Lue keskustelun säännöt.
Miten muut erityisherkät pärjäätte sota-ahdistuksen kanssa?
Kommentit (55)
Vierailija kirjoitti:
Kai tää nyt ahdistaa ihan jokaista, ei ole mikään erityisherkkien erityisoikeus ahdistua.
Sitä olen ihmetellyt, että jos kaikki pakenee, niin kuka tappelee vastaan? Vai annetaanko maa vaan hyökkääjälle ja mennäön paskat housuissa pakoon?
Vain hulluja ahdistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kai tää nyt ahdistaa ihan jokaista, ei ole mikään erityisherkkien erityisoikeus ahdistua.
Sitä olen ihmetellyt, että jos kaikki pakenee, niin kuka tappelee vastaan? Vai annetaanko maa vaan hyökkääjälle ja mennäön paskat housuissa pakoon?
Tää.
Eletään päivä kerrallaan ja yritetään vaan elää hetkessä. Ihan yhtä lailla uutiset ahdistaa mutta arkea täytyy silti elää.
Oikeastaan aika hyvä oppi nyt monelle vaan elää eikä vatvoa joutavia. Liikaa jo saatu tottua siihen että on aikaa ja energiaa käyttää ahdistukseen asioista joihin ei voi edes itse vaikuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Kai tää nyt ahdistaa ihan jokaista, ei ole mikään erityisherkkien erityisoikeus ahdistua.
Sitä olen ihmetellyt, että jos kaikki pakenee, niin kuka tappelee vastaan? Vai annetaanko maa vaan hyökkääjälle ja mennäön paskat housuissa pakoon?
Kukaan ei ole sanonut, että olisi kyse jostain tiettyjen henkilöiden erityisoikeudesta ja muita ei ahdistaisi! Tässä ap kysyi nimenomaan erityisherkkien pärjäämisestä tässä tilanteessa, mutta ei vähätellyt muiden ahdistusta. Voit itse aloittaa oman keskustelun siitä, miten tavikset pärjäävät ahdistuksen kanssa 😊
Rukoilemalla. Olemalla yhteydessä Jeesukseen. Muuten olisin ihan pohjalla.
T. uskovainen kristitty
Koen olevani erityisherkkä, koska luen tilanteita, stressaannun helposti sosiaalisissa tilanteissa ym.
Sen sijaan tästä tilanteesta olen selvinnyt hyvin. Pientä pelkoa, mutta uskon olevani vahvimpia lähipiirissäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rukoilemalla. Olemalla yhteydessä Jeesukseen. Muuten olisin ihan pohjalla.
T. uskovainen kristitty
Lisäisin vielä että tarkoitin että olisin psyykkisesti pohjalla. Olen myös erityisherkkä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai tää nyt ahdistaa ihan jokaista, ei ole mikään erityisherkkien erityisoikeus ahdistua.
Sitä olen ihmetellyt, että jos kaikki pakenee, niin kuka tappelee vastaan? Vai annetaanko maa vaan hyökkääjälle ja mennäön paskat housuissa pakoon?
Tää.
Eletään päivä kerrallaan ja yritetään vaan elää hetkessä. Ihan yhtä lailla uutiset ahdistaa mutta arkea täytyy silti elää.
Oikeastaan aika hyvä oppi nyt monelle vaan elää eikä vatvoa joutavia. Liikaa jo saatu tottua siihen että on aikaa ja energiaa käyttää ahdistukseen asioista joihin ei voi edes itse vaikuttaa.
Vatvoa joutavia? Ja meinaatko, että ihminen huvikseen kiusaa ja näännyttää itseään lietsomalla ahdistuksia? Sen verran kuluttavaa hommaa ahdistus on henkisesti, niin voin kertoa, että harvassa on ihminen, joka huvikseen viihdyttää itseään miettimällä mistä voisi ahdistua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huonosti.
Toivottomuus kun omakin kriisi päällänsä.
Olen erityisherkkä. Ensimmäisinä päivinä ukrainan sodan alkaessa hikoilin aamusta iltaan ja kelailin uutisia.
Kun takana oli kaksi unetonta yötä, päätin lähteä ulos ja liikkumaan, vaikka sitten sota mielessä. Vähitellen ajatukset palasi takaisin normaaleihin ja lopetin uutisten kelailun.
Halusin kuitenkin tehdä jotain, millä olisi merkitystä jos tilanne joskus meille tulee. Ilmoittauduin maanpuolustuskoulutukseen, joka on suunnattu naisille.
Nyt oloni ei ole leijuva, vaan tiedän mitä teen jos sota suomeen tulee.
Täytyy vaan koittaa ajatella niin, että kohtalo määrittää meidän elämää.
Voidaan pelätä kaikkea tai hyväksyä se, että me ei voida vaikuttaa siihen mitä meidän elämään on kirjoitettu ennalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos vertaistukiketjusta.
Otan sotauutiset huomattavasti raskaammin kuin muut läheiseni tai työkaverini. Koen tämän järkyttävän jo ennestään heiveröistä perusturvallisuuden tunnetta. (Ennen tätä oli koronakriisi ja töissä 1,5v kestäneet lomautukset, sitä ennen burnout, sitä ennen ero pitkästä parisuhteesta, ja tätä ennen vanhemman hylkääminen..)
Teen varautumissuunnitelmia, säästän hätävaraa tilille ja osittain käteisenä. Olen lopettanut normaalikulutuksen, unohtanut matkusteluhaaveet. En aio hankkia lapsia enkä omistusasuntoa. Nään tulevaisuuden pelottavana, vaikka päällisin puolin minulla on kaikki hyvin eikä syytä pelätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
AHDISTUSHULLU TAAS VAUHDISSA
Älä tuomitse muita. Kaikki olemme vain ihmisiä.
Kaikkea hyvää sinulle!
Vierailija kirjoitti:
Olen erityisherkkä. Ensimmäisinä päivinä ukrainan sodan alkaessa hikoilin aamusta iltaan ja kelailin uutisia.
Kun takana oli kaksi unetonta yötä, päätin lähteä ulos ja liikkumaan, vaikka sitten sota mielessä. Vähitellen ajatukset palasi takaisin normaaleihin ja lopetin uutisten kelailun.
Halusin kuitenkin tehdä jotain, millä olisi merkitystä jos tilanne joskus meille tulee. Ilmoittauduin maanpuolustuskoulutukseen, joka on suunnattu naisille.
Nyt oloni ei ole leijuva, vaan tiedän mitä teen jos sota suomeen tulee.
Täytyy vaan koittaa ajatella niin, että kohtalo määrittää meidän elämää.
Voidaan pelätä kaikkea tai hyväksyä se, että me ei voida vaikuttaa siihen mitä meidän elämään on kirjoitettu ennalta.
Upeaa! Todella hienosti tehty ja ihailen päätöstäsi. Itse en pysty tuollaiseen rohkeuteen. Kaikkea hyvää elämääsi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vertaistukiketjusta.
Otan sotauutiset huomattavasti raskaammin kuin muut läheiseni tai työkaverini. Koen tämän järkyttävän jo ennestään heiveröistä perusturvallisuuden tunnetta. (Ennen tätä oli koronakriisi ja töissä 1,5v kestäneet lomautukset, sitä ennen burnout, sitä ennen ero pitkästä parisuhteesta, ja tätä ennen vanhemman hylkääminen..)
Teen varautumissuunnitelmia, säästän hätävaraa tilille ja osittain käteisenä. Olen lopettanut normaalikulutuksen, unohtanut matkusteluhaaveet. En aio hankkia lapsia enkä omistusasuntoa. Nään tulevaisuuden pelottavana, vaikka päällisin puolin minulla on kaikki hyvin eikä syytä pelätä.
Kiitos sinulle! Olen ketjun aloittaja. Minullakin on ollut jatkuvia ”mullistuksia” omassakin elämässäni + koronatilanne niin olen valmiiksi jo burn-out. Nyt, kun piti juuri alkaa toipumaan kaikesta siitä niin alkoikin tämä sodan uhka, joka on vielä sata kertaa pelottavampi, kuin mikään muu on ollut. Minäkin pelkään ja olen paljon huolestuneempi, kuin muut lähelläni. Minulla on paljon herkemmät vaistot (erityisherkkänä) ja en halua levittää hysteriaa, mutta olen yrittänyt ”varoittaa” joitain lähellä olevia, jotka eivät näytä ymmärtävän, että tilanne on vakava ja ainakin kannattaa varautua jollain lailla. Itsellänikin muutenkin heikko turvallisuuden tunne ja tämä romutti sen kokonaan. Minulle varmasti naureskellaan lähipiirissä, mutta olen lähinnä kauhuissani ja koen sisäisesti tämän asian ihan mustana synkkyydestä. Jotenkin vain täytyy pitää pää kasassa päivästä toiseen..
-Ap
Jatkan elämääni kuten ennenkin. Keskustelen avoimesti luotettavien ihmisten kanssa, olen murehtinut jo ihan tarpeeksi lapsena eikä siitä ollut mitään hyötyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vertaistukiketjusta.
Otan sotauutiset huomattavasti raskaammin kuin muut läheiseni tai työkaverini. Koen tämän järkyttävän jo ennestään heiveröistä perusturvallisuuden tunnetta. (Ennen tätä oli koronakriisi ja töissä 1,5v kestäneet lomautukset, sitä ennen burnout, sitä ennen ero pitkästä parisuhteesta, ja tätä ennen vanhemman hylkääminen..)
Teen varautumissuunnitelmia, säästän hätävaraa tilille ja osittain käteisenä. Olen lopettanut normaalikulutuksen, unohtanut matkusteluhaaveet. En aio hankkia lapsia enkä omistusasuntoa. Nään tulevaisuuden pelottavana, vaikka päällisin puolin minulla on kaikki hyvin eikä syytä pelätä.Kiitos sinulle! Olen ketjun aloittaja. Minullakin on ollut jatkuvia ”mullistuksia” omassakin elämässäni + koronatilanne niin olen valmiiksi jo burn-out. Nyt, kun piti juuri alkaa toipumaan kaikesta siitä niin alkoikin tämä sodan uhka, joka on vielä sata kertaa pelottavampi, kuin mikään muu on ollut. Minäkin pelkään ja olen paljon huolestuneempi, kuin muut lähelläni. Minulla on paljon herkemmät vaistot (erityisherkkänä) ja en halua levittää hysteriaa, mutta olen yrittänyt ”varoittaa” joitain lähellä olevia, jotka eivät näytä ymmärtävän, että tilanne on vakava ja ainakin kannattaa varautua jollain lailla. Itsellänikin muutenkin heikko turvallisuuden tunne ja tämä romutti sen kokonaan. Minulle varmasti naureskellaan lähipiirissä, mutta olen lähinnä kauhuissani ja koen sisäisesti tämän asian ihan mustana synkkyydestä. Jotenkin vain täytyy pitää pää kasassa päivästä toiseen..
-Ap
Oletko käynyt koskaan psykoterapiassa?
Eri
Olen erityisherkkä erityisherkkyydelle. Olen yliherkistynyt kuulemaan turhaa kitinää ja itsensä korostamista.
Ukrainan sodassa ei ole kyse teistä!
Ennemmin sota uutisia lukee,kuin te-toimiston!
Vierailija kirjoitti:
Olen erityisherkkä erityisherkkyydelle. Olen yliherkistynyt kuulemaan turhaa kitinää ja itsensä korostamista.
Ukrainan sodassa ei ole kyse teistä!
Sekö on siis hyvän ihmisen mitta, että ei tunnu missään? Mitä itsensä korostamista on siinä että pelottaa? Ja että muiden kärsimys vaivaa mieltä?
Tilanne ei ole minulle uusi. Enemmän ahdistaa joku kiusaaja. Putin on satoja kilometrien päässä rajan takana.