Ankeissa lähiöissä asuvat, vilpittömästi kysyn miten kestätte?

Työmatka 3 kilsaa, kauppaan 150 metriä, kirjastoon samoin. Isoon kauppakeskukseen 3 kilsaa. Talon nurkalta lähtee ulkoilureitit, aurataan talvella heti aamusta -- toisin kuin maaseudulla. Kyllä täällä lähiössäkin on kaunista; on kasveja ja luontoa.

Ap:n kysymys osoittaa, miten juntteja maalaiset on.

Asuin 10 vuotta espoolaisessa kerrostalolähiössä enkä muuten olisi muuttanut, mutta kun työt vaihtuivat maalle, niin oli pakko. Meillä oli ikkunat kolmeen suuntaan ja vaikka kahdessa suunnassa oli lisää kerrostaloja, niin talojen välissä oli isoja puita, kukkapenkkejä ja pensaita, luonnonkukkia rinteessä ja isot leikkipaikat lapsille, aikuisille grillipaikkaa ja pihakeinua. Kolmannesta suunnasta alkoi iso puisto jonka laidoilta löytyi mm. uimahalli, jäähalli, koulu, jalkapallokenttä, skeittipuisto, terveyskeskus, lasten leikkikenttä, metsäreitti ja merenranta sekä 800 metrin päässä ostoskeskus. 200m päästä löytyi lähikauppa, kirjasto, neuvola, 50 m päästä päiväkoti ja alle kilometrin päästä upea hiekkaranta. Rantaa myötäili useita lenkkipolkuja, talvisin lähti luistinrata ja hiihtoladut jäälle. Busseja kulki hyvin mutta lähes kaikki harrastusmahdollisuudet löytyivät kilometrin sisältä. Kerrostaloviidakon liepeiltä löytyi rivareita ja omakotitaloja, meren rannasta kalliita ökytalojakin.

Ei niitä 60-luvun betonitaloja voi sanoa kauniiksi eikä se puisto ollut kaupunkien puistojen veroinen mutta kaunista oli, upeita maisemia. Täällä maalla kaipaan hyviä yhteyksiä, naapureiden yhteistoimintaa, laajoja harrastusmahdollisuuksia (vaikka täälläkin niitä on runsaasti), valaistuja lenkkipolkuja ja luontoreittejä ja ennen kaikkea merenrantaa.

Takaisin muutan vanhana.

Alhainen vuokra jonka vuoksi jää paljon rahaa lasten kanssa matkustamiseen ja hauskanpitoon.

Maalla kun haluaa lenkille, on yksi tai kaksi tietä, joita pitkin voi mennä ja pahimmassa tapauksessa ilman valoja ja etenkin ilman kevyenliikenteenväylää.

Ankeus on katsojan silmässä. Samoin kuin häikäisevään kauneuteen, siihenkin tottuu eikä se suuremmin vaikuta päivittäiseen elämään.

Ihminen on sopeutuvainen. Oli ympäristö lähes millainen tahansa, se löytää onnensa tai onnettomuutensa.

Ei ne asunnot välttämättä sisältä ole ankeita. Eihän sitä rumaa taloa joudu itse katselemaan kun on sen sisällä.

[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 09:18"]Työmatka 3 kilsaa, kauppaan 150 metriä, kirjastoon samoin. Isoon kauppakeskukseen 3 kilsaa. Talon nurkalta lähtee ulkoilureitit, aurataan talvella heti aamusta -- toisin kuin maaseudulla. Kyllä täällä lähiössäkin on kaunista; on kasveja ja luontoa.
[/quote]
Tismalleen sama kuin meillä, vaikka keskustassa asutaankin.

Monissa lähiöissä luontoa on aivan eri tavalla kuin maaseudulla. Esim. Vuosaari on merta, rantaa ja metsää. Voittaa peltoa ja hyttysiä -maaseudun 6-0.

[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 09:20"]

Ankeus on katsojan silmässä. Samoin kuin häikäisevään kauneuteen, siihenkin tottuu eikä se suuremmin vaikuta päivittäiseen elämään. Ihminen on sopeutuvainen. Oli ympäristö lähes millainen tahansa, se löytää onnensa tai onnettomuutensa.

[/quote]

Minä olen kokenut tämän eri tavalla. Olen asunut niin maalla (lapsuus ja nuoruus), suurimman osan elämääni ankeahkoissa kaupunkilähiöissä, ja sitten 2 kertaa ulkomailla hyvin viehättävissä ympäristöissä (Firenzessä ja Madridissa hyvillä alueilla). 

Kyllä minulle se ympäristön harmonisuus ja kauneus vaikuttaa mielialaan, eikä siihen täysin turru koskaan. Ei se toki niin ole, että onneton ihminen muuttuisi onnelliseksi kauniissa ympäristössä tai onnellinen onnettomaksi ankeassa lähiössä, mutta kyllä se ympäristön estetiikka yksi tekijä ainakin hyvin visuaaliselle ihmiselle on. Muistan kun muutin Firenzestä Helsingin Myllypuroon, niin oikein ahdisti kaikki rumuus ja betonikuutiot joka puolella. Nyt olen jo taas tottunut niin ettei aktiivisesti ahdista, mutta kyllä kaipaisin pohjimmiltani jollain tapaa kauniimpaan ympäristöön. 

Mulla on kokemusta sekä kaupungissa että maalla asumisesta että myös kaupungin laidalla asumisesta (4 km keskustaan). Maalla on mulle n. 10 km päässä  palveluista, eli sitä matkaa ei enää järkevässä ajassa kävelemällä kuljeta. Mä en muuttaisi maalle, vaikka olisi mahdollisuus. Tykkään siitä, kun on lähiössä kirjasto, uimahalli ja muut palvelut vieressä, julkinen liikenne toimii, eikä tarvitse kuskata lapsia joka paikkaan harrastusten takia. Antaa bussirahan.

Enkä nyt tiedä ankeudesta. Olen itse istutellut pensaita, pensasruusuja, puita ja perennoja kerrostalomme pihaan ja meillä on siellä grillikatos ja lasten leikkipaikat. Ei tämä nyt mitenkään ankea ole.

Mulla on mökki maalla, ja sanon suoraan, että en kestäisi talvea maalla. Ei edes katulamppuja, pilkkopimeää kun haluaisi lenkille. Tarvitsen kaupungin valot ja auratut hiihtoladus, että kestän talven. Minusta maalla on talvi aivan sietämättömän ankeaa.

Mieluiten asuisin keskustassa, mutta sinkun rahat ei riitä kuin ankeaan betonilähiöön. Sieltä onneksi pääsee 20 minuutissa keskustaan töihin, teatteriin, oopperaan, konsertteihin, kirjastoon, ravintolaan, ostoksille.

Maalla ei ole kuin omakotitaloja, liian isoja ja kalliita sinkulle. Lisäksi pitäisi olla auto, jotta pääsisi kulkemaan (ehkä kymmenien kilometrien matkan) töihin, teatteriin, oopperaan jne.

Kysymyksen asettelu oli vähän heikko. Jos meinaa hengissä säilyä, niin se on vain kestettävä.

Monesti näkee miten asuinympäristöt tehdään tahallaan rumaksi ja ankeaksi vaikka ne saisi helposti viihtyisäksi. Samoin olen katsellut noita kontaktimuovi fiksauksien ennen kuvia ja ajatellut, että miten rumia mattoja, kaakeleita, kaappeja on voitukin asuntoihin laittaa. Eikö halvalla olisi saanut jotain nättiäkin?

En ymmärrä mistä tuo lähiö sanan yhteydessä usein käytetty "ankea" tulee. Lähiöissä on usein erittäin hyvin palvelut saatavilla (peruskaupat, koulut, päiväkodit mutta jopa kirjastoja, terv.keskus, kampaamoja ja kahviloita), julkinen liikenne ja yhteydet muutenkin kaupungin keskustaan toimivat hyvin ja mutta asuminen on väljempää, vihreämpää ja hyviä ulkoilumaastoja löytyy läheltä. En valita. Maallakin olen asunut ja lähimpään mihinkään palveluun oli puolen tunnin ajomatka, töihin 45 min. Lapset ei päässet itsenäisesti mihinkään.

Ei lähiössä ole mitään vikaa, katsoppa esim. Uusi vantaan kivistö alue. Eri asia jokin kaupungin vuokralaismamulähiö.

Minä asun ankeassa lähiössä pienkerrostalossa. Tunnen kaikki naapurini, lapsilla on seuraa pihassa ja kotona koko ajan ja he leikkivät vehreillä pihoilla joissa jokaisessa on vähän erilaiset leikkitelineet ja ympäristöt. Lähin kauppa on 200 metrin päässä ja kaikki mahdolliset kuviteltavissa olevat palvelut löytyvät alle kilometrin päästä kuten kolme alakoulua, viisi päiväkotia, kirjasto,yksi suomen suurimpia ostoskeskuksia, neuvola, lääkäri, hammaslääkäri, kirkko, uimahalli, maauimala, urheilukenttä, Angry Birds-puisto, lukio, kuvataidekoulu, kaikki palloilulajien hallit ja kentät. 30 bussilinjaa ja lähijunarata, kansanopisto, ammattikorkeakoulu, kaksi musiikkiopistoa, kolme tanssiopistoa jne. Töihin on 10 minuutin matka autolla tai fillarilla ja lentokentälle vartti. Jos haluan Tallinnaan tai Ruotsiin paatilla, matka satamaan kestää julkisilla puoli tuntia.

Ja kun haluan maalle, hurautan sata vuotta vanhalle torpalleni kahdessa tunnissa ja pidän siitäkin ympäristöstä.

Viihdyn hemmetin hyvin :)

[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 09:14"]

[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 09:12"]

Mä olen myös maalainen, mutta asuin nuorempana kymmenisen vuotta Helsingissä, myös "ankeissa" lähiöissä. Lähiöt eivät oikeasti ole ankeita. Useimmissa on puita ja vehreyttä ja kivoja puistoja ja pihoja. Aivan samalla tavalla sitä voisi kyllästyä maalaismaisemaan.

[/quote]

Kesällä ehkä menettelee, mutta kun puista lähtee lehdet ja tulee pimeys ja talvi, niin on se aika lohduton näky...

[/quote]Täällä on sentään katuvalot mutta maalla on pimeää ja puut lehdettömiä.

[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 09:37"]

En ymmärrä mistä tuo lähiö sanan yhteydessä usein käytetty "ankea" tulee. Lähiöissä on usein erittäin hyvin palvelut saatavilla (peruskaupat, koulut, päiväkodit mutta jopa kirjastoja, terv.keskus, kampaamoja ja kahviloita), julkinen liikenne ja yhteydet muutenkin kaupungin keskustaan toimivat hyvin ja mutta asuminen on väljempää, vihreämpää ja hyviä ulkoilumaastoja löytyy läheltä. En valita. Maallakin olen asunut ja lähimpään mihinkään palveluun oli puolen tunnin ajomatka, töihin 45 min. Lapset ei päässet itsenäisesti mihinkään.

[/quote]

Ankea tulee niistä betonikuutio-kerrostaloista ja siitä ettei yleensä ole juurikaan keskitytty muutenkaan ympäristön ulkonäköön. Kaupunkien keskustoissa löytyy yleensä siistejä hoidettuja puistoja kauniilla istutuksilla, patsaita, koristeellisia kiveyksiä aukioilla, rakennuksissa on vanhoja ja ja kauniita... Useimmat lähiöt taas on niitä betonikuutioita vieri vieressä ja puistotkin on aika masentavia näkyjä. Alueista näkee että ne on lähinnä nukkumalähiöitä, joissa käytännöllisyys on tärkeintä, estetiikasta viis.

[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 09:16"]Edellisten lisäksi, lapsilla on paljon kavereita ja ihan lähelläkin, voivat nyt kulkea yksin kavereille. En usko, että maalla olisi niin paljon sopivia kavereita ja mahdollisesti vanhemmat joutuisi kuskailemaan koko ajan. Nyt myös harrastukset yms lähellä.
[/quote]

Hah hah. Ei pidä paikkaansa!

[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 09:51"][quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 09:14"]

[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 09:12"]

Mä olen myös maalainen, mutta asuin nuorempana kymmenisen vuotta Helsingissä, myös "ankeissa" lähiöissä. Lähiöt eivät oikeasti ole ankeita. Useimmissa on puita ja vehreyttä ja kivoja puistoja ja pihoja. Aivan samalla tavalla sitä voisi kyllästyä maalaismaisemaan.

[/quote]

Kesällä ehkä menettelee, mutta kun puista lähtee lehdet ja tulee pimeys ja talvi, niin on se aika lohduton näky...

[/quote]Täällä on sentään katuvalot mutta maalla on pimeää ja puut lehdettömiä.
[/quote]

Pimeys on parasta.