Lue keskustelun säännöt.
Katkera olo hukkaan menneestä elämästä
12.03.2022 |
Nyt 50 v. Töissä käyn ja kotitöitä teen. Avustan meidän nuoria milloin missäkin asiassa. Nuoret ovat 14, 16 ja 18 vuotiaat nyt. Halusin perheen ja rakastan heitä, mutta olen ollut omasta elämästäni syrjässä jo 18 vuotta.
En ole voinut laittaa omia asioitani etusijalle koskaan. En pääse reissuun nyt kun nuoret ovat tuon ikäisiä. Meidän poikiin ei voi luottaa, vaan järjestävät jotkut kaveriporukan kaljabileet heti jos miehen kanssa lähdemme yhdessä jonnekin, emmekä halua sitä. Näin on käynyt joitain kertoja kun on kokeiltu, enkä halua että kotiin tulee poliisit, jotain hajoaa tai jollekin sattuu jotain.
Yhteisille lomille ei kaikkia kerrallaan enää saa. Tuntuu että tämä elämättömän elämän tuska on jo iso näiden vuosien jälkeen. Haluaisin mennä ja tulla ja keskittyä parisuhteeseen. Ehkä joskus viiden vuoden päästä?
Kokeeko muut näin? Että on olemassa vain pitääkseen paikat kunnossa, tukeakseen muita ja käydäkseen töissä. Mistä ilo elämään? Ja toivo siitä että joskus olisi omankin elämän vuoro.
Kommentit (43)
Siis miksi ei ole ollut omaa aikaa tai ole? Lapsille sanot että jos jtn pahaa tapahtuu kun olette reissussa niin puhelimet, läppärit, vaatteet ja muu omaisuus lähtee takavarikkoon kolmeksi kuukaudeksi. Miksi lapsesi ei kunnioita sua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, kannattiko alkaa mummo äidiksi? Lapset tulee tehdä parikymppisenä.
Teet yksin kotityöt. Miksi? Pidäppä kuule vähintään viikon loma niistä kotitöistä (tai siivoa vaan sen verran kun itse tarvitset) ja katso alkaako tapahtua.
Vaikutat perus marttyyriltå. Uhraat elämäsi vapaaehtoisesti ja sitten valitat kun et saanut "mitään" takaisin.
Plus lapsesi eivät ole vielä aikuisia, palkkaa lastenhoitaja loman ajaksi.
Ei nömä meidän neuvot tietenkään sulle käy joten koita ny jaksaa sitte vaan ja odota kuolemaa
Toivottavasti et kaada tuota teinien niskaan tai myöhemmin heidän aikuistuessaan. Oman elämän elämättömyys on täysin oma valinta.
Itse joudun 55 v. kuuntelemaan äitini kovin katkeroituneita ja osin ihan harhaisia muisteloita hänen elämästään, ihan kamalaa, väärä mies jne... etäänyttää erittäin tehokkaasti.
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsiin ei voi luotaa vika kasvattajassa.joten katso itseäsi peilin vaan!
Ei se ihan noinkaan mene. Lapsiin vaikuttaa paljon myös koulussa opettajilta saadut vaikutteet ja kavereilla on myös suuri vaikutus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se ole kenenkään muun vika, että et ole tyytyväinen omien valintojesi tuloksiin. Eikä kukaan muu kuin sinä itse voi keksiä elämääsi merkitykselliseltä tuntuvaa sisältöä. Kenelle tai mille siis olet katkera?
Sille että luulin elämään tulevan lisää väljyyttä, menemisen vapautta lasten kasvettua. Olin väärässä. Ei tullut. Oma aika ei tule koskaan, vaikka luulin niin.
Miksi ei tule? Ja mitä se oma aika on, jota et nyt saa?
Välillä kannattaa istua alas ja miettiä kaikkea sitä hyvää, mitä elämässä on saanut. Vaikka pari vuosikymmentä tuntuisi luisuneen läpi sormien, löydät kyllä paljon hyvää mistä voit olla kiitollinen. Elämässä on erilaisia vaiheita ja nyt taitaa olla sun aika mennä eteenpäin. Anna huushollin repsottaa viikko kaksi ja sano että äiti pitää nyt lomaa!
Meissä ihmisissä pakkaa olemaan sitä vikaa, että näemme asioitten nurjat puolet. Positiivia asioita joutuu oikein miettimällä miettimään ja listaamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsiin ei voi luotaa vika kasvattajassa.joten katso itseäsi peilin vaan!
Ei se ihan noinkaan mene. Lapsiin vaikuttaa paljon myös koulussa opettajilta saadut vaikutteet ja kavereilla on myös suuri vaikutus.
Opettajilta saadut vaikutteet?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsiin ei voi luotaa vika kasvattajassa.joten katso itseäsi peilin vaan!
Ei se ihan noinkaan mene. Lapsiin vaikuttaa paljon myös koulussa opettajilta saadut vaikutteet ja kavereilla on myös suuri vaikutus.
Ei vaikuta. Ap: n vika yksin tämä. Ei miehen, ei vastuuttomien nuorten. Huono äiti vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsiin ei voi luotaa vika kasvattajassa.joten katso itseäsi peilin vaan!
Ei se ihan noinkaan mene. Lapsiin vaikuttaa paljon myös koulussa opettajilta saadut vaikutteet ja kavereilla on myös suuri vaikutus.
Opettajilta saadut vaikutteet?
Opettaja on myös kasvattaja. Jos opettaja ei arvosta lapsen osaamista, lapsi katkeroituu.
Jos lapsi esim. rakastaa liikuntaa, mutta ei ole se kaikkein nopein tai ketterin missään lajissa, on tärkeää, että opettaja kuitenkin kannustaa oikealla tavalla, ettei lapsi menetä mielenkiintoaan liikuntaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsiin ei voi luotaa vika kasvattajassa.joten katso itseäsi peilin vaan!
Ei se ihan noinkaan mene. Lapsiin vaikuttaa paljon myös koulussa opettajilta saadut vaikutteet ja kavereilla on myös suuri vaikutus.
Ei vaikuta. Ap: n vika yksin tämä. Ei miehen, ei vastuuttomien nuorten. Huono äiti vaan.
Provohan tämän on pakko olla. Lasta ei voi kasvattaa tynnyrissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap. Olet tehnyt jo pitkän päivätyön. Voit olla siitä tyytyväinen. Jaksa vielä muutama vuosi. Aika kuluu nopeasti. Voit varmasti ottaa itsellesi jonkun harrastuksen. Mikä sinulle vain sopii. Olen ollut samassa tilanteessa. Menin yhteen seurakunnan keskustelukerhoon. Siellä sain omia ystäviä. Nyt on kaikki hyvin. Lapset eivät asu enää kotona. Olen kiitollinen, että se vaikea vaihe on mennyt.
Vierailija kirjoitti:
Ap. Olet tehnyt jo pitkän päivätyön. Voit olla siitä tyytyväinen. Jaksa vielä muutama vuosi. Aika kuluu nopeasti. Voit varmasti ottaa itsellesi jonkun harrastuksen. Mikä sinulle vain sopii. Olen ollut samassa tilanteessa. Menin yhteen seurakunnan keskustelukerhoon. Siellä sain omia ystäviä. Nyt on kaikki hyvin. Lapset eivät asu enää kotona. Olen kiitollinen, että se vaikea vaihe on mennyt.
Kiitos.
T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämä päättyy olemattomuuteen, eli ei ole loppujen lopuksi merkitystä, mitä tekee. Äärettömän pieni ajanjakso universumissa ja jolla ei ole mitään henkilökohtaista merkitystä.
Matkan voi matkata enemmän tai vähemmän kivuliaasti, jos se tuntuu hyvältä. Tollainen itsekidutus on samaten oma asia. Jos kaikki on perseestä, ei se tarkoita, että siihen kuuluu vielä omavalintainen emotionaalinen kärsimys. Sulla ei asiat ole edes perseestä, vaan elämä tässä.
Vierailija kirjoitti:
Elämä päättyy olemattomuuteen, eli ei ole loppujen lopuksi merkitystä, mitä tekee. Äärettömän pieni ajanjakso universumissa ja jolla ei ole mitään henkilökohtaista merkitystä.
Siis pikemminkin niin päin, ettei elämällä yleensä muuta olekaan kuin henkilökohtaista merkitystä. Harva meistä jättää jälkensä historiankirjoihin, vaan muistomme haalistuu jo omien lastemme elinaikana. Lastenlapset muistavat vielä vähemmän.
Kuulostaa siltä, että ap on ihan itse aiheuttanut tilanteensa.
Miksi ihmeessä teet kotityöt yksin, vaikka perheessä on neljä muutakin ihmistä? Miksi olet suostunut tuohon? Miksi mies ei tee ollenkaan? Miksi et ole kasvattanut lapsia osallistumaan pienestä pitäen?
Miksi ette voi matkustaa porukalla? Ei lapsilta tarvitse kysellä kaikkea eikä heidän anneta päättää joka asiasta. Jos vanhemmat sanoo, että nyt lähdetään, niin sitten lähdetään. Tietysti kasvatus täytyy aloittaa jo pienen lapsen kohdalla.
Miten on mahdollista, ettei poikiin voi luottaa yhtään? Mihin se kasvatus on jäänyt? Eikö joku lähellä asuva kaveri voisi pitää taloa ja jälkikasvua silmällä jos olette muutaman päivän pois?
Oikeasti, miten olet päätynyt tuohon tilanteeseen, että kukaan ei kunnioita tai auta sinua, ja lapset tekevät mitä lystäävät eivätkä tottele mitään?
Perhe nyt on sellaista elämää, jos ei ole massia tarpeeksi, niin oma elämä menee ohi, koska töissä pitää paahtaa ja paasata kotona. Oma valinta. Miehillä se on helpompaa kun voi ruiskauttaa naiselle lapsen ja jatkaa omaa elämää muualla.
Joo ja marmorilattiakin kylmä aamuisin.
Muistan, kun poikani oli todella rankassa puberteetissa 13-vuotiaana. Silloin olin musertua epätoivoon, kun ajattelin, että sitä p@skaa pitää kestää vielä ainakin 5 vuotta. Onhan se totta, että ne parhaat vuodet lapsellisella naisella kuluu lasten hyysäämiseen.
Nyt olen mummoiässä, mutta olen jotenkin "allerginen" lapsille. Lastenlapsia en hyysää yhtään, hoitakoot vanhemmat itse.
Ap on kumminkin paremmassa tilanteessa, kun poikien isä on kuvioissa.
Miksei ap ota omaa aikaa. Lähde lepuuttamaan hermojasi ihan keskenäsi tai jonkun naispuolisen kaverin kanssa.
Kasvatus, luottamus ja tarkkakatseisuus. Tätä sovelsin kasvattajana lapseeni. Odota vielä se viisi vuotta ja näet työsi hedelmät. Se vain on vanhempien osa. Jos joku lapsista alkaa renttuilla niin tue sitä vahvemmin kuin muita lapsiasi, kuitenkin niin ettet syrji muita sisaruksiaan. Tiedän, raastavaa mutta lopussa kiitos seisoo. Oma lapseni on saanut vapautta ja vastuuta. Kekkeröi kun en ollut kotosalla vkonloppuisin.. kotimme oli aina siisti, kun palasin miesystäväni luota kotiin. Luottamus on 100% muuten ei toimi.Hän nyt aikuinen ja osaa sosiaaliset taidot ja arvostuksen, kunnioituksen elämässä. Eli kohtele muita niinkuin haluat itseäsi kohdeltavan.