parisuhde päättyi, kun lapseni oli parikymppinen ja asui jo omillaan eli minä olin 45. Ajatuskin siitä, että alkaisin suhteen miehen kanssa, jolla kuluu vielä viikonloput ja lomat edes osaksi jossain Puuhamaa-jutuissa, oli ihan mahdoton. Samanlainen aikuisten keskinäinen seurustelusuhde olisi ollut ok kuin oman lapseni vielä asuessa kotona, eli lapsivapailla vietetään aikaa yhdessä, mutta ei sen syvällisempi.
Muistutan että se, että miehen lapset ovat jo maailmalla, ei tarkoita sitä että jälkeläiset ovat poissa kuvioista. Itse koin miehen lapset helpoiksi kun olivat pieniä. Nyt on lapsenlapsia ( tärkeitä isoisälleen), miniöitä, vävyjä. Pari pientä lasta kasvanut laajaksi sukuyhteisöksi. Siinä on joskus sulattelemista.
Vierailija kirjoitti:
Muistutan että se, että miehen lapset ovat jo maailmalla, ei tarkoita sitä että jälkeläiset ovat poissa kuvioista. Itse koin miehen lapset helpoiksi kun olivat pieniä. Nyt on lapsenlapsia ( tärkeitä isoisälleen), miniöitä, vävyjä. Pari pientä lasta kasvanut laajaksi sukuyhteisöksi. Siinä on joskus sulattelemista.
Tämä. Minä en halua/jaksa tuollaisia kuvioita. Haluan parisuhteen jossa keskitytään kokonaan siihen yhteiseen juttuun, yhteisiin tekemisiin. Itsekästä? Varmasti, mutta myös rehellistä.
Ei tuossa ole mitään kummempaa kuin se, ettei halua uusperhekuviota. Itsekään en haluaisi kumppania jolla pieniä lapsia, enkä halunnut vakavaa parisuhdetta silloin kun oma lapsi oli pieni. Aloituksen miehenkin taustalla voi olla se, että haluaa vakavamman suhteen jolloin kumppanin luona asuvat lapset monimutkaistaa asioita paljon. Siksi parempi etsiä lapsetonta naista tai aikuisten lasten/etähuoltaja äitiä.
Vierailija kirjoitti:
En minäkääm ottaisi miestä, joka asuu lasten kanssa. En ole kiinnostunut elämään lapsiperhearkea.
Ihan normaali kriteeri tuo mielestäni on.
Tämä on keski-ikäisillä varmasti yleisin kriteeri nykyisin.
Vuoroviikkoisät ja vuoroviikkoäidit ovat hyviä pareja keskenään vuoroviikosuhteeseen, mutta harva lapseton tai lapsensa aikuiseksi kasvattanut jaksaa yli nelikymppisenä mihinkään lapsiarkeen sekaantua.
Kyllä se on ihan realistista. Onhan paljon lapsettomia sinkkuja. He eivät vaan pidä yhtä paljon meteliä itsestään kuin muut.
Vierailija kirjoitti:
En minäkään halua yli 40 vuotiaana naisena miestä jolla on kotona asuvia lapsia. Minulla on täällä vielä yksi oma asumassa eikä tännekään tunge ketään samasta syystä. Lapsen elämään ei tarvitse tunkea jotain outoja hyypiöitä.
Miksi sinä seurustelisit oudon hyypiön kanssa?
Turha tuosta on nyt mieltänsä pahoittaa
Olen 50v nainen ja sama toive. Omat lapset aikuisia ja todella yllätti, miten paljon tässä ikäryhmässä miehillä on pieniäkin lapsia. Tyypillisesti teinejä ekan exän kanssa, sitten alakouluikäinen tai jopa pienempi lapsi miestä 10-15 vuotta nuoremman naisen kanssa. Juu, en lähde tollaseen kuvioon mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Olen 50v nainen ja sama toive. Omat lapset aikuisia ja todella yllätti, miten paljon tässä ikäryhmässä miehillä on pieniäkin lapsia. Tyypillisesti teinejä ekan exän kanssa, sitten alakouluikäinen tai jopa pienempi lapsi miestä 10-15 vuotta nuoremman naisen kanssa. Juu, en lähde tollaseen kuvioon mukaan.
Joo, tuossa joutuisi aika monen tyypin pahan mielen purkamisen kohteeksi.
Lapset on hulluja, varsinkin teinit. Ne vie ajan ja energian, ei riitä sitten hauskanpitoon ja seksiin yms. vaan aina väsyttää. Kakarat kyllä kehittää ongelmia vaikka mistä, jos ja kun haluavat heittäytyä uudelle ihmiselle hankaliksi. EN SUOSITTELE.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
miksi miesten halut pitäisi olla "realistisia"? pitäisikö haluta yh-jätettä vain siksi, koska sitä on niin paljon saatavilla. mieluummin on yksin, kuin sekaantuu yh:seen. yh ei todistetusti kyennyt parisuhteeseen edes lapsensa isän kanssa.
Toi nyt ei pidä paikkaansa useammassakaan tapauksessa. Mies voi myös olla syypää siihen, että on erottu. Kuulostaa jostain 50- luvulta toi
Aika monesti naiset ottaa eron, kun ei ole kiva olla. Nää on niitä masentuneita, töissä loppuunpalaneita naisia.
Bonuslapset? :D