Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Myönnän nyt erään asian
15.08.2015 |
Minä olen etuoikeutettu monella tavalla; olen pienestä pitäen elänyt hyvätuloisessa perheessä, omakotitalossa, teininä shoppailin viikoittain upouusia vaatteita, on kiinnostuneita miehiä ja nyt minulla on kymmeniä tuhansia euroja ja omistusasunto. Välillä vähän nolottaa, että olen niin hyvässä asemassa, mutta toisaalta eihän tämä henkiseen hyvinvointiin vaikuta ja olenkin ollut pahasti pohjalla. Minulle kaikki tämä omaisuus ja asioiden saaminen tuottaa iloa, mutta en leiju niillä. Ne tuottavat iloa siksi, että sitten kun henkinen vointi on hyvä niin taustalla on nämä hyvät asiat ekstrana. Ja mielestäni on helpompaa hakea apua henkisiin asioihin jos tietää, että pohja on vakaa. Jos elämäni olisi hullunmyllyä ja köyhyyttä niin luovuttaisin varmaan kaiken suhteen.
Saanko nauttia vai pitäisikö häpeillä?
Kommentit (5)
Minä olen iloinen puolestasi. Tuo ei ole meiltä muilta mitenkään pois, varsinkin kun vaikutat tolkun ihmiseltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai nautit siitä hyvästä mitä sinulla on. Elämässä riittää myös ikäviä asioita, mutta nyt on tämä hetki ja saat olla onnellinen ja kiitollinen taloudellisesta turvastasi. Toki olisi hyvä jos myös jollain tavalla laittaisit hyvän kiertämään. Jos sinulla on asiat hyvin, voit ehkä auttaa itseäsi heikommassa asemassa olevia.
Jos et edes nauttisi tuosta, tuntuisi vielä pahemmalta olla huonossa asemassa. Sellainen joka hyvässä asemassa jaksaa valittaa ottaa paljon enemmän päähän kuin nauttiva.
Alue: Aihe vapaa
Ja toisaalta enhän minä itse ole moneenkaan asiaan voinut vaikuttaa. En valinnut mihin perheeseen synnyn ja mitä tulen omistamaan muiden ansiosta. Silti häpeän välillä.