Miten muut erityisherkät pärjäätte sota-ahdistuksen kanssa?

Itselläni ainoa keino on yrittää saada jotain muuta ajateltavaa. Jos uppoutuu sotauutisiin, se on sitten menoa...

Vierailija kirjoitti:

Juu tuttu tunne tuo kontrollifriikkeys uutistenluvun suhteen. Tuntuu, että on pakko pysyä kärryillä, eli seuraan käänteitä, vaikkei se mitään asioita muutakaan paremmaksi. On olo, ettei uutisilta silmien sulkeminen ole kuin valheellista itsepetosta enkä voi olla ajattelematta mitä kaikkea tapahtuu kun en seuraa uutisia enkä näin ollen voi ns. varautua siihen. Raskasta henkisesti, teki niin tai näin.

Itse valitsin elää itsepetoksessa. En lue uutisia ja kuvittelen että kaikki on hyvin. Ennen tätä luin sodasta, ydinaseista ja ydintalvesta niin paljon että paniikkikohtaus oli jatkuvasti päällä. Kotivaran olen kerännyt ja tehnyt suunnitelman paeta Suomesta heti jos vähänkään siltä näyttää, vaikka molempien tekeminen ahdisti helvetisti.

Uutisten missaaminen ei haittaa. Jos tulee jotain oleellista, esim. että sota on syttymässä, saan varmasti tiedon siitä muuta kautta.

Koittakaa saada se päänne kuntoon kun on rauhallinen aika niin kestätte vaikeudetkin kuten pitää.

Ärsyttää näiden erityisherkkien volina kuinka on niin vaikeaa ja raskasta. Vaikeaa se on muillakin, mutta on pakko jaksaa. Te sen sijaan livistätte kaikeasta vaikeasta.

Vierailija kirjoitti:

Koittakaa saada se päänne kuntoon kun on rauhallinen aika niin kestätte vaikeudetkin kuten pitää.

Ärsyttää näiden erityisherkkien volina kuinka on niin vaikeaa ja raskasta. Vaikeaa se on muillakin, mutta on pakko jaksaa. Te sen sijaan livistätte kaikeasta vaikeasta.

Mistä olet saanut mielikuvan, että ihminen "livistää kaikesta vaikeasta" jos ahdistaa? 😅

Kovanaamojen ei tartte tulla tähän ketjuun pilkkaamaan, jos muita ahdistaa. Kyllä me muut voidaan keskenämme jakaa tuntemuksia.

Ahdistavaa ja huolestuttavaa on. Tällä viikolla uutisointi ja analyysit on ollu lukumääräisesti vähemmän esillä mediassa. Jotenkin pelkoa lisäävää, kun asiantuntijat ei auta meitä tiedoillaan. Toivon puolustusvoimien ja upin hlöstön haastatteluja.

Huomenna niinistö ykkösaamussa.

Olisi kauheeta olla ja elellä vaan silmät ummessa ja aatella vaan kaikes rauhas, et kai mä sit kuulen jos jotain hirveetä tapahtuu ja pitää evakuoitua.

67-v. yksin elävä nainen: Olen ostanut varastoon kuivamuonaa n. 150 eurolla. Olen jemmannut 800 eu käteistä. Olen siitä onnekas että asun lähellä Ruotsin rajaa ja minulla on auto. Ja koska asun länsi-Suomessa, en ole ensimmäisenä vaaravyöhykkeellä. On aikaa poistumiseen

Nämä seikat auttavat minua kestämään erityisherkkyydestä huolimatta.

En usko, että erityisherkkyys on piirre, joka tekisi ahdistavista uutisista vaikeampia kestää kuin muillekaan. Olen aistiyliherkkä ja vaativia asioita ovat epämiellyttävät tuntemukset ja äänet. Sotauutisia kestän yhtä hyvin/huonosti kuin muutkin ihmiset.

Ahdistaa se mahdollisen hakemuksen jätön ja jäseneksi liittymisen välinen aika ja kaikenlaiset uhat ja erityisoperaatiot sen aikana. Hermostuttaa niin hirveesti.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastauksista! Itse olen erityisherkkä ja alan olla tosi stressaantunut ja ahdistunut tästä sodasta ja sen mahdollisesta uhkasta Suomelle. Ihan vaikea hengittää välillä, paniikinomainen olo ja koko kroppa jännityksessä. Ei ole vuosiin ollut tällaista ahdistusta. Toki en ole hysteerinen tai mitenkään ”sekoamassa” ja välillä on parempia hetkiä (esim. kun ei ole yksin tai on ihmisten ilmoilla ja juttelee muiden ihmisten kanssa) Mutta sitten taas, kun on kotona ja varsinkin yksin ja lukee noita uutisia niin alkaa ahdistus nousemaan. Välillä olen joutunut ottamaan rauhoittavan lääkkeen. Mielessäni teen koko ajan myös pakosuunnitelmaa, että minne lähtisin ym. mutta sekin tuo stressiä. Tällaista pelottavaa tilannetta ei ole vielä ollut.

-Ap

Sinä et ole erityisherkkä, vaan heikkohermoinen. Ilmoittaudu vaikka verkkokurssille ja keskity tehtäviin.

Olen erityisherkkä, ja muistan, että herättyäni sinä aamuna, kun Venäjän hyökkäys oli konkreettisesti alkanut, olin aivan käsittämättömän ahdistunut. En siis ollut vielä lukenut lainkaan sen päivän uutisia, mutta aavistin jotain. Olen tavallisestikin melko masentunut usein heti herättyäni, mutta tuo oli jotenkin erilaista, läpitunkevaa toivottomuutta ja voimattomuutta.

Jonkin aikaa tuosta meni täysin sumussa, ja epätodellisen olon vallitessa uutisia pakonomaisesti selatessa, mutta nyttemmin olen asennoitunut, että mitäpä näille asioille mahdan. Yritetään nauttia nykyhetkestä ja olla liiaksi rasittamatta mieltä tapahtumilla, joihin ei voi mitenkään vaikuttaa. Vähensin radikaalisti sotajuttujen lukemista, ja yritän keskittyä normaaleihin arjen askareisiin ja läheisten kanssa olemiseen, etenkin pienen lapseni.

Uskon, että kyllä tämä tästä. Maailmassa on enemmän hyviä ihmisiä kuin pahoja. Valo voittaa pimeyden.

Aika yleinen sairaus tuo erityisherkkyys.

Ei erityis - tai muuten vaan herkkien tarvitse kokoajan pohtia kaikkia maailman syntejä ja pahuuksia.

Hankin oman elämän, yritän keskittyä positiivisiin asioihin. Joskus jopa keksimällä keksin positiivisia juttuja. Eihän elämästä mitään tule jos kaadan kaiken omaan niskaan, eteenkään kun en voi jollekin ikävälle asialle mitään.

Vierailija kirjoitti:

Aika yleinen sairaus tuo erityisherkkyys.

Ja jokainen voi tarpeen tullen tekeytyä sellaiseksi ja oikeuttaa sillä merkillisen käytöksen tai ns normaalista poikkeavan toimintamallin.

Ja onhan se ihan jees jos ilmoittautuu erityisherkäksi esim työpaikalla niin kukkahattutätit (ja joskus sedätkin) kohtelee heti sua silkkihansikkain, sun ei tarvii tehdä ehkä ihan niin paljon töitä ja niin pitkää päivää kuin muiden.

Pikkusen ku alaleuka väpättää ni saikkua pukkaa heti viikon ku pitää huilata ku ei vaan jaksa.

Sama liksa juoksee kun muilla ns norminuppisilla nut töitä ja vastuuta huomattavasti vähemmän.

Pitäsköhän munki kokeilla.

Itse ihan ok, mut katselin tässä televisiota ja vähän väliä mainoksissa on näitä keräyksiä joissa ankealla äänellä kerrotaan miten kamalassa vaarassa lapset on milloin minkin asian takia. Itsellä ei ole enää pieniä lapsia, mutta harmittelen niitä pikkuisia joiden korviin nämä mainokset ulottuu. Lapsi ei välttämättä seuraa telkkaria, mut jos se on auki niin tarinat ja kuvat lapsi huomioi jollakin tasolla. Joutaisi lopettaa tuollaiset, turhaa stressiä lapsille.