Lue keskustelun säännöt.
Yksinäisen elämää
15.08.2015 |
Heräsin klo 10, yksikseni tietenkin. Kiertelin kaupoissa, tein kotitöitä, surffailin netissä. Kaunis kesäilta ja kaikki muut ihmiset varmaan terasseilla, perheen ja ystävien kanssa grillailemassa. Minä en ole puhunut sanaakaan kenenkään kanssa koko päivänä eikä kukaan soita, kysy mitä kuuluu, pyydä mihinkään. On niin surullista, kesä ja elämä menee ihan ohi.
Kommentit (33)
Sama täälläkin. En oo poistunut tänään ees himasta. Mietinkin että pitäiskö viimehetkellä hakea lähikaupasta levy suklaata ja lohduttautua sillä... :-D Olishan sitä kaikennäköstä tekemistä jos sattuis olemaan rahaakin joskus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.08.2015 klo 21:45"]
[quote author="Vierailija" time="15.08.2015 klo 21:37"]
[quote author="Vierailija" time="15.08.2015 klo 21:07"]
Siis mä olen ainakin mennyt yksin terassille ja vaan rohkeasti kävellyt jonkun kivan näköisen/oloisen tyypin tai porukan luokse ja kysynyt saako liittyä seuraan. Enkä muista että onko oikeastaan kertaakaan tyrmätty. Usein kyllä jos olen yksin istunut niin joku muu siihen tulee keskustelemaan. Kannattaa vaan lähteä, vähän panostaa itseensä ja hymyillä niin kyllä sitä seuraa löytyy.
[/quote]
Mut on tyrmätty, käännytty hiljaa pois tai ajettu pois suoraan sanoen. Naiporukat saattavat luvata istua pöytään, mutta murjottavat sitten eivätkä puhu mitään. Eikä tule kukaan juttelemaan jos vain yksin istun.
[/quote]
Kyllä muuten voisin käydä terassilla yksinkin, mutta silloin on naisena vapaata riistaa kaikille miehille vongata seksiä.
[/quote]
Mulle ne ei tee muuten sitäkään ;D
22
Mistäpäin te yksinäiset ihmiset olette? Itse asun Pohjois-Suomessa ja ystäviä kaipailen.
Musta tuntuu aina, etten saisi sanoa potevani yksinäisyyttä, koska olen perheellinen. Tuntuu, etten mä kuulu EDES yksinäisten joukkoon. Mutta vaikka se mies ja lapsia on, niin siltikin voi tuntea olonsa yksinäiseksi ilman kavereita. Mulla ei ole yhtään kaveria ja koska en ole töissä, niin olen vain kotona. Mä en enää edes osaa kunnolla jutella ihmisille vaikka ennen olin tosi sosiaalinen ja ns. hyvä puhuja.
Mun yksinäisyyttä vielä korostaa se, kun meillä ei ole miehen kanssa juuri mitään yhteistä. Ei harrasteta mitään yhdessä, ei katsota elokuvia yhdessä, ei tykätä samasta musiikista, ei käydä koskaan missään kahdestaan (kun ei ole lastenvahteja) jne. Olisi niin ihana, kun olisi edes yksi kaveri, jonka kanssa käydä kahvilla, shoppailla, vaihtaa kuulumisia, jolle purnata, kun mies ottaa aivoon tai lapset käy hermoille... Ja jolta kysyä "olisiko tämä mekko hyvä".
Niin, ja olisihan se kivaa päästä joskus jonkun häihin, polttareihin, synttäreille, tupareihin, pikkujouluihin, vauvakutsuille, viettää omia synttäreitä ja grilli-iltaa muidenkin kuin omien lasten kanssa jne. jne. Ehkä sitten seuraavassa elämässä? Eli ei ikinä.
Täälläkin yksi yksinäinen perheellinen pk-seudulta. Sukulaiset asuvat muualla enkä tunne täältä oikeastaan muita kuin työkaverit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietin juuri hetki sitten saunassa istuessani (YKSIN), että milloinkohan mulla on käynyt täällä kämpillä vieraita. Päädyin tulokseen, että vuosi taitaa olla aika lähellä. Eikä kyse ole siitä ettenkö olisi kysynyt tai ehdottanut. Yleensä vielä tarjoankin jotain, mutta ilmeisesti joko seura tai kokkaukset eivät sytytä.
Jos ei pitäisi velvollisuuksia ja välttämättömyyksiä hoitaa, niin varmasti menisi helposti kuukausia sanaakaan sanomatta. Ei puhelinkaan paljon pirise. Olen jo epätoivossani miettinyt telemarkkinointikiellon poistamista ja puhelinmyyjille juttelua.
Soita itse jollekin ja kysy mitä kuuluu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ks. yksinäisten av-mammojen kaveripalsta! semmoinen ketju on täällä ollut.
Musta tuollainen elämä olisi ihan täydellistä.