Mikä järki Speden mustamaalaamisessa?

Speden merkitys suomalaiselle tv-viihteelle oli sen verran suuri, että voidaan unohtaa muutamien nillitys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä Aikristojutussa taitaa olla kyse siitä, että jotain on tapahtunut, mutta on pistetty paljon Lapin lisää päälle. 

Ex-pääministeri väitti, että häntä oli "kunnolla lyöty" kadulla tai muuta sellaista ja oikeasti oli vain tönäisty. Tämä tapahtui viime vuonna ja ex-pääministeri uskoi ettei jäisi valheesta kiinni. 

Aikristos (nimi muutettu) taas ilmeisesti luottaa siihen, että jossakin toisessa ajassa, paikassa ja mielentilassa joku fiksuna pidetty henkilö on päässyt sanomaan, että teko X oli "raiskauksen yritys" ja hän luottaa tähän marginaalimääritelmään- ja kuvaukseen. Se on hänelle turvaverkko, jos jää joskus kiinni tai sitten voi ottaa naisvihakortin tms. esille tai vaikka itkeä. 

Vähän samaan tapaan ex-pääministerillä oli yliampuva kuvaus lyömisestä, mutta herran vuonna XXXX Krisantuksen Bysantiinivaltakunnassa lakimies Burlekoks saattoi käyttää tuollaista kuvausta lyömisestä ja sitä paitsi hepreakreikan kielessä 100 vuotta ennen Kristusta sama sana tarkoitti lyömistä ja tönäisyä, joten tästä päästäänkin siihen, että Aikristoksella olikin vain laajempi käsitys raiskauksesta. 

Kun asiaa ajatellaan tuolla tavalla, Aikristos voi esittää syytöksensä ilman tunnetta valehtelemisesta ja parhaassa tapauksessa ehkä välttää valehtelemiseen viittaavat kehonkielelliset merkit. 

Tässä on kysymys siitäkin, että onko ihmisen reilua venytellä sanoja ja tarttua ikävimpään mahdolliseen tulkintaan siitä, mitä toisella ihmisellä on ollut mielessä? En ole lakimies, mutta ymmärtääkseni käräjät eivät toimi noin. Yksikin lyönti voi tappaa, mutta jos mies lyö toista nuorta miestä baari-illan jälkeen, tätä ei yleensä tutkita tapon yrityksenä, vaan pahoinpitelynä. 

Raiskauksen yritys taas viittaa sukupuoliyhteyteen eikä mies voi olla sukupuoliyhteydessä naisen kanssa suutelemalla. Se vaatisi sitä, että miehen sormet tai penis ovat naisen emättimessä tai peräaukossa tai muuta vastaavaa hyvin intiimiä kosketusta tapahtuisi. 

Toisaalta tapauksia ilmeisesti on, missä miestä on epäilty raiskauksen yrityksestä vain sen takia, että hän on repinyt naisen vaatteita kadulla. Ympärileikkauksen ja armeijan tapaan tämä on miesten syrjintää, josta myös Aikristos hyötyy, koska hän voi vedota tähän porsaanreikään jäädessään kiinni liioittelusta. 

Ihme saivartelua. Millä nimellä Airiston olisi pitänyt tapahtunutta kutsua? Hän kutsuu sitä kirjassaan raiskauksen yritykseksi, ja jokainen lukija saa olla asiasta samaa tai eri mieltä. Tuon aikaisen oikeuskäytännön mukaan sammuneen raiskaaminenkaan ei ollut raiskaus vaan seksuaalinen hyväksikäyttö. Myöskään aviomies ei voinut raiskata vaimoaan. Eiköhän aika moni sammunut tai aviomiehensä raiskaamaksi joutunut uhri ole kuitenkin sitä mieltä, että kyse oli raiskauksesta.

Väkisin suuteleminen ei täytä vielä tänä päivänäkään raiskauksen tai sen yrityksen kriteerejä. Eivät ne ole mielipideasioita, joista jokainen voi olla sitä mieltä mitä haluaa vaan juuri sen takia kriteerit on säädetty, että olisi yksimielisyys siitä, mikä teko täyttää minkäkin rikoksen tunnusmerkit.

Saivartelusi vain jatkuu. Logiikallasi sellaista asiaa kuin "raiskauksen yritys" ei ole olemassa, koska teon jäädessä yritykseksi uhrin päästyä pakoon ei synny varmuutta siitä, olisiko tekijä tehnyt lopulta teon vai ei. Airisto kuvaa tapahtuneen tarkasti alusta loppuun ja kuvaa sitä omasta näkökulmastaan raiskauksen yritykseksi. Sillä, mikä rikosnimike olisi tapahtuneelle annettu, jos mitään, ei ole tässä yhteydessä merkitystä.

Niinhän se jatkuu. Kyse ei ole minun logiikastani vaan lainsäädännön logiikasta. Jos Airisto kutsuu tekoa raiskauksen yritykseksi, niin hän on yksinkertaisesti väärässä. Jos minä lyön naapurin Pekan nyrkillä tajuttomaksi ja itse kutsun sitä vaikka hipaisemiseksi, se ei tee teosta rikosoikeudellisesti silti pelkkää hipaisemista. Nämä asiat eivät ole näkökulmakysymyksiä, vaan jokaiselle rikosnimikkeelle on laissa omat määrittelynsä. Muutenhan kuka tahansa voisi kutsua mitä tahansa tekoa millä tahansa rikosoikeudellisella termillä näkökulmaan vedoten

Unohdat nyt että naiset pitävät oikeutetaan kutsua vislaamista ja pitkää katsetta seksuaaliseksi ahdisteluksi, vaikka lain mukaan teko vaatii kosketuksen joka on omiaan rikkomaan seksuaalista itsemääräämisoikeutta.

Samalla heidän tarraaminen munista on flirttiä.

Kukaan nainen ei todellakaan ajattele moisen olevan flirttiä. Ainoastaan miehet ajattelevat noin.

Vaihdas pari sanaa portsareiden ja taksikuskien kanssa.

Ja höpö höpö.

eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko kyseessä maineen pilaamiskampanja jälkikäteen. Kyllä luulisi että esim. Hannele Lauri olisi tiennyt, jos Spedellä tällaista taipumusta tai olisi varmasti kuullut. Onko ihmisiä joilla kaunaa Spedeä kohtaan. Esim. Väisänen sanoo, että Spede oli hyvin tarkka maineestaan.

Siksikö hänellä oli maine, ettei hänen kanssaan esim. voinut mennä samaan hissiin, koska hän saattoi tarttua rinnoista kiinni, ihan tuosta vaan? Kyllä olikin maineestaan tarkka mies.

Kannattaako uskoa kaikenlaisten kareellisten juoruja?

Vierailija kirjoitti:

Speden merkitys suomalaiselle tv-viihteelle oli sen verran suuri, että voidaan unohtaa muutamien nillitys.

Ei voida.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä Aikristojutussa taitaa olla kyse siitä, että jotain on tapahtunut, mutta on pistetty paljon Lapin lisää päälle. 

Ex-pääministeri väitti, että häntä oli "kunnolla lyöty" kadulla tai muuta sellaista ja oikeasti oli vain tönäisty. Tämä tapahtui viime vuonna ja ex-pääministeri uskoi ettei jäisi valheesta kiinni. 

Aikristos (nimi muutettu) taas ilmeisesti luottaa siihen, että jossakin toisessa ajassa, paikassa ja mielentilassa joku fiksuna pidetty henkilö on päässyt sanomaan, että teko X oli "raiskauksen yritys" ja hän luottaa tähän marginaalimääritelmään- ja kuvaukseen. Se on hänelle turvaverkko, jos jää joskus kiinni tai sitten voi ottaa naisvihakortin tms. esille tai vaikka itkeä. 

Vähän samaan tapaan ex-pääministerillä oli yliampuva kuvaus lyömisestä, mutta herran vuonna XXXX Krisantuksen Bysantiinivaltakunnassa lakimies Burlekoks saattoi käyttää tuollaista kuvausta lyömisestä ja sitä paitsi hepreakreikan kielessä 100 vuotta ennen Kristusta sama sana tarkoitti lyömistä ja tönäisyä, joten tästä päästäänkin siihen, että Aikristoksella olikin vain laajempi käsitys raiskauksesta. 

Kun asiaa ajatellaan tuolla tavalla, Aikristos voi esittää syytöksensä ilman tunnetta valehtelemisesta ja parhaassa tapauksessa ehkä välttää valehtelemiseen viittaavat kehonkielelliset merkit. 

Tässä on kysymys siitäkin, että onko ihmisen reilua venytellä sanoja ja tarttua ikävimpään mahdolliseen tulkintaan siitä, mitä toisella ihmisellä on ollut mielessä? En ole lakimies, mutta ymmärtääkseni käräjät eivät toimi noin. Yksikin lyönti voi tappaa, mutta jos mies lyö toista nuorta miestä baari-illan jälkeen, tätä ei yleensä tutkita tapon yrityksenä, vaan pahoinpitelynä. 

Raiskauksen yritys taas viittaa sukupuoliyhteyteen eikä mies voi olla sukupuoliyhteydessä naisen kanssa suutelemalla. Se vaatisi sitä, että miehen sormet tai penis ovat naisen emättimessä tai peräaukossa tai muuta vastaavaa hyvin intiimiä kosketusta tapahtuisi. 

Toisaalta tapauksia ilmeisesti on, missä miestä on epäilty raiskauksen yrityksestä vain sen takia, että hän on repinyt naisen vaatteita kadulla. Ympärileikkauksen ja armeijan tapaan tämä on miesten syrjintää, josta myös Aikristos hyötyy, koska hän voi vedota tähän porsaanreikään jäädessään kiinni liioittelusta. 

Ihme saivartelua. Millä nimellä Airiston olisi pitänyt tapahtunutta kutsua? Hän kutsuu sitä kirjassaan raiskauksen yritykseksi, ja jokainen lukija saa olla asiasta samaa tai eri mieltä. Tuon aikaisen oikeuskäytännön mukaan sammuneen raiskaaminenkaan ei ollut raiskaus vaan seksuaalinen hyväksikäyttö. Myöskään aviomies ei voinut raiskata vaimoaan. Eiköhän aika moni sammunut tai aviomiehensä raiskaamaksi joutunut uhri ole kuitenkin sitä mieltä, että kyse oli raiskauksesta.

Väkisin suuteleminen ei täytä vielä tänä päivänäkään raiskauksen tai sen yrityksen kriteerejä. Eivät ne ole mielipideasioita, joista jokainen voi olla sitä mieltä mitä haluaa vaan juuri sen takia kriteerit on säädetty, että olisi yksimielisyys siitä, mikä teko täyttää minkäkin rikoksen tunnusmerkit.

Saivartelusi vain jatkuu. Logiikallasi sellaista asiaa kuin "raiskauksen yritys" ei ole olemassa, koska teon jäädessä yritykseksi uhrin päästyä pakoon ei synny varmuutta siitä, olisiko tekijä tehnyt lopulta teon vai ei. Airisto kuvaa tapahtuneen tarkasti alusta loppuun ja kuvaa sitä omasta näkökulmastaan raiskauksen yritykseksi. Sillä, mikä rikosnimike olisi tapahtuneelle annettu, jos mitään, ei ole tässä yhteydessä merkitystä.

Niinhän se jatkuu. Kyse ei ole minun logiikastani vaan lainsäädännön logiikasta. Jos Airisto kutsuu tekoa raiskauksen yritykseksi, niin hän on yksinkertaisesti väärässä. Jos minä lyön naapurin Pekan nyrkillä tajuttomaksi ja itse kutsun sitä vaikka hipaisemiseksi, se ei tee teosta rikosoikeudellisesti silti pelkkää hipaisemista. Nämä asiat eivät ole näkökulmakysymyksiä, vaan jokaiselle rikosnimikkeelle on laissa omat määrittelynsä. Muutenhan kuka tahansa voisi kutsua mitä tahansa tekoa millä tahansa rikosoikeudellisella termillä näkökulmaan vedoten

Unohdat nyt että naiset pitävät oikeutetaan kutsua vislaamista ja pitkää katsetta seksuaaliseksi ahdisteluksi, vaikka lain mukaan teko vaatii kosketuksen joka on omiaan rikkomaan seksuaalista itsemääräämisoikeutta.

Samalla heidän tarraaminen munista on flirttiä.

Kukaan nainen ei todellakaan ajattele moisen olevan flirttiä. Ainoastaan miehet ajattelevat noin.

Jokainen mies on kohdannut kännisiä kaskelotteja jotka luulee olevansa jumalan lahja miehille. Niillä on aina kasa naisystäviä jotka kikattaa ja kannustaa sikailuun.

Se on pikemminkin toisinpäin. Säälittävää valehtelua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis onko nämä kommentit täällä oikeasti naisten kirjoittamia????!!!! "Vainajasta ei saa puhua pahaa"??????? Kertokaapas sitten viisaat, mihin se raja vedetään? Jos kerran ahdisteluista, kiinni käymisistä ja jopa raiskausyrityksistä ei saa puhua kun vainajaa sellainen niin kovasti loukkaa, niin mitenkäs esim.pedofiliaan syyllistyneet? Saako heidän tekojaan tuoda julki kuoleman jälkeen? Entä murhaajan tekoset, saako niistä puhua jos on tietoa tapauksesta? Tai vielä parempaa, kansanmurhan ja holokaustin aiheuttaja, saako hänen piiloon jääneitä tekojaan tuoda julkisuuteen?

Vähän valoja päälle ihmiset. Se, että joku on KUOLLUT ei tarkoita sitä, että hän olisi jotenkin pyhä ja pahoista teoistaan vapautunut. Kyllä istuu tässä maassa (ja varmaan monessa muussakin) tiukassa se ajatismaailma, että seksuaalisen häirinnän tai raiskauksen uhri on itse syyllinen. Ei ole. Tekijä on.

Rajan voi vetää tähän hetkeen. Se mitä tapahtuu nyt.  Vanhoja asioita käytetään tässä vain varoittavina  esimerkkeinä.  Eikö eilen tai tänään sattunut mitään, vai onko oikeuskäsittelyt kesken?  Nimien esiintuomiseen en ole perehtynyt, mutta juristi neuvoo.  Häirintä pyyhitään pois päiväjärjestyksestä nyt. 

Ihanan naiivi ajatusmaailma. Jos r**iskaus siis tapahtui eilen, niin siitä ei tarvitse enää puhua?

Jos tyttäresi kertoisi sinulle, että naapurin edesmennyt setä ”vähän leikki tytöllä” 15 vuotta sitten kolmen vuoden ajan, niin sanoisitko omalle lapsellesi, että ”menneet on menneitä ja sitä tikulla silmään, joka…”?

Tarkoittaa, että jos joku nainen/mies kokee häirintää, niin reagoi heti oikeuden suomalla tavalla.  Tai kun on saanut tiedon alaikäisen hyväksikäytöstä.  Ei ole ollut julkisuudessa juttuja tuoreista tapauksista, olisiko niin onnellisesti että ilmiö on loppunut?  Vai säilöäkö kokemuksia, kunnes voi saada siitä draamaa ja skandaalin?  Sama asia kuin toimitaan vaikka pahoinpitelyn tai varkauden kanssa, eli heti.  Siihen pitää kannustaa eikä edesmenneiden kaiveluun.  Sanotaanko turhaan että naiset on enemmän vatvomis- kuin ratkaisukeskeisiä?

Jopa on oksettava kommentti. Tiesitkö, että ihmisessä on mekanismeja, joilla hän suojelee itseään kamalilta kokemuksilta jälkikäteen. Ihminen voi painaa traumaattisen tapahtuman vuosiksi jonnekin unholaan, koska asian käsittely sattuu liian paljon. Sitten yhtäkkiä muistaa / tajuaa kunnolla, että mitä h***ettiä tapahtuikaan. Tämän voi triggeröidä vaikka jonkun toisen kertoma kokemus tai muu tapahtuma.

Tai sitten ilmapiiri voi olla sellainen, ettei uskota, vaikka kuinka puhuisi, joten uhri unohtaa mielummin kaiken vuosiksi ja on asiasta hiljaa. Näkeehän sen tässäkin keskustelussa, miksi ihmiset ei puhu vuosiin tai välttämättä ikinä näistä kokemuksista.

Sitten kun avaat suusi, niin joukko miehiä ja hyeenojen on huutamassa ja syyllistämässä, että olisit puhunut sillon vuosia sitten.

Airistolla tuon asian ilmeisesti triggeröi halu saada mediajulkisuutta kirjalleen.

Jos minä kirjoittaisin kirjan naisvihasta, niin haluaisin sille totta vie maksimaalisen julkisuuden. Siinä ei old mitään pahaa, kuten ri diinäkään että muillekin kirjoille toivotaan myyntiä ja näkyvyyttä.

Eli naisvihan vähentämiseksi ei siis kannata tuoda tällaistakaan asiaa esille ennen kuin vasta sitten, kun siihen on omalta kannaltaan taloudellisesti otollisin hetki?

Ihminen saa kertoa omista henkilökohtaisista asioistaan ihan juuri omissa aikatauluissaan, silloin kun haluaa ja kykenee. Kukaan ei ole toisille ihmisille velkaa omaa tarinaansa heidän haluamallaan tavalla, vaikka se kuinka hyödyllistä muille olisikin.

Hieman opportunistiselta vaan vaikuttaa hautoa asiaa sisällään vuosikymmenet ja kertoa se vasta sillä hetkellä, kun sillä saa rahaa tehtyä. Eihän se toki kiellettyä ole, mutta vahvistaa vain sitä mielikuvaa, joka aika monella Airistosta jo valmiiksi on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä Aikristojutussa taitaa olla kyse siitä, että jotain on tapahtunut, mutta on pistetty paljon Lapin lisää päälle. 

Ex-pääministeri väitti, että häntä oli "kunnolla lyöty" kadulla tai muuta sellaista ja oikeasti oli vain tönäisty. Tämä tapahtui viime vuonna ja ex-pääministeri uskoi ettei jäisi valheesta kiinni. 

Aikristos (nimi muutettu) taas ilmeisesti luottaa siihen, että jossakin toisessa ajassa, paikassa ja mielentilassa joku fiksuna pidetty henkilö on päässyt sanomaan, että teko X oli "raiskauksen yritys" ja hän luottaa tähän marginaalimääritelmään- ja kuvaukseen. Se on hänelle turvaverkko, jos jää joskus kiinni tai sitten voi ottaa naisvihakortin tms. esille tai vaikka itkeä. 

Vähän samaan tapaan ex-pääministerillä oli yliampuva kuvaus lyömisestä, mutta herran vuonna XXXX Krisantuksen Bysantiinivaltakunnassa lakimies Burlekoks saattoi käyttää tuollaista kuvausta lyömisestä ja sitä paitsi hepreakreikan kielessä 100 vuotta ennen Kristusta sama sana tarkoitti lyömistä ja tönäisyä, joten tästä päästäänkin siihen, että Aikristoksella olikin vain laajempi käsitys raiskauksesta. 

Kun asiaa ajatellaan tuolla tavalla, Aikristos voi esittää syytöksensä ilman tunnetta valehtelemisesta ja parhaassa tapauksessa ehkä välttää valehtelemiseen viittaavat kehonkielelliset merkit. 

Tässä on kysymys siitäkin, että onko ihmisen reilua venytellä sanoja ja tarttua ikävimpään mahdolliseen tulkintaan siitä, mitä toisella ihmisellä on ollut mielessä? En ole lakimies, mutta ymmärtääkseni käräjät eivät toimi noin. Yksikin lyönti voi tappaa, mutta jos mies lyö toista nuorta miestä baari-illan jälkeen, tätä ei yleensä tutkita tapon yrityksenä, vaan pahoinpitelynä. 

Raiskauksen yritys taas viittaa sukupuoliyhteyteen eikä mies voi olla sukupuoliyhteydessä naisen kanssa suutelemalla. Se vaatisi sitä, että miehen sormet tai penis ovat naisen emättimessä tai peräaukossa tai muuta vastaavaa hyvin intiimiä kosketusta tapahtuisi. 

Toisaalta tapauksia ilmeisesti on, missä miestä on epäilty raiskauksen yrityksestä vain sen takia, että hän on repinyt naisen vaatteita kadulla. Ympärileikkauksen ja armeijan tapaan tämä on miesten syrjintää, josta myös Aikristos hyötyy, koska hän voi vedota tähän porsaanreikään jäädessään kiinni liioittelusta. 

Ihme saivartelua. Millä nimellä Airiston olisi pitänyt tapahtunutta kutsua? Hän kutsuu sitä kirjassaan raiskauksen yritykseksi, ja jokainen lukija saa olla asiasta samaa tai eri mieltä. Tuon aikaisen oikeuskäytännön mukaan sammuneen raiskaaminenkaan ei ollut raiskaus vaan seksuaalinen hyväksikäyttö. Myöskään aviomies ei voinut raiskata vaimoaan. Eiköhän aika moni sammunut tai aviomiehensä raiskaamaksi joutunut uhri ole kuitenkin sitä mieltä, että kyse oli raiskauksesta.

Väkisin suuteleminen ei täytä vielä tänä päivänäkään raiskauksen tai sen yrityksen kriteerejä. Eivät ne ole mielipideasioita, joista jokainen voi olla sitä mieltä mitä haluaa vaan juuri sen takia kriteerit on säädetty, että olisi yksimielisyys siitä, mikä teko täyttää minkäkin rikoksen tunnusmerkit.

Saivartelusi vain jatkuu. Logiikallasi sellaista asiaa kuin "raiskauksen yritys" ei ole olemassa, koska teon jäädessä yritykseksi uhrin päästyä pakoon ei synny varmuutta siitä, olisiko tekijä tehnyt lopulta teon vai ei. Airisto kuvaa tapahtuneen tarkasti alusta loppuun ja kuvaa sitä omasta näkökulmastaan raiskauksen yritykseksi. Sillä, mikä rikosnimike olisi tapahtuneelle annettu, jos mitään, ei ole tässä yhteydessä merkitystä.

Niinhän se jatkuu. Kyse ei ole minun logiikastani vaan lainsäädännön logiikasta. Jos Airisto kutsuu tekoa raiskauksen yritykseksi, niin hän on yksinkertaisesti väärässä. Jos minä lyön naapurin Pekan nyrkillä tajuttomaksi ja itse kutsun sitä vaikka hipaisemiseksi, se ei tee teosta rikosoikeudellisesti silti pelkkää hipaisemista. Nämä asiat eivät ole näkökulmakysymyksiä, vaan jokaiselle rikosnimikkeelle on laissa omat määrittelynsä. Muutenhan kuka tahansa voisi kutsua mitä tahansa tekoa millä tahansa rikosoikeudellisella termillä näkökulmaan vedoten

Unohdat nyt että naiset pitävät oikeutetaan kutsua vislaamista ja pitkää katsetta seksuaaliseksi ahdisteluksi, vaikka lain mukaan teko vaatii kosketuksen joka on omiaan rikkomaan seksuaalista itsemääräämisoikeutta.

Samalla heidän tarraaminen munista on flirttiä.

Kukaan nainen ei todellakaan ajattele moisen olevan flirttiä. Ainoastaan miehet ajattelevat noin.

Jokainen mies on kohdannut kännisiä kaskelotteja jotka luulee olevansa jumalan lahja miehille. Niillä on aina kasa naisystäviä jotka kikattaa ja kannustaa sikailuun.

Se on pikemminkin toisinpäin. Säälittävää valehtelua.

Eivät nämä ole mitenkään toisensa poissulkevia. Kyllä tuollaisia ihmisiä löytyy runsaasti kummastakin sukupuolesta.

Muistan jonkun palkintojenjako- tms. tilaisuuden, jossa Neil Hardwick ilmeisesti palkittiin. Koska Spede karjui: "Lisää englantilaisia Suomeen!"

Hänen "taidettaan" eli kuvottavia Turhapuroja ei ymmärretty, tai ymmärsi junttihuumorin ystävät kai sentään.

En kyllä tajua, miten kauniit naiset ovat sietäneet kyseistä heppua, ne siis jotka ihan vapaaehtoisesti olivat suhteessakin. Ulkonäköä ei ollut, oliko sitä rahaa sitten niin reilusti, että tytöt voi sulkea silmänsä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis onko nämä kommentit täällä oikeasti naisten kirjoittamia????!!!! "Vainajasta ei saa puhua pahaa"??????? Kertokaapas sitten viisaat, mihin se raja vedetään? Jos kerran ahdisteluista, kiinni käymisistä ja jopa raiskausyrityksistä ei saa puhua kun vainajaa sellainen niin kovasti loukkaa, niin mitenkäs esim.pedofiliaan syyllistyneet? Saako heidän tekojaan tuoda julki kuoleman jälkeen? Entä murhaajan tekoset, saako niistä puhua jos on tietoa tapauksesta? Tai vielä parempaa, kansanmurhan ja holokaustin aiheuttaja, saako hänen piiloon jääneitä tekojaan tuoda julkisuuteen?

Vähän valoja päälle ihmiset. Se, että joku on KUOLLUT ei tarkoita sitä, että hän olisi jotenkin pyhä ja pahoista teoistaan vapautunut. Kyllä istuu tässä maassa (ja varmaan monessa muussakin) tiukassa se ajatismaailma, että seksuaalisen häirinnän tai raiskauksen uhri on itse syyllinen. Ei ole. Tekijä on.

Rajan voi vetää tähän hetkeen. Se mitä tapahtuu nyt.  Vanhoja asioita käytetään tässä vain varoittavina  esimerkkeinä.  Eikö eilen tai tänään sattunut mitään, vai onko oikeuskäsittelyt kesken?  Nimien esiintuomiseen en ole perehtynyt, mutta juristi neuvoo.  Häirintä pyyhitään pois päiväjärjestyksestä nyt. 

Ihanan naiivi ajatusmaailma. Jos r**iskaus siis tapahtui eilen, niin siitä ei tarvitse enää puhua?

Jos tyttäresi kertoisi sinulle, että naapurin edesmennyt setä ”vähän leikki tytöllä” 15 vuotta sitten kolmen vuoden ajan, niin sanoisitko omalle lapsellesi, että ”menneet on menneitä ja sitä tikulla silmään, joka…”?

Tarkoittaa, että jos joku nainen/mies kokee häirintää, niin reagoi heti oikeuden suomalla tavalla.  Tai kun on saanut tiedon alaikäisen hyväksikäytöstä.  Ei ole ollut julkisuudessa juttuja tuoreista tapauksista, olisiko niin onnellisesti että ilmiö on loppunut?  Vai säilöäkö kokemuksia, kunnes voi saada siitä draamaa ja skandaalin?  Sama asia kuin toimitaan vaikka pahoinpitelyn tai varkauden kanssa, eli heti.  Siihen pitää kannustaa eikä edesmenneiden kaiveluun.  Sanotaanko turhaan että naiset on enemmän vatvomis- kuin ratkaisukeskeisiä?

Jopa on oksettava kommentti. Tiesitkö, että ihmisessä on mekanismeja, joilla hän suojelee itseään kamalilta kokemuksilta jälkikäteen. Ihminen voi painaa traumaattisen tapahtuman vuosiksi jonnekin unholaan, koska asian käsittely sattuu liian paljon. Sitten yhtäkkiä muistaa / tajuaa kunnolla, että mitä h***ettiä tapahtuikaan. Tämän voi triggeröidä vaikka jonkun toisen kertoma kokemus tai muu tapahtuma.

Tai sitten ilmapiiri voi olla sellainen, ettei uskota, vaikka kuinka puhuisi, joten uhri unohtaa mielummin kaiken vuosiksi ja on asiasta hiljaa. Näkeehän sen tässäkin keskustelussa, miksi ihmiset ei puhu vuosiin tai välttämättä ikinä näistä kokemuksista.

Sitten kun avaat suusi, niin joukko miehiä ja hyeenojen on huutamassa ja syyllistämässä, että olisit puhunut sillon vuosia sitten.

Airistolla tuon asian ilmeisesti triggeröi halu saada mediajulkisuutta kirjalleen.

Jos minä kirjoittaisin kirjan naisvihasta, niin haluaisin sille totta vie maksimaalisen julkisuuden. Siinä ei old mitään pahaa, kuten ri diinäkään että muillekin kirjoille toivotaan myyntiä ja näkyvyyttä.

Eli naisvihan vähentämiseksi ei siis kannata tuoda tällaistakaan asiaa esille ennen kuin vasta sitten, kun siihen on omalta kannaltaan taloudellisesti otollisin hetki?

Ihminen saa kertoa omista henkilökohtaisista asioistaan ihan juuri omissa aikatauluissaan, silloin kun haluaa ja kykenee. Kukaan ei ole toisille ihmisille velkaa omaa tarinaansa heidän haluamallaan tavalla, vaikka se kuinka hyödyllistä muille olisikin.

Hieman opportunistiselta vaan vaikuttaa hautoa asiaa sisällään vuosikymmenet ja kertoa se vasta sillä hetkellä, kun sillä saa rahaa tehtyä. Eihän se toki kiellettyä ole, mutta vahvistaa vain sitä mielikuvaa, joka aika monella Airistosta jo valmiiksi on.

Ole toki ostamatta sitä kirjaa. Minä olen todella kinnostunut, miten 85-vuotias nainen joka on elänyt Airiston elämän näkee suomalaisen naisen aseman ja sen kehityksen ja nykymaailmankin naisvihan. Hyvä että kertoi nyt. Erittäin hyvä. Sopiva aika on juuri silloin kun se kirjoittajalle sopii.

Ap ei se ole mustamaalaamista jos kerrotaan miten hlö on käyttäytynyt naisia kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä Aikristojutussa taitaa olla kyse siitä, että jotain on tapahtunut, mutta on pistetty paljon Lapin lisää päälle. 

Ex-pääministeri väitti, että häntä oli "kunnolla lyöty" kadulla tai muuta sellaista ja oikeasti oli vain tönäisty. Tämä tapahtui viime vuonna ja ex-pääministeri uskoi ettei jäisi valheesta kiinni. 

Aikristos (nimi muutettu) taas ilmeisesti luottaa siihen, että jossakin toisessa ajassa, paikassa ja mielentilassa joku fiksuna pidetty henkilö on päässyt sanomaan, että teko X oli "raiskauksen yritys" ja hän luottaa tähän marginaalimääritelmään- ja kuvaukseen. Se on hänelle turvaverkko, jos jää joskus kiinni tai sitten voi ottaa naisvihakortin tms. esille tai vaikka itkeä. 

Vähän samaan tapaan ex-pääministerillä oli yliampuva kuvaus lyömisestä, mutta herran vuonna XXXX Krisantuksen Bysantiinivaltakunnassa lakimies Burlekoks saattoi käyttää tuollaista kuvausta lyömisestä ja sitä paitsi hepreakreikan kielessä 100 vuotta ennen Kristusta sama sana tarkoitti lyömistä ja tönäisyä, joten tästä päästäänkin siihen, että Aikristoksella olikin vain laajempi käsitys raiskauksesta. 

Kun asiaa ajatellaan tuolla tavalla, Aikristos voi esittää syytöksensä ilman tunnetta valehtelemisesta ja parhaassa tapauksessa ehkä välttää valehtelemiseen viittaavat kehonkielelliset merkit. 

Tässä on kysymys siitäkin, että onko ihmisen reilua venytellä sanoja ja tarttua ikävimpään mahdolliseen tulkintaan siitä, mitä toisella ihmisellä on ollut mielessä? En ole lakimies, mutta ymmärtääkseni käräjät eivät toimi noin. Yksikin lyönti voi tappaa, mutta jos mies lyö toista nuorta miestä baari-illan jälkeen, tätä ei yleensä tutkita tapon yrityksenä, vaan pahoinpitelynä. 

Raiskauksen yritys taas viittaa sukupuoliyhteyteen eikä mies voi olla sukupuoliyhteydessä naisen kanssa suutelemalla. Se vaatisi sitä, että miehen sormet tai penis ovat naisen emättimessä tai peräaukossa tai muuta vastaavaa hyvin intiimiä kosketusta tapahtuisi. 

Toisaalta tapauksia ilmeisesti on, missä miestä on epäilty raiskauksen yrityksestä vain sen takia, että hän on repinyt naisen vaatteita kadulla. Ympärileikkauksen ja armeijan tapaan tämä on miesten syrjintää, josta myös Aikristos hyötyy, koska hän voi vedota tähän porsaanreikään jäädessään kiinni liioittelusta. 

Ihme saivartelua. Millä nimellä Airiston olisi pitänyt tapahtunutta kutsua? Hän kutsuu sitä kirjassaan raiskauksen yritykseksi, ja jokainen lukija saa olla asiasta samaa tai eri mieltä. Tuon aikaisen oikeuskäytännön mukaan sammuneen raiskaaminenkaan ei ollut raiskaus vaan seksuaalinen hyväksikäyttö. Myöskään aviomies ei voinut raiskata vaimoaan. Eiköhän aika moni sammunut tai aviomiehensä raiskaamaksi joutunut uhri ole kuitenkin sitä mieltä, että kyse oli raiskauksesta.

Väkisin suuteleminen ei täytä vielä tänä päivänäkään raiskauksen tai sen yrityksen kriteerejä. Eivät ne ole mielipideasioita, joista jokainen voi olla sitä mieltä mitä haluaa vaan juuri sen takia kriteerit on säädetty, että olisi yksimielisyys siitä, mikä teko täyttää minkäkin rikoksen tunnusmerkit.

Saivartelusi vain jatkuu. Logiikallasi sellaista asiaa kuin "raiskauksen yritys" ei ole olemassa, koska teon jäädessä yritykseksi uhrin päästyä pakoon ei synny varmuutta siitä, olisiko tekijä tehnyt lopulta teon vai ei. Airisto kuvaa tapahtuneen tarkasti alusta loppuun ja kuvaa sitä omasta näkökulmastaan raiskauksen yritykseksi. Sillä, mikä rikosnimike olisi tapahtuneelle annettu, jos mitään, ei ole tässä yhteydessä merkitystä.

Niinhän se jatkuu. Kyse ei ole minun logiikastani vaan lainsäädännön logiikasta. Jos Airisto kutsuu tekoa raiskauksen yritykseksi, niin hän on yksinkertaisesti väärässä. Jos minä lyön naapurin Pekan nyrkillä tajuttomaksi ja itse kutsun sitä vaikka hipaisemiseksi, se ei tee teosta rikosoikeudellisesti silti pelkkää hipaisemista. Nämä asiat eivät ole näkökulmakysymyksiä, vaan jokaiselle rikosnimikkeelle on laissa omat määrittelynsä. Muutenhan kuka tahansa voisi kutsua mitä tahansa tekoa millä tahansa rikosoikeudellisella termillä näkökulmaan vedoten

Unohdat nyt että naiset pitävät oikeutetaan kutsua vislaamista ja pitkää katsetta seksuaaliseksi ahdisteluksi, vaikka lain mukaan teko vaatii kosketuksen joka on omiaan rikkomaan seksuaalista itsemääräämisoikeutta.

Samalla heidän tarraaminen munista on flirttiä.

Kukaan nainen ei todellakaan ajattele moisen olevan flirttiä. Ainoastaan miehet ajattelevat noin.

Vaihdas pari sanaa portsareiden ja taksikuskien kanssa.

Ja höpö höpö.

eri

Olipas loistavasti perusteltu, omaperäinen, syvällinen ja verbaalisesti vertaansa vailla oleva vasta-argumentti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis onko nämä kommentit täällä oikeasti naisten kirjoittamia????!!!! "Vainajasta ei saa puhua pahaa"??????? Kertokaapas sitten viisaat, mihin se raja vedetään? Jos kerran ahdisteluista, kiinni käymisistä ja jopa raiskausyrityksistä ei saa puhua kun vainajaa sellainen niin kovasti loukkaa, niin mitenkäs esim.pedofiliaan syyllistyneet? Saako heidän tekojaan tuoda julki kuoleman jälkeen? Entä murhaajan tekoset, saako niistä puhua jos on tietoa tapauksesta? Tai vielä parempaa, kansanmurhan ja holokaustin aiheuttaja, saako hänen piiloon jääneitä tekojaan tuoda julkisuuteen?

Vähän valoja päälle ihmiset. Se, että joku on KUOLLUT ei tarkoita sitä, että hän olisi jotenkin pyhä ja pahoista teoistaan vapautunut. Kyllä istuu tässä maassa (ja varmaan monessa muussakin) tiukassa se ajatismaailma, että seksuaalisen häirinnän tai raiskauksen uhri on itse syyllinen. Ei ole. Tekijä on.

Rajan voi vetää tähän hetkeen. Se mitä tapahtuu nyt.  Vanhoja asioita käytetään tässä vain varoittavina  esimerkkeinä.  Eikö eilen tai tänään sattunut mitään, vai onko oikeuskäsittelyt kesken?  Nimien esiintuomiseen en ole perehtynyt, mutta juristi neuvoo.  Häirintä pyyhitään pois päiväjärjestyksestä nyt. 

Ihanan naiivi ajatusmaailma. Jos r**iskaus siis tapahtui eilen, niin siitä ei tarvitse enää puhua?

Jos tyttäresi kertoisi sinulle, että naapurin edesmennyt setä ”vähän leikki tytöllä” 15 vuotta sitten kolmen vuoden ajan, niin sanoisitko omalle lapsellesi, että ”menneet on menneitä ja sitä tikulla silmään, joka…”?

Tarkoittaa, että jos joku nainen/mies kokee häirintää, niin reagoi heti oikeuden suomalla tavalla.  Tai kun on saanut tiedon alaikäisen hyväksikäytöstä.  Ei ole ollut julkisuudessa juttuja tuoreista tapauksista, olisiko niin onnellisesti että ilmiö on loppunut?  Vai säilöäkö kokemuksia, kunnes voi saada siitä draamaa ja skandaalin?  Sama asia kuin toimitaan vaikka pahoinpitelyn tai varkauden kanssa, eli heti.  Siihen pitää kannustaa eikä edesmenneiden kaiveluun.  Sanotaanko turhaan että naiset on enemmän vatvomis- kuin ratkaisukeskeisiä?

Jopa on oksettava kommentti. Tiesitkö, että ihmisessä on mekanismeja, joilla hän suojelee itseään kamalilta kokemuksilta jälkikäteen. Ihminen voi painaa traumaattisen tapahtuman vuosiksi jonnekin unholaan, koska asian käsittely sattuu liian paljon. Sitten yhtäkkiä muistaa / tajuaa kunnolla, että mitä h***ettiä tapahtuikaan. Tämän voi triggeröidä vaikka jonkun toisen kertoma kokemus tai muu tapahtuma.

Tai sitten ilmapiiri voi olla sellainen, ettei uskota, vaikka kuinka puhuisi, joten uhri unohtaa mielummin kaiken vuosiksi ja on asiasta hiljaa. Näkeehän sen tässäkin keskustelussa, miksi ihmiset ei puhu vuosiin tai välttämättä ikinä näistä kokemuksista.

Sitten kun avaat suusi, niin joukko miehiä ja hyeenojen on huutamassa ja syyllistämässä, että olisit puhunut sillon vuosia sitten.

Airistolla tuon asian ilmeisesti triggeröi halu saada mediajulkisuutta kirjalleen.

Jos minä kirjoittaisin kirjan naisvihasta, niin haluaisin sille totta vie maksimaalisen julkisuuden. Siinä ei old mitään pahaa, kuten ri diinäkään että muillekin kirjoille toivotaan myyntiä ja näkyvyyttä.

Eli naisvihan vähentämiseksi ei siis kannata tuoda tällaistakaan asiaa esille ennen kuin vasta sitten, kun siihen on omalta kannaltaan taloudellisesti otollisin hetki?

Ihminen saa kertoa omista henkilökohtaisista asioistaan ihan juuri omissa aikatauluissaan, silloin kun haluaa ja kykenee. Kukaan ei ole toisille ihmisille velkaa omaa tarinaansa heidän haluamallaan tavalla, vaikka se kuinka hyödyllistä muille olisikin.

Hieman opportunistiselta vaan vaikuttaa hautoa asiaa sisällään vuosikymmenet ja kertoa se vasta sillä hetkellä, kun sillä saa rahaa tehtyä. Eihän se toki kiellettyä ole, mutta vahvistaa vain sitä mielikuvaa, joka aika monella Airistosta jo valmiiksi on.

Ole toki ostamatta sitä kirjaa. Minä olen todella kinnostunut, miten 85-vuotias nainen joka on elänyt Airiston elämän näkee suomalaisen naisen aseman ja sen kehityksen ja nykymaailmankin naisvihan. Hyvä että kertoi nyt. Erittäin hyvä. Sopiva aika on juuri silloin kun se kirjoittajalle sopii.

Siitä vaan, lue minun puolestani mitä tahansa puolueellista ja vain oman viiteryhmänsä näkökulman huomioivaa propagandaa haluat. En kannata naisvihaa, mutta en myöskään siihen vastaamista miesvihalla.

Vierailija kirjoitti:

Ap ei se ole mustamaalaamista jos kerrotaan miten hlö on käyttäytynyt naisia kohtaan.

Ja nyt on huomattava se, ettei Airisto puhunut mistään muusta kuin omasta kokemuksestaan. Hän ei yleistä asiaa ja puhu, että Spede olisi ollut aina ja kaikille samanlainen kuin hänelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis onko nämä kommentit täällä oikeasti naisten kirjoittamia????!!!! "Vainajasta ei saa puhua pahaa"??????? Kertokaapas sitten viisaat, mihin se raja vedetään? Jos kerran ahdisteluista, kiinni käymisistä ja jopa raiskausyrityksistä ei saa puhua kun vainajaa sellainen niin kovasti loukkaa, niin mitenkäs esim.pedofiliaan syyllistyneet? Saako heidän tekojaan tuoda julki kuoleman jälkeen? Entä murhaajan tekoset, saako niistä puhua jos on tietoa tapauksesta? Tai vielä parempaa, kansanmurhan ja holokaustin aiheuttaja, saako hänen piiloon jääneitä tekojaan tuoda julkisuuteen?

Vähän valoja päälle ihmiset. Se, että joku on KUOLLUT ei tarkoita sitä, että hän olisi jotenkin pyhä ja pahoista teoistaan vapautunut. Kyllä istuu tässä maassa (ja varmaan monessa muussakin) tiukassa se ajatismaailma, että seksuaalisen häirinnän tai raiskauksen uhri on itse syyllinen. Ei ole. Tekijä on.

Rajan voi vetää tähän hetkeen. Se mitä tapahtuu nyt.  Vanhoja asioita käytetään tässä vain varoittavina  esimerkkeinä.  Eikö eilen tai tänään sattunut mitään, vai onko oikeuskäsittelyt kesken?  Nimien esiintuomiseen en ole perehtynyt, mutta juristi neuvoo.  Häirintä pyyhitään pois päiväjärjestyksestä nyt. 

Ihanan naiivi ajatusmaailma. Jos r**iskaus siis tapahtui eilen, niin siitä ei tarvitse enää puhua?

Jos tyttäresi kertoisi sinulle, että naapurin edesmennyt setä ”vähän leikki tytöllä” 15 vuotta sitten kolmen vuoden ajan, niin sanoisitko omalle lapsellesi, että ”menneet on menneitä ja sitä tikulla silmään, joka…”?

Tarkoittaa, että jos joku nainen/mies kokee häirintää, niin reagoi heti oikeuden suomalla tavalla.  Tai kun on saanut tiedon alaikäisen hyväksikäytöstä.  Ei ole ollut julkisuudessa juttuja tuoreista tapauksista, olisiko niin onnellisesti että ilmiö on loppunut?  Vai säilöäkö kokemuksia, kunnes voi saada siitä draamaa ja skandaalin?  Sama asia kuin toimitaan vaikka pahoinpitelyn tai varkauden kanssa, eli heti.  Siihen pitää kannustaa eikä edesmenneiden kaiveluun.  Sanotaanko turhaan että naiset on enemmän vatvomis- kuin ratkaisukeskeisiä?

Jopa on oksettava kommentti. Tiesitkö, että ihmisessä on mekanismeja, joilla hän suojelee itseään kamalilta kokemuksilta jälkikäteen. Ihminen voi painaa traumaattisen tapahtuman vuosiksi jonnekin unholaan, koska asian käsittely sattuu liian paljon. Sitten yhtäkkiä muistaa / tajuaa kunnolla, että mitä h***ettiä tapahtuikaan. Tämän voi triggeröidä vaikka jonkun toisen kertoma kokemus tai muu tapahtuma.

Tai sitten ilmapiiri voi olla sellainen, ettei uskota, vaikka kuinka puhuisi, joten uhri unohtaa mielummin kaiken vuosiksi ja on asiasta hiljaa. Näkeehän sen tässäkin keskustelussa, miksi ihmiset ei puhu vuosiin tai välttämättä ikinä näistä kokemuksista.

Sitten kun avaat suusi, niin joukko miehiä ja hyeenojen on huutamassa ja syyllistämässä, että olisit puhunut sillon vuosia sitten.

Airistolla tuon asian ilmeisesti triggeröi halu saada mediajulkisuutta kirjalleen.

Jos minä kirjoittaisin kirjan naisvihasta, niin haluaisin sille totta vie maksimaalisen julkisuuden. Siinä ei old mitään pahaa, kuten ri diinäkään että muillekin kirjoille toivotaan myyntiä ja näkyvyyttä.

Eli naisvihan vähentämiseksi ei siis kannata tuoda tällaistakaan asiaa esille ennen kuin vasta sitten, kun siihen on omalta kannaltaan taloudellisesti otollisin hetki?

Ihminen saa kertoa omista henkilökohtaisista asioistaan ihan juuri omissa aikatauluissaan, silloin kun haluaa ja kykenee. Kukaan ei ole toisille ihmisille velkaa omaa tarinaansa heidän haluamallaan tavalla, vaikka se kuinka hyödyllistä muille olisikin.

Hieman opportunistiselta vaan vaikuttaa hautoa asiaa sisällään vuosikymmenet ja kertoa se vasta sillä hetkellä, kun sillä saa rahaa tehtyä. Eihän se toki kiellettyä ole, mutta vahvistaa vain sitä mielikuvaa, joka aika monella Airistosta jo valmiiksi on.

Ole toki ostamatta sitä kirjaa. Minä olen todella kinnostunut, miten 85-vuotias nainen joka on elänyt Airiston elämän näkee suomalaisen naisen aseman ja sen kehityksen ja nykymaailmankin naisvihan. Hyvä että kertoi nyt. Erittäin hyvä. Sopiva aika on juuri silloin kun se kirjoittajalle sopii.

Siitä vaan, lue minun puolestani mitä tahansa puolueellista ja vain oman viiteryhmänsä näkökulman huomioivaa propagandaa haluat. En kannata naisvihaa, mutta en myöskään siihen vastaamista miesvihalla.

Kannattaisitko objektiivista asian tarkastelua? Ilman mitään vihaa ketään kohtaan?

Miksei siitä saisi kertoa totuutta? Uskon Airistoa, ei sillä ole mitään syytä keksiä jotain tällaista, hirveä älämölö vaan nousi koko hommasta.

MIKE POHJOLA on tehnyt elokuvakäsikirjoitustaan varten taustahaastatteluja useiden Pasasen kanssa töitä tehneiden ihmisten kanssa. Pohjolan mukaan osa on kertonut vastaavanlaisista tapauksista kuin Airisto ja Souri, osa taas ei ole tiennyt niistä.

”Ennen Lenita Airiston ja Katariina Sourin paljastuksia nämä ovat olleet toisen käden tietoja”, Pohjola sanoo.

Pohjola sanoo tehneensä haastattelut luottamuksellisesti.

”Tiedän, että yksi jo edesmennyt Pasasen yhteistyökumppani sanoi yhteistyön irti tällaisen tapauksen takia”, hän sanoo.

https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000008667449.html

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis onko nämä kommentit täällä oikeasti naisten kirjoittamia????!!!! "Vainajasta ei saa puhua pahaa"??????? Kertokaapas sitten viisaat, mihin se raja vedetään? Jos kerran ahdisteluista, kiinni käymisistä ja jopa raiskausyrityksistä ei saa puhua kun vainajaa sellainen niin kovasti loukkaa, niin mitenkäs esim.pedofiliaan syyllistyneet? Saako heidän tekojaan tuoda julki kuoleman jälkeen? Entä murhaajan tekoset, saako niistä puhua jos on tietoa tapauksesta? Tai vielä parempaa, kansanmurhan ja holokaustin aiheuttaja, saako hänen piiloon jääneitä tekojaan tuoda julkisuuteen?

Vähän valoja päälle ihmiset. Se, että joku on KUOLLUT ei tarkoita sitä, että hän olisi jotenkin pyhä ja pahoista teoistaan vapautunut. Kyllä istuu tässä maassa (ja varmaan monessa muussakin) tiukassa se ajatismaailma, että seksuaalisen häirinnän tai raiskauksen uhri on itse syyllinen. Ei ole. Tekijä on.

Rajan voi vetää tähän hetkeen. Se mitä tapahtuu nyt.  Vanhoja asioita käytetään tässä vain varoittavina  esimerkkeinä.  Eikö eilen tai tänään sattunut mitään, vai onko oikeuskäsittelyt kesken?  Nimien esiintuomiseen en ole perehtynyt, mutta juristi neuvoo.  Häirintä pyyhitään pois päiväjärjestyksestä nyt. 

Ihanan naiivi ajatusmaailma. Jos r**iskaus siis tapahtui eilen, niin siitä ei tarvitse enää puhua?

Jos tyttäresi kertoisi sinulle, että naapurin edesmennyt setä ”vähän leikki tytöllä” 15 vuotta sitten kolmen vuoden ajan, niin sanoisitko omalle lapsellesi, että ”menneet on menneitä ja sitä tikulla silmään, joka…”?

Tarkoittaa, että jos joku nainen/mies kokee häirintää, niin reagoi heti oikeuden suomalla tavalla.  Tai kun on saanut tiedon alaikäisen hyväksikäytöstä.  Ei ole ollut julkisuudessa juttuja tuoreista tapauksista, olisiko niin onnellisesti että ilmiö on loppunut?  Vai säilöäkö kokemuksia, kunnes voi saada siitä draamaa ja skandaalin?  Sama asia kuin toimitaan vaikka pahoinpitelyn tai varkauden kanssa, eli heti.  Siihen pitää kannustaa eikä edesmenneiden kaiveluun.  Sanotaanko turhaan että naiset on enemmän vatvomis- kuin ratkaisukeskeisiä?

Jopa on oksettava kommentti. Tiesitkö, että ihmisessä on mekanismeja, joilla hän suojelee itseään kamalilta kokemuksilta jälkikäteen. Ihminen voi painaa traumaattisen tapahtuman vuosiksi jonnekin unholaan, koska asian käsittely sattuu liian paljon. Sitten yhtäkkiä muistaa / tajuaa kunnolla, että mitä h***ettiä tapahtuikaan. Tämän voi triggeröidä vaikka jonkun toisen kertoma kokemus tai muu tapahtuma.

Tai sitten ilmapiiri voi olla sellainen, ettei uskota, vaikka kuinka puhuisi, joten uhri unohtaa mielummin kaiken vuosiksi ja on asiasta hiljaa. Näkeehän sen tässäkin keskustelussa, miksi ihmiset ei puhu vuosiin tai välttämättä ikinä näistä kokemuksista.

Sitten kun avaat suusi, niin joukko miehiä ja hyeenojen on huutamassa ja syyllistämässä, että olisit puhunut sillon vuosia sitten.

Airistolla tuon asian ilmeisesti triggeröi halu saada mediajulkisuutta kirjalleen.

Jos minä kirjoittaisin kirjan naisvihasta, niin haluaisin sille totta vie maksimaalisen julkisuuden. Siinä ei old mitään pahaa, kuten ri diinäkään että muillekin kirjoille toivotaan myyntiä ja näkyvyyttä.

Eli naisvihan vähentämiseksi ei siis kannata tuoda tällaistakaan asiaa esille ennen kuin vasta sitten, kun siihen on omalta kannaltaan taloudellisesti otollisin hetki?

Ihminen saa kertoa omista henkilökohtaisista asioistaan ihan juuri omissa aikatauluissaan, silloin kun haluaa ja kykenee. Kukaan ei ole toisille ihmisille velkaa omaa tarinaansa heidän haluamallaan tavalla, vaikka se kuinka hyödyllistä muille olisikin.

Hieman opportunistiselta vaan vaikuttaa hautoa asiaa sisällään vuosikymmenet ja kertoa se vasta sillä hetkellä, kun sillä saa rahaa tehtyä. Eihän se toki kiellettyä ole, mutta vahvistaa vain sitä mielikuvaa, joka aika monella Airistosta jo valmiiksi on.

Ole toki ostamatta sitä kirjaa. Minä olen todella kinnostunut, miten 85-vuotias nainen joka on elänyt Airiston elämän näkee suomalaisen naisen aseman ja sen kehityksen ja nykymaailmankin naisvihan. Hyvä että kertoi nyt. Erittäin hyvä. Sopiva aika on juuri silloin kun se kirjoittajalle sopii.

Aion ostaa sen kirjan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis onko nämä kommentit täällä oikeasti naisten kirjoittamia????!!!! "Vainajasta ei saa puhua pahaa"??????? Kertokaapas sitten viisaat, mihin se raja vedetään? Jos kerran ahdisteluista, kiinni käymisistä ja jopa raiskausyrityksistä ei saa puhua kun vainajaa sellainen niin kovasti loukkaa, niin mitenkäs esim.pedofiliaan syyllistyneet? Saako heidän tekojaan tuoda julki kuoleman jälkeen? Entä murhaajan tekoset, saako niistä puhua jos on tietoa tapauksesta? Tai vielä parempaa, kansanmurhan ja holokaustin aiheuttaja, saako hänen piiloon jääneitä tekojaan tuoda julkisuuteen?

Vähän valoja päälle ihmiset. Se, että joku on KUOLLUT ei tarkoita sitä, että hän olisi jotenkin pyhä ja pahoista teoistaan vapautunut. Kyllä istuu tässä maassa (ja varmaan monessa muussakin) tiukassa se ajatismaailma, että seksuaalisen häirinnän tai raiskauksen uhri on itse syyllinen. Ei ole. Tekijä on.

Rajan voi vetää tähän hetkeen. Se mitä tapahtuu nyt.  Vanhoja asioita käytetään tässä vain varoittavina  esimerkkeinä.  Eikö eilen tai tänään sattunut mitään, vai onko oikeuskäsittelyt kesken?  Nimien esiintuomiseen en ole perehtynyt, mutta juristi neuvoo.  Häirintä pyyhitään pois päiväjärjestyksestä nyt. 

Ihanan naiivi ajatusmaailma. Jos r**iskaus siis tapahtui eilen, niin siitä ei tarvitse enää puhua?

Jos tyttäresi kertoisi sinulle, että naapurin edesmennyt setä ”vähän leikki tytöllä” 15 vuotta sitten kolmen vuoden ajan, niin sanoisitko omalle lapsellesi, että ”menneet on menneitä ja sitä tikulla silmään, joka…”?

Tarkoittaa, että jos joku nainen/mies kokee häirintää, niin reagoi heti oikeuden suomalla tavalla.  Tai kun on saanut tiedon alaikäisen hyväksikäytöstä.  Ei ole ollut julkisuudessa juttuja tuoreista tapauksista, olisiko niin onnellisesti että ilmiö on loppunut?  Vai säilöäkö kokemuksia, kunnes voi saada siitä draamaa ja skandaalin?  Sama asia kuin toimitaan vaikka pahoinpitelyn tai varkauden kanssa, eli heti.  Siihen pitää kannustaa eikä edesmenneiden kaiveluun.  Sanotaanko turhaan että naiset on enemmän vatvomis- kuin ratkaisukeskeisiä?

Jopa on oksettava kommentti. Tiesitkö, että ihmisessä on mekanismeja, joilla hän suojelee itseään kamalilta kokemuksilta jälkikäteen. Ihminen voi painaa traumaattisen tapahtuman vuosiksi jonnekin unholaan, koska asian käsittely sattuu liian paljon. Sitten yhtäkkiä muistaa / tajuaa kunnolla, että mitä h***ettiä tapahtuikaan. Tämän voi triggeröidä vaikka jonkun toisen kertoma kokemus tai muu tapahtuma.

Tai sitten ilmapiiri voi olla sellainen, ettei uskota, vaikka kuinka puhuisi, joten uhri unohtaa mielummin kaiken vuosiksi ja on asiasta hiljaa. Näkeehän sen tässäkin keskustelussa, miksi ihmiset ei puhu vuosiin tai välttämättä ikinä näistä kokemuksista.

Sitten kun avaat suusi, niin joukko miehiä ja hyeenojen on huutamassa ja syyllistämässä, että olisit puhunut sillon vuosia sitten.

Airistolla tuon asian ilmeisesti triggeröi halu saada mediajulkisuutta kirjalleen.

Jos minä kirjoittaisin kirjan naisvihasta, niin haluaisin sille totta vie maksimaalisen julkisuuden. Siinä ei old mitään pahaa, kuten ri diinäkään että muillekin kirjoille toivotaan myyntiä ja näkyvyyttä.

Eli naisvihan vähentämiseksi ei siis kannata tuoda tällaistakaan asiaa esille ennen kuin vasta sitten, kun siihen on omalta kannaltaan taloudellisesti otollisin hetki?

Ihminen saa kertoa omista henkilökohtaisista asioistaan ihan juuri omissa aikatauluissaan, silloin kun haluaa ja kykenee. Kukaan ei ole toisille ihmisille velkaa omaa tarinaansa heidän haluamallaan tavalla, vaikka se kuinka hyödyllistä muille olisikin.

Hieman opportunistiselta vaan vaikuttaa hautoa asiaa sisällään vuosikymmenet ja kertoa se vasta sillä hetkellä, kun sillä saa rahaa tehtyä. Eihän se toki kiellettyä ole, mutta vahvistaa vain sitä mielikuvaa, joka aika monella Airistosta jo valmiiksi on.

Ole toki ostamatta sitä kirjaa. Minä olen todella kinnostunut, miten 85-vuotias nainen joka on elänyt Airiston elämän näkee suomalaisen naisen aseman ja sen kehityksen ja nykymaailmankin naisvihan. Hyvä että kertoi nyt. Erittäin hyvä. Sopiva aika on juuri silloin kun se kirjoittajalle sopii.

Siitä vaan, lue minun puolestani mitä tahansa puolueellista ja vain oman viiteryhmänsä näkökulman huomioivaa propagandaa haluat. En kannata naisvihaa, mutta en myöskään siihen vastaamista miesvihalla.

Kannattaisitko objektiivista asian tarkastelua? Ilman mitään vihaa ketään kohtaan?

Kyllä kannattaisin. Kyllä minua kiehtoisi tarina monen muun tuon ikäluokan ihmisen elämästä ja vaiheista, mutta Airistosta minulla on ollut jo vuosikymmenet tietynlainen mielikuva kaiken sen perusteella, mitä hän on julkisuudessa sanonut. Ei tämä Spede-kohu sitä muuttanut suuntaan eikä toiseen. Sen takia en tahtoisi juuri hänen elämänkertaansa lukea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis onko nämä kommentit täällä oikeasti naisten kirjoittamia????!!!! "Vainajasta ei saa puhua pahaa"??????? Kertokaapas sitten viisaat, mihin se raja vedetään? Jos kerran ahdisteluista, kiinni käymisistä ja jopa raiskausyrityksistä ei saa puhua kun vainajaa sellainen niin kovasti loukkaa, niin mitenkäs esim.pedofiliaan syyllistyneet? Saako heidän tekojaan tuoda julki kuoleman jälkeen? Entä murhaajan tekoset, saako niistä puhua jos on tietoa tapauksesta? Tai vielä parempaa, kansanmurhan ja holokaustin aiheuttaja, saako hänen piiloon jääneitä tekojaan tuoda julkisuuteen?

Vähän valoja päälle ihmiset. Se, että joku on KUOLLUT ei tarkoita sitä, että hän olisi jotenkin pyhä ja pahoista teoistaan vapautunut. Kyllä istuu tässä maassa (ja varmaan monessa muussakin) tiukassa se ajatismaailma, että seksuaalisen häirinnän tai raiskauksen uhri on itse syyllinen. Ei ole. Tekijä on.

Rajan voi vetää tähän hetkeen. Se mitä tapahtuu nyt.  Vanhoja asioita käytetään tässä vain varoittavina  esimerkkeinä.  Eikö eilen tai tänään sattunut mitään, vai onko oikeuskäsittelyt kesken?  Nimien esiintuomiseen en ole perehtynyt, mutta juristi neuvoo.  Häirintä pyyhitään pois päiväjärjestyksestä nyt. 

Ihanan naiivi ajatusmaailma. Jos r**iskaus siis tapahtui eilen, niin siitä ei tarvitse enää puhua?

Jos tyttäresi kertoisi sinulle, että naapurin edesmennyt setä ”vähän leikki tytöllä” 15 vuotta sitten kolmen vuoden ajan, niin sanoisitko omalle lapsellesi, että ”menneet on menneitä ja sitä tikulla silmään, joka…”?

Tarkoittaa, että jos joku nainen/mies kokee häirintää, niin reagoi heti oikeuden suomalla tavalla.  Tai kun on saanut tiedon alaikäisen hyväksikäytöstä.  Ei ole ollut julkisuudessa juttuja tuoreista tapauksista, olisiko niin onnellisesti että ilmiö on loppunut?  Vai säilöäkö kokemuksia, kunnes voi saada siitä draamaa ja skandaalin?  Sama asia kuin toimitaan vaikka pahoinpitelyn tai varkauden kanssa, eli heti.  Siihen pitää kannustaa eikä edesmenneiden kaiveluun.  Sanotaanko turhaan että naiset on enemmän vatvomis- kuin ratkaisukeskeisiä?

Jopa on oksettava kommentti. Tiesitkö, että ihmisessä on mekanismeja, joilla hän suojelee itseään kamalilta kokemuksilta jälkikäteen. Ihminen voi painaa traumaattisen tapahtuman vuosiksi jonnekin unholaan, koska asian käsittely sattuu liian paljon. Sitten yhtäkkiä muistaa / tajuaa kunnolla, että mitä h***ettiä tapahtuikaan. Tämän voi triggeröidä vaikka jonkun toisen kertoma kokemus tai muu tapahtuma.

Tai sitten ilmapiiri voi olla sellainen, ettei uskota, vaikka kuinka puhuisi, joten uhri unohtaa mielummin kaiken vuosiksi ja on asiasta hiljaa. Näkeehän sen tässäkin keskustelussa, miksi ihmiset ei puhu vuosiin tai välttämättä ikinä näistä kokemuksista.

Sitten kun avaat suusi, niin joukko miehiä ja hyeenojen on huutamassa ja syyllistämässä, että olisit puhunut sillon vuosia sitten.

Airistolla tuon asian ilmeisesti triggeröi halu saada mediajulkisuutta kirjalleen.

Jos minä kirjoittaisin kirjan naisvihasta, niin haluaisin sille totta vie maksimaalisen julkisuuden. Siinä ei old mitään pahaa, kuten ri diinäkään että muillekin kirjoille toivotaan myyntiä ja näkyvyyttä.

Eli naisvihan vähentämiseksi ei siis kannata tuoda tällaistakaan asiaa esille ennen kuin vasta sitten, kun siihen on omalta kannaltaan taloudellisesti otollisin hetki?

Ihminen saa kertoa omista henkilökohtaisista asioistaan ihan juuri omissa aikatauluissaan, silloin kun haluaa ja kykenee. Kukaan ei ole toisille ihmisille velkaa omaa tarinaansa heidän haluamallaan tavalla, vaikka se kuinka hyödyllistä muille olisikin.

Hieman opportunistiselta vaan vaikuttaa hautoa asiaa sisällään vuosikymmenet ja kertoa se vasta sillä hetkellä, kun sillä saa rahaa tehtyä. Eihän se toki kiellettyä ole, mutta vahvistaa vain sitä mielikuvaa, joka aika monella Airistosta jo valmiiksi on.

Ole toki ostamatta sitä kirjaa. Minä olen todella kinnostunut, miten 85-vuotias nainen joka on elänyt Airiston elämän näkee suomalaisen naisen aseman ja sen kehityksen ja nykymaailmankin naisvihan. Hyvä että kertoi nyt. Erittäin hyvä. Sopiva aika on juuri silloin kun se kirjoittajalle sopii.

Siitä vaan, lue minun puolestani mitä tahansa puolueellista ja vain oman viiteryhmänsä näkökulman huomioivaa propagandaa haluat. En kannata naisvihaa, mutta en myöskään siihen vastaamista miesvihalla.

Kiitos, luenkin ihan juuri mitä haluan. Elämäkerran on tarkoitus olla ihmisen kertomus omasta elämästään ja sitä sellaisena tulee lukea. Viiteryhmä on lähinnä oma itse. Ei se tee siitä propagandaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Speden oikeuksien haltijathan ovat tekemässä tästä jo kunnianloukkausjuttua. Ei mainetta tosta noin vaan voi loata, ilman minkäänlaisia todisteita. Hurumummo tämä Airisto. Ja toiset hyppää vagoniin, vain saadakseen julkisuutta, esim. tämä Souri ja Hakala. Se yksinkertaisesti tuottaa heille rahaa, kun nimensä tulevat valtakunnanlööppeihin. Niin tää peli vaan toimii. 

Toivottavasti Pasasen oikeuksien haltijat tekevät kunnianloukkaussyytteet. Airiston ja Sourin väittämät ovat jokatapauksessa merkittävästi romahduttaneet Pasasen elämäntyön arvostusta ja immateriaalioikeuksien myyntikin varmasti kärsii. Voi tulla törkeän iso lasku naisille.

Mitkä ihmeen oikeuksien haltijat? Kunnianloukkaus on asianomistajarikos. Et voi loukkaantua toisen puolesta ja tehdä asiasta rikosilmoitusta.

Kunnianloukkauksesta voidaan tuomita myös se, joka vainajasta esittää valheellista tietoa tai vihjauksia, jotka aiheuttavat kärsimystä niille henkilöille, joille vainaja oli läheinen.

Eli tässä Speden tapauksessa hänen perheensä voi nostaa asiasta oikeusjutun halutessaan.

Alapeukuttajat voivat tarkistaa asian rikoslaista. Asia on niin, kuten sanoin. Pasasen omaiset voivat nostaa asiasta oikeusjutun.

Eri asia on se, haluavatko he sitä. Heillä saattaa olla Pasasen kähmimisistä tietoa tai epäilyjä, joita he eivät halua tuoda julkisuuteen.

https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1889/18890039001#L24P9.

Vaikea kuvitella että Speden tytär lähtisi oikeuteen tässä asiassa. Niin moni julkisuudessa oleva henkilö (sekä mies että nainen) on avautunut Speden puuhista. Olisi ”sana vastaan sana” oikeudenkäynti ja Spedestä saattaisi paljastua jotakin vielä pahempaa. Eikö se Speden tytär ollut oikeudessa Maria Drockilan kanssa, asia koski rahaa/omaisuutta tms. Oikeudenkäynnit ovat raskaita prosesseja, joissa monesti voittajia ovat lähinnä lakimiesten lompakot.