Lue keskustelun säännöt.
Muistatko kouluajoiltasi tällaisen oppilaan?
14.08.2015 |
Kyse siis tunnollisesta ja kiltistä oppilaasta, joka menestyy hyvin koulussa ja saa kiitettäviä arvosanoja, mutta on silti vähän yksinkertaisen oloinen. On monesti opettajien suosikki ja tekee läksyt aina huolellisesti, muttei selvästi ole mikään penaalin terävin kynä, eikä pärjää sosiaalisissa suhteissa ikätovereidensa kanssa.
Mitä ajatuksia/tunteita tuontyyppinen oppilas teissä herättää?
Kommentit (53)
[quote author="Vierailija" time="15.08.2015 klo 03:30"]Tuntuu puuttuvan (käytännön asioiden ymmärrys)? No, miten se näkyy? Mielestäni pelkkää väheksyntää ja toisen muottiin laittamista. Useimmiten koulussa hyvä ja ehkä ujon ja kiltin, tunnollisen tuntuinen, onkin kaikkea muuta kuin tunnollinen. Hän vain on hyvä, vaikkei tee asialle mitään muuta kuin korkeintaan tunneilla kuuntelee. Jos on hiljaisempi ja ujompi, on helppo alkaa kuvitella sitä hitaudeksi ja tyhmyydeksi? Kannattaisi alkaa opiskella ihmisten erilaisuutta.
[/quote] Jep ja ei toisen pään sisään voi nähdä. Toinen voi mielessä suunnitella jotain reissua, tai olla keskittynyt johonkin muuhun. Hiljaisuus ei ikinä tee ihmisestä typerää, monet hiljaiset on niitä viisaita, puhuu kun on sille tarve. Ap sun aihe on tässä ketjussa huono. Et perustele miksi noin ajattelet ja miksi asia sua vaivaa, ja sulla ei luultavammin oo mitään syytä, lämpimikseenkin voi kehittää draamaa tai puhumista muista. Ja viisas vaikenee => puhuminen on hopeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun kouluaikoinani tällaiset oppilaat, jotka menestyivät niin hyvin, että kateelliset jotenkin käänsivät sen tyhmyydeksi (oikeasti ujoutta, arkuutta tms.) olivat poikkeuksetta tyttöjä!
Se perinteinen ajatusmalli: Kympin tyttö pänttää kaikki illat, kympin poika on huippulahjakas. Jotkut opettajat tukivat tätä, pojat saivat huonommilla koenumeroilla ja suht samalla tuntiaktiivisuudella parempia numeroita todistukseen.
Olen syntynyt -75. Toivottavasti asiat ovat muuttuneet.
[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 23:24"]
Meillä oli yläasteaikoina yleensä ne kympin tytöt ihan vain puhtaasti ahkeria ulkoaopettelijoita. Hauki on kala-menetelmä riitti yläasteella, mutta olivat pulassa lukion alettua kun tarvittiinkin omia ajatuksia, soveltamiskykyä ja yleistietoa.
[/quote]
Kympin poika on nero, kympin tyttö suorittaja
"Kympin tyttö on yhteiskuntamme silmissä onneton suorittaja, jonka elämässä ei ole mitään hauskaa, kirjoittaa Ilona Koivisto"
Täyttää asiaa: http://yle.fi/uutiset/nakokulma_kympin_poika_on_nero_kympin_tytto_suorittaja/8210669
KYLLÄ! Tunnen muutaman tuollaisen toisellakin asteella erittäin hyvin suoriutuneen todella akateemisesti lahjakkaan kaverin, mutta näillä sitten sosiaalisten tilanteiden hallinta aivan ala-arvoista :) ihan mukavia ovat, mutta muutama ruuvi sen verran löysällä, että keskustelut ovat kiisallisia ja vähän jäykkiä. Hankala keksiä mitään sanottavaa kun toinen toljottaa takaisin ja hymyilee vain eikä tee elettäkään jatkaakseen oma-aloitteisesti small talkia
Mitä vikaa siinä on, jos ihminen on jo varhaisessa vaiheessa tunnollinen ja ahkera? Itse en kylläkään ollut. Häpeä tunnustaa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 22:42"]
Tarkoitin lähinnä että kun tämän ihmisen kanssa puhuu, niin hänen järjenjuoksunsa vaikuttaa kovin hitaalta, ja häneltä tuntuu puuttuvan jokin sellainen käytännön asioiden ymmärrys, vaikka ilmeisen hyvin ymmärtääkin kaiken kirjoista lukemansa teoreettisen tiedon. Hän on myös vähän sellainen "nössykkä", sosiaalisesti hyväuskoisen ja naiivin oloinen ja joutuu helposti kiusatuksi.
Eikö kukaan muista törmänneensä tämäntyyppiseen oppilaaseen?
[/quote]
mä olin ilmeisesti monen mieletä tuollainen. Monen mielestä vaikutin varmaan vähän hitaalta ja sosiaalisesti olin hyvin syrjässä, vaikutin varman hikanrinössöltä. Ulkokuori vaan pettää. Oikeasti en ollut erityisen ahkera. Nössö olin ja olen tavallaan vieläkin, sillä en pidä ilkeyttä älykkyyden osoituksena. Mulla on sittemmin mennyt oikein enosti, olen ollut kansainvälisellä tutkijanuralla ja nykyään professori, alallani ihan arvostettu. En tosin luule, että kotikylän väki tietää siitä mitään. En minäkään tiedä heistä mitään.
Nörtit ovat harmittavan usein pahimpia kiusaajia. Piilo kiusaajia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En oikein tiedä, kelpaavatko esimerkkini.
Yksi oli ystäväni, hänellä oli psyykkisiä vaikeuksia ja kotiongelmia sen lisäksi, että hän oli riittävän älykäs keräämään kymppejä muttei ilman työntekoa. Lisäksi hän oli valtavan jäykkä ja konservatiivinen. Väitteleminen oli usein pakko keskeyttää, koska toinen ei saanut aiheesta ja juuttui puhumaan seipäistä.
Toinen oli rinnakkaisluokkalainen, ei mitään tietoa sielunelämästä koska ei ottanut mitään kontaktia ympäristöön, mutta vaikutti mammansa jyräämäksi jääneeltä pojalta. Robottimainen.
Kolmas oli oikeasti mammansa jyräämä poika, yritin seurustella hänen kanssaan ja älyä oli mutta neuroottisuutta niin paljon enemmän kuin älyä, ettei tullut mitään. Eikä se ollut woodyallenilaista nykivää hermostuneisuutta, vaan sitä laatua, joka tekee ihmisestä hitaan. Hän oli myös konservatiivinen äärioikealle asti, vaikka se tuntui äidiltä omaksutulta. Hänellä oli teoriassa valmiudet laajentaa näkemyksiään, mutta ilmeisesti sieluun sattui liikaa ajatella, että muutkin kierivät omissa tuskissaan ja siksi ovat ihme hiippareita. Joten hän valitsi ajatella muiden olevan tuhmia ja ilkeitä huvikseen.
Neljäs oli huomattavan rajoittunut ainakin sosiaaliselta älyltään, ja konservatiivinen. En tuntenut tarkemmin sielunelämää tai taustoja, mutta kateellinen kuripuolueen kannattaja. Lahjakkuuskaan ei tuntunut olevan kummoinen, sen verran kankeasti tuntui ymmärtävän asioita, mutta korvasi sen kovalla työllä. Juristi tuli hänestä.
Viides oli jotenkin mystisen lapsenomainen, en ole koskaan hahmottanut, miksi. Hän oli vetäytyvä, ja uskoi jostain syystä, että kynttilän paikka on vakan alla, enkä ole uskaltanut kysyä, miksi.
Muistan erään tuollaisen. Hän oli sosiaalisesti vähän erilainen. Ei tuntunut kaipaavan kenenkään seuraa oikeastaan ollenkaan. Oli kiinnostunut vain niistä kouluasioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 23:08"]Muistan erään tuollaisen. Hän oli sosiaalisesti vähän erilainen. Ei tuntunut kaipaavan kenenkään seuraa oikeastaan ollenkaan. Oli kiinnostunut vain niistä kouluasioista.
[/quote]
Niin ja ei herättänyt mitään ajatuksia itsessäni. Hänet jätettiin rauhaan. Oli omassakin elämässä kaikki silloin niin mutkikasta, ettei kiinnostanut kenenkään erityisyys sen enempää.
Aika ernu, kotona varmaan aika tiukat säännöt ja odotukset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun luokkakaverit olis halunneet mun olevan tuollainen, kovasti näkivät vaivaa tunkeakseen mut muottiinsa. Olin fiksu, ahkera, halusin käyttäytyä hyvin. Mutta kun olin piru vie esiintymiskykyinen ja -haluinenkin, ja käytännön aineissakin näppärä! En kuitenkaan halunnut riidellä, kiherrellä, keimailla tai esim haukkua selän takana, yrittää väittää hyviä opettajia huonoiksi siksi että ne oli vaativia tms. Joten urputusta ja väheksyntäähän siitä mulle seurasi, kun luokan "johtajat" halusivat että olisin vaan ollut ihan supernörtti, että mua olis voinut kätevämmin kiusata. Mutta mulla olikin mielipiteitä, kyllä niitä kismitti.
Mä varmaan olin just tuo kuvaamasi oppilas. Olin aika ujo, enkä sitten osannut reagoida jos joku heitti mulle jotain läppää vaan menin hämilleni ja tiedän vaikuttaneeni aika yksinkertaiselta kun en osannut välillä kuin nostaa kirjan enemmän naaman eteen ja jatkaa lukemista tai naurahtaa hermostuneesti enkä tajunnut monestikaan jos puhuivat jostain muotijutusta, koska mua ei vaan kiinnostanut mikään sellainen. Läksyt tein tunnollisesti ja olin monen opettajan suosiossa, koska olin aina kohtelias, ajoissa ja läksyt tehtynä ja menestyin. Tietysti mä menestyin, mulla ei ollut elämää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sen kummoisempia ajatuksia, kuin se penaalin terävin kynä, joka ei menesty. Ihmisiä kaikki vain.
Voi olla ihan terävä vaikkei koko ajan suuna päänä sitä yritäkään todistella.
En muista. Tunnolliset, kiltit ja etenkin ne menestyvät oppilaat ainakin minun kouluaikoinani olivat oikeasti ihan fiksuja. Ja sosiaalisestikin pärjäsivät ihan hyvin, mutta kaveripiiri ja vapaa-ajanviettotavat oli kyllä usein erilaiset kun sillä luokan toisella ääripäällä.
Voisitko kertoa esimerkkejä, mikä sai sinut ajattelemaan, että kyseinen tunnollinen oppilas ei ollut kovin fiksu.
Tuntuu puuttuvan (käytännön asioiden ymmärrys)? No, miten se näkyy? Mielestäni pelkkää väheksyntää ja toisen muottiin laittamista. Useimmiten koulussa hyvä ja ehkä ujon ja kiltin, tunnollisen tuntuinen, onkin kaikkea muuta kuin tunnollinen. Hän vain on hyvä, vaikkei tee asialle mitään muuta kuin korkeintaan tunneilla kuuntelee. Jos on hiljaisempi ja ujompi, on helppo alkaa kuvitella sitä hitaudeksi ja tyhmyydeksi? Kannattaisi alkaa opiskella ihmisten erilaisuutta.