Muistatko kouluajoiltasi tällaisen oppilaan?

Kiva tyyppi oli, sellainen blondi mutta suorittaja. Ärsytti se hänen kauhea suorittaminen kun muuten oli niin hauska ja vähän hölmö, sosiaalisesti kuitenkin hieman kömpelö. Sairastui skitsofreniaan 19-vuotiaana, eli muuttui entistäkin yksinkertaisemmaksi.

[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 22:42"]Tarkoitin lähinnä että kun tämän ihmisen kanssa puhuu, niin hänen järjenjuoksunsa vaikuttaa kovin hitaalta, ja häneltä tuntuu puuttuvan jokin sellainen käytännön asioiden ymmärrys, vaikka ilmeisen hyvin ymmärtääkin kaiken kirjoista lukemansa teoreettisen tiedon. Hän on myös vähän sellainen "nössykkä", sosiaalisesti hyväuskoisen ja naiivin oloinen ja joutuu helposti kiusatuksi.

Eikö kukaan muista törmänneensä tämäntyyppiseen oppilaaseen?
[/quote] Voisko tuo johtua ihan luonteenpiirteiden erosta, tai ujoudesta. Miettii kovasti mitä sanoo, miksi tämä aihepiiri on sulle niin top 1? Häiritseekö sua erilaisuus?

Meillä oli yläasteaikoina yleensä ne kympin tytöt ihan vain puhtaasti ahkeria ulkoaopettelijoita. Hauki on kala-menetelmä riitti yläasteella, mutta olivat pulassa lukion alettua kun tarvittiinkin omia ajatuksia, soveltamiskykyä ja yleistietoa.

[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 22:24"]

Kyse siis tunnollisesta ja kiltistä oppilaasta, joka menestyy hyvin koulussa ja saa kiitettäviä arvosanoja, mutta on silti vähän yksinkertaisen oloinen. On monesti opettajien suosikki ja tekee läksyt aina huolellisesti, muttei selvästi ole mikään penaalin terävin kynä, eikä pärjää sosiaalisissa suhteissa ikätovereidensa kanssa.

Mitä ajatuksia/tunteita tuontyyppinen oppilas teissä herättää?

[/quote]

Ei semmoisia ole. Pelkällä ulkoa pänttäämisellä ilman ymmärrystä ei koulussakaan pärjää.

Kuulostaa vähän minulta yläasteella. En kyllä koe olevani mitenkään vähäjärkinen mutta muuten kuvaus sopii minuun. Olin arka ja kiusattu, olin usein vähän hämilläni sosiaalisissa tilanteissa, en tiennyt mitä sanoa mutta olin aina kohtelias. Koulumenestys oli aina hyvää ja opettajat pitivät minusta. Muistan usein kuinka opettajat halusivat jutella tunnin jälkeen siitä kuinka ovat huomanneet että olen yksinäinen luokassa ja että ovat huolestuneita minusta. Se oli aina jotenkin noloa ja vaivaannuttavaa. En tiedä miksi olin aina yksinäinen, olisin kyllä halunnut kavereita mutta muut nuoret tuppasivat aina kääntymään joukolla kiusoittelmaan ja nälvimään enkä lopulta enää oikein uskaltanut lähestyä ketään. Olin omissa maailmoissani ja keskityin koulutehtäviin. 

Täällä sellaisilla ei ollut kavereita ollenkaan

[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 23:32"]Kuulostaa vähän minulta yläasteella. En kyllä koe olevani mitenkään vähäjärkinen mutta muuten kuvaus sopii minuun. Olin arka ja kiusattu, olin usein vähän hämilläni sosiaalisissa tilanteissa, en tiennyt mitä sanoa mutta olin aina kohtelias. Koulumenestys oli aina hyvää ja opettajat pitivät minusta. Muistan usein kuinka opettajat halusivat jutella tunnin jälkeen siitä kuinka ovat huomanneet että olen yksinäinen luokassa ja että ovat huolestuneita minusta. Se oli aina jotenkin noloa ja vaivaannuttavaa. En tiedä miksi olin aina yksinäinen, olisin kyllä halunnut kavereita mutta muut nuoret tuppasivat aina kääntymään joukolla kiusoittelmaan ja nälvimään enkä lopulta enää oikein uskaltanut lähestyä ketään. Olin omissa maailmoissani ja keskityin koulutehtäviin. 
[/quote] Niinpä, sillä on merkitystä miten kohtelee toista, en edelleenkään tajua tätä apn ketjun aihetta...

[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 22:24"]

Kyse siis tunnollisesta ja kiltistä oppilaasta, joka menestyy hyvin koulussa ja saa kiitettäviä arvosanoja, mutta on silti vähän yksinkertaisen oloinen. On monesti opettajien suosikki ja tekee läksyt aina huolellisesti, muttei selvästi ole mikään penaalin terävin kynä, eikä pärjää sosiaalisissa suhteissa ikätovereidensa kanssa.

Mitä ajatuksia/tunteita tuontyyppinen oppilas teissä herättää?

[/quote]Tuo oppilas herättää sinussa ap vielä tänäkin päivänä kateutta ja patoutunutta katkeruutta. Oppilas on ilmeisesti ollut älykäs, mikä on ap:lle kova pala, syystä tai toisesta. Sellaista tuli mieleen, ei muuta.

[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 23:21"][quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 22:42"]Tarkoitin lähinnä että kun tämän ihmisen kanssa puhuu, niin hänen järjenjuoksunsa vaikuttaa kovin hitaalta, ja häneltä tuntuu puuttuvan jokin sellainen käytännön asioiden ymmärrys, vaikka ilmeisen hyvin ymmärtääkin kaiken kirjoista lukemansa teoreettisen tiedon. Hän on myös vähän sellainen "nössykkä", sosiaalisesti hyväuskoisen ja naiivin oloinen ja joutuu helposti kiusatuksi.

Eikö kukaan muista törmänneensä tämäntyyppiseen oppilaaseen?
[/quote] Voisko tuo johtua ihan luonteenpiirteiden erosta, tai ujoudesta. Miettii kovasti mitä sanoo, miksi tämä aihepiiri on sulle niin top 1? Häiritseekö sua erilaisuus?
[/quote] Eikö lahjakkuudet jakaudu. Toinen on älyllisesti lahjakkaampi, toinen fyysisistä ominaisuuksiltaan, toinen taas tahditon nostaessaan toisen hyvät ominaisuudet huonoina esille, kuten tässä ketjussa nyt :)

Toivon vaan ettei mun sisaren poikaa kiusata sen vuoksi, että se on hidas joskus sosiaalisissa tilanteissa, tiedän että älyllisesti se ei kyllä ole hidas, ja muutenkin toiset lapset on viattomampia ja lapsenomaisimpia kuin toiset, ei liity mitenkään "älylliseen" vajauteen. Tämä mun sisaren poika on lahjakas jalkapalloilija ja erittäin suloinen tapaus, vaikka tietyissä lajeissa ei vielä ole samalla tasolla kuin muut ikäisenä. Erilaisuus on rikkaus, ei asia mistä pitää nostaa haloota.

[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 23:24"]

Meillä oli yläasteaikoina yleensä ne kympin tytöt ihan vain puhtaasti ahkeria ulkoaopettelijoita. Hauki on kala-menetelmä riitti yläasteella, mutta olivat pulassa lukion alettua kun tarvittiinkin omia ajatuksia, soveltamiskykyä ja yleistietoa.

[/quote]

Mulle selitettiin yläasteella tällaista "kyl mäki saisin kympin jos vaan lukisin ei siinä oo mitään taitavaa mulla on muutakin elämää!" huolimatta siitä että kokeissa soveltavat tehtävät oli aina mun vahvuus. Lukiossa vasta ylppäreissä loppui samojen tyyppien harrastama aliarviointi kun samalla lukemisvaivalla mä sain todella hyvän rivin heihin verrattuna. 

Enkä halua aliarvioida niitä jotka pärjää koulussa/ylppäreissä keskiverrosti tai huonosti. Ihmiset on lahjakkaita eri asioissa.

Tunsin tuollaisen tytön. Pärjäsi koulussa, peruskoulun päättötodistuksen ka lähes 10. Lukiossakin kursseista tuli hyviä arvosanoja. Yo-kirjoituksissa ei pärjännyt, eikä päässyt jatko-opiskelemaan, ainakaan vielä (tosin olemme nuoria, joten onhan tässä aikaa). Opiskelu siis oli enemmän ulkoa opettelua, ja suuria kokonaisuuksia hänellä oli vaikeuksia hahmottaa.
Sosiaalisesti erittäin kummallinen tyttö hän oli myös. Ei varmaan yhtään oman ikäistä kaveria ollut, jotenkin oli tosi inhottava. Yritimme kyllä kaikki, ainakin melkein, olla ystävällisiä, mutta hän puhui kaikille kuin lapselle. Joskus kuviksen tunnilla pyysin, että ojentaisi sakset, ja sain opastusta saksien käytössä. No hän tulikin toimeen monta vuotta nuorempien kanssa, seiskaluokalla oli ekaluokkalaisten kanssa ja kakskymppisenä kasiluokkalaisten. Tai nuorempien.

[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 23:04"][quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 22:42"]

Tarkoitin lähinnä että kun tämän ihmisen kanssa puhuu, niin hänen järjenjuoksunsa vaikuttaa kovin hitaalta, ja häneltä tuntuu puuttuvan jokin sellainen käytännön asioiden ymmärrys, vaikka ilmeisen hyvin ymmärtääkin kaiken kirjoista lukemansa teoreettisen tiedon. Hän on myös vähän sellainen "nössykkä", sosiaalisesti hyväuskoisen ja naiivin oloinen ja joutuu helposti kiusatuksi.

Eikö kukaan muista törmänneensä tämäntyyppiseen oppilaaseen?

[/quote]

mä olin ilmeisesti monen mieletä tuollainen. Monen mielestä vaikutin varmaan vähän hitaalta ja sosiaalisesti olin hyvin syrjässä, vaikutin varman hikanrinössöltä. Ulkokuori vaan pettää. Oikeasti en ollut erityisen ahkera. Nössö olin ja olen tavallaan vieläkin, sillä en pidä ilkeyttä älykkyyden osoituksena. Mulla on sittemmin mennyt oikein enosti, olen ollut kansainvälisellä tutkijanuralla ja nykyään professori, alallani ihan arvostettu. En tosin luule, että kotikylän väki tietää siitä mitään. En minäkään tiedä heistä mitään.
[/quote] Ehkä näiltä sosiaalisesti "muka älykkäillä" puuttuu taas se älyllinen osuus siinä, että erilainen eristetään sen vuoksi, kun se ei puhu, tai tapa kommunikoida on erilainen. Joku kirjoitti "small talkista" , small talk on pinnallista puhetta tai keskustelua, ohimenevää ei mitään tärkeetä, en pidä sitä mitenkään erillisenä ominaisuutena keskustelussa. Monet small talkkia käyttävät eivät yleensä paljoa kuuntele vaan, jauhavat pinnallisesti jotain.

[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 22:32"]

Miten vähä-älyinen ihminen voi saada erinomaisia ja kiitettäviä arvosanoja? Minun tuntemani yksinkertaiset ihmiset eivät pysty välttämättä saamaan kiitettäviä arvosanoja vaikka kuinka pänttäisivät :(

[/quote]

Siten, että yleensä nuo koulussa menestyvät olivat kiusattuja ja kiusaajat leimasivat heidät tyhmiksi, vaikka oikeasti olivat itse niitä yksinkertaisia.

Moni sellainen, joka on menestynyt peruskoulussa hyvin kaikissa aineissa, on ollut luonteeltaan lapsena ja nuorena ujo ja herkkä, mutta vanhemmiten muuttunut sosiaalisemmaksi ja kovapintaisemmaksi.

Ap taitaa olla edelleen taipuvainen kiusaamiseen, sillä hänen kommenteistaan paistaa läpi koulukiusaajalle tyypillinen inho tietynlaisia luonteenpiirteitä kohtaan. Hän myös edelleen odottaa saavansa muiden hyväksynnän kiusaamiselle.

Mä olin varmasti monen luokkakaverini mielestä sosiaalisissa tilanteissa tosi yksinkertainen ja kömpelö, koska punnitsin kaiken sanomani todella tarkkaan. Sen vuoksi olin myös hiljainen. Se johtui kuitenkin siitä, että osasin sekä arvioida että kyseenalaistaa toisen motiiveja ja sitä kautta oman käytökseni seurauksia. En koskaan välittänyt siitä että en ollut kiusaajien suosiossa, vaan halusin päästä tilanteista heidän kanssaan mahdollisimman nopeasti eroon. Kiusaajani pitivät minua huvittavana, nolona ja reppanana.

Edelleenkään en viihdy ennakkoluuloisten ja herkästi muita tuomitsevien ihmisten parissa. Olen myös huomannut, että sosiaalisesti lahjakkaimmat yksilöt eivät ole yleensä niitä puheliaimpia. Puheliailla ihmisillä on taipumus täyttää koko tila omalla olemuksellaan ja äänellään.

Olin jo lapsena analyyttinen pohdiskelija ja päädyin lopulta ammattiin, jossa pystyn toteuttamaan tutkijan ominaisuuksia. Olen osannut soveltaa oppimaani nuoresta lähtien. On melko älytön väite, että koulussa menestytään ennen kaikkea vain ulkoa pänttämällä, kun opitun tiedon soveltamista testataan jo yläkoululaisten esseekysymyksissä.

Minä kärsin koko ala-asteen niin kovasta ujoudesta, etten puhunut kuin parille kaverille, en edes opettajille luokan kuullen. En viitannut tunneilla, vaikka tiesin vastauksen. Olin yksi luokan parhaiten pärjäävistä, vaikken käyttänytkään läheskään kaikkea aikaani pänttäämiseen. Yläasteella aloin luistaa läksyistä ja kokeisiin lukemisesta, mutta se ei vaikuttanut menestymiseen, sillä opin parhaiten kuuntelemalla eli tunnilla kuunteleminen riitti koulumenestykseen. En ollut myöskään opettajien lellikki. Kerran opettaja jopa keskeytti opettamisen, jotta luokka saisi rauhassa kiusata minua, hän seisoi luokan edessä hiljaa, kunnes kiusaajat olivat lopettaneet ja jatkoi opetusta kuin ei mitään eikä hän koskaan puuttunut asiaan. Lisäksi hän oli meidän luokanvalvoja, ei mikään random. Pärjäsin koulussa niin teoriakysymyksissä kuin tietoa soveltavissa kysymyksissä. Minulla oli myös paljon omia mielipiteitä ja näkemyksiä, olin luova ja avarakatseinen, en siis todellakaan mikään konservatiivinen jäykkis.

[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 22:42"]Tarkoitin lähinnä että kun tämän ihmisen kanssa puhuu, niin hänen järjenjuoksunsa vaikuttaa kovin hitaalta, ja häneltä tuntuu puuttuvan jokin sellainen käytännön asioiden ymmärrys, vaikka ilmeisen hyvin ymmärtääkin kaiken kirjoista lukemansa teoreettisen tiedon. Hän on myös vähän sellainen "nössykkä", sosiaalisesti hyväuskoisen ja naiivin oloinen ja joutuu helposti kiusatuksi.

Eikö kukaan muista törmänneensä tämäntyyppiseen oppilaaseen?
[/quote]

Taidat itse olla hiukan yksinkertainen? Miksi käytännöllisyys ja älykkyys kulkevat mielestäsi käsikkäin? Tunnen todella älykkäitä ihmisiä, mutta en käyttäisi heistä puhuttaessa adjektiivia käytännöllinen.

[quote author="Vierailija" time="15.08.2015 klo 00:34"][quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 22:42"]Tarkoitin lähinnä että kun tämän ihmisen kanssa puhuu, niin hänen järjenjuoksunsa vaikuttaa kovin hitaalta, ja häneltä tuntuu puuttuvan jokin sellainen käytännön asioiden ymmärrys, vaikka ilmeisen hyvin ymmärtääkin kaiken kirjoista lukemansa teoreettisen tiedon. Hän on myös vähän sellainen "nössykkä", sosiaalisesti hyväuskoisen ja naiivin oloinen ja joutuu helposti kiusatuksi.

Eikö kukaan muista törmänneensä tämäntyyppiseen oppilaaseen?
[/quote]

Taidat itse olla hiukan yksinkertainen? Miksi käytännöllisyys ja älykkyys kulkevat mielestäsi käsikkäin? Tunnen todella älykkäitä ihmisiä, mutta en käyttäisi heistä puhuttaessa adjektiivia käytännöllinen.
[/quote] Mulla heräs sama ajatus nuista apn viesteistä, että onko hänellä joku ärsyyntymiskynnys eriluontoisiin ihmisiin? Ja kiusaaminen tuli myös mieleen. En keksi muuta syytä miksi hän tämän ketjun olisi aloittanut. Mua ei häiritse se hiljainen tyyppi luokassa, ehkä saatan miettiä mikä sillä on, ja voinko auttaa tai jotain. Mutta kiusata en ikinä vois toisen erityispiirteistä tai ujoudesta, se on säälittävää!

Oisko kyse siitä, että onkin huomattavan älykäs eikä oikein jaksa höpötellä tyhjänpäiväisiä?

Mä olin varmaan vähän tuollainen. Semilandella eli pikkukylän keskustassa ei ollut muita harrastusmahdollisuuksia kuin seurakunnan tiukassa otteessa oleva partio tai murtomaahiihto. Lisäksi olin varsin ujo ja arka ja mut peloteltiin puolikuoliaaksi jälki-istunnoilla ym ennen koulun aloitusta. Niinpä harrastin koulunkäyntiä, ja pärjäsin. Myöhemmin läksyt alkoivat kyllä jäädä tekemättä jne, mutta pärjäsin silti. Vaikutin ja vaikutan ihmisten mielestä yksinkertaiselta, koska en ole sosiaalisesti lahjakas, en vaan ole kiinnostunut small talkista, vitsailusta, läpän heitosta jne, vaan usein vaan ynähdän naama peruslukemilla että "yhy". Veikkaan että monet ihmiset luulevat etten tajua heidän juttujaan, vaikka oikeasti kyse on vaan siitä ettei mua jaksa kiinnostaa. En pidä itseäni erityisen älykkäänä. Esim. lukion matematiikka alkoi mennä yli hilseen jne, lähinnä opettelin mekaanisesti toistamaan tiettyjä kaavoja ja toimintamalleja. Saman huomaan työssäni. En ole penaalin terävin kynä ja edelleen 5v jälkeen teen välillä alkeellisiakin virheitä, mutta en kuitenkaan ole poikkeuksellisen huono, vaan sellainen keskitason tasainen puurtaja.

Nykyään elän yksin, parisuhteeseen pääsy on mulle vaikeaa ja vielä huonompi olen niitä ylläpitämään. Kavereitakaan ei oikeastaan ole ja niitä muutamia näen tosi harvoin, pari kertaa vuodessa ehkäpä. Harrastan ryhmässä mutta yksin, ei siis mitään joukkuelajeja, mutta joogaa, tanssia, ratsastusta jne, en osallistu harrastusporukoiden läpänheittoon vaan teen oman suoritukseni ja se siitä. Taloudellisesti olen ihan menestynyt. Kävin korkeakoulun, tosin vähän rimaa hipoen koska en sitten enää jaksanut sitä opiskelua, mutta valmistuin tavoiteajassa ja pääsin hyvään työhön. En tee uraa eikä mulla ole ylenemishaluja, mutta teen paljon tunteja siinä perusduunissani ja tienaan n. 75000-90000 vuodessa bruttona. Enkä edes tiedä kaipaanko seuraa, enempää kavereita tai parisuhdetta. Perhettä nyt en ainakaan halua. Viihdyn omassa umpiossani loppujen lopuksi ihan hyvin.