Lue keskustelun säännöt.
Katkera olo hukkaan menneestä elämästä
12.03.2022 |
Nyt 50 v. Töissä käyn ja kotitöitä teen. Avustan meidän nuoria milloin missäkin asiassa. Nuoret ovat 14, 16 ja 18 vuotiaat nyt. Halusin perheen ja rakastan heitä, mutta olen ollut omasta elämästäni syrjässä jo 18 vuotta.
En ole voinut laittaa omia asioitani etusijalle koskaan. En pääse reissuun nyt kun nuoret ovat tuon ikäisiä. Meidän poikiin ei voi luottaa, vaan järjestävät jotkut kaveriporukan kaljabileet heti jos miehen kanssa lähdemme yhdessä jonnekin, emmekä halua sitä. Näin on käynyt joitain kertoja kun on kokeiltu, enkä halua että kotiin tulee poliisit, jotain hajoaa tai jollekin sattuu jotain.
Yhteisille lomille ei kaikkia kerrallaan enää saa. Tuntuu että tämä elämättömän elämän tuska on jo iso näiden vuosien jälkeen. Haluaisin mennä ja tulla ja keskittyä parisuhteeseen. Ehkä joskus viiden vuoden päästä?
Kokeeko muut näin? Että on olemassa vain pitääkseen paikat kunnossa, tukeakseen muita ja käydäkseen töissä. Mistä ilo elämään? Ja toivo siitä että joskus olisi omankin elämän vuoro.
Kommentit (43)
Ymmärrän. On se pitkä aika olla yksin päävastuussa. Ja kun useampi lapsi, niin ne teini-iät... voi siinä väsyä, kun ei vaan päivässä tunnit meinaa kaikkeen riittää. Varsinkaan itseensä panostamiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se ole kenenkään muun vika, että et ole tyytyväinen omien valintojesi tuloksiin. Eikä kukaan muu kuin sinä itse voi keksiä elämääsi merkitykselliseltä tuntuvaa sisältöä. Kenelle tai mille siis olet katkera?
Sille että luulin elämään tulevan lisää väljyyttä, menemisen vapautta lasten kasvettua. Olin väärässä. Ei tullut. Oma aika ei tule koskaan, vaikka luulin niin.
Kun lapsen pyöräyttää, on koko loppuelämänsä ensisijaisesti vanhempi, oli jälkeläinen minkä ikäinen tahansa. 4- vuotias tai 40-vuotias. Niin kauan kun edes yksi lapsi on vielä elossa. Se on sinun itse itsellesi valitsema elämä. Joka ikinen lapsistasi olisi varmasti jättänyt mielummin syntymättä tähän maailmaan, ihan kuten me kaikki muutkin. Äitimme ovat meidät kuitenkin vapaaehtoisesti päättäneet synnyttää ja valinneet puolestamme, että meidän tulee lusia tämä elämä läpi.
Kellä?