Ankeissa lähiöissä asuvat, vilpittömästi kysyn miten kestätte?

Maalla ja kaupungissa asumisen vertailu on melko vaikeaa, sillä samassakin kunnassa tai kaupungissa on täysin toisistaan poikkeavia paikkoja asua. Jo yksittäisen asuinalueen sisällä voi olla isoja eroja asumisviihtyvyyden kannalta tärkeissä asioissa riippuen siitä, missä kohtaa asuu. Ja kaiken kukkuraksi ihmiset arvostavat erilaisia asioita. :)

Itselläni on kokemusta asumisesta pienessä kunnassa "kylän pinnassa", Helsinkiläisestä 70-luvun betonilähiöstä, parin muun ison kaupungin keskustoista ja vähän syrjemmistäkin paikoista. Sitten on kokemusta viime vuosina pienehkön kaupungin liepeiltä (matkaa keskustaan vähän yli 2 km) ja nyt ihan kaupungin keskustasta. Olen kaikissa paikoissa viihtynyt ihan ok, mutta kuitenkin sanoisin, että maalle ja pieneen kuntaan en lähtisi enää koskaan. En jaksaisi sitä, että kaikki tuntevat toisensa. Kävelyreittejä saa hakemalla hakea ja maalla on kovin vähän katseltavaa. Tässä kaupungin keskustassa nautin sen eläväisyydestä, valoista, lähellä olevista kaupoista, lasten harrastusmahdollisuuksista jne. Arki on niin helppoa, kun kaikki on lähellä.

En asu ankeassa lähiössä, mutta isossa kaupungissa pienessä lähiössä(?) kuitenkin pienkerrostalossa. Meillä on ihana piha taloyhtiöllä, alue on idyllinen, kaikki mahdolliset palvelut 800m säteellä, koulut 700m päässä, päiväkoti 50m päässä, harrastusmahdollisuudet ym alle kilsan päässä. On kaunis luonnonsuojelualue joka alkaa takapihalta jne. Lapsilla on kaverit tässä ympäristössä. Keskustaan on 4km. Elämä on helppoa ja edullista kun pärjää max yhdellä autolla, välttämättä ei autoa edes tarvitsisi hyvien julkisten yhteyksien takia.

Miksi ihmeessä muuttaisin peltojen keskelle kauas kaikesta?!

Minusta omakotilähiöt jossain keskellä peltoa ovat ankeita. Maalla olisi ankeaa asua, just talvet, siellä olet pimeässä vankina, harrastukset ovat tv:n katselu. Minä haluan harrastaa enemmän, käydä lenkillä, pyöräillä, käydä liikuntatunneilla, kirjastossa helposti.

Kerrostalossa on mukavaa asua. En muuttaisi omakotitaloon.

Nyt asun pienessä maalaiskaupungissa ja kyllä tämä on hemmetin ankea paikka. Koko keskusta just betonimöhkälettä. Olen vaihtelunhaluinen, kaipaan erilaisia maisemia, ihailla taloja, puistoja, merta. No on täällä ihana järvimaisema mutta siihenkin kyllästyy kun mitään muuta vaihtelua ei ole. Täällä on aavistus sellaista yhteisön tuntua, mikä olisi iso etu isoon kaupunkiin nähden,  mutta voimakkaampi on vielä kateus ja kyttäysmentaliteetit. Siksin viihdyn isommassa kaupungissa paremmin.

Mieluiten asuisin pääkaupunkiseudulla merenrannan tuntumassa kerrostalossa. Asuinkin monta vuotta ja kyllä oli ihanaa! Pääsispä vielä takaisin.

Mulla on kyllä kieltämättä ikävä meijän entistä taloa yhen kylän läheisyydessä haja-asutusalueella. Isompi tie on siellä ehkä noin 500 metrin päässä mutta kuitenkin se omakotitalo ei näy isolle tielle ja se on pellon vieressä. Metsä näkyy pellon toisella puolella. Siellä sai käyä ihan rauhassa koiran kanssa lenkillä ja talvisin hiihtämässä. Ei kaupungissa ole tuollaisia mahollisuuksia.

T: 21-vuotias nuori mies

Itse olen yhdistänyt molempien asumismuotojen hyvät puolet. Mökki on maaseudun rauhassa, koti Kivenlahdessa(Niinistö asui samassa talossa). Mökillä on ihana olla kesällä, mutta kun syksy saapuu, se pimeys käy kyllä sielun päälle. Iltalenkillä pitää käydä taskulampun kanssa ja jos siellä asuisi, pitäisi kauppapalvelut hakea parinkymmenen kilometrin päästä ja lapset olisivat koulukuljetusten ja vanhempien kuskaamisen varassa.

Kivenlahdesta pääsen töihin Laurinlahteen rantaraittia pitkin, mies menee bussilla Matinkylään. Lapset menivät kotona asuessaan harrastuksiin ihan omatoimisesti ja arki sujuikin jouhevasti. Autoa tarvitsemme vain mökkimatkoihin.

[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 10:11"]

Ankeimmat lähiöt helsingissä on ehdottomasti jakomäki ja kontula! Molemmat täynnä semmoistakin ihmiskunnan pohjasakkaa että oksat pois! Ei kannata muuttaa ellet halua naapuriksi whitetrash elämäm_koulu kansaa.

[/quote]

En ole asunut Jakomäessä tai Kontulassa, mutta molemmat ovat osittain tuttuja, toinen työn merkeistä, toinen ystäväni entisenä asuinpaikkana. En kyllä allekirjoita niiden ankeutta! Molemmissa tietenkin asuu ongelmaporukkaa, joo, mutta eivät kaikki asukkaat ole mitenkään ongelmaisia (Kontulassa asuu paljon opiskelijoita, Jakomäessä on omakotitalojakin, ja totta kai kerrostaloissakin asuu ihan kunnollisia ihmisiä), eikä ympäristö ole todellakaan ankea! Jakomäki on vanha lähiö, siellä on paljon vihreää. Kontulan "keskusta", eli metroaseman seutu ja ostari on kyllä ankea (mutta yllätys yllätys, niin on moni maalaistaajamakin), mutta kun lähtee Kivikkoon päin, on puuta ja puistoa (mun mielikuvat eivät ole kauhean yksityiskohtaiset, siitä alkaa olla kymmenisen vuotta, kun ystäväni Kivikossa asui ja yli kymmenen vuotta, kun työskentelin Jakomäessä).

Ne, jotka pitävät lähiöitä ankeina, eivät osaa pitää silmiään auki. Joku kuvaili jopa Viikkiä ankeaksi! Viikki, entinen asuinpaikkani, on kyllä kaikkea muuta kuin ankea! Kaipaan välillä täältä maalta Viikkiin, siellä on ihania puistoja ja lapsille leikkiseuraa (en silti haluaisi kaupunkiin takaisin, mutta on sielläkin hyvät puolensa!). Jos menee Viroon, monet pitävät neukkuaikaisia nr. hrustshovkia hirveän ankeina kerrostaloina ja niiden täyttämiä lähiöitä rumina. Mutta jos menee vaikka Tarton Annelinnaan, joka on näitä kyseisiä taloja täynnä, niin sehän on aivan ihana ja kotoisa paikka, pihat vihreitä ja täynnä asukkaiden omia istutuksia.

Terv. ensimmäinen kommentoija, eli nro 2

En enää asu ankeassa lähiössä, mutta asuin joskus ennen. Kotini oli kaunis sisältä, olin kamalan vastarakastunut mieheeni (oli viikonloppuja jolloin emme nousseet sängystä ylös), opiskelin mielenkiintoista alaa ja minulla oli ihanat ystävät. Ei siinä ehtinyt betonilähiötä miettiä. Sitä paitsi meri oli lähellä. 

[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 09:14"]

Työpaikka on parin minuutin matkan päässä,samoin hyvät kaupat ja bussipysäkki...en osta autoa koska täällä todella hyvä ja toimiva joukkoliikenna. Lapsella 5 minuutin matka kouluun,ei tienylitystä:)

[/quote]

Asutaan omakotitalossa maalla ja ihan samat asiat löytyy täältäkin ;)

[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 11:30"][quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 10:11"]

Ankeimmat lähiöt helsingissä on ehdottomasti jakomäki ja kontula! Molemmat täynnä semmoistakin ihmiskunnan pohjasakkaa että oksat pois! Ei kannata muuttaa ellet halua naapuriksi whitetrash elämäm_koulu kansaa.

[/quote]

En ole asunut Jakomäessä tai Kontulassa, mutta molemmat ovat osittain tuttuja, toinen työn merkeistä, toinen ystäväni entisenä asuinpaikkana. En kyllä allekirjoita niiden ankeutta! Molemmissa tietenkin asuu ongelmaporukkaa, joo, mutta eivät kaikki asukkaat ole mitenkään ongelmaisia (Kontulassa asuu paljon opiskelijoita, Jakomäessä on omakotitalojakin, ja totta kai kerrostaloissakin asuu ihan kunnollisia ihmisiä), eikä ympäristö ole todellakaan ankea! Jakomäki on vanha lähiö, siellä on paljon vihreää. Kontulan "keskusta", eli metroaseman seutu ja ostari on kyllä ankea (mutta yllätys yllätys, niin on moni maalaistaajamakin), mutta kun lähtee Kivikkoon päin, on puuta ja puistoa (mun mielikuvat eivät ole kauhean yksityiskohtaiset, siitä alkaa olla kymmenisen vuotta, kun ystäväni Kivikossa asui ja yli kymmenen vuotta, kun työskentelin Jakomäessä).

Ne, jotka pitävät lähiöitä ankeina, eivät osaa pitää silmiään auki. Joku kuvaili jopa Viikkiä ankeaksi! Viikki, entinen asuinpaikkani, on kyllä kaikkea muuta kuin ankea! Kaipaan välillä täältä maalta Viikkiin, siellä on ihania puistoja ja lapsille leikkiseuraa (en silti haluaisi kaupunkiin takaisin, mutta on sielläkin hyvät puolensa!). Jos menee Viroon, monet pitävät neukkuaikaisia nr. hrustshovkia hirveän ankeina kerrostaloina ja niiden täyttämiä lähiöitä rumina. Mutta jos menee vaikka Tarton Annelinnaan, joka on näitä kyseisiä taloja täynnä, niin sehän on aivan ihana ja kotoisa paikka, pihat vihreitä ja täynnä asukkaiden omia istutuksia.

Terv. ensimmäinen kommentoija, eli nro 2
[/quote]

No Viikissä talot ovat vieri vieressä ja asfalttia riittää ja asfaltoitu jalkakäytävä taas siinä vieressä.
Katselin kerran kun lapset leikki koirankakoissa Viikissä!

Asun Herttoniemessä kuvailemassasi jättibetonitalossa. Meri kahden minuutin päässä, samaten metsää. Uimarannalle pääsee vartissa. Löytyy 24 h Alepa, supermarket, S-market, K-market, Midlands ja Tokmanni kaikki K-markettia lukuunottamatta alle kisan päässä.

Opiskelen täällä ja ei ole ajokorttia ja en muutenkaan nää maaseudussa mitään kovin viehättävää täällä Suomessa. Helsingissä olen syntynyt ja en haluaisi edes Turussa asua. Pienen talon jostain Irlannin pöndeltä voisin joskus halusta. Niin ja mies vasta muutti Saksasta Suomeen ja hieman epäilen, että töitä saisi mistään periferiasta.

Me myimme vasta uuden omakotitalon maalla ja muutimme kaupunkiin kerrostaloon. Olihan siellä kaunista juu, mutta kun ei ollut mitään tekemistä (paitsi pakolliset pihatyöt). Alkoi vaan tuntua että niille seinillekkö siinä nyt sitten eletään, kun illat katsotaan telkkaria ja ystävät asuu kaukana eikä kukaan koskaan käy edes kylässä.