Onko lapsillanne iltarukous käytössä?

[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 21:41"] Lisäksi, ateismiin ei voi uskoa. Voit uskoa jumaliin, jolloin olet teisti, tai sitten et usko jumaliin ja olet ateisti. Ateismi kuvaa nimenomaan suhdettasi jumaluskoon.

[/quote]

Ateisti uskoo ettei jumalia ole.

Jumalan olemassaolottomuutta ei ole tieteellisesti todistettu.

Ateismi on siis uskomus, ei tieto.

Pitäis varmaan opettaa iltarukous minun 5 vuotiaalle tyttärelle.
Häntä pelottaa pimeä joten se voisi tuoda jotain näennäistä turvaa että rukoilee. Tyttö uskoo ihan täysin Jumalaan, enkeleihin ym vaikkei kotona niistä oikeastaan puhuta mitään. Päiväkodissa kuullut ja se on minusta ok :)
Jotenkin lohdullista ajatella että jotain olisi kuoleman jälkeen.
No, asiasta takas rukoukseen :)
Itsellä ei ole ollut tapana rukoilla iltaisin eli sinällään vieras tapa meidän perheessä.
Uskon kyllä jumalaan itsekin mutta emme ole kovin uskovaisia. Mies ei usko eikä vanhin lapsi eikä he rukoile edes kohteliaisuudesta.
Nämä uskonasiat on aika arka aihe.
Minulle on ihan sama kuka uskoo tai on uskomatta mutta mieheni näkee punaista uskovaisista. Luulisi että jos ei kiinnosta niin olisi yhtä neutraali suhtautuminen kuin minulla ateisteihin?!
Sitä myös ihmettelen miksei voi kohteliaisuudesta ristiä niitä käsiä? Mitä haittaa siitä on jos ei kuitenkaan usko?
Käyhän meilläkin joulupukki ja lasten takia esitän uskovani siihen, samoin kun tonttuihin ja metsän kilttiin mörrimöykkyyn ;)

[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 21:42"]

[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 21:41"] Lisäksi, ateismiin ei voi uskoa. Voit uskoa jumaliin, jolloin olet teisti, tai sitten et usko jumaliin ja olet ateisti. Ateismi kuvaa nimenomaan suhdettasi jumaluskoon.

[/quote]

Ateisti uskoo ettei jumalia ole.

Jumalan olemassaolottomuutta ei ole tieteellisesti todistettu.

Ateismi on siis uskomus, ei tieto.

[/quote]

Huoh.
Ei kaiken paskan/olemattomuuden todistamiseen kannata sen enempää aikaa ja vaivaa käyttää.
Ihan sama kun Lentävä Spagettihirviö. Eihän sitäkään vakavasti oteta vaikka ihan yhtä järkevä se on kuin jumala/jeesus/pyhä kummitus.

Ei ole, ei olla opetettu mitään uskontoon liittyvää. Joulusta olen kertonut, että osalle ihmisistä se on uskonnollinen juhla ja millainen, mutta epäilen ettei lapsi muista. 6-vuotias lapsi.

On tietysti. Se on ihan yleissivistävääkin, että opettaa lasta rukoilemaan. Näin hänellä on mahdollisuus kääntyä Jumalan puoleen halutessaan.

[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 21:46"]

[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 21:42"] [quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 21:41"] Lisäksi, ateismiin ei voi uskoa. Voit uskoa jumaliin, jolloin olet teisti, tai sitten et usko jumaliin ja olet ateisti. Ateismi kuvaa nimenomaan suhdettasi jumaluskoon. [/quote] Ateisti uskoo ettei jumalia ole. Jumalan olemassaolottomuutta ei ole tieteellisesti todistettu. Ateismi on siis uskomus, ei tieto. [/quote] Huoh. Ei kaiken paskan/olemattomuuden todistamiseen kannata sen enempää aikaa ja vaivaa käyttää. Ihan sama kun Lentävä Spagettihirviö. Eihän sitäkään vakavasti oteta vaikka ihan yhtä järkevä se on kuin jumala/jeesus/pyhä kummitus.

[/quote]

Niin, ateisti koettaa nostaa itsensä korkeammalle pallille kuin uskovainen toteamalla että minä tiedän mutta minun ei tarvitse sitä todistaa.

[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 21:42"]

[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 21:41"] Lisäksi, ateismiin ei voi uskoa. Voit uskoa jumaliin, jolloin olet teisti, tai sitten et usko jumaliin ja olet ateisti. Ateismi kuvaa nimenomaan suhdettasi jumaluskoon.

[/quote]

Ateisti uskoo ettei jumalia ole.

Jumalan olemassaolottomuutta ei ole tieteellisesti todistettu.

Ateismi on siis uskomus, ei tieto.

[/quote]

Höpö höpö. Ateisimi on jumaluskon puutetta. Yhtä lailla kuin se, ettei usko maahisiin tai keijuihin, joka kuuluu PERINTEISEEN suomalaiseen uskontoon, on vain k.o. uskon puutetta eikä mikään usko itsessään. Vai onko myös islamin tunnustamattomuus uskonto?

[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 20:51"]On. Seuraavanlainen:

Rakas Jeesus, siunaa meitä,
anna meille enkeleitä.
Siivillänsä meitä peitä,
älä meitä koskaan heitä.
[/quote]

Heitä minne?

On. Lapset (6-9v.) pyytää itse, että "lue se iltarukous". Rukous taitaa tuoda rauhaa ja turvaa ennen unia. Meillä on se Rakas Jeesus siunaa meitä...

[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 21:50"]

[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 20:51"]On. Seuraavanlainen: Rakas Jeesus, siunaa meitä,
anna meille enkeleitä.
Siivillänsä meitä peitä,
älä meitä koskaan heitä. [/quote] Heitä minne?

[/quote]

"hylkää"

Kuu taivaalla kulkee, ilo lapsen silmät sulkee. Tule Jeesus lapses luo, armos siunaukses suo. Tue pientä, horjuvaa, ohjaa tietä oikeaa. Amen

Näin meillä

[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 21:49"]

Höpö höpö. Ateisimi on jumaluskon puutetta. Yhtä lailla kuin se, ettei usko maahisiin tai keijuihin, joka kuuluu PERINTEISEEN suomalaiseen uskontoon, on vain k.o. uskon puutetta eikä mikään usko itsessään. Vai onko myös islamin tunnustamattomuus uskonto?

[/quote]

Pelkkä jumaluskon puute ei ole ateismia. Silloin on ateisti tai agnostikko sen mukaan "tietääkö" että jumalaa/jumalia ei ole vai ei ota kantaa asiassa suuntaan eikä toiseen todisteiden puutteessa.

Agnostikko ei usko että esimerkiksi islam ei ole totta. Agnostikko tunnustaa itselleen ettei varmuudella tiedä eikä myöskään halua ilman varmaa tietoa uskoa.

[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 21:15"]En ymmärrä, mikä vimma ei-uskovaisilla on aina tunkea mukaan näihin ketjuihin pilkkaamaan ja ivaamaan. Se antaa heistä todella vähä-älyisen ja epäempaattisen kuvan. Olisi kauheaa joutua elämään tuollaisten ihmisten kanssa, noin kylmien ja kovasydämisten.
[/quote]
Mä olen usein miettinyt ihan samaa. Joskus oli keskustelu hautajaisista. Sain hirvittävän haukkuryöpyn kun olen puhunut pienille (alle 5v) lapsille taivaasta. "Että mummi on nyt taivaassa enkelien luona ja hänellä on hyvä siellä" joidenkin mielestä minun olisi pitänyt puhua asioista ihan oikeilla nimillä. Ai kamala sentään. Minä uskon kyllä Jumalaan. Mutta se ei näy arjessamme millään tavalla. Mieheni ei usko. Lapsille kuitenkin olen puhunut taivaan isästä/enkeleistä/taivaasta jne. Ja, että ristiäisissä ym kirkollisissa juhlissa joissa rukoillaan, kädet ristitään. Silloin keskustellaan taivaanisän kanssa. Kyllä pienelle lapselle on parempi puhua taivaasta esim kuoleman kohdatessa kuin, että kerrottaisiin "siellä se maan alla on matojen syötävänä" Kyllä se lapsi sitten vähän vanhempana osaa ihan itse päättää mihin uskoo ja mihin ei.

Ei ole.

Lapsena mummolassa mummo rukoili tän levolle laske luojani jutun ja me siskon kanssa pelättiin että yön aikana saattaa kuolla, eikä uskallettu nukkua.

Ei ole. Emme ole uskovaisia joten ei kuuluta mihinkään uskontoon. Ei olla koskaan kuuluttu. Lapsi saa päättää siitä itse kun on ikää ymmärtää uskomiset.

Mä on oikeesti järkyttynyt luettuani tätä ketjua. Meidän perhe ei ikinä ole ollut mitenkään uskonnollinen; ollaan käyty kirkossa ainoastaan konfirmaatioissa ja häissä sekä tietysti päiväkodin ja koulun kirkkojutuissa, mutta silti meille luettiin aina illalla iltarukoukset. Varsinkin iskän muistan ihan aina lukeneen mun kanssa illalla rukouksen, ja meidän isästä sitä ei välttämättä monikaan uskoisi. Meidän rukous oli aina Levolle lasken luojani, armias ole suojani, jos sijoiltain en nousisi, taivaaseen ota tykösi ja sen jälkeen kiitos tästä päivästä ja suojele isää, äitiä, oma ja sisarusteni nimet ym. Lisäksi mulla oli aina sängyn vieressä seinällä taulu, jossa oli pidempi rukous ja välillä pyysin, että se luetaan. Mulle iltarukous oli todella tärkeä asia! Vanhempien eron jälkeenkin olin mä kumman vaan luona, niin iltarukouksessa luettiin myös toisen vanhempani nimi. Niin kauan kuin jaksan edes muistaa, olen lähes joka ilta lukenut edelleen itsekseni saman rukouksen. Sen jälkeen puhun ajatuksissani taivaan isälle, kiitän päivästä, puran ajatuksiani, pelkojani, toiveitani ym. Ja monta kertaa se on ollut asia mikä saa mut jaksamaan taas. Myös jos mua ahdistaa ja tunnen, että kohta iskee jo oikeesti paniikki, niin rukoileminen auttaa mua rauhoittumaan.
-N21
Ps. Ja ihan varmasti jos mä tuun saamaan lapsia, tulen myös heille iltarukouksen iltaisin lukemaan.

[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 21:49"]

[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 21:46"]

[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 21:42"] [quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 21:41"] Lisäksi, ateismiin ei voi uskoa. Voit uskoa jumaliin, jolloin olet teisti, tai sitten et usko jumaliin ja olet ateisti. Ateismi kuvaa nimenomaan suhdettasi jumaluskoon. [/quote] Ateisti uskoo ettei jumalia ole. Jumalan olemassaolottomuutta ei ole tieteellisesti todistettu. Ateismi on siis uskomus, ei tieto. [/quote] Huoh. Ei kaiken paskan/olemattomuuden todistamiseen kannata sen enempää aikaa ja vaivaa käyttää. Ihan sama kun Lentävä Spagettihirviö. Eihän sitäkään vakavasti oteta vaikka ihan yhtä järkevä se on kuin jumala/jeesus/pyhä kummitus.

[/quote]

Niin, ateisti koettaa nostaa itsensä korkeammalle pallille kuin uskovainen toteamalla että minä tiedän mutta minun ei tarvitse sitä todistaa.

[/quote]
Se todistustaakka on vain ja ainostaan SINULLA hihhuliini!!!!!!!!

Todistas nyt että terve järki ja tiede eivät enää päde.... lol

On erittäin tekopyhää kieltää lapselta usko. Tiedekeskeisessä yhteikunnassa, kuten Suomi, ihminen itse on kaiken keskipiste, kaiken Herra, hän itse, ihminen itsessään joka on ilman omaa voimaansa syntynyt, määrittelee itse oman elämänsä tarkoituksen ja maailman synnyn. Mutta usko antaa tilaa suuremmalle tarkoitukselle, ja voimalle joka ylittää ihmisen ymmärryksen. Se antaa suuren ja kauniin toivon. ELÄMÄN TOIVON........................... En kykene kyllin korostamaan sitä. Sen kauneus ylittää kaiken ymmärrykseni.

[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 21:54"]

Kuu taivaalla kulkee, ilo lapsen silmät sulkee. Tule Jeesus lapses luo, armos siunaukses suo. Tue pientä, horjuvaa, ohjaa tietä oikeaa. Amen

Näin meillä

[/quote]

Tää on kaunis. :) 

[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 22:00"]Mä on oikeesti järkyttynyt luettuani tätä ketjua. Meidän perhe ei ikinä ole ollut mitenkään uskonnollinen; ollaan käyty kirkossa ainoastaan konfirmaatioissa ja häissä sekä tietysti päiväkodin ja koulun kirkkojutuissa, mutta silti meille luettiin aina illalla iltarukoukset. Varsinkin iskän muistan ihan aina lukeneen mun kanssa illalla rukouksen, ja meidän isästä sitä ei välttämättä monikaan uskoisi. Meidän rukous oli aina Levolle lasken luojani, armias ole suojani, jos sijoiltain en nousisi, taivaaseen ota tykösi ja sen jälkeen kiitos tästä päivästä ja suojele isää, äitiä, oma ja sisarusteni nimet ym. Lisäksi mulla oli aina sängyn vieressä seinällä taulu, jossa oli pidempi rukous ja välillä pyysin, että se luetaan. Mulle iltarukous oli todella tärkeä asia! Vanhempien eron jälkeenkin olin mä kumman vaan luona, niin iltarukouksessa luettiin myös toisen vanhempani nimi. Niin kauan kuin jaksan edes muistaa, olen lähes joka ilta lukenut edelleen itsekseni saman rukouksen. Sen jälkeen puhun ajatuksissani taivaan isälle, kiitän päivästä, puran ajatuksiani, pelkojani, toiveitani ym. Ja monta kertaa se on ollut asia mikä saa mut jaksamaan taas. Myös jos mua ahdistaa ja tunnen, että kohta iskee jo oikeesti paniikki, niin rukoileminen auttaa mua rauhoittumaan.
-N21
Ps. Ja ihan varmasti jos mä tuun saamaan lapsia, tulen myös heille iltarukouksen iltaisin lukemaan.
[/quote]

Ja tietenkin iltarukouksen jälkeen sanottiin - ja edelleenkin sanon - Aamen :)