Oudoin sääntö mitä teillä on suhteessa ollut? Minä en saanut katsoa ulos ikkunasta liian pitkään

Vuosien takainen ex tivasti, ajattelinko muita miehiä, olinko ihastunut, näinkö unia muista miehistä.

Kun olin menossa johonkin uuteen paikkaan tai tilanteeseen, mies alkoi murehtia "mitäs jos joku mies ihastuu suhun siellä?" Taisin vähän jäätävästi todeta, etten ole vastuussa muiden ihmisten ajatuksista tai käytöksestä.

V*ttu mikä sekopää.

Oudoin oli ex tyttöystävällä, joka ei antanut minun lähteä risteilylle miesten kanssa. Lähdin silti ja juttu loppui siihen. Pisteet päättäväisyydestä.

Vierailija kirjoitti:

Mä en olis kattonu tollasta miestä varttia pidempään. Miten kukaan voi koskaan perustella itselleen, että tuollainen on ok?

Kun se sääntö ei tule sen ekan vartin aikana. Eikä ole ensimmäinen kontrollointikeino.

Siksi sitä ei huomaa, kun kaikki etenee niin pikkuhiljaa.

Vierailija kirjoitti:

Oudoin oli ex tyttöystävällä, joka ei antanut minun lähteä risteilylle miesten kanssa. Lähdin silti ja juttu loppui siihen. Pisteet päättäväisyydestä.

Tällainen "sääntö" on yllättävän yleinen. Risteilylle saa lähteä vain, jos molemmat lähtevät.

Vierailija kirjoitti:

Etenkin entisessä avioliitossani sääntöjä riitti. Niistä ei vaan saanut puhua ääneen, koska toinen aina suuttui. Ne kuului minun itse hiljaa oppia päättelemään ja niiden mukaan asioita ennakoimaan ja soveltamaan. Mieheni toki kielsi että mitään sääntöjä olisi minulle koskaan asettanut, hänhän kohteli minua kuin kukkaa kämmenellä - minähän se siinä suhteessa olin se hullu, kieroja ilkeä. Jep, arvaatte varmaan mikä sopisi diagnoosiksi exälleni…

Te jotka taivastelette että miten tällaisissa suhteissa suostutaan pysymään, olkaa kiitollisia ettei teidän minuuttanne, omanarvontuntoanne, todellisuuden tajuanne ja itsenäisyyttänne ole sillä tavalla saatu murskattua.

Kappas, meinasin tulla kirjoittamaan melkein sanasta sanaan juuri näin. Tervehdys, kohtalotoveri. 

Lasketaanko kirjoittamattomat säännöt mukaan?

Kynnet sai viilata ja lakata vain vessassa, ei missään tapauksessa muualla. Kerran "jäin kiinni" sääntöjenvastaisesta kynsienhoidosta, kun epähuomiossa jätin viilan olohuoneeseen. Miesystäväni ilmestyi ovelle viila kädessä, tuijotti minua ilmeettömänä hetken aikaa, asetti viilan eteisen sivupöydällä olevan laukkuni päälle ja poistui koko ajan tuijottaen pää kenossa.

Oli melko lyhytaikainen miesystävä. Tämä oli lievimmästä päästä hänen sääntöjään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nainen kielsi täyttämästä astianpesukonetta koska tein sen "väärin"

Myöhemmin uhkaili erolla ja uhriutui kun en tiskannut

Väärin täyttäjät saavat pesukoneeseen vain osan tiskeistä, loput jää tiskipöydälle. Tosin mies ei uhriudu vaan jatkaa opettelua.

Persaukinen pirttihirmu bongattu! Koneen voi laittaa päälle toisen kerran, kun se taas tulee täyteen tekemättä siitä numeroa.

Vierailija kirjoitti:

Mun miehelle kakkonen on ykkönen

Alistutko tuohon? Ei sun kuulu vaikka millä uhattaisiin. Sulla on oikeus ihmismäiseen kohteluun. Jotkut miehet on sikoja.

Ex-poikaystäväni keksi kaikenlaisia rajoituksia minulle. Niitä kutsuttiin lupauksiksi tai sopimuksiksi. Uusi lupaus saatettiin esitellä vaikka näin: "Hei rakas, lupaathan mulle ettet siellä harrastustapahtumassa juttele toisille miehille. Jos joku mies tulee juttelemaan sulle, lupaathan että lähdet heti kävelemään pois tilanteesta. Ja jos mies lähtee seuraamaan, huudat sille että painu h*lvettiin. Lupaathan rakas?"

Lupailin että juujuu tietysti teen juuri noin. No oikeasti juttelin harrastustapahtumassa myös miehille, koska he kuuluvat kaveriporukkaan.

Sopimuksia ja lupauksia oli joka lähtöön, harvoin mitään niistä noudatin. Ex teki välillä pistotarkastuksia ja kyseli, kuinka hyvin muistin nämä sopimuksemme. Hänkin väitti noudattavansa sopimuksia, mutta sain hänet kiinni mm. viettämästä aikaa ihmisen kanssa, jonka kanssa minä en saanut olla tekemisissä (exän mukaan kyseessä oli "myrkyllinen ihminen", oikeasti kyseessä oli mukava ja hyvännäköinen yhteinen miespuolinen tuttava :D)

Mutta teille jotka olette yhä vastaavanlaisessa myrkyllisessä suhteessa: mitkään lupaukset, sopimukset ja vaatimukset eivät paranna suhdetta. Exänikin väitti sopimusten takana olevan luottamuksen parantaminen, vaikka mitään aihetta epäluottamukselle en koskaan antanut. Vaatimukset aina vaan tiukentuivat ja kyttäys paheni. Mustasukkaisuudella ja kontrolloinnilla ei mitään luottamusta saavuteta, lähtökohdat ovat aivan väärät. Jos kokee kumppanin olevan epäluotettava, on parempi erota eikä jäädä roikkumaan suhteeseen ja vaatimaan ties mitä sirkustemppuja luotettavuuden osoittamiseksi.

No meillä on sellainen sääntö että mies ei kännää kotona. Olen hullu akka.

Vierailija kirjoitti:

No meillä on sellainen sääntö että mies ei kännää kotona. Olen hullu akka.

On se aika outoa ettei omassa kodissaan saa aikuinen ihminen saa kännätä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oudoin oli ex tyttöystävällä, joka ei antanut minun lähteä risteilylle miesten kanssa. Lähdin silti ja juttu loppui siihen. Pisteet päättäväisyydestä.

Tällainen "sääntö" on yllättävän yleinen. Risteilylle saa lähteä vain, jos molemmat lähtevät.

No jösses! Minä olen säännöllisesti laivalla yksin, koska tulen toisesta maasta ja auto pitää olla mukana. Ei siis varsinainen risteily, mutta samaa porukkaa siellä on reittimatkallakin.

Eikä kumpikaan kyllä muutenkaan rajoita toistensa matkustamista. Olen jopa yöpynyt viikon yhteisen miespuolisen ystävämme luona ulkomailla (eikä mitään tapahtunut, mitä nyt yhdessä illastimme). Olen majoittanut kotona yhteisiä miespuolisia ystäviämme oman miehen ollessa työmatkalla (eikä taaskaan mitään tapahtunut). Käyn myös säännöllisesti eräässä kaupungissa ulkomailla ja aina ilmoitan sikäläisille miespuolisille ystävillemme, että tulossa olen, käytäisiinkö yhdessä syömässä, tai he kutsuvat minut kotiinsa syömään.

Meillä on myös loma-asunto toisessa maassa ja kumpikin olemme siellä myös erikseen eri pituisia aikoja, minä paljon useammin.

Entäs työmatkat? Miten ihmeessä te, joita puolisonne rajottaa, selviätte/selviäisitte niistä? En minä ainakaan voi pyytää toista irtisanoutumaan työstään sen takia, että siihen kuuluu myös työmatkoja, ja niille osallistuu kyllä molempia sukupuolia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No meillä on sellainen sääntö että mies ei kännää kotona. Olen hullu akka.

On se aika outoa ettei omassa kodissaan saa aikuinen ihminen saa kännätä.

Saattaa pohjautua ikäviin kokemuksiin.

Näin tuota kotona kännäystä silloin, kun tilapäisesti asustelin sukulaiskodissa. Äijä joko kännäsi kotona tai häipyi viikkokausiksi. Oli aika kaameaa seurattavaa. Ne lapset oli tietenkin tottuneet siihen pienestä pitäen, mutta uskoisin, että sydämissään hekin päättivät tehdä aikuisina tässä asiassa toisenlaisia valintoja kuin heidän äidilleen oli mahdollista. - Valopilkku oli, ettei tähän liittynyt väkivaltaista käytöstä.

Vierailija kirjoitti:

Ex-poikaystäväni keksi kaikenlaisia rajoituksia minulle. Niitä kutsuttiin lupauksiksi tai sopimuksiksi. Uusi lupaus saatettiin esitellä vaikka näin: "Hei rakas, lupaathan mulle ettet siellä harrastustapahtumassa juttele toisille miehille. Jos joku mies tulee juttelemaan sulle, lupaathan että lähdet heti kävelemään pois tilanteesta. Ja jos mies lähtee seuraamaan, huudat sille että painu h*lvettiin. Lupaathan rakas?"

Lupailin että juujuu tietysti teen juuri noin. No oikeasti juttelin harrastustapahtumassa myös miehille, koska he kuuluvat kaveriporukkaan.

Sopimuksia ja lupauksia oli joka lähtöön, harvoin mitään niistä noudatin. Ex teki välillä pistotarkastuksia ja kyseli, kuinka hyvin muistin nämä sopimuksemme. Hänkin väitti noudattavansa sopimuksia, mutta sain hänet kiinni mm. viettämästä aikaa ihmisen kanssa, jonka kanssa minä en saanut olla tekemisissä (exän mukaan kyseessä oli "myrkyllinen ihminen", oikeasti kyseessä oli mukava ja hyvännäköinen yhteinen miespuolinen tuttava :D)

Mutta teille jotka olette yhä vastaavanlaisessa myrkyllisessä suhteessa: mitkään lupaukset, sopimukset ja vaatimukset eivät paranna suhdetta. Exänikin väitti sopimusten takana olevan luottamuksen parantaminen, vaikka mitään aihetta epäluottamukselle en koskaan antanut. Vaatimukset aina vaan tiukentuivat ja kyttäys paheni. Mustasukkaisuudella ja kontrolloinnilla ei mitään luottamusta saavuteta, lähtökohdat ovat aivan väärät. Jos kokee kumppanin olevan epäluotettava, on parempi erota eikä jäädä roikkumaan suhteeseen ja vaatimaan ties mitä sirkustemppuja luotettavuuden osoittamiseksi.

Tuosta lupaamisesta tuli mieleeni entisen miesystäväni raivostuttava tapa kinuta ensin lupaa ja vasta sitten kertoa, mistä oli kysymys. Keskustelu meni aina suunnilleen näin:

- Hei, lupaa yksi juttu.

- Mikä juttu?

- Eiku lupaa ensin.

- En lupaa. Kerro.

- Eiku sinun pitää luvata.

- Ei, vaan sinä kerrot ensin.

Tässähän olikin sitten mehevä riita tekeillään. Mies aloitti innostuneen ihastuneena ja päätyi loukkaantumaan verisesti siitä, että kehtasin olla hankala. Yleensä jäi kertomatta, mitä olisi pitänyt luvata, koska hän piti mykkäkoulua jonkin aikaa, eikä asiasta sopinut enää kysellä. Eikä ollut mistään poikasesta kyse, vaan viisikymppisestä, jo kaksi avioliittoa läpikäyneestä miehestä.

Katsoit ulos vai kyttäsit muita?

Mulla on ollut yksi sääntö sinkkuaikoinani: "älä seurustele idiootin kanssa!"

Kyllähän semmoiset huomaa monesti jo ekoilla treffeillä, varmistuu tokilla. Kolmansille en enää ole lähtenyt. Säästynyt monelta paskalta, kun on kuullut millaisia ne ihanat on parisuhteessa.

Toisille ei ole annettu itsesuojeluvaistoa tai sitten toiset nimenomaan hakeutuvat kus-pään seuraan - kamalasti kärsien. Monestihan vakka valitsee kantensa.

Virkkasin liikaa ja se ei kuulemma ollut oikea harrastus

En saanut nukkua päiväunia. Sairastaa ei saanut, koska sellainen on laiskottelua. Onneksi on exä..

Ei taas näitä sairaiden parisuhteiden sääntöjä- juttuja. Tästä oli ketju jo.

Ex määritteli ajan joka on sopiva naapurin miehen kanssa juttelemiselle. Aika oli 7min. Kuulemma yli menevä aika olisi ollut kiinnostusta jomman kumman taholta. Ja tämä mies oli tuolloin 48 kun keksi tuollaisen säännön.