Oudoin sääntö mitä teillä on suhteessa ollut? Minä en saanut katsoa ulos ikkunasta liian pitkään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On kovin vaikea uskoa ettei ihminen tajua näissä olevan yhtikäs mitään outoa, kun se on tapahtunut niin pikkuhiljaa. Missä maailmassa se on ikinä ok, että kumppani sanelee kenelle saat puhua, mitä katsot ikkunasta tai mitä kellonaikoja kauppakuitissasi on?

Eli kun sinä olet seurustellut jonkun kanssa vuoden tai kaksi ja sitten hän hymyilleen kyselee mitä sinä katsot sieltä ulkoa, sinä heti otat ja lähdet?

Ihan pokkana kertoisit kavereillekin, että jätit sun miehen, kun se kysyi katsotko miehiä sieltä ulkoa?

Eli kun poikaystävä tarpeeksi hymyilee ja lirkuttelee, niin oikeastaan se onkin ihan ok luvata hänelle, etten ikinä puhu sanaakaan naapurin Pekalle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On kovin vaikea uskoa ettei ihminen tajua näissä olevan yhtikäs mitään outoa, kun se on tapahtunut niin pikkuhiljaa. Missä maailmassa se on ikinä ok, että kumppani sanelee kenelle saat puhua, mitä katsot ikkunasta tai mitä kellonaikoja kauppakuitissasi on?

Eli kun sinä olet seurustellut jonkun kanssa vuoden tai kaksi ja sitten hän hymyilleen kyselee mitä sinä katsot sieltä ulkoa, sinä heti otat ja lähdet?

Ihan pokkana kertoisit kavereillekin, että jätit sun miehen, kun se kysyi katsotko miehiä sieltä ulkoa?

Eli kun poikaystävä tarpeeksi hymyilee ja lirkuttelee, niin oikeastaan se onkin ihan ok luvata hänelle, etten ikinä puhu sanaakaan naapurin Pekalle?

Pekka on todennäköisesti hyvin yhdentekevä henkilö, eikä tämä vaimohenkilö halua turhaa riitaa.

Silleen se menee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On kovin vaikea uskoa ettei ihminen tajua näissä olevan yhtikäs mitään outoa, kun se on tapahtunut niin pikkuhiljaa. Missä maailmassa se on ikinä ok, että kumppani sanelee kenelle saat puhua, mitä katsot ikkunasta tai mitä kellonaikoja kauppakuitissasi on?

Eli kun sinä olet seurustellut jonkun kanssa vuoden tai kaksi ja sitten hän hymyilleen kyselee mitä sinä katsot sieltä ulkoa, sinä heti otat ja lähdet?

Ihan pokkana kertoisit kavereillekin, että jätit sun miehen, kun se kysyi katsotko miehiä sieltä ulkoa?

Kyllä mun mielestä on ihan suotavaa lähteä parin vuoden suhteesta, jos toinen rupeaa

siinä käyttäytymään oudosti. Eihän pari vuotta ole edes pitkä aika!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On kovin vaikea uskoa ettei ihminen tajua näissä olevan yhtikäs mitään outoa, kun se on tapahtunut niin pikkuhiljaa. Missä maailmassa se on ikinä ok, että kumppani sanelee kenelle saat puhua, mitä katsot ikkunasta tai mitä kellonaikoja kauppakuitissasi on?

Eli kun sinä olet seurustellut jonkun kanssa vuoden tai kaksi ja sitten hän hymyilleen kyselee mitä sinä katsot sieltä ulkoa, sinä heti otat ja lähdet?

Ihan pokkana kertoisit kavereillekin, että jätit sun miehen, kun se kysyi katsotko miehiä sieltä ulkoa?

Kyllä mun mielestä on ihan suotavaa lähteä parin vuoden suhteesta, jos toinen rupeaa

siinä käyttäytymään oudosti. Eihän pari vuotta ole edes pitkä aika!

Eli se oikeasti riittää, että toinen kyselee mitä katsot ikkunasta?

Hieman epäilen tuota.

Yhteen aikaan oli sääntö, etten saa pestä pyykkiä/laittaa pyykkikonetta päälle. Tuo johtui siitä, kun olin uneton ja hajamielinen, puoliso pelkäsi että pyykkään kissan vahingossa😂 Nyt olen kyllä jo vuosia pessyt pyykkiä ihan normaalisti.

Sain katsoa vain niitä tv-ohjelmia mitkä mies hyväksyi. Enkä saanut pitää puhelinta. Enkä saanut käydä töissä. Enkä... enkä.... montako riittää?

Olin "olemassa" vain tiettyinä kellonnaikoina ja tietyissä paikoissa. Muina aikoina ei saanut pitää yhteyttä ja muualla kuin tietyissä paikoissa ei voinut näyttää olevansa yhdessä tai tavata. No, ei jatkunut kauaa tämä suhde, mitä lie mies sääti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ex-poikaystäväni keksi kaikenlaisia rajoituksia minulle. Niitä kutsuttiin lupauksiksi tai sopimuksiksi. Uusi lupaus saatettiin esitellä vaikka näin: "Hei rakas, lupaathan mulle ettet siellä harrastustapahtumassa juttele toisille miehille. Jos joku mies tulee juttelemaan sulle, lupaathan että lähdet heti kävelemään pois tilanteesta. Ja jos mies lähtee seuraamaan, huudat sille että painu h*lvettiin. Lupaathan rakas?"

Lupailin että juujuu tietysti teen juuri noin. No oikeasti juttelin harrastustapahtumassa myös miehille, koska he kuuluvat kaveriporukkaan.

Sopimuksia ja lupauksia oli joka lähtöön, harvoin mitään niistä noudatin. Ex teki välillä pistotarkastuksia ja kyseli, kuinka hyvin muistin nämä sopimuksemme. Hänkin väitti noudattavansa sopimuksia, mutta sain hänet kiinni mm. viettämästä aikaa ihmisen kanssa, jonka kanssa minä en saanut olla tekemisissä (exän mukaan kyseessä oli "myrkyllinen ihminen", oikeasti kyseessä oli mukava ja hyvännäköinen yhteinen miespuolinen tuttava :D)

Mutta teille jotka olette yhä vastaavanlaisessa myrkyllisessä suhteessa: mitkään lupaukset, sopimukset ja vaatimukset eivät paranna suhdetta. Exänikin väitti sopimusten takana olevan luottamuksen parantaminen, vaikka mitään aihetta epäluottamukselle en koskaan antanut. Vaatimukset aina vaan tiukentuivat ja kyttäys paheni. Mustasukkaisuudella ja kontrolloinnilla ei mitään luottamusta saavuteta, lähtökohdat ovat aivan väärät. Jos kokee kumppanin olevan epäluotettava, on parempi erota eikä jäädä roikkumaan suhteeseen ja vaatimaan ties mitä sirkustemppuja luotettavuuden osoittamiseksi.

Eli valehtelit minkä ehtisit ja se oli jostain syystä miehen vika. Okei.

#miesvihanäkyviin

Ymmärrätkö sinä, hyvä ihminen, että tuossa puhuttiin yhdestä ihmisestä. Se ei ole miesvihaa. Se ei vaikuta edes vihalta kyseistä ihmistä kohtaan, viha on paljon voimakkaampi tunne kuin tuo.

En kannata missään muodossa mitään sääntöjä, mutta tunnustan että olen yrittänyt saada mieheni luopumaan homejuustoista. Hänelle tulee niistä todella paha ripuli, mutta jostain kumman syystä hän ei usko että homejuustot ovat syypää, vaikka ne aina asiaan liittyvätkin. Oireet ovat niin pahat, että kerran olemme päätyneet ensiapuun.

Kaiken kukkuraksi mies kantaa minulle kaunaa tästä homejuustoasiasta, ottaa esiin riidellessä miten rajoitan hänen syömistään.

Otan mielelläni vastaan vinkkejä tilanteen ratkaisuun :)

No eikö ensimmäinen merkki ole se se, että joku on liian ihana ja ihmeellinen? Pitääkö siihen lankaan aina mennä ja uskoa ne alun höpötykset? Myös siitä kuinka ihana ja ihmeellinen olet itsekin? Se juuri on se varoitusmerkki nro 1. Seuraava varoitusmerkki on se, että mitä katselet vaikka siellä pihalla? Ei niitä saa sivuuttaa.

Vierailija kirjoitti:

No eikö ensimmäinen merkki ole se se, että joku on liian ihana ja ihmeellinen? Pitääkö siihen lankaan aina mennä ja uskoa ne alun höpötykset? Myös siitä kuinka ihana ja ihmeellinen olet itsekin? Se juuri on se varoitusmerkki nro 1. Seuraava varoitusmerkki on se, että mitä katselet vaikka siellä pihalla? Ei niitä saa sivuuttaa.

Niin. Mikään liian hyvältä vaikuttava ei ole totta. Hyväuskoisuus kostautuu.

Mies säännösteli leipää ja leikkeitä, EMME EDES ASUNEET YHDESSÄ ja koetti määrätä etten saa pistää omilla rahoillani ostaamani juustoa kahta palaa enempää leivälle. Riitojahan siitä tuli. Valitti myös että juon kahvia liikaa, kuulemma riittää aamukahvi ja päiväkahvi. Sanoin että kahvi on edelleen minun maksamaani ja asunto on minun (olimme paljon luonani sillä miehen alakerrassa asui perhepäivähoitaja).

Minä en tietenkään saanut edes puolella sanalla sanoa miehen ketjupolttamisesta mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etenkin entisessä avioliitossani sääntöjä riitti. Niistä ei vaan saanut puhua ääneen, koska toinen aina suuttui. Ne kuului minun itse hiljaa oppia päättelemään ja niiden mukaan asioita ennakoimaan ja soveltamaan. Mieheni toki kielsi että mitään sääntöjä olisi minulle koskaan asettanut, hänhän kohteli minua kuin kukkaa kämmenellä - minähän se siinä suhteessa olin se hullu, kieroja ilkeä. Jep, arvaatte varmaan mikä sopisi diagnoosiksi exälleni…

Te jotka taivastelette että miten tällaisissa suhteissa suostutaan pysymään, olkaa kiitollisia ettei teidän minuuttanne, omanarvontuntoanne, todellisuuden tajuanne ja itsenäisyyttänne ole sillä tavalla saatu murskattua.

Kappas, meinasin tulla kirjoittamaan melkein sanasta sanaan juuri näin. Tervehdys, kohtalotoveri. 

On se sikäli aina ikävää kohdata kohtalotoveri! Eikä niin harvinaista kuin toivoisin. Ja niistä säännöistä, nehän muuttuivat aina yllättäen. Ja herrajjestas jos niitä menit rikkomaan!

Lisään vielä, että exäni myös mielellään samalla sabotoi yrityksiäni noudattaa hänen määräämiään sääntöjä - ihan vaan päästäkseen taas syyllistämään ja haukkumaan minua siitä, että hänen sääntöjään noudattanut, ihan vaan minun itsekkyyteni ja laiskuuteni vikaa kaikki siis. Tyyliin Lauantaisin pitää imuroida. No alat imuroimaan, mutta kumppanisi häiritsee ihan kaikin mahdollisin tavoin imurointi-urakkaasi, ihan pokerina ja kirkkain silmin.

Vierailija kirjoitti:

Mies säännösteli leipää ja leikkeitä, EMME EDES ASUNEET YHDESSÄ ja koetti määrätä etten saa pistää omilla rahoillani ostaamani juustoa kahta palaa enempää leivälle. Riitojahan siitä tuli. Valitti myös että juon kahvia liikaa, kuulemma riittää aamukahvi ja päiväkahvi. Sanoin että kahvi on edelleen minun maksamaani ja asunto on minun (olimme paljon luonani sillä miehen alakerrassa asui perhepäivähoitaja).

Minä en tietenkään saanut edes puolella sanalla sanoa miehen ketjupolttamisesta mitään.

Joo, nää on just näitä: ”Ihan sinun omaksi parhaaksesihan minä vain…” Huolenpidoksi verhottua manipulointia. Onneksi on eksäsi!

En saanut sanoa myöhästymisistä. Myöhästyi seuraavalla kerralla 15 minuuttia enemmän, mikäli sanoin. Omasta mielestään hänen sanansa oli laki. Luonnollisesti nykyisin ex.

Vierailija kirjoitti:

No eikö ensimmäinen merkki ole se se, että joku on liian ihana ja ihmeellinen? Pitääkö siihen lankaan aina mennä ja uskoa ne alun höpötykset? Myös siitä kuinka ihana ja ihmeellinen olet itsekin? Se juuri on se varoitusmerkki nro 1. Seuraava varoitusmerkki on se, että mitä katselet vaikka siellä pihalla? Ei niitä saa sivuuttaa.

No mun ex oli täyttä jäätä. Tykkäsi silti kontroloida.

Luultavasti ihan kaikki oli rajoitettua mikä ei herran mieleen ollut. Kostotoimenpiteet jälkeenpäin. Pienet lapset ennen eroa erittäin tehokas kontrollointikeino kaikkeen. Apua oli turha pyytää koska työt ja muut kiireet olevinaan.

Vierailija kirjoitti:

Ap:n ja ekan miehet ovat olleet kyllä sairaita. Kaikkia tyyppejä te riesaksenne otatte.

Ja sitten täällä itketään harva se päivä miten naiset on liian nirsoja.

Sääntönä voisi pitää: pukeudu nätisti arkenakin kotona, älä rupsahda ja ole hompsuinen vaikka asutaan yhdessä. Juhliin ja kylään mennessä minun aina pukeuduttava ja meikattava nätiksi. Itse lähti samoissa vaatteissa. Oli ulkomaalainen ja nyt ex.

En saanut meikata. En meikkaa arkisin muutenkaan ja sitten sattumalta kun lähdimme ulos kaupungille olin vähän ehostanut. Sanoi kiukkuisen oloisesti ettei tykkää että meikkaan.

No, onneksi tajusin jutun juonen nopeasti.