Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mikä järki Speden mustamaalaamisessa?
12.03.2022 |
MIes on ollut kuollut yli 20 vuotta ja väitetyistä tapahtumista on yli 30 vuotta. Miksi juuri nyt ja kannattaisko asia hoitaa silloin, kun se on tapahtunut eikä 50 vuotta myöhemmin?
Kommentit (1289)
Vierailija kirjoitti:
Koittakaa jo ymmärtää, että kielen tunkeminen kurkkuun ei ole suutelua! Se on väkivallanteko.
Mulla oli ystävä, joka luuli että sen eka kerta oli raiskauksessa tapahtunut tunkeutuminen ruumiinaukkoon. Ei, se ei ole eka seksikerta vaan yksi väkivallan kohteeksi joutumisen hetki.
Mikä kielen tunkeminen kurkkuun? Melkoinen kieli saa olla jotta tuo onnistuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos Airisto puhuu totta, niin sehän todistaa ainoastaan sen, että Spede yritti suudella häntä väkisin. Se on väärin enkä millään tavalla tuota tekoa tahdo puolustella, mutta ei se silti mikään raiskaus tai edes raiskauksen yritys vielä ole. Se, että Spede olisi seuraavaksi edennyt tilanteessa raiskauksen yritykseen, oli ainoastaan Airiston subjektiivinen arvio. Spede oli ällöttävä limanuljaska, mutta raiskauksesta häntä ei ole kenenkään kohdalla tuomittu eikä käsittääkseni kukaan edes väitä joutuneensa Speden raiskaamaksi. Joten vaikka Spede kuinka vastenmielinen noissa teoissaan olikin, on täysin liioiteltua luonnehtia häntä raiskaajaksi tai edes raiskauksen yrittäjäksi, kun käsittääkseni yksikään teko ei siihen pisteeseen asti edennyt. Spede oli kuvottava väkisinsuutelija, mutta ei sen enempää.
Ai että jos mies kaataa sut ähisten koko voimallaan alleen sohvalle ja työntää väkisin kieltään suuhusi, niin se ei ole raiskauksen yritys? Milloin se muuttuu raiskauksen yritykseksi?
Airistohan sanoi itsekin, että ellei olisi potkaissut Spedeä niin tilanne olisi edennyt raiskauksen yritykseksi. Eli hän siis sanoo toisin sanoen itsekin, ettei tilanne edennyt siihen pisteeseen asti, että se olisi raiskauksen yritys. Spede ei tilanteessa yrittänyt yhtyä Airistoon eikä kosketella Airiston erogeenisia alueita (ainakaan Airisto ei mistään tällaisesta maininnut), joten juridisesti kyseessä ei ollut raiskauksen yritys. Tilanne olisi saattanut edetä raiskauksen yritykseksi tai olla etenemättä, mutta tuollaisenaan tilanne oli vain päällä makaaminen ja väkisinsuutelu, joka ei siis täytä raiskauksen yrityksen kriteereitä.
Keksitkö tuon päästäsi? Raiskauksen yritys on määritelmällisesti tilanne, jossa on vaara raiskauksen toteutumisesta. En minä tiedä mihin se vedetään, mutta päällä makaaminen ähisten ja kielen työntäminen väkisin suuhun tuntuisi minusta kyllä aika lailla tilanteelta, jossa on raiskauksen vaaran tuntua. Toki hyvä, jos Airistosta tilanne ei ole ollut niin uhkaava.
En keksinyt päästäni vaan ihan lainsäädännöstä tuon tarkistin. Se kuitenkin on asiassa puolueettomampi taho arvioimaan että mikä on raiskauksen yritys ja mikä ei kuin jonkun yksittäisen palstakirjoittelijan subjektiivinen näkemys. Sitäpaitsi määritelmäsi on väärä, pelkkä vaara raiskauksen tapahtumisesta ei ole raiskauksen yritys vaan kyseinen teko vaatii nimensä mukaan jonkinlaista yritystä raiskaukseen. Koska tilanne ei pidemmälle edennyt, on pelkkää spekulaatiota mitä olisi voinut seuraavaksi tapahtua.
Kyllä se suutelu vastoin tahtoa nyt vaan on siellä rikoslaissa määritelty seksuaaliseksi ahdisteluksi. Ja raiskauksen yritys on nimenomaan tilanne, jossa on raiskauksen vaara. Vai luuletko että lainsäädäntöön olisi kirjattu , että raiskauksen yritys on tilanne, jossa yritetään raiskata 😂😂😂.
Ensimmäinen lauseesi on aivan totta, tuota asiaa en ole kiistänytkään. Mikäli Airiston kertomus on totta, Spede on syyllistynyt tilanteessa seksuaaliseen ahdisteluun. Raiskauksen vaarahan on jo siinäkin, jos naishenkilö kävelee yksin pimeällä humalassa tai siinä jos istuu iltaa raiskauksiin taipuvaisen henkilön kanssa, joten tuo pelkkä vaara on jo sinällään melko subjektiivinen käsite. Raiskauksen yritykseen kuitenkin vaaditaan, että syytetty henkilö selkeästi yrittää suorittaa raiskauksen kriteerit täyttävän teon. Väkisin suutelu ei noita kriteerejä vielä täytä, vaan se on juridisesti seksuaalinen ahdistelu, ei raiskauksen yritys. Ketään ei tuomita sillä perusteella, mitä seuraavaksi olisi voinut tapahtua. Tilanne olisi voinut edetä raiskauksen yritykseksi tai jopa raiskaukseksi, mutta ei kuitenkaan edennyt.
Ihan turhaan saivartelet siellä. Jo sohvalle alleen painaminen ja väkisin suuteleminen on itsessään todella ahdistavaa, ja antaa naiselle ihan varmasti aiheen olettaa, että tässä ollaan etenemässä siihen tiettyyn suuntaan. On Lenitakin varmaan kieltänyt, mutta koska joutui potkaisemaan, puolustautumaan ja taistelemaan itsensä pois alta, on kyseessä ollut taatusti tarkoitus muutakin kuin vain söpösti suuteloida. Naurettavaa tämä "jos ei raiskausta tapahtunut, ei se siis ollut sellaisen yrityskään" Joten älä viitsi. -eri
Varmasti on ahdistavaa, mutta silti kyseessä on juridisesti seksuaalinen ahdistelu, ei raiskauksen yritys.
Ahdistelu on rikoslain määrittelyn mukaan koskettelua. Alleen kaataminen, päällä ähiseminen ja kieli suussa on raiskauksen yritys.
Plus Airisto itsekin on kertonut joutuneensa kahdesti raiskausyrityksen kohteeksi ja spedestä sanoi, että puuskutuksensa teki selväksi, että tilanne etenisi raiskaukseksi” - ei ”raiskauksen yritykseksi”.
Mutta kun ei edennyt. Jos Airiston subjektiivinen näkemys ja tulkinta tilanteessa olisi ollut, että se tulisi etenemään paloittelumurhaksi, ei kyseessä silti olisi murhan yritys. Siitä tuomitaan mitä on tapahtunut, ei siitä mitä olisi ehkä voinut tapahtua.
Minusta tuntuu, että olet ennenkin osallistunut vastaaviin keskusteluihin täällä. Saivarteleva, yksityiskohtiin, kuten sanamuotoihin, tarttuva ja inttävä tyylisi on tutunoloinen. Siinä on piirteitä neuroepätyypilliselle henkilölle ominaisesta viestinnästä. Haluat selvittää "objektiivisen totuuden", vaadit todisteita ja rikoksen tunnusmerkkien täyttymistä, jotta jostain asiasta voitaisiin puhua.
Hyvin suuri osa ihmisen toiminnasta menee "harmaalle alueelle". On käytöstä, joka on väärin mutta joka ei täytä rikoksen tuntomerkkejä. Ei tässä olla ketään oikeuteen viemässä, vaan puhutaan yhteiskunnallisesti merkittävästä aiheesta: vallankäytöstä viihdebisneksessä. Keskustelun tavoite on muuttaa alan käytäntöjä niin, että uhrit ja kollegat uskaltaisivat puuttua väärinkäytöksiin.
Niin olenkin osallistunut, mitäpä tuota kiistämään. En kiistä, etteikö Airiston jutut voisi aivan hyvin olla totta. En kiistä sitä, etteikö Speden teko olisi tässä tapauksessa tuomittava ja sekä yleisen moraalin että rikoslain silmissä väärin. Mutta kuitenkin kun ihmistä jostain rikoslakiin kuuluvasta asiasta syytellään, pitäisi muistaa, ettei rikosnimike muodostu siltä pohjalta, mitä keskustelupalstoilla asioista vouhkaavat ihmiset asiasta ovat mieltä, vaan sillä perusteella, minkä rikoksen juridiset kriteerit täyttyvät. On hyvä, että asia herättää keskustelua, mutta väärillä rikosnimikkeillä teoista puhuminen ei auta millään tavalla asiaa, kun niistä voisi puhua oikeillakin. Mikäli Spede olisi elossa ja rikos olisi tapahtunut sen verran vasta ettei olisi mennyt vanhaksi ja Airisto tekisi asiasta rikosilmoituksen, nostaisi syyttäjä syytteen seksuaalisesta ahdistelusta, ei raiskauksen yrityksestä. Tämä ei ole mielipideasia vaan rikosten tunnusmerkkien täyttymiseen pohjautuva fakta. Vaikka olisitte asiasta mitä mieltä niin asiassa ratkaisisi syyttäjän objektiivinen näkemys rikosnimikkeestä, ei nettipalstakeskustelijoiden mielipiteet.
Spede on kuollut, joten ei ole minkäänlaista riskiä siitä, että hän joutuisi väärin tuomituksi. Siihen nähden aihe herättää ihmeen vahvoja tunteita. Tuntuu uskomattomalta, että kuolleen miehen kunnia nostetaan elävien naisten oikeuden puhua elämässään tapahtuneista asioista edelle. Jos joutuisin tänään rikoksen uhriksi ja tekijä kuolisi ennen kuin ehtisin tehdä rikosilmoitusta, pitäisikö minun vain vaieta asiasta loppuiäkseni?
Ei ole kyse siitä että pitäisi vaieta, vaan siitä että puhuttaisiin asioista niiden oikeilla nimillä. Mikäli Airiston kertomat asiat pitävät paikkaansa, on Spede syyllistynyt seksuaaliseen ahdisteluun. Kyseinen teko on rikos. Se ei kuitenkaan ole sama asia kuin raiskaus tai raiskauksen yritys. Vähän sama asia kuin jos Spede olisi varastanut lähikaupasta nakkipaketin (rikoslain mukaan näpistys) ja häntä syytettäisiin törkeästä ryöstöstä eli rikoksesta, jonka juridiset tunnusmerkit eivät täyty.
Sinä se vaan jaksat. Eiköhän tuo ole ihan selvä juttu mitä kerrotussa tarinassa oli tapahtumassa ja olisi tapahtunut ilman vastarintaa?
Vai kuulostaako järkeenkäyvältä, että mies kaataa naisen alleen sohvalle, estää huutamisen työntämällä kielen suuhun ja alkaa kopeloida ilman pienintäkään aietta väkisinmakuuseen tai laukeamiseen jollain muulla tavalla? Eli siis nuolee aikansa, puristaa rinnoista, kourii alapäätä ja erektion ollessa huipussaan, nousee pois, kiittää, oikaisee kravattiaan ja menee kaatamaan lisää kahvia... eri
Ei todennäköiseltä, mutta ei teoriassa eikä käytännössä mahdottomaltakaan. Rikosnimike kuitenkin muodostetaan sen mukaan, mitä todellisuudessa tapahtui eikä sen mukaan, mitä olisi todennäköisesti voinut tapahtua seuraavaksi mutta ei tapahtunut.
Meillä ei ole väliä, vaan sillä miten Aikristos asian käsitti ja miltä hänestä tuntui.
Lakitermit ei paljon lohduta, kun päälle käydään. Tunne on sama vaikka analysoitaisiin alfasta omegaan ja takaisin.
Auttaako se sitten siihen tunteeseen jotenkin, että tapahtunutta kutsuu eri rikostermillä kuin mikä se oikeasti oli?
Sen tietää vain asianomainen. Jos tunne on tuo, niin sen mukaan ilmaisukin. Pääasiahan on siis, että on loukattu kehorauhaa, käytetään asiasta sitten mitä lakitermiä hyvänsä. Loukkaamisen asteen tietää vain uhri. Ja hänen sanomisistaan täällä keskustellaan. lakitermit on turhia, koska asiaa ei olle käsittelemässä oikeudessa. On vain elämäkertakirja, jossa kerrotaan oman elämän tapahtumista. Siihen kuuluu myös taitelijan ilmaisuvapaus.
Ei ilmaisuvapauden nimissäkään voida käyttää teosta eri termiä kuin mitä se on oikeasti ollut, silloin se on ainoastaan valehtelua. En minäkään voi ilmaisuvapauteen vedoten väittää maitoa leiväksi. Tai no käytännössä voisin, mutta silloin olisin valehtelija.
Mitä tilanteessa siis tapahtui, jos kyse ei mielestäsi ollut raiskauksen yrityksestä?
Nykyisen lainsäädännön mukaan seksuaalinen ahdistelu
Ei tekoja tuomita takautuvasti, vaan sen aikaisen lainsäädännön mukaan.
En tunne 1980-luvun lainsäädäntöä niin tarkkaan, että osaisin tähän satavarmaa vastausta antaa. Käsittääkseni silloin tuomittiin vastaavan kaltaisista rikoksista esimerkiksi rikosnimikkeellä pahoinpitely.
Suutelu on siis pahoinpitely?
AI nyt tajuan, se munille potkaisu? Totta, tuo hullu nainen on väkivaltarikollinen.
Juupa juu.
Olet koko ajan väittänyt, että mitään ei ole tapahtunut, L valehtelee eikä hänen kertomustaan voi uskoa.
Silti olet sitä mieltä, että Lenita potkaisi? Ahaa. No kukas tämän sulle kertoi, Spedekö?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos Airisto puhuu totta, niin sehän todistaa ainoastaan sen, että Spede yritti suudella häntä väkisin. Se on väärin enkä millään tavalla tuota tekoa tahdo puolustella, mutta ei se silti mikään raiskaus tai edes raiskauksen yritys vielä ole. Se, että Spede olisi seuraavaksi edennyt tilanteessa raiskauksen yritykseen, oli ainoastaan Airiston subjektiivinen arvio. Spede oli ällöttävä limanuljaska, mutta raiskauksesta häntä ei ole kenenkään kohdalla tuomittu eikä käsittääkseni kukaan edes väitä joutuneensa Speden raiskaamaksi. Joten vaikka Spede kuinka vastenmielinen noissa teoissaan olikin, on täysin liioiteltua luonnehtia häntä raiskaajaksi tai edes raiskauksen yrittäjäksi, kun käsittääkseni yksikään teko ei siihen pisteeseen asti edennyt. Spede oli kuvottava väkisinsuutelija, mutta ei sen enempää.
Ai että jos mies kaataa sut ähisten koko voimallaan alleen sohvalle ja työntää väkisin kieltään suuhusi, niin se ei ole raiskauksen yritys? Milloin se muuttuu raiskauksen yritykseksi?
Airistohan sanoi itsekin, että ellei olisi potkaissut Spedeä niin tilanne olisi edennyt raiskauksen yritykseksi. Eli hän siis sanoo toisin sanoen itsekin, ettei tilanne edennyt siihen pisteeseen asti, että se olisi raiskauksen yritys. Spede ei tilanteessa yrittänyt yhtyä Airistoon eikä kosketella Airiston erogeenisia alueita (ainakaan Airisto ei mistään tällaisesta maininnut), joten juridisesti kyseessä ei ollut raiskauksen yritys. Tilanne olisi saattanut edetä raiskauksen yritykseksi tai olla etenemättä, mutta tuollaisenaan tilanne oli vain päällä makaaminen ja väkisinsuutelu, joka ei siis täytä raiskauksen yrityksen kriteereitä.
Keksitkö tuon päästäsi? Raiskauksen yritys on määritelmällisesti tilanne, jossa on vaara raiskauksen toteutumisesta. En minä tiedä mihin se vedetään, mutta päällä makaaminen ähisten ja kielen työntäminen väkisin suuhun tuntuisi minusta kyllä aika lailla tilanteelta, jossa on raiskauksen vaaran tuntua. Toki hyvä, jos Airistosta tilanne ei ole ollut niin uhkaava.
En keksinyt päästäni vaan ihan lainsäädännöstä tuon tarkistin. Se kuitenkin on asiassa puolueettomampi taho arvioimaan että mikä on raiskauksen yritys ja mikä ei kuin jonkun yksittäisen palstakirjoittelijan subjektiivinen näkemys. Sitäpaitsi määritelmäsi on väärä, pelkkä vaara raiskauksen tapahtumisesta ei ole raiskauksen yritys vaan kyseinen teko vaatii nimensä mukaan jonkinlaista yritystä raiskaukseen. Koska tilanne ei pidemmälle edennyt, on pelkkää spekulaatiota mitä olisi voinut seuraavaksi tapahtua.
Kyllä se suutelu vastoin tahtoa nyt vaan on siellä rikoslaissa määritelty seksuaaliseksi ahdisteluksi. Ja raiskauksen yritys on nimenomaan tilanne, jossa on raiskauksen vaara. Vai luuletko että lainsäädäntöön olisi kirjattu , että raiskauksen yritys on tilanne, jossa yritetään raiskata 😂😂😂.
Ensimmäinen lauseesi on aivan totta, tuota asiaa en ole kiistänytkään. Mikäli Airiston kertomus on totta, Spede on syyllistynyt tilanteessa seksuaaliseen ahdisteluun. Raiskauksen vaarahan on jo siinäkin, jos naishenkilö kävelee yksin pimeällä humalassa tai siinä jos istuu iltaa raiskauksiin taipuvaisen henkilön kanssa, joten tuo pelkkä vaara on jo sinällään melko subjektiivinen käsite. Raiskauksen yritykseen kuitenkin vaaditaan, että syytetty henkilö selkeästi yrittää suorittaa raiskauksen kriteerit täyttävän teon. Väkisin suutelu ei noita kriteerejä vielä täytä, vaan se on juridisesti seksuaalinen ahdistelu, ei raiskauksen yritys. Ketään ei tuomita sillä perusteella, mitä seuraavaksi olisi voinut tapahtua. Tilanne olisi voinut edetä raiskauksen yritykseksi tai jopa raiskaukseksi, mutta ei kuitenkaan edennyt.
Ihan turhaan saivartelet siellä. Jo sohvalle alleen painaminen ja väkisin suuteleminen on itsessään todella ahdistavaa, ja antaa naiselle ihan varmasti aiheen olettaa, että tässä ollaan etenemässä siihen tiettyyn suuntaan. On Lenitakin varmaan kieltänyt, mutta koska joutui potkaisemaan, puolustautumaan ja taistelemaan itsensä pois alta, on kyseessä ollut taatusti tarkoitus muutakin kuin vain söpösti suuteloida. Naurettavaa tämä "jos ei raiskausta tapahtunut, ei se siis ollut sellaisen yrityskään" Joten älä viitsi. -eri
Varmasti on ahdistavaa, mutta silti kyseessä on juridisesti seksuaalinen ahdistelu, ei raiskauksen yritys.
Ahdistelu on rikoslain määrittelyn mukaan koskettelua. Alleen kaataminen, päällä ähiseminen ja kieli suussa on raiskauksen yritys.
Plus Airisto itsekin on kertonut joutuneensa kahdesti raiskausyrityksen kohteeksi ja spedestä sanoi, että puuskutuksensa teki selväksi, että tilanne etenisi raiskaukseksi” - ei ”raiskauksen yritykseksi”.
Mutta kun ei edennyt. Jos Airiston subjektiivinen näkemys ja tulkinta tilanteessa olisi ollut, että se tulisi etenemään paloittelumurhaksi, ei kyseessä silti olisi murhan yritys. Siitä tuomitaan mitä on tapahtunut, ei siitä mitä olisi ehkä voinut tapahtua.
Minusta tuntuu, että olet ennenkin osallistunut vastaaviin keskusteluihin täällä. Saivarteleva, yksityiskohtiin, kuten sanamuotoihin, tarttuva ja inttävä tyylisi on tutunoloinen. Siinä on piirteitä neuroepätyypilliselle henkilölle ominaisesta viestinnästä. Haluat selvittää "objektiivisen totuuden", vaadit todisteita ja rikoksen tunnusmerkkien täyttymistä, jotta jostain asiasta voitaisiin puhua.
Hyvin suuri osa ihmisen toiminnasta menee "harmaalle alueelle". On käytöstä, joka on väärin mutta joka ei täytä rikoksen tuntomerkkejä. Ei tässä olla ketään oikeuteen viemässä, vaan puhutaan yhteiskunnallisesti merkittävästä aiheesta: vallankäytöstä viihdebisneksessä. Keskustelun tavoite on muuttaa alan käytäntöjä niin, että uhrit ja kollegat uskaltaisivat puuttua väärinkäytöksiin.
Niin olenkin osallistunut, mitäpä tuota kiistämään. En kiistä, etteikö Airiston jutut voisi aivan hyvin olla totta. En kiistä sitä, etteikö Speden teko olisi tässä tapauksessa tuomittava ja sekä yleisen moraalin että rikoslain silmissä väärin. Mutta kuitenkin kun ihmistä jostain rikoslakiin kuuluvasta asiasta syytellään, pitäisi muistaa, ettei rikosnimike muodostu siltä pohjalta, mitä keskustelupalstoilla asioista vouhkaavat ihmiset asiasta ovat mieltä, vaan sillä perusteella, minkä rikoksen juridiset kriteerit täyttyvät. On hyvä, että asia herättää keskustelua, mutta väärillä rikosnimikkeillä teoista puhuminen ei auta millään tavalla asiaa, kun niistä voisi puhua oikeillakin. Mikäli Spede olisi elossa ja rikos olisi tapahtunut sen verran vasta ettei olisi mennyt vanhaksi ja Airisto tekisi asiasta rikosilmoituksen, nostaisi syyttäjä syytteen seksuaalisesta ahdistelusta, ei raiskauksen yrityksestä. Tämä ei ole mielipideasia vaan rikosten tunnusmerkkien täyttymiseen pohjautuva fakta. Vaikka olisitte asiasta mitä mieltä niin asiassa ratkaisisi syyttäjän objektiivinen näkemys rikosnimikkeestä, ei nettipalstakeskustelijoiden mielipiteet.
Spede on kuollut, joten ei ole minkäänlaista riskiä siitä, että hän joutuisi väärin tuomituksi. Siihen nähden aihe herättää ihmeen vahvoja tunteita. Tuntuu uskomattomalta, että kuolleen miehen kunnia nostetaan elävien naisten oikeuden puhua elämässään tapahtuneista asioista edelle. Jos joutuisin tänään rikoksen uhriksi ja tekijä kuolisi ennen kuin ehtisin tehdä rikosilmoitusta, pitäisikö minun vain vaieta asiasta loppuiäkseni?
Ei ole kyse siitä että pitäisi vaieta, vaan siitä että puhuttaisiin asioista niiden oikeilla nimillä. Mikäli Airiston kertomat asiat pitävät paikkaansa, on Spede syyllistynyt seksuaaliseen ahdisteluun. Kyseinen teko on rikos. Se ei kuitenkaan ole sama asia kuin raiskaus tai raiskauksen yritys. Vähän sama asia kuin jos Spede olisi varastanut lähikaupasta nakkipaketin (rikoslain mukaan näpistys) ja häntä syytettäisiin törkeästä ryöstöstä eli rikoksesta, jonka juridiset tunnusmerkit eivät täyty.
Sinä se vaan jaksat. Eiköhän tuo ole ihan selvä juttu mitä kerrotussa tarinassa oli tapahtumassa ja olisi tapahtunut ilman vastarintaa?
Vai kuulostaako järkeenkäyvältä, että mies kaataa naisen alleen sohvalle, estää huutamisen työntämällä kielen suuhun ja alkaa kopeloida ilman pienintäkään aietta väkisinmakuuseen tai laukeamiseen jollain muulla tavalla? Eli siis nuolee aikansa, puristaa rinnoista, kourii alapäätä ja erektion ollessa huipussaan, nousee pois, kiittää, oikaisee kravattiaan ja menee kaatamaan lisää kahvia... eri
Ei todennäköiseltä, mutta ei teoriassa eikä käytännössä mahdottomaltakaan. Rikosnimike kuitenkin muodostetaan sen mukaan, mitä todellisuudessa tapahtui eikä sen mukaan, mitä olisi todennäköisesti voinut tapahtua seuraavaksi mutta ei tapahtunut.
Meillä ei ole väliä, vaan sillä miten Aikristos asian käsitti ja miltä hänestä tuntui.
Lakitermit ei paljon lohduta, kun päälle käydään. Tunne on sama vaikka analysoitaisiin alfasta omegaan ja takaisin.
Auttaako se sitten siihen tunteeseen jotenkin, että tapahtunutta kutsuu eri rikostermillä kuin mikä se oikeasti oli?
Sen tietää vain asianomainen. Jos tunne on tuo, niin sen mukaan ilmaisukin. Pääasiahan on siis, että on loukattu kehorauhaa, käytetään asiasta sitten mitä lakitermiä hyvänsä. Loukkaamisen asteen tietää vain uhri. Ja hänen sanomisistaan täällä keskustellaan. lakitermit on turhia, koska asiaa ei olle käsittelemässä oikeudessa. On vain elämäkertakirja, jossa kerrotaan oman elämän tapahtumista. Siihen kuuluu myös taitelijan ilmaisuvapaus.
Ei ilmaisuvapauden nimissäkään voida käyttää teosta eri termiä kuin mitä se on oikeasti ollut, silloin se on ainoastaan valehtelua. En minäkään voi ilmaisuvapauteen vedoten väittää maitoa leiväksi. Tai no käytännössä voisin, mutta silloin olisin valehtelija.
Mitä tilanteessa siis tapahtui, jos kyse ei mielestäsi ollut raiskauksen yrityksestä?
Nykyisen lainsäädännön mukaan seksuaalinen ahdistelu
Ei tekoja tuomita takautuvasti, vaan sen aikaisen lainsäädännön mukaan.
Ei tästä teosta ketään olla tuomitsemassakaan, sillä epäilty tekijä on jo vainaja.
Mistä teosta? Kuka epäilee?
Olof Palmen henkirikoksesta. Stasi ja KGB epäilee.
Epäilee Airistoa? Mielenkiintoista.
Ja tiesitkö, että koko juttu sai alkunsa täällä Turussa, minkä takia kyseinen tapahtumapaikka nimettiin Airiston helmeksi. Ne oli Lenitan hoodeja ne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos Airisto puhuu totta, niin sehän todistaa ainoastaan sen, että Spede yritti suudella häntä väkisin. Se on väärin enkä millään tavalla tuota tekoa tahdo puolustella, mutta ei se silti mikään raiskaus tai edes raiskauksen yritys vielä ole. Se, että Spede olisi seuraavaksi edennyt tilanteessa raiskauksen yritykseen, oli ainoastaan Airiston subjektiivinen arvio. Spede oli ällöttävä limanuljaska, mutta raiskauksesta häntä ei ole kenenkään kohdalla tuomittu eikä käsittääkseni kukaan edes väitä joutuneensa Speden raiskaamaksi. Joten vaikka Spede kuinka vastenmielinen noissa teoissaan olikin, on täysin liioiteltua luonnehtia häntä raiskaajaksi tai edes raiskauksen yrittäjäksi, kun käsittääkseni yksikään teko ei siihen pisteeseen asti edennyt. Spede oli kuvottava väkisinsuutelija, mutta ei sen enempää.
Ai että jos mies kaataa sut ähisten koko voimallaan alleen sohvalle ja työntää väkisin kieltään suuhusi, niin se ei ole raiskauksen yritys? Milloin se muuttuu raiskauksen yritykseksi?
Airistohan sanoi itsekin, että ellei olisi potkaissut Spedeä niin tilanne olisi edennyt raiskauksen yritykseksi. Eli hän siis sanoo toisin sanoen itsekin, ettei tilanne edennyt siihen pisteeseen asti, että se olisi raiskauksen yritys. Spede ei tilanteessa yrittänyt yhtyä Airistoon eikä kosketella Airiston erogeenisia alueita (ainakaan Airisto ei mistään tällaisesta maininnut), joten juridisesti kyseessä ei ollut raiskauksen yritys. Tilanne olisi saattanut edetä raiskauksen yritykseksi tai olla etenemättä, mutta tuollaisenaan tilanne oli vain päällä makaaminen ja väkisinsuutelu, joka ei siis täytä raiskauksen yrityksen kriteereitä.
Keksitkö tuon päästäsi? Raiskauksen yritys on määritelmällisesti tilanne, jossa on vaara raiskauksen toteutumisesta. En minä tiedä mihin se vedetään, mutta päällä makaaminen ähisten ja kielen työntäminen väkisin suuhun tuntuisi minusta kyllä aika lailla tilanteelta, jossa on raiskauksen vaaran tuntua. Toki hyvä, jos Airistosta tilanne ei ole ollut niin uhkaava.
En keksinyt päästäni vaan ihan lainsäädännöstä tuon tarkistin. Se kuitenkin on asiassa puolueettomampi taho arvioimaan että mikä on raiskauksen yritys ja mikä ei kuin jonkun yksittäisen palstakirjoittelijan subjektiivinen näkemys. Sitäpaitsi määritelmäsi on väärä, pelkkä vaara raiskauksen tapahtumisesta ei ole raiskauksen yritys vaan kyseinen teko vaatii nimensä mukaan jonkinlaista yritystä raiskaukseen. Koska tilanne ei pidemmälle edennyt, on pelkkää spekulaatiota mitä olisi voinut seuraavaksi tapahtua.
Kyllä se suutelu vastoin tahtoa nyt vaan on siellä rikoslaissa määritelty seksuaaliseksi ahdisteluksi. Ja raiskauksen yritys on nimenomaan tilanne, jossa on raiskauksen vaara. Vai luuletko että lainsäädäntöön olisi kirjattu , että raiskauksen yritys on tilanne, jossa yritetään raiskata 😂😂😂.
Ensimmäinen lauseesi on aivan totta, tuota asiaa en ole kiistänytkään. Mikäli Airiston kertomus on totta, Spede on syyllistynyt tilanteessa seksuaaliseen ahdisteluun. Raiskauksen vaarahan on jo siinäkin, jos naishenkilö kävelee yksin pimeällä humalassa tai siinä jos istuu iltaa raiskauksiin taipuvaisen henkilön kanssa, joten tuo pelkkä vaara on jo sinällään melko subjektiivinen käsite. Raiskauksen yritykseen kuitenkin vaaditaan, että syytetty henkilö selkeästi yrittää suorittaa raiskauksen kriteerit täyttävän teon. Väkisin suutelu ei noita kriteerejä vielä täytä, vaan se on juridisesti seksuaalinen ahdistelu, ei raiskauksen yritys. Ketään ei tuomita sillä perusteella, mitä seuraavaksi olisi voinut tapahtua. Tilanne olisi voinut edetä raiskauksen yritykseksi tai jopa raiskaukseksi, mutta ei kuitenkaan edennyt.
Ihan turhaan saivartelet siellä. Jo sohvalle alleen painaminen ja väkisin suuteleminen on itsessään todella ahdistavaa, ja antaa naiselle ihan varmasti aiheen olettaa, että tässä ollaan etenemässä siihen tiettyyn suuntaan. On Lenitakin varmaan kieltänyt, mutta koska joutui potkaisemaan, puolustautumaan ja taistelemaan itsensä pois alta, on kyseessä ollut taatusti tarkoitus muutakin kuin vain söpösti suuteloida. Naurettavaa tämä "jos ei raiskausta tapahtunut, ei se siis ollut sellaisen yrityskään" Joten älä viitsi. -eri
Varmasti on ahdistavaa, mutta silti kyseessä on juridisesti seksuaalinen ahdistelu, ei raiskauksen yritys.
Ahdistelu on rikoslain määrittelyn mukaan koskettelua. Alleen kaataminen, päällä ähiseminen ja kieli suussa on raiskauksen yritys.
Plus Airisto itsekin on kertonut joutuneensa kahdesti raiskausyrityksen kohteeksi ja spedestä sanoi, että puuskutuksensa teki selväksi, että tilanne etenisi raiskaukseksi” - ei ”raiskauksen yritykseksi”.
Mutta kun ei edennyt. Jos Airiston subjektiivinen näkemys ja tulkinta tilanteessa olisi ollut, että se tulisi etenemään paloittelumurhaksi, ei kyseessä silti olisi murhan yritys. Siitä tuomitaan mitä on tapahtunut, ei siitä mitä olisi ehkä voinut tapahtua.
Minusta tuntuu, että olet ennenkin osallistunut vastaaviin keskusteluihin täällä. Saivarteleva, yksityiskohtiin, kuten sanamuotoihin, tarttuva ja inttävä tyylisi on tutunoloinen. Siinä on piirteitä neuroepätyypilliselle henkilölle ominaisesta viestinnästä. Haluat selvittää "objektiivisen totuuden", vaadit todisteita ja rikoksen tunnusmerkkien täyttymistä, jotta jostain asiasta voitaisiin puhua.
Hyvin suuri osa ihmisen toiminnasta menee "harmaalle alueelle". On käytöstä, joka on väärin mutta joka ei täytä rikoksen tuntomerkkejä. Ei tässä olla ketään oikeuteen viemässä, vaan puhutaan yhteiskunnallisesti merkittävästä aiheesta: vallankäytöstä viihdebisneksessä. Keskustelun tavoite on muuttaa alan käytäntöjä niin, että uhrit ja kollegat uskaltaisivat puuttua väärinkäytöksiin.
Niin olenkin osallistunut, mitäpä tuota kiistämään. En kiistä, etteikö Airiston jutut voisi aivan hyvin olla totta. En kiistä sitä, etteikö Speden teko olisi tässä tapauksessa tuomittava ja sekä yleisen moraalin että rikoslain silmissä väärin. Mutta kuitenkin kun ihmistä jostain rikoslakiin kuuluvasta asiasta syytellään, pitäisi muistaa, ettei rikosnimike muodostu siltä pohjalta, mitä keskustelupalstoilla asioista vouhkaavat ihmiset asiasta ovat mieltä, vaan sillä perusteella, minkä rikoksen juridiset kriteerit täyttyvät. On hyvä, että asia herättää keskustelua, mutta väärillä rikosnimikkeillä teoista puhuminen ei auta millään tavalla asiaa, kun niistä voisi puhua oikeillakin. Mikäli Spede olisi elossa ja rikos olisi tapahtunut sen verran vasta ettei olisi mennyt vanhaksi ja Airisto tekisi asiasta rikosilmoituksen, nostaisi syyttäjä syytteen seksuaalisesta ahdistelusta, ei raiskauksen yrityksestä. Tämä ei ole mielipideasia vaan rikosten tunnusmerkkien täyttymiseen pohjautuva fakta. Vaikka olisitte asiasta mitä mieltä niin asiassa ratkaisisi syyttäjän objektiivinen näkemys rikosnimikkeestä, ei nettipalstakeskustelijoiden mielipiteet.
Spede on kuollut, joten ei ole minkäänlaista riskiä siitä, että hän joutuisi väärin tuomituksi. Siihen nähden aihe herättää ihmeen vahvoja tunteita. Tuntuu uskomattomalta, että kuolleen miehen kunnia nostetaan elävien naisten oikeuden puhua elämässään tapahtuneista asioista edelle. Jos joutuisin tänään rikoksen uhriksi ja tekijä kuolisi ennen kuin ehtisin tehdä rikosilmoitusta, pitäisikö minun vain vaieta asiasta loppuiäkseni?
Ei ole kyse siitä että pitäisi vaieta, vaan siitä että puhuttaisiin asioista niiden oikeilla nimillä. Mikäli Airiston kertomat asiat pitävät paikkaansa, on Spede syyllistynyt seksuaaliseen ahdisteluun. Kyseinen teko on rikos. Se ei kuitenkaan ole sama asia kuin raiskaus tai raiskauksen yritys. Vähän sama asia kuin jos Spede olisi varastanut lähikaupasta nakkipaketin (rikoslain mukaan näpistys) ja häntä syytettäisiin törkeästä ryöstöstä eli rikoksesta, jonka juridiset tunnusmerkit eivät täyty.
Sinä se vaan jaksat. Eiköhän tuo ole ihan selvä juttu mitä kerrotussa tarinassa oli tapahtumassa ja olisi tapahtunut ilman vastarintaa?
Vai kuulostaako järkeenkäyvältä, että mies kaataa naisen alleen sohvalle, estää huutamisen työntämällä kielen suuhun ja alkaa kopeloida ilman pienintäkään aietta väkisinmakuuseen tai laukeamiseen jollain muulla tavalla? Eli siis nuolee aikansa, puristaa rinnoista, kourii alapäätä ja erektion ollessa huipussaan, nousee pois, kiittää, oikaisee kravattiaan ja menee kaatamaan lisää kahvia... eri
Ei todennäköiseltä, mutta ei teoriassa eikä käytännössä mahdottomaltakaan. Rikosnimike kuitenkin muodostetaan sen mukaan, mitä todellisuudessa tapahtui eikä sen mukaan, mitä olisi todennäköisesti voinut tapahtua seuraavaksi mutta ei tapahtunut.
Meillä ei ole väliä, vaan sillä miten Aikristos asian käsitti ja miltä hänestä tuntui.
Lakitermit ei paljon lohduta, kun päälle käydään. Tunne on sama vaikka analysoitaisiin alfasta omegaan ja takaisin.
Auttaako se sitten siihen tunteeseen jotenkin, että tapahtunutta kutsuu eri rikostermillä kuin mikä se oikeasti oli?
Sen tietää vain asianomainen. Jos tunne on tuo, niin sen mukaan ilmaisukin. Pääasiahan on siis, että on loukattu kehorauhaa, käytetään asiasta sitten mitä lakitermiä hyvänsä. Loukkaamisen asteen tietää vain uhri. Ja hänen sanomisistaan täällä keskustellaan. lakitermit on turhia, koska asiaa ei olle käsittelemässä oikeudessa. On vain elämäkertakirja, jossa kerrotaan oman elämän tapahtumista. Siihen kuuluu myös taitelijan ilmaisuvapaus.
Ei ilmaisuvapauden nimissäkään voida käyttää teosta eri termiä kuin mitä se on oikeasti ollut, silloin se on ainoastaan valehtelua. En minäkään voi ilmaisuvapauteen vedoten väittää maitoa leiväksi. Tai no käytännössä voisin, mutta silloin olisin valehtelija.
Mitä tilanteessa siis tapahtui, jos kyse ei mielestäsi ollut raiskauksen yrityksestä?
Nykyisen lainsäädännön mukaan seksuaalinen ahdistelu
Ei tekoja tuomita takautuvasti, vaan sen aikaisen lainsäädännön mukaan.
En tunne 1980-luvun lainsäädäntöä niin tarkkaan, että osaisin tähän satavarmaa vastausta antaa. Käsittääkseni silloin tuomittiin vastaavan kaltaisista rikoksista esimerkiksi rikosnimikkeellä pahoinpitely.
Suutelu on siis pahoinpitely?
AI nyt tajuan, se munille potkaisu? Totta, tuo hullu nainen on väkivaltarikollinen.
Juupa juu.
Olet koko ajan väittänyt, että mitään ei ole tapahtunut, L valehtelee eikä hänen kertomustaan voi uskoa.
Silti olet sitä mieltä, että Lenita potkaisi? Ahaa. No kukas tämän sulle kertoi, Spedekö?
Suutelu voi olla kiistaton, ehkä Airisto kertoi tuntitaksansa johon Spede yritti tinkiä ja hän sai potkun munille siitä hyvästä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos Airisto puhuu totta, niin sehän todistaa ainoastaan sen, että Spede yritti suudella häntä väkisin. Se on väärin enkä millään tavalla tuota tekoa tahdo puolustella, mutta ei se silti mikään raiskaus tai edes raiskauksen yritys vielä ole. Se, että Spede olisi seuraavaksi edennyt tilanteessa raiskauksen yritykseen, oli ainoastaan Airiston subjektiivinen arvio. Spede oli ällöttävä limanuljaska, mutta raiskauksesta häntä ei ole kenenkään kohdalla tuomittu eikä käsittääkseni kukaan edes väitä joutuneensa Speden raiskaamaksi. Joten vaikka Spede kuinka vastenmielinen noissa teoissaan olikin, on täysin liioiteltua luonnehtia häntä raiskaajaksi tai edes raiskauksen yrittäjäksi, kun käsittääkseni yksikään teko ei siihen pisteeseen asti edennyt. Spede oli kuvottava väkisinsuutelija, mutta ei sen enempää.
Ai että jos mies kaataa sut ähisten koko voimallaan alleen sohvalle ja työntää väkisin kieltään suuhusi, niin se ei ole raiskauksen yritys? Milloin se muuttuu raiskauksen yritykseksi?
Airistohan sanoi itsekin, että ellei olisi potkaissut Spedeä niin tilanne olisi edennyt raiskauksen yritykseksi. Eli hän siis sanoo toisin sanoen itsekin, ettei tilanne edennyt siihen pisteeseen asti, että se olisi raiskauksen yritys. Spede ei tilanteessa yrittänyt yhtyä Airistoon eikä kosketella Airiston erogeenisia alueita (ainakaan Airisto ei mistään tällaisesta maininnut), joten juridisesti kyseessä ei ollut raiskauksen yritys. Tilanne olisi saattanut edetä raiskauksen yritykseksi tai olla etenemättä, mutta tuollaisenaan tilanne oli vain päällä makaaminen ja väkisinsuutelu, joka ei siis täytä raiskauksen yrityksen kriteereitä.
Keksitkö tuon päästäsi? Raiskauksen yritys on määritelmällisesti tilanne, jossa on vaara raiskauksen toteutumisesta. En minä tiedä mihin se vedetään, mutta päällä makaaminen ähisten ja kielen työntäminen väkisin suuhun tuntuisi minusta kyllä aika lailla tilanteelta, jossa on raiskauksen vaaran tuntua. Toki hyvä, jos Airistosta tilanne ei ole ollut niin uhkaava.
En keksinyt päästäni vaan ihan lainsäädännöstä tuon tarkistin. Se kuitenkin on asiassa puolueettomampi taho arvioimaan että mikä on raiskauksen yritys ja mikä ei kuin jonkun yksittäisen palstakirjoittelijan subjektiivinen näkemys. Sitäpaitsi määritelmäsi on väärä, pelkkä vaara raiskauksen tapahtumisesta ei ole raiskauksen yritys vaan kyseinen teko vaatii nimensä mukaan jonkinlaista yritystä raiskaukseen. Koska tilanne ei pidemmälle edennyt, on pelkkää spekulaatiota mitä olisi voinut seuraavaksi tapahtua.
Kyllä se suutelu vastoin tahtoa nyt vaan on siellä rikoslaissa määritelty seksuaaliseksi ahdisteluksi. Ja raiskauksen yritys on nimenomaan tilanne, jossa on raiskauksen vaara. Vai luuletko että lainsäädäntöön olisi kirjattu , että raiskauksen yritys on tilanne, jossa yritetään raiskata 😂😂😂.
Ensimmäinen lauseesi on aivan totta, tuota asiaa en ole kiistänytkään. Mikäli Airiston kertomus on totta, Spede on syyllistynyt tilanteessa seksuaaliseen ahdisteluun. Raiskauksen vaarahan on jo siinäkin, jos naishenkilö kävelee yksin pimeällä humalassa tai siinä jos istuu iltaa raiskauksiin taipuvaisen henkilön kanssa, joten tuo pelkkä vaara on jo sinällään melko subjektiivinen käsite. Raiskauksen yritykseen kuitenkin vaaditaan, että syytetty henkilö selkeästi yrittää suorittaa raiskauksen kriteerit täyttävän teon. Väkisin suutelu ei noita kriteerejä vielä täytä, vaan se on juridisesti seksuaalinen ahdistelu, ei raiskauksen yritys. Ketään ei tuomita sillä perusteella, mitä seuraavaksi olisi voinut tapahtua. Tilanne olisi voinut edetä raiskauksen yritykseksi tai jopa raiskaukseksi, mutta ei kuitenkaan edennyt.
Ihan turhaan saivartelet siellä. Jo sohvalle alleen painaminen ja väkisin suuteleminen on itsessään todella ahdistavaa, ja antaa naiselle ihan varmasti aiheen olettaa, että tässä ollaan etenemässä siihen tiettyyn suuntaan. On Lenitakin varmaan kieltänyt, mutta koska joutui potkaisemaan, puolustautumaan ja taistelemaan itsensä pois alta, on kyseessä ollut taatusti tarkoitus muutakin kuin vain söpösti suuteloida. Naurettavaa tämä "jos ei raiskausta tapahtunut, ei se siis ollut sellaisen yrityskään" Joten älä viitsi. -eri
Varmasti on ahdistavaa, mutta silti kyseessä on juridisesti seksuaalinen ahdistelu, ei raiskauksen yritys.
Ahdistelu on rikoslain määrittelyn mukaan koskettelua. Alleen kaataminen, päällä ähiseminen ja kieli suussa on raiskauksen yritys.
Plus Airisto itsekin on kertonut joutuneensa kahdesti raiskausyrityksen kohteeksi ja spedestä sanoi, että puuskutuksensa teki selväksi, että tilanne etenisi raiskaukseksi” - ei ”raiskauksen yritykseksi”.
Mutta kun ei edennyt. Jos Airiston subjektiivinen näkemys ja tulkinta tilanteessa olisi ollut, että se tulisi etenemään paloittelumurhaksi, ei kyseessä silti olisi murhan yritys. Siitä tuomitaan mitä on tapahtunut, ei siitä mitä olisi ehkä voinut tapahtua.
Minusta tuntuu, että olet ennenkin osallistunut vastaaviin keskusteluihin täällä. Saivarteleva, yksityiskohtiin, kuten sanamuotoihin, tarttuva ja inttävä tyylisi on tutunoloinen. Siinä on piirteitä neuroepätyypilliselle henkilölle ominaisesta viestinnästä. Haluat selvittää "objektiivisen totuuden", vaadit todisteita ja rikoksen tunnusmerkkien täyttymistä, jotta jostain asiasta voitaisiin puhua.
Hyvin suuri osa ihmisen toiminnasta menee "harmaalle alueelle". On käytöstä, joka on väärin mutta joka ei täytä rikoksen tuntomerkkejä. Ei tässä olla ketään oikeuteen viemässä, vaan puhutaan yhteiskunnallisesti merkittävästä aiheesta: vallankäytöstä viihdebisneksessä. Keskustelun tavoite on muuttaa alan käytäntöjä niin, että uhrit ja kollegat uskaltaisivat puuttua väärinkäytöksiin.
Niin olenkin osallistunut, mitäpä tuota kiistämään. En kiistä, etteikö Airiston jutut voisi aivan hyvin olla totta. En kiistä sitä, etteikö Speden teko olisi tässä tapauksessa tuomittava ja sekä yleisen moraalin että rikoslain silmissä väärin. Mutta kuitenkin kun ihmistä jostain rikoslakiin kuuluvasta asiasta syytellään, pitäisi muistaa, ettei rikosnimike muodostu siltä pohjalta, mitä keskustelupalstoilla asioista vouhkaavat ihmiset asiasta ovat mieltä, vaan sillä perusteella, minkä rikoksen juridiset kriteerit täyttyvät. On hyvä, että asia herättää keskustelua, mutta väärillä rikosnimikkeillä teoista puhuminen ei auta millään tavalla asiaa, kun niistä voisi puhua oikeillakin. Mikäli Spede olisi elossa ja rikos olisi tapahtunut sen verran vasta ettei olisi mennyt vanhaksi ja Airisto tekisi asiasta rikosilmoituksen, nostaisi syyttäjä syytteen seksuaalisesta ahdistelusta, ei raiskauksen yrityksestä. Tämä ei ole mielipideasia vaan rikosten tunnusmerkkien täyttymiseen pohjautuva fakta. Vaikka olisitte asiasta mitä mieltä niin asiassa ratkaisisi syyttäjän objektiivinen näkemys rikosnimikkeestä, ei nettipalstakeskustelijoiden mielipiteet.
Spede on kuollut, joten ei ole minkäänlaista riskiä siitä, että hän joutuisi väärin tuomituksi. Siihen nähden aihe herättää ihmeen vahvoja tunteita. Tuntuu uskomattomalta, että kuolleen miehen kunnia nostetaan elävien naisten oikeuden puhua elämässään tapahtuneista asioista edelle. Jos joutuisin tänään rikoksen uhriksi ja tekijä kuolisi ennen kuin ehtisin tehdä rikosilmoitusta, pitäisikö minun vain vaieta asiasta loppuiäkseni?
Ei ole kyse siitä että pitäisi vaieta, vaan siitä että puhuttaisiin asioista niiden oikeilla nimillä. Mikäli Airiston kertomat asiat pitävät paikkaansa, on Spede syyllistynyt seksuaaliseen ahdisteluun. Kyseinen teko on rikos. Se ei kuitenkaan ole sama asia kuin raiskaus tai raiskauksen yritys. Vähän sama asia kuin jos Spede olisi varastanut lähikaupasta nakkipaketin (rikoslain mukaan näpistys) ja häntä syytettäisiin törkeästä ryöstöstä eli rikoksesta, jonka juridiset tunnusmerkit eivät täyty.
Sinä se vaan jaksat. Eiköhän tuo ole ihan selvä juttu mitä kerrotussa tarinassa oli tapahtumassa ja olisi tapahtunut ilman vastarintaa?
Vai kuulostaako järkeenkäyvältä, että mies kaataa naisen alleen sohvalle, estää huutamisen työntämällä kielen suuhun ja alkaa kopeloida ilman pienintäkään aietta väkisinmakuuseen tai laukeamiseen jollain muulla tavalla? Eli siis nuolee aikansa, puristaa rinnoista, kourii alapäätä ja erektion ollessa huipussaan, nousee pois, kiittää, oikaisee kravattiaan ja menee kaatamaan lisää kahvia... eri
Ei todennäköiseltä, mutta ei teoriassa eikä käytännössä mahdottomaltakaan. Rikosnimike kuitenkin muodostetaan sen mukaan, mitä todellisuudessa tapahtui eikä sen mukaan, mitä olisi todennäköisesti voinut tapahtua seuraavaksi mutta ei tapahtunut.
Meillä ei ole väliä, vaan sillä miten Aikristos asian käsitti ja miltä hänestä tuntui.
Lakitermit ei paljon lohduta, kun päälle käydään. Tunne on sama vaikka analysoitaisiin alfasta omegaan ja takaisin.
Auttaako se sitten siihen tunteeseen jotenkin, että tapahtunutta kutsuu eri rikostermillä kuin mikä se oikeasti oli?
Sen tietää vain asianomainen. Jos tunne on tuo, niin sen mukaan ilmaisukin. Pääasiahan on siis, että on loukattu kehorauhaa, käytetään asiasta sitten mitä lakitermiä hyvänsä. Loukkaamisen asteen tietää vain uhri. Ja hänen sanomisistaan täällä keskustellaan. lakitermit on turhia, koska asiaa ei olle käsittelemässä oikeudessa. On vain elämäkertakirja, jossa kerrotaan oman elämän tapahtumista. Siihen kuuluu myös taitelijan ilmaisuvapaus.
Ei ilmaisuvapauden nimissäkään voida käyttää teosta eri termiä kuin mitä se on oikeasti ollut, silloin se on ainoastaan valehtelua. En minäkään voi ilmaisuvapauteen vedoten väittää maitoa leiväksi. Tai no käytännössä voisin, mutta silloin olisin valehtelija.
Mitä tilanteessa siis tapahtui, jos kyse ei mielestäsi ollut raiskauksen yrityksestä?
Nykyisen lainsäädännön mukaan seksuaalinen ahdistelu
Ei tekoja tuomita takautuvasti, vaan sen aikaisen lainsäädännön mukaan.
En tunne 1980-luvun lainsäädäntöä niin tarkkaan, että osaisin tähän satavarmaa vastausta antaa. Käsittääkseni silloin tuomittiin vastaavan kaltaisista rikoksista esimerkiksi rikosnimikkeellä pahoinpitely.
Suutelu on siis pahoinpitely?
AI nyt tajuan, se munille potkaisu? Totta, tuo hullu nainen on väkivaltarikollinen.
Väkisin suuteleminen ja sohvalle itsensä alle sulkeminen siten, ettei toinen pääse tilanteesta pois ovat henkilön fyysistä itsemääräämisoikeutta rajoittavia tekoja. Kyseisen kaltaisista teoista on toisinaan tuomittu rikosnimikkeellä pahoinpitely. Pahoinpitely on hyvin laaja käsite, se ei tarkoita pelkästään lyömistä ja potkimista.
Ei ole todistettavasti tapahtunut mitään väkisin suutelua tai muuta rikollista.
Ainoa rikokseen viittaava teko on Airiston käyttämä väkivalta.
Ei Airiston käyttämästä väkivallastakaan ole kuin Airiston itsensä antama yksipuolinen lausuma. Voihan koko homma olla täysin keksittyä, ehkä Spede ja Airisto vaan pelasivat sulassa sovussa ristiseiskaa ja mitään suutelemista tai potkaisemista ei koskaan todellisuudessa tapahtunutkaan. Mistään kyseiseen tapahtuneeseen liittyvästä ei ole kuin yhden henkilön kertomus, joten voihan olla ettei Airisto käynyt Speden luona ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos Airisto puhuu totta, niin sehän todistaa ainoastaan sen, että Spede yritti suudella häntä väkisin. Se on väärin enkä millään tavalla tuota tekoa tahdo puolustella, mutta ei se silti mikään raiskaus tai edes raiskauksen yritys vielä ole. Se, että Spede olisi seuraavaksi edennyt tilanteessa raiskauksen yritykseen, oli ainoastaan Airiston subjektiivinen arvio. Spede oli ällöttävä limanuljaska, mutta raiskauksesta häntä ei ole kenenkään kohdalla tuomittu eikä käsittääkseni kukaan edes väitä joutuneensa Speden raiskaamaksi. Joten vaikka Spede kuinka vastenmielinen noissa teoissaan olikin, on täysin liioiteltua luonnehtia häntä raiskaajaksi tai edes raiskauksen yrittäjäksi, kun käsittääkseni yksikään teko ei siihen pisteeseen asti edennyt. Spede oli kuvottava väkisinsuutelija, mutta ei sen enempää.
Ai että jos mies kaataa sut ähisten koko voimallaan alleen sohvalle ja työntää väkisin kieltään suuhusi, niin se ei ole raiskauksen yritys? Milloin se muuttuu raiskauksen yritykseksi?
Airistohan sanoi itsekin, että ellei olisi potkaissut Spedeä niin tilanne olisi edennyt raiskauksen yritykseksi. Eli hän siis sanoo toisin sanoen itsekin, ettei tilanne edennyt siihen pisteeseen asti, että se olisi raiskauksen yritys. Spede ei tilanteessa yrittänyt yhtyä Airistoon eikä kosketella Airiston erogeenisia alueita (ainakaan Airisto ei mistään tällaisesta maininnut), joten juridisesti kyseessä ei ollut raiskauksen yritys. Tilanne olisi saattanut edetä raiskauksen yritykseksi tai olla etenemättä, mutta tuollaisenaan tilanne oli vain päällä makaaminen ja väkisinsuutelu, joka ei siis täytä raiskauksen yrityksen kriteereitä.
Keksitkö tuon päästäsi? Raiskauksen yritys on määritelmällisesti tilanne, jossa on vaara raiskauksen toteutumisesta. En minä tiedä mihin se vedetään, mutta päällä makaaminen ähisten ja kielen työntäminen väkisin suuhun tuntuisi minusta kyllä aika lailla tilanteelta, jossa on raiskauksen vaaran tuntua. Toki hyvä, jos Airistosta tilanne ei ole ollut niin uhkaava.
En keksinyt päästäni vaan ihan lainsäädännöstä tuon tarkistin. Se kuitenkin on asiassa puolueettomampi taho arvioimaan että mikä on raiskauksen yritys ja mikä ei kuin jonkun yksittäisen palstakirjoittelijan subjektiivinen näkemys. Sitäpaitsi määritelmäsi on väärä, pelkkä vaara raiskauksen tapahtumisesta ei ole raiskauksen yritys vaan kyseinen teko vaatii nimensä mukaan jonkinlaista yritystä raiskaukseen. Koska tilanne ei pidemmälle edennyt, on pelkkää spekulaatiota mitä olisi voinut seuraavaksi tapahtua.
Kyllä se suutelu vastoin tahtoa nyt vaan on siellä rikoslaissa määritelty seksuaaliseksi ahdisteluksi. Ja raiskauksen yritys on nimenomaan tilanne, jossa on raiskauksen vaara. Vai luuletko että lainsäädäntöön olisi kirjattu , että raiskauksen yritys on tilanne, jossa yritetään raiskata 😂😂😂.
Ensimmäinen lauseesi on aivan totta, tuota asiaa en ole kiistänytkään. Mikäli Airiston kertomus on totta, Spede on syyllistynyt tilanteessa seksuaaliseen ahdisteluun. Raiskauksen vaarahan on jo siinäkin, jos naishenkilö kävelee yksin pimeällä humalassa tai siinä jos istuu iltaa raiskauksiin taipuvaisen henkilön kanssa, joten tuo pelkkä vaara on jo sinällään melko subjektiivinen käsite. Raiskauksen yritykseen kuitenkin vaaditaan, että syytetty henkilö selkeästi yrittää suorittaa raiskauksen kriteerit täyttävän teon. Väkisin suutelu ei noita kriteerejä vielä täytä, vaan se on juridisesti seksuaalinen ahdistelu, ei raiskauksen yritys. Ketään ei tuomita sillä perusteella, mitä seuraavaksi olisi voinut tapahtua. Tilanne olisi voinut edetä raiskauksen yritykseksi tai jopa raiskaukseksi, mutta ei kuitenkaan edennyt.
Ihan turhaan saivartelet siellä. Jo sohvalle alleen painaminen ja väkisin suuteleminen on itsessään todella ahdistavaa, ja antaa naiselle ihan varmasti aiheen olettaa, että tässä ollaan etenemässä siihen tiettyyn suuntaan. On Lenitakin varmaan kieltänyt, mutta koska joutui potkaisemaan, puolustautumaan ja taistelemaan itsensä pois alta, on kyseessä ollut taatusti tarkoitus muutakin kuin vain söpösti suuteloida. Naurettavaa tämä "jos ei raiskausta tapahtunut, ei se siis ollut sellaisen yrityskään" Joten älä viitsi. -eri
Varmasti on ahdistavaa, mutta silti kyseessä on juridisesti seksuaalinen ahdistelu, ei raiskauksen yritys.
Ahdistelu on rikoslain määrittelyn mukaan koskettelua. Alleen kaataminen, päällä ähiseminen ja kieli suussa on raiskauksen yritys.
Plus Airisto itsekin on kertonut joutuneensa kahdesti raiskausyrityksen kohteeksi ja spedestä sanoi, että puuskutuksensa teki selväksi, että tilanne etenisi raiskaukseksi” - ei ”raiskauksen yritykseksi”.
Mutta kun ei edennyt. Jos Airiston subjektiivinen näkemys ja tulkinta tilanteessa olisi ollut, että se tulisi etenemään paloittelumurhaksi, ei kyseessä silti olisi murhan yritys. Siitä tuomitaan mitä on tapahtunut, ei siitä mitä olisi ehkä voinut tapahtua.
Minusta tuntuu, että olet ennenkin osallistunut vastaaviin keskusteluihin täällä. Saivarteleva, yksityiskohtiin, kuten sanamuotoihin, tarttuva ja inttävä tyylisi on tutunoloinen. Siinä on piirteitä neuroepätyypilliselle henkilölle ominaisesta viestinnästä. Haluat selvittää "objektiivisen totuuden", vaadit todisteita ja rikoksen tunnusmerkkien täyttymistä, jotta jostain asiasta voitaisiin puhua.
Hyvin suuri osa ihmisen toiminnasta menee "harmaalle alueelle". On käytöstä, joka on väärin mutta joka ei täytä rikoksen tuntomerkkejä. Ei tässä olla ketään oikeuteen viemässä, vaan puhutaan yhteiskunnallisesti merkittävästä aiheesta: vallankäytöstä viihdebisneksessä. Keskustelun tavoite on muuttaa alan käytäntöjä niin, että uhrit ja kollegat uskaltaisivat puuttua väärinkäytöksiin.
Niin olenkin osallistunut, mitäpä tuota kiistämään. En kiistä, etteikö Airiston jutut voisi aivan hyvin olla totta. En kiistä sitä, etteikö Speden teko olisi tässä tapauksessa tuomittava ja sekä yleisen moraalin että rikoslain silmissä väärin. Mutta kuitenkin kun ihmistä jostain rikoslakiin kuuluvasta asiasta syytellään, pitäisi muistaa, ettei rikosnimike muodostu siltä pohjalta, mitä keskustelupalstoilla asioista vouhkaavat ihmiset asiasta ovat mieltä, vaan sillä perusteella, minkä rikoksen juridiset kriteerit täyttyvät. On hyvä, että asia herättää keskustelua, mutta väärillä rikosnimikkeillä teoista puhuminen ei auta millään tavalla asiaa, kun niistä voisi puhua oikeillakin. Mikäli Spede olisi elossa ja rikos olisi tapahtunut sen verran vasta ettei olisi mennyt vanhaksi ja Airisto tekisi asiasta rikosilmoituksen, nostaisi syyttäjä syytteen seksuaalisesta ahdistelusta, ei raiskauksen yrityksestä. Tämä ei ole mielipideasia vaan rikosten tunnusmerkkien täyttymiseen pohjautuva fakta. Vaikka olisitte asiasta mitä mieltä niin asiassa ratkaisisi syyttäjän objektiivinen näkemys rikosnimikkeestä, ei nettipalstakeskustelijoiden mielipiteet.
Spede on kuollut, joten ei ole minkäänlaista riskiä siitä, että hän joutuisi väärin tuomituksi. Siihen nähden aihe herättää ihmeen vahvoja tunteita. Tuntuu uskomattomalta, että kuolleen miehen kunnia nostetaan elävien naisten oikeuden puhua elämässään tapahtuneista asioista edelle. Jos joutuisin tänään rikoksen uhriksi ja tekijä kuolisi ennen kuin ehtisin tehdä rikosilmoitusta, pitäisikö minun vain vaieta asiasta loppuiäkseni?
Ei ole kyse siitä että pitäisi vaieta, vaan siitä että puhuttaisiin asioista niiden oikeilla nimillä. Mikäli Airiston kertomat asiat pitävät paikkaansa, on Spede syyllistynyt seksuaaliseen ahdisteluun. Kyseinen teko on rikos. Se ei kuitenkaan ole sama asia kuin raiskaus tai raiskauksen yritys. Vähän sama asia kuin jos Spede olisi varastanut lähikaupasta nakkipaketin (rikoslain mukaan näpistys) ja häntä syytettäisiin törkeästä ryöstöstä eli rikoksesta, jonka juridiset tunnusmerkit eivät täyty.
Sinä se vaan jaksat. Eiköhän tuo ole ihan selvä juttu mitä kerrotussa tarinassa oli tapahtumassa ja olisi tapahtunut ilman vastarintaa?
Vai kuulostaako järkeenkäyvältä, että mies kaataa naisen alleen sohvalle, estää huutamisen työntämällä kielen suuhun ja alkaa kopeloida ilman pienintäkään aietta väkisinmakuuseen tai laukeamiseen jollain muulla tavalla? Eli siis nuolee aikansa, puristaa rinnoista, kourii alapäätä ja erektion ollessa huipussaan, nousee pois, kiittää, oikaisee kravattiaan ja menee kaatamaan lisää kahvia... eri
Ei todennäköiseltä, mutta ei teoriassa eikä käytännössä mahdottomaltakaan. Rikosnimike kuitenkin muodostetaan sen mukaan, mitä todellisuudessa tapahtui eikä sen mukaan, mitä olisi todennäköisesti voinut tapahtua seuraavaksi mutta ei tapahtunut.
Meillä ei ole väliä, vaan sillä miten Aikristos asian käsitti ja miltä hänestä tuntui.
Lakitermit ei paljon lohduta, kun päälle käydään. Tunne on sama vaikka analysoitaisiin alfasta omegaan ja takaisin.
Auttaako se sitten siihen tunteeseen jotenkin, että tapahtunutta kutsuu eri rikostermillä kuin mikä se oikeasti oli?
Sen tietää vain asianomainen. Jos tunne on tuo, niin sen mukaan ilmaisukin. Pääasiahan on siis, että on loukattu kehorauhaa, käytetään asiasta sitten mitä lakitermiä hyvänsä. Loukkaamisen asteen tietää vain uhri. Ja hänen sanomisistaan täällä keskustellaan. lakitermit on turhia, koska asiaa ei olle käsittelemässä oikeudessa. On vain elämäkertakirja, jossa kerrotaan oman elämän tapahtumista. Siihen kuuluu myös taitelijan ilmaisuvapaus.
Ei ilmaisuvapauden nimissäkään voida käyttää teosta eri termiä kuin mitä se on oikeasti ollut, silloin se on ainoastaan valehtelua. En minäkään voi ilmaisuvapauteen vedoten väittää maitoa leiväksi. Tai no käytännössä voisin, mutta silloin olisin valehtelija.
Mitä tilanteessa siis tapahtui, jos kyse ei mielestäsi ollut raiskauksen yrityksestä?
Nykyisen lainsäädännön mukaan seksuaalinen ahdistelu
Ei tekoja tuomita takautuvasti, vaan sen aikaisen lainsäädännön mukaan.
En tunne 1980-luvun lainsäädäntöä niin tarkkaan, että osaisin tähän satavarmaa vastausta antaa. Käsittääkseni silloin tuomittiin vastaavan kaltaisista rikoksista esimerkiksi rikosnimikkeellä pahoinpitely.
Suutelu on siis pahoinpitely?
AI nyt tajuan, se munille potkaisu? Totta, tuo hullu nainen on väkivaltarikollinen.
Väkisin suuteleminen ja sohvalle itsensä alle sulkeminen siten, ettei toinen pääse tilanteesta pois ovat henkilön fyysistä itsemääräämisoikeutta rajoittavia tekoja. Kyseisen kaltaisista teoista on toisinaan tuomittu rikosnimikkeellä pahoinpitely. Pahoinpitely on hyvin laaja käsite, se ei tarkoita pelkästään lyömistä ja potkimista.
Ei ole todistettavasti tapahtunut mitään väkisin suutelua tai muuta rikollista.
Ainoa rikokseen viittaava teko on Airiston käyttämä väkivalta.
Heippa Spede sieltä haudasta! Onko sinussa vielä lihariekaleita ja jänteitä vai oletko jo ihan luuranko jo?
Spedehän sinun täytyy olla, sillä muuten sinä et tiedä siitä asiasta yhtikäs mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos Airisto puhuu totta, niin sehän todistaa ainoastaan sen, että Spede yritti suudella häntä väkisin. Se on väärin enkä millään tavalla tuota tekoa tahdo puolustella, mutta ei se silti mikään raiskaus tai edes raiskauksen yritys vielä ole. Se, että Spede olisi seuraavaksi edennyt tilanteessa raiskauksen yritykseen, oli ainoastaan Airiston subjektiivinen arvio. Spede oli ällöttävä limanuljaska, mutta raiskauksesta häntä ei ole kenenkään kohdalla tuomittu eikä käsittääkseni kukaan edes väitä joutuneensa Speden raiskaamaksi. Joten vaikka Spede kuinka vastenmielinen noissa teoissaan olikin, on täysin liioiteltua luonnehtia häntä raiskaajaksi tai edes raiskauksen yrittäjäksi, kun käsittääkseni yksikään teko ei siihen pisteeseen asti edennyt. Spede oli kuvottava väkisinsuutelija, mutta ei sen enempää.
Ai että jos mies kaataa sut ähisten koko voimallaan alleen sohvalle ja työntää väkisin kieltään suuhusi, niin se ei ole raiskauksen yritys? Milloin se muuttuu raiskauksen yritykseksi?
Airistohan sanoi itsekin, että ellei olisi potkaissut Spedeä niin tilanne olisi edennyt raiskauksen yritykseksi. Eli hän siis sanoo toisin sanoen itsekin, ettei tilanne edennyt siihen pisteeseen asti, että se olisi raiskauksen yritys. Spede ei tilanteessa yrittänyt yhtyä Airistoon eikä kosketella Airiston erogeenisia alueita (ainakaan Airisto ei mistään tällaisesta maininnut), joten juridisesti kyseessä ei ollut raiskauksen yritys. Tilanne olisi saattanut edetä raiskauksen yritykseksi tai olla etenemättä, mutta tuollaisenaan tilanne oli vain päällä makaaminen ja väkisinsuutelu, joka ei siis täytä raiskauksen yrityksen kriteereitä.
Keksitkö tuon päästäsi? Raiskauksen yritys on määritelmällisesti tilanne, jossa on vaara raiskauksen toteutumisesta. En minä tiedä mihin se vedetään, mutta päällä makaaminen ähisten ja kielen työntäminen väkisin suuhun tuntuisi minusta kyllä aika lailla tilanteelta, jossa on raiskauksen vaaran tuntua. Toki hyvä, jos Airistosta tilanne ei ole ollut niin uhkaava.
En keksinyt päästäni vaan ihan lainsäädännöstä tuon tarkistin. Se kuitenkin on asiassa puolueettomampi taho arvioimaan että mikä on raiskauksen yritys ja mikä ei kuin jonkun yksittäisen palstakirjoittelijan subjektiivinen näkemys. Sitäpaitsi määritelmäsi on väärä, pelkkä vaara raiskauksen tapahtumisesta ei ole raiskauksen yritys vaan kyseinen teko vaatii nimensä mukaan jonkinlaista yritystä raiskaukseen. Koska tilanne ei pidemmälle edennyt, on pelkkää spekulaatiota mitä olisi voinut seuraavaksi tapahtua.
Kyllä se suutelu vastoin tahtoa nyt vaan on siellä rikoslaissa määritelty seksuaaliseksi ahdisteluksi. Ja raiskauksen yritys on nimenomaan tilanne, jossa on raiskauksen vaara. Vai luuletko että lainsäädäntöön olisi kirjattu , että raiskauksen yritys on tilanne, jossa yritetään raiskata 😂😂😂.
Ensimmäinen lauseesi on aivan totta, tuota asiaa en ole kiistänytkään. Mikäli Airiston kertomus on totta, Spede on syyllistynyt tilanteessa seksuaaliseen ahdisteluun. Raiskauksen vaarahan on jo siinäkin, jos naishenkilö kävelee yksin pimeällä humalassa tai siinä jos istuu iltaa raiskauksiin taipuvaisen henkilön kanssa, joten tuo pelkkä vaara on jo sinällään melko subjektiivinen käsite. Raiskauksen yritykseen kuitenkin vaaditaan, että syytetty henkilö selkeästi yrittää suorittaa raiskauksen kriteerit täyttävän teon. Väkisin suutelu ei noita kriteerejä vielä täytä, vaan se on juridisesti seksuaalinen ahdistelu, ei raiskauksen yritys. Ketään ei tuomita sillä perusteella, mitä seuraavaksi olisi voinut tapahtua. Tilanne olisi voinut edetä raiskauksen yritykseksi tai jopa raiskaukseksi, mutta ei kuitenkaan edennyt.
Ihan turhaan saivartelet siellä. Jo sohvalle alleen painaminen ja väkisin suuteleminen on itsessään todella ahdistavaa, ja antaa naiselle ihan varmasti aiheen olettaa, että tässä ollaan etenemässä siihen tiettyyn suuntaan. On Lenitakin varmaan kieltänyt, mutta koska joutui potkaisemaan, puolustautumaan ja taistelemaan itsensä pois alta, on kyseessä ollut taatusti tarkoitus muutakin kuin vain söpösti suuteloida. Naurettavaa tämä "jos ei raiskausta tapahtunut, ei se siis ollut sellaisen yrityskään" Joten älä viitsi. -eri
Varmasti on ahdistavaa, mutta silti kyseessä on juridisesti seksuaalinen ahdistelu, ei raiskauksen yritys.
Ahdistelu on rikoslain määrittelyn mukaan koskettelua. Alleen kaataminen, päällä ähiseminen ja kieli suussa on raiskauksen yritys.
Plus Airisto itsekin on kertonut joutuneensa kahdesti raiskausyrityksen kohteeksi ja spedestä sanoi, että puuskutuksensa teki selväksi, että tilanne etenisi raiskaukseksi” - ei ”raiskauksen yritykseksi”.
Mutta kun ei edennyt. Jos Airiston subjektiivinen näkemys ja tulkinta tilanteessa olisi ollut, että se tulisi etenemään paloittelumurhaksi, ei kyseessä silti olisi murhan yritys. Siitä tuomitaan mitä on tapahtunut, ei siitä mitä olisi ehkä voinut tapahtua.
Minusta tuntuu, että olet ennenkin osallistunut vastaaviin keskusteluihin täällä. Saivarteleva, yksityiskohtiin, kuten sanamuotoihin, tarttuva ja inttävä tyylisi on tutunoloinen. Siinä on piirteitä neuroepätyypilliselle henkilölle ominaisesta viestinnästä. Haluat selvittää "objektiivisen totuuden", vaadit todisteita ja rikoksen tunnusmerkkien täyttymistä, jotta jostain asiasta voitaisiin puhua.
Hyvin suuri osa ihmisen toiminnasta menee "harmaalle alueelle". On käytöstä, joka on väärin mutta joka ei täytä rikoksen tuntomerkkejä. Ei tässä olla ketään oikeuteen viemässä, vaan puhutaan yhteiskunnallisesti merkittävästä aiheesta: vallankäytöstä viihdebisneksessä. Keskustelun tavoite on muuttaa alan käytäntöjä niin, että uhrit ja kollegat uskaltaisivat puuttua väärinkäytöksiin.
Niin olenkin osallistunut, mitäpä tuota kiistämään. En kiistä, etteikö Airiston jutut voisi aivan hyvin olla totta. En kiistä sitä, etteikö Speden teko olisi tässä tapauksessa tuomittava ja sekä yleisen moraalin että rikoslain silmissä väärin. Mutta kuitenkin kun ihmistä jostain rikoslakiin kuuluvasta asiasta syytellään, pitäisi muistaa, ettei rikosnimike muodostu siltä pohjalta, mitä keskustelupalstoilla asioista vouhkaavat ihmiset asiasta ovat mieltä, vaan sillä perusteella, minkä rikoksen juridiset kriteerit täyttyvät. On hyvä, että asia herättää keskustelua, mutta väärillä rikosnimikkeillä teoista puhuminen ei auta millään tavalla asiaa, kun niistä voisi puhua oikeillakin. Mikäli Spede olisi elossa ja rikos olisi tapahtunut sen verran vasta ettei olisi mennyt vanhaksi ja Airisto tekisi asiasta rikosilmoituksen, nostaisi syyttäjä syytteen seksuaalisesta ahdistelusta, ei raiskauksen yrityksestä. Tämä ei ole mielipideasia vaan rikosten tunnusmerkkien täyttymiseen pohjautuva fakta. Vaikka olisitte asiasta mitä mieltä niin asiassa ratkaisisi syyttäjän objektiivinen näkemys rikosnimikkeestä, ei nettipalstakeskustelijoiden mielipiteet.
Spede on kuollut, joten ei ole minkäänlaista riskiä siitä, että hän joutuisi väärin tuomituksi. Siihen nähden aihe herättää ihmeen vahvoja tunteita. Tuntuu uskomattomalta, että kuolleen miehen kunnia nostetaan elävien naisten oikeuden puhua elämässään tapahtuneista asioista edelle. Jos joutuisin tänään rikoksen uhriksi ja tekijä kuolisi ennen kuin ehtisin tehdä rikosilmoitusta, pitäisikö minun vain vaieta asiasta loppuiäkseni?
Ei ole kyse siitä että pitäisi vaieta, vaan siitä että puhuttaisiin asioista niiden oikeilla nimillä. Mikäli Airiston kertomat asiat pitävät paikkaansa, on Spede syyllistynyt seksuaaliseen ahdisteluun. Kyseinen teko on rikos. Se ei kuitenkaan ole sama asia kuin raiskaus tai raiskauksen yritys. Vähän sama asia kuin jos Spede olisi varastanut lähikaupasta nakkipaketin (rikoslain mukaan näpistys) ja häntä syytettäisiin törkeästä ryöstöstä eli rikoksesta, jonka juridiset tunnusmerkit eivät täyty.
Sinä se vaan jaksat. Eiköhän tuo ole ihan selvä juttu mitä kerrotussa tarinassa oli tapahtumassa ja olisi tapahtunut ilman vastarintaa?
Vai kuulostaako järkeenkäyvältä, että mies kaataa naisen alleen sohvalle, estää huutamisen työntämällä kielen suuhun ja alkaa kopeloida ilman pienintäkään aietta väkisinmakuuseen tai laukeamiseen jollain muulla tavalla? Eli siis nuolee aikansa, puristaa rinnoista, kourii alapäätä ja erektion ollessa huipussaan, nousee pois, kiittää, oikaisee kravattiaan ja menee kaatamaan lisää kahvia... eri
Ei todennäköiseltä, mutta ei teoriassa eikä käytännössä mahdottomaltakaan. Rikosnimike kuitenkin muodostetaan sen mukaan, mitä todellisuudessa tapahtui eikä sen mukaan, mitä olisi todennäköisesti voinut tapahtua seuraavaksi mutta ei tapahtunut.
Meillä ei ole väliä, vaan sillä miten Aikristos asian käsitti ja miltä hänestä tuntui.
Lakitermit ei paljon lohduta, kun päälle käydään. Tunne on sama vaikka analysoitaisiin alfasta omegaan ja takaisin.
Auttaako se sitten siihen tunteeseen jotenkin, että tapahtunutta kutsuu eri rikostermillä kuin mikä se oikeasti oli?
Sen tietää vain asianomainen. Jos tunne on tuo, niin sen mukaan ilmaisukin. Pääasiahan on siis, että on loukattu kehorauhaa, käytetään asiasta sitten mitä lakitermiä hyvänsä. Loukkaamisen asteen tietää vain uhri. Ja hänen sanomisistaan täällä keskustellaan. lakitermit on turhia, koska asiaa ei olle käsittelemässä oikeudessa. On vain elämäkertakirja, jossa kerrotaan oman elämän tapahtumista. Siihen kuuluu myös taitelijan ilmaisuvapaus.
Ei ilmaisuvapauden nimissäkään voida käyttää teosta eri termiä kuin mitä se on oikeasti ollut, silloin se on ainoastaan valehtelua. En minäkään voi ilmaisuvapauteen vedoten väittää maitoa leiväksi. Tai no käytännössä voisin, mutta silloin olisin valehtelija.
Yhden ja saman asian voi tulkita eri tavoin. Meillä ei nyt ole muuta kuin kyseisen kirjan kirjoittajan oma henkilökohtainen tulkinta hänelle tapahtuneesta asiasta.
Kukaan meistä ei voi kertoa mitä lakitermiä tulee tapahtumasta käyttää, koska emme olleet paikalla. Meillä on ainoastaan naisen kuvaus miehen tekemisistä. Hän ei myöskään ole lainoppinut, vaan sanankäyttö on maallikolle ominaista.
Koska tilanne on tämä, lienee turhaa edes miettiä mahdollista "oikeaa" lakitermiä. Sen takia kannattaa keskittyä asianomaisen tunnetilan omaan kuvaukseen.
Lähtökohta on se, että hän ei edes ole väittänyt tulleensa rskatuksi. Tuolle "melkein" -tilanteelle, joka ei eskaloitunut asianosaisen toimenpiteiden johdosta, voi kukin itse asettaa oman määritelmänsä, sellaisen palstalle sopivan, kun ei olla nyt siellä oikeussalissa.
Turhaa hiusten halkomista jankata samasta asiasta, mistä ei päästä oikeiden lakimiesten päätöstä koskaan kuulemaan.
Jos tarinan (joka se on koska ketään ei ole tuomittu mistään) pilkkoo osiin niin:
1. mies suuteli naista. EI laitonta
2. nainen käytti väkivaltaa miestä kohtaan. Laitonta.
Tai
1. Trolli provoilee mitä sattuu.
2. Trolli kääntää sanomisensa täysin päinvastaisiksi.
Ilman lupaa suuteleminen on kehoon luvatta kajoamista. Laitonta. Hyökkääjältä itsensä suojelu potkaisemalla on itsepuolustusta. Laillista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos Airisto puhuu totta, niin sehän todistaa ainoastaan sen, että Spede yritti suudella häntä väkisin. Se on väärin enkä millään tavalla tuota tekoa tahdo puolustella, mutta ei se silti mikään raiskaus tai edes raiskauksen yritys vielä ole. Se, että Spede olisi seuraavaksi edennyt tilanteessa raiskauksen yritykseen, oli ainoastaan Airiston subjektiivinen arvio. Spede oli ällöttävä limanuljaska, mutta raiskauksesta häntä ei ole kenenkään kohdalla tuomittu eikä käsittääkseni kukaan edes väitä joutuneensa Speden raiskaamaksi. Joten vaikka Spede kuinka vastenmielinen noissa teoissaan olikin, on täysin liioiteltua luonnehtia häntä raiskaajaksi tai edes raiskauksen yrittäjäksi, kun käsittääkseni yksikään teko ei siihen pisteeseen asti edennyt. Spede oli kuvottava väkisinsuutelija, mutta ei sen enempää.
Ai että jos mies kaataa sut ähisten koko voimallaan alleen sohvalle ja työntää väkisin kieltään suuhusi, niin se ei ole raiskauksen yritys? Milloin se muuttuu raiskauksen yritykseksi?
Airistohan sanoi itsekin, että ellei olisi potkaissut Spedeä niin tilanne olisi edennyt raiskauksen yritykseksi. Eli hän siis sanoo toisin sanoen itsekin, ettei tilanne edennyt siihen pisteeseen asti, että se olisi raiskauksen yritys. Spede ei tilanteessa yrittänyt yhtyä Airistoon eikä kosketella Airiston erogeenisia alueita (ainakaan Airisto ei mistään tällaisesta maininnut), joten juridisesti kyseessä ei ollut raiskauksen yritys. Tilanne olisi saattanut edetä raiskauksen yritykseksi tai olla etenemättä, mutta tuollaisenaan tilanne oli vain päällä makaaminen ja väkisinsuutelu, joka ei siis täytä raiskauksen yrityksen kriteereitä.
Keksitkö tuon päästäsi? Raiskauksen yritys on määritelmällisesti tilanne, jossa on vaara raiskauksen toteutumisesta. En minä tiedä mihin se vedetään, mutta päällä makaaminen ähisten ja kielen työntäminen väkisin suuhun tuntuisi minusta kyllä aika lailla tilanteelta, jossa on raiskauksen vaaran tuntua. Toki hyvä, jos Airistosta tilanne ei ole ollut niin uhkaava.
En keksinyt päästäni vaan ihan lainsäädännöstä tuon tarkistin. Se kuitenkin on asiassa puolueettomampi taho arvioimaan että mikä on raiskauksen yritys ja mikä ei kuin jonkun yksittäisen palstakirjoittelijan subjektiivinen näkemys. Sitäpaitsi määritelmäsi on väärä, pelkkä vaara raiskauksen tapahtumisesta ei ole raiskauksen yritys vaan kyseinen teko vaatii nimensä mukaan jonkinlaista yritystä raiskaukseen. Koska tilanne ei pidemmälle edennyt, on pelkkää spekulaatiota mitä olisi voinut seuraavaksi tapahtua.
Kyllä se suutelu vastoin tahtoa nyt vaan on siellä rikoslaissa määritelty seksuaaliseksi ahdisteluksi. Ja raiskauksen yritys on nimenomaan tilanne, jossa on raiskauksen vaara. Vai luuletko että lainsäädäntöön olisi kirjattu , että raiskauksen yritys on tilanne, jossa yritetään raiskata 😂😂😂.
Ensimmäinen lauseesi on aivan totta, tuota asiaa en ole kiistänytkään. Mikäli Airiston kertomus on totta, Spede on syyllistynyt tilanteessa seksuaaliseen ahdisteluun. Raiskauksen vaarahan on jo siinäkin, jos naishenkilö kävelee yksin pimeällä humalassa tai siinä jos istuu iltaa raiskauksiin taipuvaisen henkilön kanssa, joten tuo pelkkä vaara on jo sinällään melko subjektiivinen käsite. Raiskauksen yritykseen kuitenkin vaaditaan, että syytetty henkilö selkeästi yrittää suorittaa raiskauksen kriteerit täyttävän teon. Väkisin suutelu ei noita kriteerejä vielä täytä, vaan se on juridisesti seksuaalinen ahdistelu, ei raiskauksen yritys. Ketään ei tuomita sillä perusteella, mitä seuraavaksi olisi voinut tapahtua. Tilanne olisi voinut edetä raiskauksen yritykseksi tai jopa raiskaukseksi, mutta ei kuitenkaan edennyt.
Ihan turhaan saivartelet siellä. Jo sohvalle alleen painaminen ja väkisin suuteleminen on itsessään todella ahdistavaa, ja antaa naiselle ihan varmasti aiheen olettaa, että tässä ollaan etenemässä siihen tiettyyn suuntaan. On Lenitakin varmaan kieltänyt, mutta koska joutui potkaisemaan, puolustautumaan ja taistelemaan itsensä pois alta, on kyseessä ollut taatusti tarkoitus muutakin kuin vain söpösti suuteloida. Naurettavaa tämä "jos ei raiskausta tapahtunut, ei se siis ollut sellaisen yrityskään" Joten älä viitsi. -eri
Varmasti on ahdistavaa, mutta silti kyseessä on juridisesti seksuaalinen ahdistelu, ei raiskauksen yritys.
Ahdistelu on rikoslain määrittelyn mukaan koskettelua. Alleen kaataminen, päällä ähiseminen ja kieli suussa on raiskauksen yritys.
Plus Airisto itsekin on kertonut joutuneensa kahdesti raiskausyrityksen kohteeksi ja spedestä sanoi, että puuskutuksensa teki selväksi, että tilanne etenisi raiskaukseksi” - ei ”raiskauksen yritykseksi”.
Mutta kun ei edennyt. Jos Airiston subjektiivinen näkemys ja tulkinta tilanteessa olisi ollut, että se tulisi etenemään paloittelumurhaksi, ei kyseessä silti olisi murhan yritys. Siitä tuomitaan mitä on tapahtunut, ei siitä mitä olisi ehkä voinut tapahtua.
Minusta tuntuu, että olet ennenkin osallistunut vastaaviin keskusteluihin täällä. Saivarteleva, yksityiskohtiin, kuten sanamuotoihin, tarttuva ja inttävä tyylisi on tutunoloinen. Siinä on piirteitä neuroepätyypilliselle henkilölle ominaisesta viestinnästä. Haluat selvittää "objektiivisen totuuden", vaadit todisteita ja rikoksen tunnusmerkkien täyttymistä, jotta jostain asiasta voitaisiin puhua.
Hyvin suuri osa ihmisen toiminnasta menee "harmaalle alueelle". On käytöstä, joka on väärin mutta joka ei täytä rikoksen tuntomerkkejä. Ei tässä olla ketään oikeuteen viemässä, vaan puhutaan yhteiskunnallisesti merkittävästä aiheesta: vallankäytöstä viihdebisneksessä. Keskustelun tavoite on muuttaa alan käytäntöjä niin, että uhrit ja kollegat uskaltaisivat puuttua väärinkäytöksiin.
Niin olenkin osallistunut, mitäpä tuota kiistämään. En kiistä, etteikö Airiston jutut voisi aivan hyvin olla totta. En kiistä sitä, etteikö Speden teko olisi tässä tapauksessa tuomittava ja sekä yleisen moraalin että rikoslain silmissä väärin. Mutta kuitenkin kun ihmistä jostain rikoslakiin kuuluvasta asiasta syytellään, pitäisi muistaa, ettei rikosnimike muodostu siltä pohjalta, mitä keskustelupalstoilla asioista vouhkaavat ihmiset asiasta ovat mieltä, vaan sillä perusteella, minkä rikoksen juridiset kriteerit täyttyvät. On hyvä, että asia herättää keskustelua, mutta väärillä rikosnimikkeillä teoista puhuminen ei auta millään tavalla asiaa, kun niistä voisi puhua oikeillakin. Mikäli Spede olisi elossa ja rikos olisi tapahtunut sen verran vasta ettei olisi mennyt vanhaksi ja Airisto tekisi asiasta rikosilmoituksen, nostaisi syyttäjä syytteen seksuaalisesta ahdistelusta, ei raiskauksen yrityksestä. Tämä ei ole mielipideasia vaan rikosten tunnusmerkkien täyttymiseen pohjautuva fakta. Vaikka olisitte asiasta mitä mieltä niin asiassa ratkaisisi syyttäjän objektiivinen näkemys rikosnimikkeestä, ei nettipalstakeskustelijoiden mielipiteet.
Spede on kuollut, joten ei ole minkäänlaista riskiä siitä, että hän joutuisi väärin tuomituksi. Siihen nähden aihe herättää ihmeen vahvoja tunteita. Tuntuu uskomattomalta, että kuolleen miehen kunnia nostetaan elävien naisten oikeuden puhua elämässään tapahtuneista asioista edelle. Jos joutuisin tänään rikoksen uhriksi ja tekijä kuolisi ennen kuin ehtisin tehdä rikosilmoitusta, pitäisikö minun vain vaieta asiasta loppuiäkseni?
Ei ole kyse siitä että pitäisi vaieta, vaan siitä että puhuttaisiin asioista niiden oikeilla nimillä. Mikäli Airiston kertomat asiat pitävät paikkaansa, on Spede syyllistynyt seksuaaliseen ahdisteluun. Kyseinen teko on rikos. Se ei kuitenkaan ole sama asia kuin raiskaus tai raiskauksen yritys. Vähän sama asia kuin jos Spede olisi varastanut lähikaupasta nakkipaketin (rikoslain mukaan näpistys) ja häntä syytettäisiin törkeästä ryöstöstä eli rikoksesta, jonka juridiset tunnusmerkit eivät täyty.
Sinä se vaan jaksat. Eiköhän tuo ole ihan selvä juttu mitä kerrotussa tarinassa oli tapahtumassa ja olisi tapahtunut ilman vastarintaa?
Vai kuulostaako järkeenkäyvältä, että mies kaataa naisen alleen sohvalle, estää huutamisen työntämällä kielen suuhun ja alkaa kopeloida ilman pienintäkään aietta väkisinmakuuseen tai laukeamiseen jollain muulla tavalla? Eli siis nuolee aikansa, puristaa rinnoista, kourii alapäätä ja erektion ollessa huipussaan, nousee pois, kiittää, oikaisee kravattiaan ja menee kaatamaan lisää kahvia... eri
Ei todennäköiseltä, mutta ei teoriassa eikä käytännössä mahdottomaltakaan. Rikosnimike kuitenkin muodostetaan sen mukaan, mitä todellisuudessa tapahtui eikä sen mukaan, mitä olisi todennäköisesti voinut tapahtua seuraavaksi mutta ei tapahtunut.
Meillä ei ole väliä, vaan sillä miten Aikristos asian käsitti ja miltä hänestä tuntui.
Lakitermit ei paljon lohduta, kun päälle käydään. Tunne on sama vaikka analysoitaisiin alfasta omegaan ja takaisin.
Auttaako se sitten siihen tunteeseen jotenkin, että tapahtunutta kutsuu eri rikostermillä kuin mikä se oikeasti oli?
Sen tietää vain asianomainen. Jos tunne on tuo, niin sen mukaan ilmaisukin. Pääasiahan on siis, että on loukattu kehorauhaa, käytetään asiasta sitten mitä lakitermiä hyvänsä. Loukkaamisen asteen tietää vain uhri. Ja hänen sanomisistaan täällä keskustellaan. lakitermit on turhia, koska asiaa ei olle käsittelemässä oikeudessa. On vain elämäkertakirja, jossa kerrotaan oman elämän tapahtumista. Siihen kuuluu myös taitelijan ilmaisuvapaus.
Ei ilmaisuvapauden nimissäkään voida käyttää teosta eri termiä kuin mitä se on oikeasti ollut, silloin se on ainoastaan valehtelua. En minäkään voi ilmaisuvapauteen vedoten väittää maitoa leiväksi. Tai no käytännössä voisin, mutta silloin olisin valehtelija.
Yhden ja saman asian voi tulkita eri tavoin. Meillä ei nyt ole muuta kuin kyseisen kirjan kirjoittajan oma henkilökohtainen tulkinta hänelle tapahtuneesta asiasta.
Kukaan meistä ei voi kertoa mitä lakitermiä tulee tapahtumasta käyttää, koska emme olleet paikalla. Meillä on ainoastaan naisen kuvaus miehen tekemisistä. Hän ei myöskään ole lainoppinut, vaan sanankäyttö on maallikolle ominaista.
Koska tilanne on tämä, lienee turhaa edes miettiä mahdollista "oikeaa" lakitermiä. Sen takia kannattaa keskittyä asianomaisen tunnetilan omaan kuvaukseen.
Lähtökohta on se, että hän ei edes ole väittänyt tulleensa rskatuksi. Tuolle "melkein" -tilanteelle, joka ei eskaloitunut asianosaisen toimenpiteiden johdosta, voi kukin itse asettaa oman määritelmänsä, sellaisen palstalle sopivan, kun ei olla nyt siellä oikeussalissa.
Turhaa hiusten halkomista jankata samasta asiasta, mistä ei päästä oikeiden lakimiesten päätöstä koskaan kuulemaan.
Jos tarinan (joka se on koska ketään ei ole tuomittu mistään) pilkkoo osiin niin:
1. mies suuteli naista. EI laitonta
2. nainen käytti väkivaltaa miestä kohtaan. Laitonta.
Tai
1. Trolli provoilee mitä sattuu.
2. Trolli kääntää sanomisensa täysin päinvastaisiksi.
Ilman lupaa suuteleminen on kehoon luvatta kajoamista. Laitonta. Hyökkääjältä itsensä suojelu potkaisemalla on itsepuolustusta. Laillista.
Ei se ollut laitonta tuohon aikaan. Pieni pusu.
Hyökkäystä taas ei ole tapahtunut, siitähän kutsuttaisiin poliisi paikalle jos nainen pelkäisi? Itsepuolustustakaan ei muuten saa liioitella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis onko nämä kommentit täällä oikeasti naisten kirjoittamia????!!!! "Vainajasta ei saa puhua pahaa"??????? Kertokaapas sitten viisaat, mihin se raja vedetään? Jos kerran ahdisteluista, kiinni käymisistä ja jopa raiskausyrityksistä ei saa puhua kun vainajaa sellainen niin kovasti loukkaa, niin mitenkäs esim.pedofiliaan syyllistyneet? Saako heidän tekojaan tuoda julki kuoleman jälkeen? Entä murhaajan tekoset, saako niistä puhua jos on tietoa tapauksesta? Tai vielä parempaa, kansanmurhan ja holokaustin aiheuttaja, saako hänen piiloon jääneitä tekojaan tuoda julkisuuteen?
Vähän valoja päälle ihmiset. Se, että joku on KUOLLUT ei tarkoita sitä, että hän olisi jotenkin pyhä ja pahoista teoistaan vapautunut. Kyllä istuu tässä maassa (ja varmaan monessa muussakin) tiukassa se ajatismaailma, että seksuaalisen häirinnän tai raiskauksen uhri on itse syyllinen. Ei ole. Tekijä on.
Rajan voi vetää tähän hetkeen. Se mitä tapahtuu nyt. Vanhoja asioita käytetään tässä vain varoittavina esimerkkeinä. Eikö eilen tai tänään sattunut mitään, vai onko oikeuskäsittelyt kesken? Nimien esiintuomiseen en ole perehtynyt, mutta juristi neuvoo. Häirintä pyyhitään pois päiväjärjestyksestä nyt.
Ihanan naiivi ajatusmaailma. Jos r**iskaus siis tapahtui eilen, niin siitä ei tarvitse enää puhua?
Jos tyttäresi kertoisi sinulle, että naapurin edesmennyt setä ”vähän leikki tytöllä” 15 vuotta sitten kolmen vuoden ajan, niin sanoisitko omalle lapsellesi, että ”menneet on menneitä ja sitä tikulla silmään, joka…”?
Tarkoittaa, että jos joku nainen/mies kokee häirintää, niin reagoi heti oikeuden suomalla tavalla. Tai kun on saanut tiedon alaikäisen hyväksikäytöstä. Ei ole ollut julkisuudessa juttuja tuoreista tapauksista, olisiko niin onnellisesti että ilmiö on loppunut? Vai säilöäkö kokemuksia, kunnes voi saada siitä draamaa ja skandaalin? Sama asia kuin toimitaan vaikka pahoinpitelyn tai varkauden kanssa, eli heti. Siihen pitää kannustaa eikä edesmenneiden kaiveluun. Sanotaanko turhaan että naiset on enemmän vatvomis- kuin ratkaisukeskeisiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä Aikristojutussa taitaa olla kyse siitä, että jotain on tapahtunut, mutta on pistetty paljon Lapin lisää päälle.
Ex-pääministeri väitti, että häntä oli "kunnolla lyöty" kadulla tai muuta sellaista ja oikeasti oli vain tönäisty. Tämä tapahtui viime vuonna ja ex-pääministeri uskoi ettei jäisi valheesta kiinni.
Aikristos (nimi muutettu) taas ilmeisesti luottaa siihen, että jossakin toisessa ajassa, paikassa ja mielentilassa joku fiksuna pidetty henkilö on päässyt sanomaan, että teko X oli "raiskauksen yritys" ja hän luottaa tähän marginaalimääritelmään- ja kuvaukseen. Se on hänelle turvaverkko, jos jää joskus kiinni tai sitten voi ottaa naisvihakortin tms. esille tai vaikka itkeä.
Vähän samaan tapaan ex-pääministerillä oli yliampuva kuvaus lyömisestä, mutta herran vuonna XXXX Krisantuksen Bysantiinivaltakunnassa lakimies Burlekoks saattoi käyttää tuollaista kuvausta lyömisestä ja sitä paitsi hepreakreikan kielessä 100 vuotta ennen Kristusta sama sana tarkoitti lyömistä ja tönäisyä, joten tästä päästäänkin siihen, että Aikristoksella olikin vain laajempi käsitys raiskauksesta.
Kun asiaa ajatellaan tuolla tavalla, Aikristos voi esittää syytöksensä ilman tunnetta valehtelemisesta ja parhaassa tapauksessa ehkä välttää valehtelemiseen viittaavat kehonkielelliset merkit.
Tässä on kysymys siitäkin, että onko ihmisen reilua venytellä sanoja ja tarttua ikävimpään mahdolliseen tulkintaan siitä, mitä toisella ihmisellä on ollut mielessä? En ole lakimies, mutta ymmärtääkseni käräjät eivät toimi noin. Yksikin lyönti voi tappaa, mutta jos mies lyö toista nuorta miestä baari-illan jälkeen, tätä ei yleensä tutkita tapon yrityksenä, vaan pahoinpitelynä.
Raiskauksen yritys taas viittaa sukupuoliyhteyteen eikä mies voi olla sukupuoliyhteydessä naisen kanssa suutelemalla. Se vaatisi sitä, että miehen sormet tai penis ovat naisen emättimessä tai peräaukossa tai muuta vastaavaa hyvin intiimiä kosketusta tapahtuisi.
Toisaalta tapauksia ilmeisesti on, missä miestä on epäilty raiskauksen yrityksestä vain sen takia, että hän on repinyt naisen vaatteita kadulla. Ympärileikkauksen ja armeijan tapaan tämä on miesten syrjintää, josta myös Aikristos hyötyy, koska hän voi vedota tähän porsaanreikään jäädessään kiinni liioittelusta.
Ihme saivartelua. Millä nimellä Airiston olisi pitänyt tapahtunutta kutsua? Hän kutsuu sitä kirjassaan raiskauksen yritykseksi, ja jokainen lukija saa olla asiasta samaa tai eri mieltä. Tuon aikaisen oikeuskäytännön mukaan sammuneen raiskaaminenkaan ei ollut raiskaus vaan seksuaalinen hyväksikäyttö. Myöskään aviomies ei voinut raiskata vaimoaan. Eiköhän aika moni sammunut tai aviomiehensä raiskaamaksi joutunut uhri ole kuitenkin sitä mieltä, että kyse oli raiskauksesta.
Väkisin suuteleminen ei täytä vielä tänä päivänäkään raiskauksen tai sen yrityksen kriteerejä. Eivät ne ole mielipideasioita, joista jokainen voi olla sitä mieltä mitä haluaa vaan juuri sen takia kriteerit on säädetty, että olisi yksimielisyys siitä, mikä teko täyttää minkäkin rikoksen tunnusmerkit.
Saivartelusi vain jatkuu. Logiikallasi sellaista asiaa kuin "raiskauksen yritys" ei ole olemassa, koska teon jäädessä yritykseksi uhrin päästyä pakoon ei synny varmuutta siitä, olisiko tekijä tehnyt lopulta teon vai ei. Airisto kuvaa tapahtuneen tarkasti alusta loppuun ja kuvaa sitä omasta näkökulmastaan raiskauksen yritykseksi. Sillä, mikä rikosnimike olisi tapahtuneelle annettu, jos mitään, ei ole tässä yhteydessä merkitystä.
Niinhän se jatkuu. Kyse ei ole minun logiikastani vaan lainsäädännön logiikasta. Jos Airisto kutsuu tekoa raiskauksen yritykseksi, niin hän on yksinkertaisesti väärässä. Jos minä lyön naapurin Pekan nyrkillä tajuttomaksi ja itse kutsun sitä vaikka hipaisemiseksi, se ei tee teosta rikosoikeudellisesti silti pelkkää hipaisemista. Nämä asiat eivät ole näkökulmakysymyksiä, vaan jokaiselle rikosnimikkeelle on laissa omat määrittelynsä. Muutenhan kuka tahansa voisi kutsua mitä tahansa tekoa millä tahansa rikosoikeudellisella termillä näkökulmaan vedoten
Unohdat nyt että naiset pitävät oikeutetaan kutsua vislaamista ja pitkää katsetta seksuaaliseksi ahdisteluksi, vaikka lain mukaan teko vaatii kosketuksen joka on omiaan rikkomaan seksuaalista itsemääräämisoikeutta.
Samalla heidän tarraaminen munista on flirttiä.
Kukaan nainen ei todellakaan ajattele moisen olevan flirttiä. Ainoastaan miehet ajattelevat noin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos Airisto puhuu totta, niin sehän todistaa ainoastaan sen, että Spede yritti suudella häntä väkisin. Se on väärin enkä millään tavalla tuota tekoa tahdo puolustella, mutta ei se silti mikään raiskaus tai edes raiskauksen yritys vielä ole. Se, että Spede olisi seuraavaksi edennyt tilanteessa raiskauksen yritykseen, oli ainoastaan Airiston subjektiivinen arvio. Spede oli ällöttävä limanuljaska, mutta raiskauksesta häntä ei ole kenenkään kohdalla tuomittu eikä käsittääkseni kukaan edes väitä joutuneensa Speden raiskaamaksi. Joten vaikka Spede kuinka vastenmielinen noissa teoissaan olikin, on täysin liioiteltua luonnehtia häntä raiskaajaksi tai edes raiskauksen yrittäjäksi, kun käsittääkseni yksikään teko ei siihen pisteeseen asti edennyt. Spede oli kuvottava väkisinsuutelija, mutta ei sen enempää.
Ai että jos mies kaataa sut ähisten koko voimallaan alleen sohvalle ja työntää väkisin kieltään suuhusi, niin se ei ole raiskauksen yritys? Milloin se muuttuu raiskauksen yritykseksi?
Airistohan sanoi itsekin, että ellei olisi potkaissut Spedeä niin tilanne olisi edennyt raiskauksen yritykseksi. Eli hän siis sanoo toisin sanoen itsekin, ettei tilanne edennyt siihen pisteeseen asti, että se olisi raiskauksen yritys. Spede ei tilanteessa yrittänyt yhtyä Airistoon eikä kosketella Airiston erogeenisia alueita (ainakaan Airisto ei mistään tällaisesta maininnut), joten juridisesti kyseessä ei ollut raiskauksen yritys. Tilanne olisi saattanut edetä raiskauksen yritykseksi tai olla etenemättä, mutta tuollaisenaan tilanne oli vain päällä makaaminen ja väkisinsuutelu, joka ei siis täytä raiskauksen yrityksen kriteereitä.
Keksitkö tuon päästäsi? Raiskauksen yritys on määritelmällisesti tilanne, jossa on vaara raiskauksen toteutumisesta. En minä tiedä mihin se vedetään, mutta päällä makaaminen ähisten ja kielen työntäminen väkisin suuhun tuntuisi minusta kyllä aika lailla tilanteelta, jossa on raiskauksen vaaran tuntua. Toki hyvä, jos Airistosta tilanne ei ole ollut niin uhkaava.
En keksinyt päästäni vaan ihan lainsäädännöstä tuon tarkistin. Se kuitenkin on asiassa puolueettomampi taho arvioimaan että mikä on raiskauksen yritys ja mikä ei kuin jonkun yksittäisen palstakirjoittelijan subjektiivinen näkemys. Sitäpaitsi määritelmäsi on väärä, pelkkä vaara raiskauksen tapahtumisesta ei ole raiskauksen yritys vaan kyseinen teko vaatii nimensä mukaan jonkinlaista yritystä raiskaukseen. Koska tilanne ei pidemmälle edennyt, on pelkkää spekulaatiota mitä olisi voinut seuraavaksi tapahtua.
Kyllä se suutelu vastoin tahtoa nyt vaan on siellä rikoslaissa määritelty seksuaaliseksi ahdisteluksi. Ja raiskauksen yritys on nimenomaan tilanne, jossa on raiskauksen vaara. Vai luuletko että lainsäädäntöön olisi kirjattu , että raiskauksen yritys on tilanne, jossa yritetään raiskata 😂😂😂.
Ensimmäinen lauseesi on aivan totta, tuota asiaa en ole kiistänytkään. Mikäli Airiston kertomus on totta, Spede on syyllistynyt tilanteessa seksuaaliseen ahdisteluun. Raiskauksen vaarahan on jo siinäkin, jos naishenkilö kävelee yksin pimeällä humalassa tai siinä jos istuu iltaa raiskauksiin taipuvaisen henkilön kanssa, joten tuo pelkkä vaara on jo sinällään melko subjektiivinen käsite. Raiskauksen yritykseen kuitenkin vaaditaan, että syytetty henkilö selkeästi yrittää suorittaa raiskauksen kriteerit täyttävän teon. Väkisin suutelu ei noita kriteerejä vielä täytä, vaan se on juridisesti seksuaalinen ahdistelu, ei raiskauksen yritys. Ketään ei tuomita sillä perusteella, mitä seuraavaksi olisi voinut tapahtua. Tilanne olisi voinut edetä raiskauksen yritykseksi tai jopa raiskaukseksi, mutta ei kuitenkaan edennyt.
Ihan turhaan saivartelet siellä. Jo sohvalle alleen painaminen ja väkisin suuteleminen on itsessään todella ahdistavaa, ja antaa naiselle ihan varmasti aiheen olettaa, että tässä ollaan etenemässä siihen tiettyyn suuntaan. On Lenitakin varmaan kieltänyt, mutta koska joutui potkaisemaan, puolustautumaan ja taistelemaan itsensä pois alta, on kyseessä ollut taatusti tarkoitus muutakin kuin vain söpösti suuteloida. Naurettavaa tämä "jos ei raiskausta tapahtunut, ei se siis ollut sellaisen yrityskään" Joten älä viitsi. -eri
Varmasti on ahdistavaa, mutta silti kyseessä on juridisesti seksuaalinen ahdistelu, ei raiskauksen yritys.
Ahdistelu on rikoslain määrittelyn mukaan koskettelua. Alleen kaataminen, päällä ähiseminen ja kieli suussa on raiskauksen yritys.
Plus Airisto itsekin on kertonut joutuneensa kahdesti raiskausyrityksen kohteeksi ja spedestä sanoi, että puuskutuksensa teki selväksi, että tilanne etenisi raiskaukseksi” - ei ”raiskauksen yritykseksi”.
Mutta kun ei edennyt. Jos Airiston subjektiivinen näkemys ja tulkinta tilanteessa olisi ollut, että se tulisi etenemään paloittelumurhaksi, ei kyseessä silti olisi murhan yritys. Siitä tuomitaan mitä on tapahtunut, ei siitä mitä olisi ehkä voinut tapahtua.
Minusta tuntuu, että olet ennenkin osallistunut vastaaviin keskusteluihin täällä. Saivarteleva, yksityiskohtiin, kuten sanamuotoihin, tarttuva ja inttävä tyylisi on tutunoloinen. Siinä on piirteitä neuroepätyypilliselle henkilölle ominaisesta viestinnästä. Haluat selvittää "objektiivisen totuuden", vaadit todisteita ja rikoksen tunnusmerkkien täyttymistä, jotta jostain asiasta voitaisiin puhua.
Hyvin suuri osa ihmisen toiminnasta menee "harmaalle alueelle". On käytöstä, joka on väärin mutta joka ei täytä rikoksen tuntomerkkejä. Ei tässä olla ketään oikeuteen viemässä, vaan puhutaan yhteiskunnallisesti merkittävästä aiheesta: vallankäytöstä viihdebisneksessä. Keskustelun tavoite on muuttaa alan käytäntöjä niin, että uhrit ja kollegat uskaltaisivat puuttua väärinkäytöksiin.
Niin olenkin osallistunut, mitäpä tuota kiistämään. En kiistä, etteikö Airiston jutut voisi aivan hyvin olla totta. En kiistä sitä, etteikö Speden teko olisi tässä tapauksessa tuomittava ja sekä yleisen moraalin että rikoslain silmissä väärin. Mutta kuitenkin kun ihmistä jostain rikoslakiin kuuluvasta asiasta syytellään, pitäisi muistaa, ettei rikosnimike muodostu siltä pohjalta, mitä keskustelupalstoilla asioista vouhkaavat ihmiset asiasta ovat mieltä, vaan sillä perusteella, minkä rikoksen juridiset kriteerit täyttyvät. On hyvä, että asia herättää keskustelua, mutta väärillä rikosnimikkeillä teoista puhuminen ei auta millään tavalla asiaa, kun niistä voisi puhua oikeillakin. Mikäli Spede olisi elossa ja rikos olisi tapahtunut sen verran vasta ettei olisi mennyt vanhaksi ja Airisto tekisi asiasta rikosilmoituksen, nostaisi syyttäjä syytteen seksuaalisesta ahdistelusta, ei raiskauksen yrityksestä. Tämä ei ole mielipideasia vaan rikosten tunnusmerkkien täyttymiseen pohjautuva fakta. Vaikka olisitte asiasta mitä mieltä niin asiassa ratkaisisi syyttäjän objektiivinen näkemys rikosnimikkeestä, ei nettipalstakeskustelijoiden mielipiteet.
Spede on kuollut, joten ei ole minkäänlaista riskiä siitä, että hän joutuisi väärin tuomituksi. Siihen nähden aihe herättää ihmeen vahvoja tunteita. Tuntuu uskomattomalta, että kuolleen miehen kunnia nostetaan elävien naisten oikeuden puhua elämässään tapahtuneista asioista edelle. Jos joutuisin tänään rikoksen uhriksi ja tekijä kuolisi ennen kuin ehtisin tehdä rikosilmoitusta, pitäisikö minun vain vaieta asiasta loppuiäkseni?
Ei ole kyse siitä että pitäisi vaieta, vaan siitä että puhuttaisiin asioista niiden oikeilla nimillä. Mikäli Airiston kertomat asiat pitävät paikkaansa, on Spede syyllistynyt seksuaaliseen ahdisteluun. Kyseinen teko on rikos. Se ei kuitenkaan ole sama asia kuin raiskaus tai raiskauksen yritys. Vähän sama asia kuin jos Spede olisi varastanut lähikaupasta nakkipaketin (rikoslain mukaan näpistys) ja häntä syytettäisiin törkeästä ryöstöstä eli rikoksesta, jonka juridiset tunnusmerkit eivät täyty.
Sinä se vaan jaksat. Eiköhän tuo ole ihan selvä juttu mitä kerrotussa tarinassa oli tapahtumassa ja olisi tapahtunut ilman vastarintaa?
Vai kuulostaako järkeenkäyvältä, että mies kaataa naisen alleen sohvalle, estää huutamisen työntämällä kielen suuhun ja alkaa kopeloida ilman pienintäkään aietta väkisinmakuuseen tai laukeamiseen jollain muulla tavalla? Eli siis nuolee aikansa, puristaa rinnoista, kourii alapäätä ja erektion ollessa huipussaan, nousee pois, kiittää, oikaisee kravattiaan ja menee kaatamaan lisää kahvia... eri
Ei todennäköiseltä, mutta ei teoriassa eikä käytännössä mahdottomaltakaan. Rikosnimike kuitenkin muodostetaan sen mukaan, mitä todellisuudessa tapahtui eikä sen mukaan, mitä olisi todennäköisesti voinut tapahtua seuraavaksi mutta ei tapahtunut.
Meillä ei ole väliä, vaan sillä miten Aikristos asian käsitti ja miltä hänestä tuntui.
Lakitermit ei paljon lohduta, kun päälle käydään. Tunne on sama vaikka analysoitaisiin alfasta omegaan ja takaisin.
Auttaako se sitten siihen tunteeseen jotenkin, että tapahtunutta kutsuu eri rikostermillä kuin mikä se oikeasti oli?
Sen tietää vain asianomainen. Jos tunne on tuo, niin sen mukaan ilmaisukin. Pääasiahan on siis, että on loukattu kehorauhaa, käytetään asiasta sitten mitä lakitermiä hyvänsä. Loukkaamisen asteen tietää vain uhri. Ja hänen sanomisistaan täällä keskustellaan. lakitermit on turhia, koska asiaa ei olle käsittelemässä oikeudessa. On vain elämäkertakirja, jossa kerrotaan oman elämän tapahtumista. Siihen kuuluu myös taitelijan ilmaisuvapaus.
Ei ilmaisuvapauden nimissäkään voida käyttää teosta eri termiä kuin mitä se on oikeasti ollut, silloin se on ainoastaan valehtelua. En minäkään voi ilmaisuvapauteen vedoten väittää maitoa leiväksi. Tai no käytännössä voisin, mutta silloin olisin valehtelija.
Mitä tilanteessa siis tapahtui, jos kyse ei mielestäsi ollut raiskauksen yrityksestä?
Nykyisen lainsäädännön mukaan seksuaalinen ahdistelu
Ei tekoja tuomita takautuvasti, vaan sen aikaisen lainsäädännön mukaan.
En tunne 1980-luvun lainsäädäntöä niin tarkkaan, että osaisin tähän satavarmaa vastausta antaa. Käsittääkseni silloin tuomittiin vastaavan kaltaisista rikoksista esimerkiksi rikosnimikkeellä pahoinpitely.
Suutelu on siis pahoinpitely?
AI nyt tajuan, se munille potkaisu? Totta, tuo hullu nainen on väkivaltarikollinen.
Väkisin suuteleminen ja sohvalle itsensä alle sulkeminen siten, ettei toinen pääse tilanteesta pois ovat henkilön fyysistä itsemääräämisoikeutta rajoittavia tekoja. Kyseisen kaltaisista teoista on toisinaan tuomittu rikosnimikkeellä pahoinpitely. Pahoinpitely on hyvin laaja käsite, se ei tarkoita pelkästään lyömistä ja potkimista.
Ei ole todistettavasti tapahtunut mitään väkisin suutelua tai muuta rikollista.
Ainoa rikokseen viittaava teko on Airiston käyttämä väkivalta.
Ei Airiston käyttämästä väkivallastakaan ole kuin Airiston itsensä antama yksipuolinen lausuma. Voihan koko homma olla täysin keksittyä, ehkä Spede ja Airisto vaan pelasivat sulassa sovussa ristiseiskaa ja mitään suutelemista tai potkaisemista ei koskaan todellisuudessa tapahtunutkaan. Mistään kyseiseen tapahtuneeseen liittyvästä ei ole kuin yhden henkilön kertomus, joten voihan olla ettei Airisto käynyt Speden luona ollenkaan.
Joo, Spete on ehdotellut monille naisille ristiseiskan peluuta. Sanoi sen varmaan kuuluvan myös Speten peleihin, mutta intiimissä tilassa ja kahden kesken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos Airisto puhuu totta, niin sehän todistaa ainoastaan sen, että Spede yritti suudella häntä väkisin. Se on väärin enkä millään tavalla tuota tekoa tahdo puolustella, mutta ei se silti mikään raiskaus tai edes raiskauksen yritys vielä ole. Se, että Spede olisi seuraavaksi edennyt tilanteessa raiskauksen yritykseen, oli ainoastaan Airiston subjektiivinen arvio. Spede oli ällöttävä limanuljaska, mutta raiskauksesta häntä ei ole kenenkään kohdalla tuomittu eikä käsittääkseni kukaan edes väitä joutuneensa Speden raiskaamaksi. Joten vaikka Spede kuinka vastenmielinen noissa teoissaan olikin, on täysin liioiteltua luonnehtia häntä raiskaajaksi tai edes raiskauksen yrittäjäksi, kun käsittääkseni yksikään teko ei siihen pisteeseen asti edennyt. Spede oli kuvottava väkisinsuutelija, mutta ei sen enempää.
Ai että jos mies kaataa sut ähisten koko voimallaan alleen sohvalle ja työntää väkisin kieltään suuhusi, niin se ei ole raiskauksen yritys? Milloin se muuttuu raiskauksen yritykseksi?
Airistohan sanoi itsekin, että ellei olisi potkaissut Spedeä niin tilanne olisi edennyt raiskauksen yritykseksi. Eli hän siis sanoo toisin sanoen itsekin, ettei tilanne edennyt siihen pisteeseen asti, että se olisi raiskauksen yritys. Spede ei tilanteessa yrittänyt yhtyä Airistoon eikä kosketella Airiston erogeenisia alueita (ainakaan Airisto ei mistään tällaisesta maininnut), joten juridisesti kyseessä ei ollut raiskauksen yritys. Tilanne olisi saattanut edetä raiskauksen yritykseksi tai olla etenemättä, mutta tuollaisenaan tilanne oli vain päällä makaaminen ja väkisinsuutelu, joka ei siis täytä raiskauksen yrityksen kriteereitä.
Keksitkö tuon päästäsi? Raiskauksen yritys on määritelmällisesti tilanne, jossa on vaara raiskauksen toteutumisesta. En minä tiedä mihin se vedetään, mutta päällä makaaminen ähisten ja kielen työntäminen väkisin suuhun tuntuisi minusta kyllä aika lailla tilanteelta, jossa on raiskauksen vaaran tuntua. Toki hyvä, jos Airistosta tilanne ei ole ollut niin uhkaava.
En keksinyt päästäni vaan ihan lainsäädännöstä tuon tarkistin. Se kuitenkin on asiassa puolueettomampi taho arvioimaan että mikä on raiskauksen yritys ja mikä ei kuin jonkun yksittäisen palstakirjoittelijan subjektiivinen näkemys. Sitäpaitsi määritelmäsi on väärä, pelkkä vaara raiskauksen tapahtumisesta ei ole raiskauksen yritys vaan kyseinen teko vaatii nimensä mukaan jonkinlaista yritystä raiskaukseen. Koska tilanne ei pidemmälle edennyt, on pelkkää spekulaatiota mitä olisi voinut seuraavaksi tapahtua.
Kyllä se suutelu vastoin tahtoa nyt vaan on siellä rikoslaissa määritelty seksuaaliseksi ahdisteluksi. Ja raiskauksen yritys on nimenomaan tilanne, jossa on raiskauksen vaara. Vai luuletko että lainsäädäntöön olisi kirjattu , että raiskauksen yritys on tilanne, jossa yritetään raiskata 😂😂😂.
Ensimmäinen lauseesi on aivan totta, tuota asiaa en ole kiistänytkään. Mikäli Airiston kertomus on totta, Spede on syyllistynyt tilanteessa seksuaaliseen ahdisteluun. Raiskauksen vaarahan on jo siinäkin, jos naishenkilö kävelee yksin pimeällä humalassa tai siinä jos istuu iltaa raiskauksiin taipuvaisen henkilön kanssa, joten tuo pelkkä vaara on jo sinällään melko subjektiivinen käsite. Raiskauksen yritykseen kuitenkin vaaditaan, että syytetty henkilö selkeästi yrittää suorittaa raiskauksen kriteerit täyttävän teon. Väkisin suutelu ei noita kriteerejä vielä täytä, vaan se on juridisesti seksuaalinen ahdistelu, ei raiskauksen yritys. Ketään ei tuomita sillä perusteella, mitä seuraavaksi olisi voinut tapahtua. Tilanne olisi voinut edetä raiskauksen yritykseksi tai jopa raiskaukseksi, mutta ei kuitenkaan edennyt.
Ihan turhaan saivartelet siellä. Jo sohvalle alleen painaminen ja väkisin suuteleminen on itsessään todella ahdistavaa, ja antaa naiselle ihan varmasti aiheen olettaa, että tässä ollaan etenemässä siihen tiettyyn suuntaan. On Lenitakin varmaan kieltänyt, mutta koska joutui potkaisemaan, puolustautumaan ja taistelemaan itsensä pois alta, on kyseessä ollut taatusti tarkoitus muutakin kuin vain söpösti suuteloida. Naurettavaa tämä "jos ei raiskausta tapahtunut, ei se siis ollut sellaisen yrityskään" Joten älä viitsi. -eri
Varmasti on ahdistavaa, mutta silti kyseessä on juridisesti seksuaalinen ahdistelu, ei raiskauksen yritys.
Ahdistelu on rikoslain määrittelyn mukaan koskettelua. Alleen kaataminen, päällä ähiseminen ja kieli suussa on raiskauksen yritys.
Plus Airisto itsekin on kertonut joutuneensa kahdesti raiskausyrityksen kohteeksi ja spedestä sanoi, että puuskutuksensa teki selväksi, että tilanne etenisi raiskaukseksi” - ei ”raiskauksen yritykseksi”.
Mutta kun ei edennyt. Jos Airiston subjektiivinen näkemys ja tulkinta tilanteessa olisi ollut, että se tulisi etenemään paloittelumurhaksi, ei kyseessä silti olisi murhan yritys. Siitä tuomitaan mitä on tapahtunut, ei siitä mitä olisi ehkä voinut tapahtua.
Minusta tuntuu, että olet ennenkin osallistunut vastaaviin keskusteluihin täällä. Saivarteleva, yksityiskohtiin, kuten sanamuotoihin, tarttuva ja inttävä tyylisi on tutunoloinen. Siinä on piirteitä neuroepätyypilliselle henkilölle ominaisesta viestinnästä. Haluat selvittää "objektiivisen totuuden", vaadit todisteita ja rikoksen tunnusmerkkien täyttymistä, jotta jostain asiasta voitaisiin puhua.
Hyvin suuri osa ihmisen toiminnasta menee "harmaalle alueelle". On käytöstä, joka on väärin mutta joka ei täytä rikoksen tuntomerkkejä. Ei tässä olla ketään oikeuteen viemässä, vaan puhutaan yhteiskunnallisesti merkittävästä aiheesta: vallankäytöstä viihdebisneksessä. Keskustelun tavoite on muuttaa alan käytäntöjä niin, että uhrit ja kollegat uskaltaisivat puuttua väärinkäytöksiin.
Niin olenkin osallistunut, mitäpä tuota kiistämään. En kiistä, etteikö Airiston jutut voisi aivan hyvin olla totta. En kiistä sitä, etteikö Speden teko olisi tässä tapauksessa tuomittava ja sekä yleisen moraalin että rikoslain silmissä väärin. Mutta kuitenkin kun ihmistä jostain rikoslakiin kuuluvasta asiasta syytellään, pitäisi muistaa, ettei rikosnimike muodostu siltä pohjalta, mitä keskustelupalstoilla asioista vouhkaavat ihmiset asiasta ovat mieltä, vaan sillä perusteella, minkä rikoksen juridiset kriteerit täyttyvät. On hyvä, että asia herättää keskustelua, mutta väärillä rikosnimikkeillä teoista puhuminen ei auta millään tavalla asiaa, kun niistä voisi puhua oikeillakin. Mikäli Spede olisi elossa ja rikos olisi tapahtunut sen verran vasta ettei olisi mennyt vanhaksi ja Airisto tekisi asiasta rikosilmoituksen, nostaisi syyttäjä syytteen seksuaalisesta ahdistelusta, ei raiskauksen yrityksestä. Tämä ei ole mielipideasia vaan rikosten tunnusmerkkien täyttymiseen pohjautuva fakta. Vaikka olisitte asiasta mitä mieltä niin asiassa ratkaisisi syyttäjän objektiivinen näkemys rikosnimikkeestä, ei nettipalstakeskustelijoiden mielipiteet.
Spede on kuollut, joten ei ole minkäänlaista riskiä siitä, että hän joutuisi väärin tuomituksi. Siihen nähden aihe herättää ihmeen vahvoja tunteita. Tuntuu uskomattomalta, että kuolleen miehen kunnia nostetaan elävien naisten oikeuden puhua elämässään tapahtuneista asioista edelle. Jos joutuisin tänään rikoksen uhriksi ja tekijä kuolisi ennen kuin ehtisin tehdä rikosilmoitusta, pitäisikö minun vain vaieta asiasta loppuiäkseni?
Ei ole kyse siitä että pitäisi vaieta, vaan siitä että puhuttaisiin asioista niiden oikeilla nimillä. Mikäli Airiston kertomat asiat pitävät paikkaansa, on Spede syyllistynyt seksuaaliseen ahdisteluun. Kyseinen teko on rikos. Se ei kuitenkaan ole sama asia kuin raiskaus tai raiskauksen yritys. Vähän sama asia kuin jos Spede olisi varastanut lähikaupasta nakkipaketin (rikoslain mukaan näpistys) ja häntä syytettäisiin törkeästä ryöstöstä eli rikoksesta, jonka juridiset tunnusmerkit eivät täyty.
Sinä se vaan jaksat. Eiköhän tuo ole ihan selvä juttu mitä kerrotussa tarinassa oli tapahtumassa ja olisi tapahtunut ilman vastarintaa?
Vai kuulostaako järkeenkäyvältä, että mies kaataa naisen alleen sohvalle, estää huutamisen työntämällä kielen suuhun ja alkaa kopeloida ilman pienintäkään aietta väkisinmakuuseen tai laukeamiseen jollain muulla tavalla? Eli siis nuolee aikansa, puristaa rinnoista, kourii alapäätä ja erektion ollessa huipussaan, nousee pois, kiittää, oikaisee kravattiaan ja menee kaatamaan lisää kahvia... eri
Ei todennäköiseltä, mutta ei teoriassa eikä käytännössä mahdottomaltakaan. Rikosnimike kuitenkin muodostetaan sen mukaan, mitä todellisuudessa tapahtui eikä sen mukaan, mitä olisi todennäköisesti voinut tapahtua seuraavaksi mutta ei tapahtunut.
Meillä ei ole väliä, vaan sillä miten Aikristos asian käsitti ja miltä hänestä tuntui.
Lakitermit ei paljon lohduta, kun päälle käydään. Tunne on sama vaikka analysoitaisiin alfasta omegaan ja takaisin.
Auttaako se sitten siihen tunteeseen jotenkin, että tapahtunutta kutsuu eri rikostermillä kuin mikä se oikeasti oli?
Sen tietää vain asianomainen. Jos tunne on tuo, niin sen mukaan ilmaisukin. Pääasiahan on siis, että on loukattu kehorauhaa, käytetään asiasta sitten mitä lakitermiä hyvänsä. Loukkaamisen asteen tietää vain uhri. Ja hänen sanomisistaan täällä keskustellaan. lakitermit on turhia, koska asiaa ei olle käsittelemässä oikeudessa. On vain elämäkertakirja, jossa kerrotaan oman elämän tapahtumista. Siihen kuuluu myös taitelijan ilmaisuvapaus.
Ei ilmaisuvapauden nimissäkään voida käyttää teosta eri termiä kuin mitä se on oikeasti ollut, silloin se on ainoastaan valehtelua. En minäkään voi ilmaisuvapauteen vedoten väittää maitoa leiväksi. Tai no käytännössä voisin, mutta silloin olisin valehtelija.
Yhden ja saman asian voi tulkita eri tavoin. Meillä ei nyt ole muuta kuin kyseisen kirjan kirjoittajan oma henkilökohtainen tulkinta hänelle tapahtuneesta asiasta.
Kukaan meistä ei voi kertoa mitä lakitermiä tulee tapahtumasta käyttää, koska emme olleet paikalla. Meillä on ainoastaan naisen kuvaus miehen tekemisistä. Hän ei myöskään ole lainoppinut, vaan sanankäyttö on maallikolle ominaista.
Koska tilanne on tämä, lienee turhaa edes miettiä mahdollista "oikeaa" lakitermiä. Sen takia kannattaa keskittyä asianomaisen tunnetilan omaan kuvaukseen.
Lähtökohta on se, että hän ei edes ole väittänyt tulleensa rskatuksi. Tuolle "melkein" -tilanteelle, joka ei eskaloitunut asianosaisen toimenpiteiden johdosta, voi kukin itse asettaa oman määritelmänsä, sellaisen palstalle sopivan, kun ei olla nyt siellä oikeussalissa.
Turhaa hiusten halkomista jankata samasta asiasta, mistä ei päästä oikeiden lakimiesten päätöstä koskaan kuulemaan.
Jos tarinan (joka se on koska ketään ei ole tuomittu mistään) pilkkoo osiin niin:
1. mies suuteli naista. EI laitonta
2. nainen käytti väkivaltaa miestä kohtaan. Laitonta.
Tai
1. Trolli provoilee mitä sattuu.
2. Trolli kääntää sanomisensa täysin päinvastaisiksi.
Ilman lupaa suuteleminen on kehoon luvatta kajoamista. Laitonta. Hyökkääjältä itsensä suojelu potkaisemalla on itsepuolustusta. Laillista.
Ei se ollut laitonta tuohon aikaan. Pieni pusu.
Hyökkäystä taas ei ole tapahtunut, siitähän kutsuttaisiin poliisi paikalle jos nainen pelkäisi? Itsepuolustustakaan ei muuten saa liioitella.
Eli kohta 1.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä Aikristojutussa taitaa olla kyse siitä, että jotain on tapahtunut, mutta on pistetty paljon Lapin lisää päälle.
Ex-pääministeri väitti, että häntä oli "kunnolla lyöty" kadulla tai muuta sellaista ja oikeasti oli vain tönäisty. Tämä tapahtui viime vuonna ja ex-pääministeri uskoi ettei jäisi valheesta kiinni.
Aikristos (nimi muutettu) taas ilmeisesti luottaa siihen, että jossakin toisessa ajassa, paikassa ja mielentilassa joku fiksuna pidetty henkilö on päässyt sanomaan, että teko X oli "raiskauksen yritys" ja hän luottaa tähän marginaalimääritelmään- ja kuvaukseen. Se on hänelle turvaverkko, jos jää joskus kiinni tai sitten voi ottaa naisvihakortin tms. esille tai vaikka itkeä.
Vähän samaan tapaan ex-pääministerillä oli yliampuva kuvaus lyömisestä, mutta herran vuonna XXXX Krisantuksen Bysantiinivaltakunnassa lakimies Burlekoks saattoi käyttää tuollaista kuvausta lyömisestä ja sitä paitsi hepreakreikan kielessä 100 vuotta ennen Kristusta sama sana tarkoitti lyömistä ja tönäisyä, joten tästä päästäänkin siihen, että Aikristoksella olikin vain laajempi käsitys raiskauksesta.
Kun asiaa ajatellaan tuolla tavalla, Aikristos voi esittää syytöksensä ilman tunnetta valehtelemisesta ja parhaassa tapauksessa ehkä välttää valehtelemiseen viittaavat kehonkielelliset merkit.
Tässä on kysymys siitäkin, että onko ihmisen reilua venytellä sanoja ja tarttua ikävimpään mahdolliseen tulkintaan siitä, mitä toisella ihmisellä on ollut mielessä? En ole lakimies, mutta ymmärtääkseni käräjät eivät toimi noin. Yksikin lyönti voi tappaa, mutta jos mies lyö toista nuorta miestä baari-illan jälkeen, tätä ei yleensä tutkita tapon yrityksenä, vaan pahoinpitelynä.
Raiskauksen yritys taas viittaa sukupuoliyhteyteen eikä mies voi olla sukupuoliyhteydessä naisen kanssa suutelemalla. Se vaatisi sitä, että miehen sormet tai penis ovat naisen emättimessä tai peräaukossa tai muuta vastaavaa hyvin intiimiä kosketusta tapahtuisi.
Toisaalta tapauksia ilmeisesti on, missä miestä on epäilty raiskauksen yrityksestä vain sen takia, että hän on repinyt naisen vaatteita kadulla. Ympärileikkauksen ja armeijan tapaan tämä on miesten syrjintää, josta myös Aikristos hyötyy, koska hän voi vedota tähän porsaanreikään jäädessään kiinni liioittelusta.
Ihme saivartelua. Millä nimellä Airiston olisi pitänyt tapahtunutta kutsua? Hän kutsuu sitä kirjassaan raiskauksen yritykseksi, ja jokainen lukija saa olla asiasta samaa tai eri mieltä. Tuon aikaisen oikeuskäytännön mukaan sammuneen raiskaaminenkaan ei ollut raiskaus vaan seksuaalinen hyväksikäyttö. Myöskään aviomies ei voinut raiskata vaimoaan. Eiköhän aika moni sammunut tai aviomiehensä raiskaamaksi joutunut uhri ole kuitenkin sitä mieltä, että kyse oli raiskauksesta.
Väkisin suuteleminen ei täytä vielä tänä päivänäkään raiskauksen tai sen yrityksen kriteerejä. Eivät ne ole mielipideasioita, joista jokainen voi olla sitä mieltä mitä haluaa vaan juuri sen takia kriteerit on säädetty, että olisi yksimielisyys siitä, mikä teko täyttää minkäkin rikoksen tunnusmerkit.
Saivartelusi vain jatkuu. Logiikallasi sellaista asiaa kuin "raiskauksen yritys" ei ole olemassa, koska teon jäädessä yritykseksi uhrin päästyä pakoon ei synny varmuutta siitä, olisiko tekijä tehnyt lopulta teon vai ei. Airisto kuvaa tapahtuneen tarkasti alusta loppuun ja kuvaa sitä omasta näkökulmastaan raiskauksen yritykseksi. Sillä, mikä rikosnimike olisi tapahtuneelle annettu, jos mitään, ei ole tässä yhteydessä merkitystä.
Niinhän se jatkuu. Kyse ei ole minun logiikastani vaan lainsäädännön logiikasta. Jos Airisto kutsuu tekoa raiskauksen yritykseksi, niin hän on yksinkertaisesti väärässä. Jos minä lyön naapurin Pekan nyrkillä tajuttomaksi ja itse kutsun sitä vaikka hipaisemiseksi, se ei tee teosta rikosoikeudellisesti silti pelkkää hipaisemista. Nämä asiat eivät ole näkökulmakysymyksiä, vaan jokaiselle rikosnimikkeelle on laissa omat määrittelynsä. Muutenhan kuka tahansa voisi kutsua mitä tahansa tekoa millä tahansa rikosoikeudellisella termillä näkökulmaan vedoten
Unohdat nyt että naiset pitävät oikeutetaan kutsua vislaamista ja pitkää katsetta seksuaaliseksi ahdisteluksi, vaikka lain mukaan teko vaatii kosketuksen joka on omiaan rikkomaan seksuaalista itsemääräämisoikeutta.
Samalla heidän tarraaminen munista on flirttiä.
Kukaan nainen ei todellakaan ajattele moisen olevan flirttiä. Ainoastaan miehet ajattelevat noin.
Vaihdas pari sanaa portsareiden ja taksikuskien kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Spede oli mukava ja hauska mies, vanhemmiten aika äkkipikainen kyllä. Arvosti naisia, kuten herrasmiehen tuleekin. Kaikin puolin osaava ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis onko nämä kommentit täällä oikeasti naisten kirjoittamia????!!!! "Vainajasta ei saa puhua pahaa"??????? Kertokaapas sitten viisaat, mihin se raja vedetään? Jos kerran ahdisteluista, kiinni käymisistä ja jopa raiskausyrityksistä ei saa puhua kun vainajaa sellainen niin kovasti loukkaa, niin mitenkäs esim.pedofiliaan syyllistyneet? Saako heidän tekojaan tuoda julki kuoleman jälkeen? Entä murhaajan tekoset, saako niistä puhua jos on tietoa tapauksesta? Tai vielä parempaa, kansanmurhan ja holokaustin aiheuttaja, saako hänen piiloon jääneitä tekojaan tuoda julkisuuteen?
Vähän valoja päälle ihmiset. Se, että joku on KUOLLUT ei tarkoita sitä, että hän olisi jotenkin pyhä ja pahoista teoistaan vapautunut. Kyllä istuu tässä maassa (ja varmaan monessa muussakin) tiukassa se ajatismaailma, että seksuaalisen häirinnän tai raiskauksen uhri on itse syyllinen. Ei ole. Tekijä on.
Rajan voi vetää tähän hetkeen. Se mitä tapahtuu nyt. Vanhoja asioita käytetään tässä vain varoittavina esimerkkeinä. Eikö eilen tai tänään sattunut mitään, vai onko oikeuskäsittelyt kesken? Nimien esiintuomiseen en ole perehtynyt, mutta juristi neuvoo. Häirintä pyyhitään pois päiväjärjestyksestä nyt.
Ihanan naiivi ajatusmaailma. Jos r**iskaus siis tapahtui eilen, niin siitä ei tarvitse enää puhua?
Jos tyttäresi kertoisi sinulle, että naapurin edesmennyt setä ”vähän leikki tytöllä” 15 vuotta sitten kolmen vuoden ajan, niin sanoisitko omalle lapsellesi, että ”menneet on menneitä ja sitä tikulla silmään, joka…”?
Tarkoittaa, että jos joku nainen/mies kokee häirintää, niin reagoi heti oikeuden suomalla tavalla. Tai kun on saanut tiedon alaikäisen hyväksikäytöstä. Ei ole ollut julkisuudessa juttuja tuoreista tapauksista, olisiko niin onnellisesti että ilmiö on loppunut? Vai säilöäkö kokemuksia, kunnes voi saada siitä draamaa ja skandaalin? Sama asia kuin toimitaan vaikka pahoinpitelyn tai varkauden kanssa, eli heti. Siihen pitää kannustaa eikä edesmenneiden kaiveluun. Sanotaanko turhaan että naiset on enemmän vatvomis- kuin ratkaisukeskeisiä?
Kannustan menneiden kaiveluun! Kaikki esiin!
Menisi muuten painokoneet ja netti tukkoon lopullisesti siitä tapausten vyörystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä Aikristojutussa taitaa olla kyse siitä, että jotain on tapahtunut, mutta on pistetty paljon Lapin lisää päälle.
Ex-pääministeri väitti, että häntä oli "kunnolla lyöty" kadulla tai muuta sellaista ja oikeasti oli vain tönäisty. Tämä tapahtui viime vuonna ja ex-pääministeri uskoi ettei jäisi valheesta kiinni.
Aikristos (nimi muutettu) taas ilmeisesti luottaa siihen, että jossakin toisessa ajassa, paikassa ja mielentilassa joku fiksuna pidetty henkilö on päässyt sanomaan, että teko X oli "raiskauksen yritys" ja hän luottaa tähän marginaalimääritelmään- ja kuvaukseen. Se on hänelle turvaverkko, jos jää joskus kiinni tai sitten voi ottaa naisvihakortin tms. esille tai vaikka itkeä.
Vähän samaan tapaan ex-pääministerillä oli yliampuva kuvaus lyömisestä, mutta herran vuonna XXXX Krisantuksen Bysantiinivaltakunnassa lakimies Burlekoks saattoi käyttää tuollaista kuvausta lyömisestä ja sitä paitsi hepreakreikan kielessä 100 vuotta ennen Kristusta sama sana tarkoitti lyömistä ja tönäisyä, joten tästä päästäänkin siihen, että Aikristoksella olikin vain laajempi käsitys raiskauksesta.
Kun asiaa ajatellaan tuolla tavalla, Aikristos voi esittää syytöksensä ilman tunnetta valehtelemisesta ja parhaassa tapauksessa ehkä välttää valehtelemiseen viittaavat kehonkielelliset merkit.
Tässä on kysymys siitäkin, että onko ihmisen reilua venytellä sanoja ja tarttua ikävimpään mahdolliseen tulkintaan siitä, mitä toisella ihmisellä on ollut mielessä? En ole lakimies, mutta ymmärtääkseni käräjät eivät toimi noin. Yksikin lyönti voi tappaa, mutta jos mies lyö toista nuorta miestä baari-illan jälkeen, tätä ei yleensä tutkita tapon yrityksenä, vaan pahoinpitelynä.
Raiskauksen yritys taas viittaa sukupuoliyhteyteen eikä mies voi olla sukupuoliyhteydessä naisen kanssa suutelemalla. Se vaatisi sitä, että miehen sormet tai penis ovat naisen emättimessä tai peräaukossa tai muuta vastaavaa hyvin intiimiä kosketusta tapahtuisi.
Toisaalta tapauksia ilmeisesti on, missä miestä on epäilty raiskauksen yrityksestä vain sen takia, että hän on repinyt naisen vaatteita kadulla. Ympärileikkauksen ja armeijan tapaan tämä on miesten syrjintää, josta myös Aikristos hyötyy, koska hän voi vedota tähän porsaanreikään jäädessään kiinni liioittelusta.
Ihme saivartelua. Millä nimellä Airiston olisi pitänyt tapahtunutta kutsua? Hän kutsuu sitä kirjassaan raiskauksen yritykseksi, ja jokainen lukija saa olla asiasta samaa tai eri mieltä. Tuon aikaisen oikeuskäytännön mukaan sammuneen raiskaaminenkaan ei ollut raiskaus vaan seksuaalinen hyväksikäyttö. Myöskään aviomies ei voinut raiskata vaimoaan. Eiköhän aika moni sammunut tai aviomiehensä raiskaamaksi joutunut uhri ole kuitenkin sitä mieltä, että kyse oli raiskauksesta.
Väkisin suuteleminen ei täytä vielä tänä päivänäkään raiskauksen tai sen yrityksen kriteerejä. Eivät ne ole mielipideasioita, joista jokainen voi olla sitä mieltä mitä haluaa vaan juuri sen takia kriteerit on säädetty, että olisi yksimielisyys siitä, mikä teko täyttää minkäkin rikoksen tunnusmerkit.
Saivartelusi vain jatkuu. Logiikallasi sellaista asiaa kuin "raiskauksen yritys" ei ole olemassa, koska teon jäädessä yritykseksi uhrin päästyä pakoon ei synny varmuutta siitä, olisiko tekijä tehnyt lopulta teon vai ei. Airisto kuvaa tapahtuneen tarkasti alusta loppuun ja kuvaa sitä omasta näkökulmastaan raiskauksen yritykseksi. Sillä, mikä rikosnimike olisi tapahtuneelle annettu, jos mitään, ei ole tässä yhteydessä merkitystä.
Niinhän se jatkuu. Kyse ei ole minun logiikastani vaan lainsäädännön logiikasta. Jos Airisto kutsuu tekoa raiskauksen yritykseksi, niin hän on yksinkertaisesti väärässä. Jos minä lyön naapurin Pekan nyrkillä tajuttomaksi ja itse kutsun sitä vaikka hipaisemiseksi, se ei tee teosta rikosoikeudellisesti silti pelkkää hipaisemista. Nämä asiat eivät ole näkökulmakysymyksiä, vaan jokaiselle rikosnimikkeelle on laissa omat määrittelynsä. Muutenhan kuka tahansa voisi kutsua mitä tahansa tekoa millä tahansa rikosoikeudellisella termillä näkökulmaan vedoten
Unohdat nyt että naiset pitävät oikeutetaan kutsua vislaamista ja pitkää katsetta seksuaaliseksi ahdisteluksi, vaikka lain mukaan teko vaatii kosketuksen joka on omiaan rikkomaan seksuaalista itsemääräämisoikeutta.
Samalla heidän tarraaminen munista on flirttiä.
Kukaan nainen ei todellakaan ajattele moisen olevan flirttiä. Ainoastaan miehet ajattelevat noin.
Jokainen mies on kohdannut kännisiä kaskelotteja jotka luulee olevansa jumalan lahja miehille. Niillä on aina kasa naisystäviä jotka kikattaa ja kannustaa sikailuun.
Vierailija kirjoitti:
Spede oli mukava ja hauska mies, vanhemmiten aika äkkipikainen kyllä. Arvosti naisia, kuten herrasmiehen tuleekin. Kaikin puolin osaava ihminen.
Näin sitä ihmiset elää eri maailmoissa. Minulle on ollut aina ihan selkeää, että kyseessä on ihminen, jolla ei ole puhtaat jauhot pussissa (naisten suhteen).
Epäilemättä on kyllä olemassa naisia, jolle hän on ollut myös mukava ja asiallinen. Eihän sitä kukaan kaikkiin vastaantuleviin kajoa, vaikka olisi mikä hiippari.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis onko nämä kommentit täällä oikeasti naisten kirjoittamia????!!!! "Vainajasta ei saa puhua pahaa"??????? Kertokaapas sitten viisaat, mihin se raja vedetään? Jos kerran ahdisteluista, kiinni käymisistä ja jopa raiskausyrityksistä ei saa puhua kun vainajaa sellainen niin kovasti loukkaa, niin mitenkäs esim.pedofiliaan syyllistyneet? Saako heidän tekojaan tuoda julki kuoleman jälkeen? Entä murhaajan tekoset, saako niistä puhua jos on tietoa tapauksesta? Tai vielä parempaa, kansanmurhan ja holokaustin aiheuttaja, saako hänen piiloon jääneitä tekojaan tuoda julkisuuteen?
Vähän valoja päälle ihmiset. Se, että joku on KUOLLUT ei tarkoita sitä, että hän olisi jotenkin pyhä ja pahoista teoistaan vapautunut. Kyllä istuu tässä maassa (ja varmaan monessa muussakin) tiukassa se ajatismaailma, että seksuaalisen häirinnän tai raiskauksen uhri on itse syyllinen. Ei ole. Tekijä on.
Rajan voi vetää tähän hetkeen. Se mitä tapahtuu nyt. Vanhoja asioita käytetään tässä vain varoittavina esimerkkeinä. Eikö eilen tai tänään sattunut mitään, vai onko oikeuskäsittelyt kesken? Nimien esiintuomiseen en ole perehtynyt, mutta juristi neuvoo. Häirintä pyyhitään pois päiväjärjestyksestä nyt.
Ihanan naiivi ajatusmaailma. Jos r**iskaus siis tapahtui eilen, niin siitä ei tarvitse enää puhua?
Jos tyttäresi kertoisi sinulle, että naapurin edesmennyt setä ”vähän leikki tytöllä” 15 vuotta sitten kolmen vuoden ajan, niin sanoisitko omalle lapsellesi, että ”menneet on menneitä ja sitä tikulla silmään, joka…”?
Tarkoittaa, että jos joku nainen/mies kokee häirintää, niin reagoi heti oikeuden suomalla tavalla. Tai kun on saanut tiedon alaikäisen hyväksikäytöstä. Ei ole ollut julkisuudessa juttuja tuoreista tapauksista, olisiko niin onnellisesti että ilmiö on loppunut? Vai säilöäkö kokemuksia, kunnes voi saada siitä draamaa ja skandaalin? Sama asia kuin toimitaan vaikka pahoinpitelyn tai varkauden kanssa, eli heti. Siihen pitää kannustaa eikä edesmenneiden kaiveluun. Sanotaanko turhaan että naiset on enemmän vatvomis- kuin ratkaisukeskeisiä?
Kannustan menneiden kaiveluun! Kaikki esiin!
Menisi muuten painokoneet ja netti tukkoon lopullisesti siitä tapausten vyörystä.
Kunhan miehilläkin on oikeus väittää mitä sylki suuhun tuo, eikä asiaa oteta naisten kokemusten vähättelynä.
Deal?
Kaskelotti, olipa hyvä ja oikeaan osunut kuvaus nykyaikaisesta suomineidosta :) Kiitos, sain makoisat naurut vielä ennen nukkumaan menoa. Hyvää yötä kaikille.
Alue: Aihe vapaa
Eilen?
Jos raiskaus tapahtui eilen niin lääkäriin ja poliisille mars, muuten sitä ei tapahtunut vaan harrastit vapaaehtoisesti seksiä.