Lue keskustelun säännöt.
Kokemuksia skitsofreniasta?
27.02.2010 |
Onko täällä kellään minkäänlaisia kokemuksia skitsofreniasta? Esim itse sairastunut? Joku tuttava tai perheenjäsen? Oikeastaan kaikki info kelpaa.
Kommentit (86)
Anoppini on paranoidi skitsofreenikko.
On älyllisesti lapsen lapsen tasolla.
Ilman lääkitystä alkaa nopeasti hourata, luulee, että televisiossa puhutaan hänestä, lehtijutut liittyvät häneen, menee kiihtyneeksi ja sekavaksi.
Hänen älyllinen kapasiteettinsa romahti psykoisin seurauksena, kun vaimoni oli ala-asteikäinen.
Vaimoni kokee menettäneensä äitinsä tuolloin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äidilläni on harhaluuloisuushäiriö/skitsofrenia. Ei pahinta laatua oleva ja pystyi esittämään suht selväjärkistä ja pitämään kulissit pystyssä vuosia. Lapsena asiasta ei saanut puhua, hyssyteltiin ja valehdeltiin. Isä kertoi äidin psykoosioirsta jotain, kun olin n.16. Tätä oli edeltänyt todella pitkät sairaslomat, jolloin vain todettiin, että äiti "ei ole kunnossa". Nyt tunnistan hänen harhaluuloisuuttaan esiintyneen jo silloin, kun oli pieni lapsi, mutta pahammat oireet alkoivat, kun olin n.12 vuotias. Äiti kieltää täysin psyykkisen sairautensa, ei ole syönyt lääkkeitä ja on todella hyökkäävä, kun hänen oireistaan puhutaan.
Kaikki tämä epätietoisuus on aiheuttanut sen, että olen opiskellut sairaanhoitajaksi ja tehnyt töitä psykiatriassa yli 10 vuoden ajan.
Näkisin, että ratkaisevaa siinä miten perhe ja sairastunut itse selviää on se, että asioista puhutaan rehellisesti ja apua lääkehoidon ja muun terapian suhteen ollaan valmiita ottamaan vastaan. Uskon, että häpeä on suurin syy sille, ettei äitini halunnut tulla leimatuksi "hulluksi".
Nykyisen tietämykseni pohjalta olen sitä mieltä, ettei äitini sairaus ollut pahimmasta päästä, mutta hän itse teki siitä kaikille raskaamman, kuin olisi ollut tarpeellista.
Omaisilla on erittäin tärkeä tehtävä pelastaa myös itsensä enkä ole urani aikana kertaakaan kuullut kenenkään tuomitsevan ihmistä, joka ottaa eron puolison vaikean mielenterveysongelman vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Äidilläni on harhaluuloisuushäiriö/skitsofrenia. Ei pahinta laatua oleva ja pystyi esittämään suht selväjärkistä ja pitämään kulissit pystyssä vuosia. Lapsena asiasta ei saanut puhua, hyssyteltiin ja valehdeltiin. Isä kertoi äidin psykoosioirsta jotain, kun olin n.16. Tätä oli edeltänyt todella pitkät sairaslomat, jolloin vain todettiin, että äiti "ei ole kunnossa". Nyt tunnistan hänen harhaluuloisuuttaan esiintyneen jo silloin, kun oli pieni lapsi, mutta pahammat oireet alkoivat, kun olin n.12 vuotias. Äiti kieltää täysin psyykkisen sairautensa, ei ole syönyt lääkkeitä ja on todella hyökkäävä, kun hänen oireistaan puhutaan.
Kaikki tämä epätietoisuus on aiheuttanut sen, että olen opiskellut sairaanhoitajaksi ja tehnyt töitä psykiatriassa yli 10 vuoden ajan.
Näkisin, että ratkaisevaa siinä miten perhe ja sairastunut itse selviää on se, että asioista puhutaan rehellisesti ja apua lääkehoidon ja muun terapian suhteen ollaan valmiita ottamaan vastaan. Uskon, että häpeä on suurin syy sille, ettei äitini halunnut tulla leimatuksi "hulluksi".
Nykyisen tietämykseni pohjalta olen sitä mieltä, ettei äitini sairaus ollut pahimmasta päästä, mutta hän itse teki siitä kaikille raskaamman, kuin olisi ollut tarpeellista.
Omaisilla on erittäin tärkeä tehtävä pelastaa myös itsensä enkä ole urani aikana kertaakaan kuullut kenenkään tuomitsevan ihmistä, joka ottaa eron puolison vaikean mielenterveysongelman vuoksi.
Skitson omaisena ojentaisin mitalin jokaiselle joka saa riuhtaistua itsensä tuon sairauden ja sairastuneen ikeestä. Jokainen lapsi tulisi pelastaa skitsolta vanhemmaltaan eikä jättää tätä perinnöksi lapsille ja lapsenlapsille.
Vierailija kirjoitti:
Mä tunnen muutomia jotka ovat päihteiden käyttäjiä, ja niitä jotka eivät käytä, mutta eivät jaksa normaalia arkea, ovat eläkkeellä, pelkästään arjen ylläpito, kaupassa käynti, oma hygienia ja kodin siivous vie kaikki voimavarat niin että suurin osa vuorokaudesta menee sängyssä, tuolla diagnoosilla vaan on todella vaikeaa palautua normaaliin elämään.
Onneksi ei ole osunut omalle kohdalle, vaikka suvussa tätä on.
Luin että mä tunnen mummoja jotka on päihteiden käyttäjiä 😆
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän pariskunnan, jotka tapasivat netissä ja hakivat tukea toisistaan, molemmilla skitsofrenia. Seurustelivat 4 vuotta ja näyttivät voivan ihan hyvin ja ymmärsi toistensa oireita.
Sitten kuitenkin nainen sairastui psykoosiin ja luuli että mies aikoo surmata salaa hänet. Mies ahdistui niin paljon tästä ja luuli että nainen myrkyttää hänet koska luulee hänen tekevän sen itse hänelle. Loppupeleissä erosivat kun molemmat pelkäsi että toinen tappaa toisen salaa ennen toista. Nykyään ovat kavereita ja toinen syö lääkkeitä, toisesta en tiedä kun en ole kysynyt.
En usko koko sairauteen. Antipsykootit tekee sen , uskokaa tai älkää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi ystäväni sairastaa kyseistä sairautta. On asunut tukholmassa ruotsissa jo yli kymmenisen vuotta. Muutti sinne aikoinaan, koska siellä on kuulemma erillainen hoitosysteemi. Jonkinlainen avoin pakkohoitomuoto, jos syö lääkkeet niin saa olla kotona hoidon aikana.
On normaalista työssäkäyvästä perheestä ja hyvä koulumenestystausta. Sairastui heti lukio-opintojen jälkeen. Käsittääkseni oli nuorena erilaisissa kuntoutuksissa ja nyt jo siis ollut vuosia eläkkeellä. 23-vuotiaana oli puoli vuotta osastohoidossa, sai sähköhoitoa ja toimivan lääkityksen.
Elättää itseään seksialalla, on muutenkin antelias ja mukava luontoinen. Viimeksi kun näin manasi kovin, miten suomi sairastuttaa kansalaisensa. Kehotti minuakin muuttamaan ulkomaille. Kertoi myös, kuinka mitään negatiivistä hänen statuksellaan ei sallita, kaikki negatiiviset tuntemukset pitää piilottaa. Erinäinen pelko on aina läsnä. Muuten oli tyytyväinen eloonsa ja vaikutti erittäin onnelliselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaaha. Ei ketään näköjään kiinnosta tää ketju.
Vierailija kirjoitti:
olen alkanut pelkäämään, että mieheni sairastuu pian siihen. Hän paloi loppuun, sairastui psykoottiseen masennukseen ja nyt puoli vuotta myöhemminkin psykoottiset oireet ovat jokapäiväisiä. On hienoa sanoa, että ihmiselle pitää antaa mahdollisuus olla ihminen jne. Niinhän se on, mutta voin sanoa, että kaikenlaista tässä on tullut mieleen viime kuukausina. On todella raskasta elää kolmen alle kouluikäisen lapsen ja lähinnä zombieta muistuttavan miehen kanssa! Aina ei jaksa nähdä sitä ihmistä siellä sairauden takana. Eikä aina jaksa uskoa, että vielä jonain päivänä voisimme elää tavallista elämää.
En ole ap, mutta oli kiva lukea lyhyitä selviytymisviestejä. Myös minä kuulisin lisää tarinoita.
Lääkityksellä on suuri merkitys. Itse olin alkuaikoina tunteeton zombi. Nyt on lääkitys kohdillaan vaikken vielä jaksa muuta kuin pakolliset asiat. En pysty käymään töissä tai opiskelemassa mutta olo on muuten melko normaali. En kuule ääniä tai elä harhoissa. Yhden psykoosin olen sairastanut ja sen jälkeen sairastuin myös masennukseen. Kaksi kertaa meinasi psykoosi uusiutua, mutta sain lääkkeillä kuriin. Tällä nykyisellä Lääkityksellä en huomaa muita sivuvaikutuksia kuin pieni tärinä ja se ei paljon näy ulospäin. Mitään tosi pikkutarkkaa en pysty tekemään esim. koronan kotitestiä.
Lääkitykseni on voxra 300mg, aripiprazole 10mg, olanzapin 7,5mg + iltaisin opamox ja tenox.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä sairastan skitsofreniaa. Käyn normaalisti töissä ja ainoana oireena minulla on harhaluulot.
Vierailija kirjoitti:
En usko koko sairauteen. Antipsykootit tekee sen , uskokaa tai älkää.
Se tässä onkin niin kumma juttu, että ne poistavat psykoottiset oireet mutta lisäävät mahdollisuutta sairauden uusiutumiseen.
En kyllä keksi miten täysin ilman lääkitystä hullu saataisiin takaisin terveiden kerhoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Skitsofrenia on suunkautta hengittäjien sairaus ja ne siihen menee, ne keiden mieli ja keho ei oo liitetty yhteen hyvin hermoston tasolla, siitä ne kaikki sekavuudet johtuu. Ilman lääkkeitä pärjää hyvin jos omaa teräksisen kriittisen ajattelun suhteessa omiin tunteisiin ja ajatuksiin. Itellä kehon rakenteellisten ongelmien vuoksi puhjennut vaikein skitsofrenian muoto. Mutta kyllä tästä parannutaan B vitamiineilla ja Omega3:lla! C vitamiini aina fyysisen kuormituksen jälkeen ettei tuu oksidatiivista stressiä.
Minulla on skitsofrenia. Sairastin useamman psykoosin ennen kuin sain diagnoosin. Inhoan tätä tappavan tylsää arkea ja todellisuutta. Psykoosissa asioilla on merkitystä ja varsinkin itse uskoo olevansa merkityksellinen ihminen. Psykoosin jälkeen tulee usein masennus, kun millään ei ole mitään merkitystä ja kaikki olikin vain sairautta.
Vierailija kirjoitti:
Lukekaapa kirja" vaaralliset viljat", skitsofreniakin johtuu monille ihan viljoista!! li viljat pois.
Ymmärtäisin, jos tämä kommentti olisi lähetetty vuonna 1910, mutta että joku kirjoittaa tällaista vuonna 2010..
Oli ennen sairastumistaan tavallinen suomalainen alkoholinkäyttöineen. Sitten eräänä yönä toikkaroi kännissä, ilmeisesti jotenkin pahemmin löi päänsä ja joutui sairaalahoitoon. Oli siellä seurannassa jonkun aikaa, pääsi kotiin ja sitten joitakin kuukausia myöhemmin aloitettiin neuropsykiatrisen puolen tutkimukset. Ilmeisesti joko alkoholi, päävamma tai molemmat yhdessä olivat aiheuttaneet aivovaurion, joka sitten aiheutti aivostossa muutoksia, joiden seurauksena tuli diagnoosiksi skitsofrenia. Nyt saa sitten olla päivitätisillä kännitripeillä, kun näkee kaikenlaisia mörköjä seinillä ja ties missä. Lääkkeet vaikuttavat hiukan, mutta eivät ole saaneet oireita kokonaan pois.
Alkoholi on myrkky ja liuotinaine, jokaisen kannattaisi muistaa se.
Tunnen 2. Molemmat vaikuttavat päällisin puolin ihan normaaleilta. Toinen käy töissä normaalisti. Sitten välillä alkaa jutut menemään salaliittojuttujen suuntaan. Korona on salajuoni. Rokotukset myös. Great reset tulee. Putin ja Trump valtaavat Suomen. Jne.
Sitten on tämä toinen. Takana pitkä liuta parisuhteita, lapset ihme kyllä samalle miehelle. Välillä asiat suht. hyvin, välillä täysi helvetti valloillaan, kaikki vainoavat, kaikki on vaarallista, pankkikortteja ei saisi käyttää, netistä vakoillaan jne. Kaikki ihmissuhteet pilataan syyttelemällä ja haukkumalla. En voi olla tämän kanssa tekemisissä koska käyttää fyysistä v-valtaa suuttuessaan, ja se suuttuminen kun tapahtuu on parasta juosta ja heti.
Veikkaan,että paljon on kiinni siitä, että myöntääkö olevansa sairas ja suostuuko hakemaan apua ja syömään lääkkeitä.
Vähän sama tilanne. Lapsen takia syön lääkkeeni kiltisti. Itselläni vasta yksi psykoosi takana ja joitain alkavia, mutta saanut ne haltuun jatkamalla lääkitystä.
Itse psykoosi oli minulle kamala, mutta mielisairaalassa toipuminen mahtavaa. Sitten kotona romahdin ja nyt jo kolme vuotta sairaslomalla/kuntoutustuella.