Lue keskustelun säännöt.
Anoppi suosii aikuista tytärtään
14.08.2015 |
Anoppini suorastaan palvoo tytärtään. Hänellä on myös kaksi poikaa, joista toisen vaimo olen ollut kohta kymmenen vuotta. Meillä sekä mieheni siskolla on useita lapsia, hän on tosin eronnut lastensa isästä vuosia sitten.
Eron jälkeen mieheni sisko muutti pariksi vuodeksi äitinsä luo (täyshoitoon), kunnes vihdoin löysi oman vuokrakämpän. Ajateltiin siinä kohtaa, että nyt elämä normalisoituu. Toiveajattelua!
Mieheni sisko halusi lähteä töihin toiselle paikkakunnalle, eikä työmatka enää ollutkaan se 5 minuuttia. Tästä syystä lapsensa muuttivat siis MUUTTIVAT mammansa eli anoppini luokse. Lasten äiti ja isä käyvät kääntymässä siellä kahvipöydässä kun kaikilta omilta menoiltaan ja elämältään joskus ehtivät.
No ei tämä sinänsä varmasti ole mitään uutta. Mutta itseäni on todella hämmentänyt tilanne, kun puhutaan kuitenkin ihan normaalista, terveestä, hyvässä työssä olevasta aikuisesta naisesta, joka korostaa aina itsenäisyyttään ja vahvuuttaan. Lasten isä on myös elämässä pärjännyt, ei mikään päihdeongelmainen tms. Ovat vain ulkoistaneet täysin lapset mammalle. Mamma ruokkii, hoitaa kouluasiat, kaverisuhteet, pesee hampaat, lukee iltasadun, pitää synttärit...
Toinen hämmennyksen aiheuttaja on se, että anoppini tästä kaikesta huolimatta palvoo maata tyttärensä alla. Hän on aina kaikista parhain, viisain ja vahvin. Hän kehuu tytärtään erityisesti minulle, ja selittelee hänen tekojaan. Esim. Tytär oli ollut kuulemma hoitamassa sairasta sukulaistaan, mutta tiedän hänen todellisuudessa lähteneen baarikierrokselle. Asiat käännetään aina toisin.
Anoppi tuntuu olevan jo riippuvainen tyttärensä lapsista, kun ei edes niinä harvoina kertoina luopuisi lapsista, kun tytär heidät kotiinsa muutamaksi yöksi veisi. Hän on uhrannut koko elämänsä olemaan tyttärensä 24/7 käytettävissä oleva lastenhoitaja, ruuanlaittaja jne. Mutta silti hänen tyttärensä on se, josta kaikkien pitäisi mallia ottaa.
Onko tämä normaalia vai elänkö friikkien keskellä?
Kommentit (122)
[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 08:22"]
Onkos teillä marttyyrikellon kilistäjillä omaa kokemusta vastaavista tilanteista ja miten olette klaaranneet ne? Olisin oikeasti kiinnostunut selviämään ap:n kuvaileman tyylisestä tilanteesta.
[/quote]
Miten tuo tilanne ap:lle oikeastaan edes kuuluu? Ei minua ainakaan kiinnosta anoppini ja kälyjeni keskinäiset tekemiset. Heidän oma asiansa, ei kuulu minulle pätkääkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 12:54"]
[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 11:51"][quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 11:27"] Ihan mielenkiinnosta kysyn, mistä anoppina ja äitinä päättelet jonkun lapsistasi "tarvitsevan eniten tukeasi"? Mitkä ovat ne merkit, josta voit tällaisen päätelmän tehdä? Otatko huomioon esim. lastesi luonne-erot: joku lapsista saattaa liioitella asioitaan ja joku taas salaa ne? Esim. oma mieheni on luonteeltaan sellainen, ettei kerro ongelmiaan kenellekään, ei erityisesti vanhemmilleen, vaan haluaa loppuun saakka tulla omillaan toimeen. Ongelmat ovat olleet todella suuria, mutta kukaan ei tiedä niistä kun mies puree hammasta ja vaikenee taakkansa alla. On ollut terveysongelmia, on ollut talousongelmia, on ollut työttömyyttä, ollaan jouduttu myymään asunto ja muuttamaan pienempään jne. Haluaa pärjätä ja auttaa aina muita. Kun taas mieheni siskolla menee kaikki loistavasti. On hyväpaikkainen työ ja yläluokkainen elämä, jota anoppi tukee kaikilla tavoilla. Ainoana erona se, että tämä sisko valittaa ja narisee jatkuvasti äidilleen elämänsä pieniäkin ongelmia, tästä syystä anoppi yksinkertaisena kansanihmisenä kai olettaa hänen "tarvitsevan apua eniten". Tytär on kuin ahne, kyltymätön käenpoikanen, joka sysää veljensä pesästä ulos huutamalla kovimpaan ääneen. [/quote] En ole tuo anoppi, mutta kasvatettuani lapsiani noin 18v olen kyllä aika lailla tutustunut heihin ja tiedän, kuka heistä on heikoin, kuka vahvoin, kuka pärjää missä vain ja kuka epäröi. Ei me vanhanaikaiset itse lapsemme hoitaneet äidit olla niin sinisilmäisiä kuin oletetaan. [/quote] Vaikka kuvittelet olevasi kaiken manipuloinnin yläpuolella, niin et sinä ole. Ja tuossa yllä annettiin esimerkki miten se usein menee. Sori vaan.
[/quote]
Ja sinä sinisilmäisesti uskot, ettei äiti tiedä, kuka lapsista manipuloi? Ja että se alkaa vasta aikuisena? Kuule lastensa kanssa paljon olevat äidit kyllä tietävät. Heillä on jopa hyvinkin varhain aavistus siitä, kuka lapsista alkoholisoituu tai kuka opiskelee pitkälle, mutta ei koskaan varsinaisesti menesty elämässään. Ja he tietävät senkin, kuka lapsista saa isän aina antamaan rahaa, vaikka muille ei heru euroakaan. Kyllä se manipulointi alkaa jo varhain ja siihen mukaan mennyt äiti tietää, että se jatkuu. Sinä vain et tajua, että pieniin ongelmiin (tuossa esimerkissä tyttären) on helpompi tarttua kuin typeryyttään itseaiheutettuihin (esimerkissä poika), koska jos on lapselleen sanonut, että älä tee näin ja tämä sittenkin tekee, niin ei ole mitään halua auttaa! Esimerkissä kyse ei ole manipuloivasta tyttärestä vaan kerran toisensa jälkeen vastoin vanhempien neuvoja toimivasta pojasta ja tämän vaimosta.
"] Harvassa on nykyään ne miniät, jotka hoitavat iäkästä anopiaan tai käyvät hoitokodissa vierailulla. Kyllä ne ovat tyttäriä. Samoin hautausjärjestelyt jäävät tyttären harteille. Se tietää jokainen joka on paljon vanhusten kanssa tekemisissä esim. hoitokodissa, eipä siellä juuri miniöitä näy. [/quote]
Poikienko ei edes oleteta käyvän vanhojen vanhempiensa luona? Miniänkö se miehensä äitisuhde pitää hoitaa?"
Tottakait pojatkin hoitavat iäkkäitä vanhempiaan ja käyvät vierailulla vanhusten luona, mutta miniät tekevät sitä harvemmin ja sitä ihmettelen, miksi miniät ovat niin aktiivisia ja kärkkäitä arvostelemaan esim. vanhuksen hoitoa laitoksessa, anopin elämää ja perinnönjakoa. Kyllä se on miniät lähes kaikessa päällepäsmärinä, eikä asianomainen itse.
Mielenkiintoista huomata mikä miniä-viha täällä tuntuu jylläävän.
Suurimman osan mielestä siis ainoa epäkohta tässä on, että joku (se paha miniä) ihmettelee moista kuviota?
Lapset voivat siis hyvin elää jatkuvassa vanhempien kaipuussa ja hyvinvoivat vanhemmat voivat tuosta vain lapsensa jättää huomiotta, kun ei ole enää mukavaa?
Mutta se on ihan ok, koska mammalle se sopii?
-ap
Sillä että "auttaa vain apua tarvitsevaa" ja jättää menestyvät ilman aiheuttaa vain sen, että sisarusten välit menee, suku hajoaa ja avuntarvitsijat pysyy ikuisessa riippuvuudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 13:44"]
Mielenkiintoista huomata mikä miniä-viha täällä tuntuu jylläävän. Suurimman osan mielestä siis ainoa epäkohta tässä on, että joku (se paha miniä) ihmettelee moista kuviota? Lapset voivat siis hyvin elää jatkuvassa vanhempien kaipuussa ja hyvinvoivat vanhemmat voivat tuosta vain lapsensa jättää huomiotta, kun ei ole enää mukavaa? Mutta se on ihan ok, koska mammalle se sopii? -ap
[/quote]
Miniäviha varmaan kumpuaa juuri sinunlaisista ihmisistä, jotka yrittävät holhota aikuista naista, jonka elämään sinulla ei ole mitään oikeutta puuttua. Ei edes siksi, että hän on miehesi äiti.
Todellakin jos meille sattuu holhoavia miniöitä, jotka alkavat määrätä, miten aikani ja rahani käytän ja soittelemaan kunnan viranomaisille, että en hoida hänen lapsiaan tarpeeksi, vaan tyttäreni lapsia, muuttaisin ulkomaille ja pistäisin kaikki perinnöt sileäksi.
Meillä vähän samanlainen homma. Anoppi hoitaa todella usein miehen siskon lapsia ja miehen sisko ravaa baareissa joka viikonloppu eikä käy töissä ja silti tämä lasten äiti on sellainen ihminen josta kaikkien pitäisi ottaa mallia.. Anoppi ei koskaan kehu miestäni vaikka hänellä on työ ja hoitaa lapsia ja on kotonakin meidän kanssa... :D Onneksi oma äitini kehuu miestäni että tykkää olla lasten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 09:37"]
Useimmat anopit suosivat omaa tytärtään enemmän kuin miniäänsä, se on luonnonlaki, onhan elettyä elämää paljon enemmän kuin miniän kanssa, myös niitä onnellisia ja yhteenkuuluvuuden hetkiä. Miniä on tullut perheen ja sukuun vain avo/avioliiton kautta.
Kyllä minunkin oma tytär ja hänen lapsensa ovat kaikki kaikessa ja olemme tosi läheisiä, toisin kuin poikani nykyinen vaimo - välit ovat ihan ok. mutta viileät ja miniä sanelee milloin voi tavata lastenlapsiani ja syövätkö he pullaa luonani vai ei ja juuri miniän vuoksi, poikani lapsiin on paljon etäisempi suhde.
Olisin niin toivonut poikani valitsevan toisin, entisen, niin kultaisen miniäehdokkaan vaimokseen, jonka kanssa pidän edelleen yhteyttä ja olen sanonutkin hänelle olevan kuin oma tyttäreni. Onneksi sain pitää hänen ystävänä ja viettämme paljon aikaan yhdessä ja hän myös tyttäreni perheen kanssa. Ja siitä ei nykyinen miniäni tykkää yhtään, vaan pitää sitä kiusanteko.
[/quote]
Oliskohan omassa asenteessa jotain katselemisen varaa? :p
Minun anoppi kehuu vuolaasti tytärtään ja tämän lasta, joka kerta kun tulee meille kylään.. Sitten vertailee meidän lapsia negatiivisessa mielessä tyttärensä lapseen. Säälittää lasteni puolesta, kun joutuvat kuuntelemaan anoppini ilkeilyjä. Tunnen suurta myötä häpeää anoppiani kohtaan. En arvosta häntä enää nykyään ja pidän muutenkin yksinkertaisena ihmisenä. Onneksi mieheni muistuttaa enemmän appiukkoa, joka on ihana ja lämmin ihminen. <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen huomannut, että naisille oman tyttären lapset ovat tärkeimmät ja läheisimmät. Valitettavaa, mutta omalla ja läheisten kohdalla totta. Ap on kirjoittanut teksin omasta näkökulmasta ja hänen anoppinsa tyttärineen näkee asian eri tavalla ja asiat ovat ehkä hieman toisin. Kyllähän tuo aika kurjalta kuullostaa. Ehkä kälylläsi on jotain ongelmia jotka ei päällepäin näy ja joista ei puhuta. Kauhean vaikea tietää toisten elämästä. Oma lapseni on äidilläni ollut kesän aikana noin 2kertaa/kk yötä. Anopillani ei kertaakaan.
Jostakin syystä ap. kelkka on tehnyt täyskäännöksen. Pitkässä aloituksessaan hän pohtii, miksi anoppi suosii tytärtään enemmän kuin poikaansa ja kuinka anoppi on täysin riippuvainen tyttärestään ja ihailee tätä suunnattomasti.
Lukiessani kommenteja pitemmälle, ap:ltä aloituksen aiheet unohtuvat ja muuttuvat toisarvoiseksi ja lyömäaseeksi otetaan anopin vointi ja jaksaminen, sekä tyttären lapset, vaikka näistä hän ei mainitse aloituksessa sanallakaan, eikä ne tunnu aloitusviestissä häiritsevän lainkaan, vaan anopin tyttärensä suosiminen ja anopin riippuvaisuus.
Mikä mahtaa tässäkin aloituksessa olla totuus ja mikä on väritettyä totuutta vai korpeaako ap. vain, ettei anoppi kehu tarpeeksi ap. miten hyvä ja täydellinen miniä hän onkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 15:55"]Minä taas äitinä ja anoppina pidän tärkeänä sitä, että kaikkia lapsia ja lasten lapsia kohtelen tasapuolisesti. Jos autan yhtä, on mielestäni oikeudenmukaista, että toiset saavat yhtälaisesti. Minusta on törkeää osoittaa huomiota, rahallista tai aikaa vain sille, joka sitä eniten tarvitsee. Tähän lisään vielä että yksi lapsistani on erityislapsi, joka pakolla vaatii enemmän huomiota. Yritän silti varmistaa että muut lapset eivät ole jääneet tuntemaan itseään varjoon.
[/quote] Olisitpa minun anoppi! Vaikutat reilulta ihmiseltä, mitä oma anoppi ei ole missään määrin.
[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 20:29"]
Olenko oikeasti ainoa, jonka mielestä tässä tilanteessa on jotain mätää? Enkä edes tarkoita ap:n huolta mummon jaksamisesta. Eikö kukaan ota puuheksi sitä, miten paskasti niitä lapsia tässä kohdellaan? Että on ihan ok, että äiti hylkää lapsensa vanhalle mummulle, koska se on mummulle ihan ok? Koska tässähän ei ollut puhe siitä, että mummu hoitaisi lapsia, kun äiti on töissä tai harrastaa, vaan ne lapset asuu siellä mummulla. En tietysti aidosti tapauksesta mitään tiedä, mutta JOS asia on, kuten ap kertoo, että lasten äiti on töissä käyvä ja suht normaalin oloinen (ei mikään katuojassa elävä narkkari), niin miten helvetissä on ihan ok hylätä ne lapset jonkun toisen niskoille? Jos ne itse on maailmaan saattanut, niin niistä sitten myös huolehtii aikuisuuteen asti, jos siihen on kykeneväinen. Jos taas ei ole, niin silloin pitäisi ottaa lastensuojeluun yhteys ja siirtää huoltajuus mummulle virallisesti. Ohjata lapsilisät ja mahdollisesti elatusmaksut lasten vanhemmilta mummun tilille, kun siitä rahastakin ilmeisesti tiukkaa on. Sekä antaa mummulle mahdollisuus kunnan puolesta esimerkiksi lasten- tai kodinhoitoapuun, että mummukin jaksaisi hieman paremmin.
[/quote]
Et todellakaan ole ainoa. Tämä keskustelu on kääntynyt väärille raiteille alusta pitäen, ap:n otsikolla lienee kyllä osuutta asiaan. Se antaa mielikuvan, että ap miettisi enemmän omien lastensa kokemaa vääryyttä, vaikka todellisuudessa järkyttävän suurta vääryttä kokevat nimenomaan nämä kälyn lapset. Itse tekisin ls-ilmoituksen, jos todella lapset asuvat isovanhemmilla ja tapaavat vanhempiaan vain satunnaiset. Aloitustekstissä puhutaan vanhempien (ilmeisesti tilanne on lasten isällekin ok) piipahtavan silloin tällöin kahvilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taallahan on kylla todellisia pirttihirmuja taas... Ajat ovat muuttuneet siita, kun miniat tulivat maataloon piian asemaan ja miehen vanhempia palvelemaan. Ap kyseli huomaamansa epakohdan peraan. Miksi ei saisi kysya?
Omassa tilanteessani on hankalaa se, etta mieheni ei pida siskostaan (kuten jo aiemmin kirjoitin) ja ei kay vanhemmillaankaan paljon, koska sisko lapsineen on AINA siella ja siis tassakin tapauksessa vanhemmat ovat yli 70-vuotiaita ja lapset 3v ja n. 3kk. Mummu hoitaa lapset kun miehen sisko on toissa, koska heilla ei ole varaa maksaa lastenhoidosta. (tosin vuositulot ovat ihan huikeat, mutta se taitaakin olla sivuseikka...) MUTTA: minusta on tullut se "hankala minia", joka ei paasta miesta kaymaan!! Siis mies ei sinne itse halua menna, mutta helpompihan se on tuntemattoman niskaan ne vihat vyoryttaa, kun kaivella sita rikkaa omasta silmastaan...
Tosi ikavaa minusta, aiemmin ei minulla ole tallaisia ongelmia anoppien (siis silloisten poikaystavieni aitien) kanssa ollut, vaan kavin itsekin vierailulla ilman miesta ja soittelin ihan vaan moikatakseni.
[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 11:55"]Käly miehineen ovat molemmat todella hyväpalkkaisissa ammatteissa eli rahan puolesta voisivat aivan hyvin olla kotona niin pitkään lapsen kanssa kuin huvittaa. [/quote]
Ei sen hyväpalkkaisen työpaikan pysyminen muutaman vuoden tauon yli ole nykyään lainkaan itsestäänselvää. Niihinkin on pyrkijöitä enemmän kuin paikkoja.
[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 13:50"]
Sillä että "auttaa vain apua tarvitsevaa" ja jättää menestyvät ilman aiheuttaa vain sen, että sisarusten välit menee, suku hajoaa ja avuntarvitsijat pysyy ikuisessa riippuvuudessa.
[/quote]
Eikä aiheuta. Minä ja siskoni olemme edelleenkin toistemme parhaimmat ystävät, vaikka ikää kummallakin on jo reilusti yli 50 vuotta ja kumpikin on saanut aikoinaan vanhemmiltamme apua tarpeensa mukaan ts toinen enemmän kuin toinen. Kateus on se, mikä pilaa välit. Ilman kateutta ei tuota ongelmaa ole.
[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 13:44"]
Mielenkiintoista huomata mikä miniä-viha täällä tuntuu jylläävän. Suurimman osan mielestä siis ainoa epäkohta tässä on, että joku (se paha miniä) ihmettelee moista kuviota? Lapset voivat siis hyvin elää jatkuvassa vanhempien kaipuussa ja hyvinvoivat vanhemmat voivat tuosta vain lapsensa jättää huomiotta, kun ei ole enää mukavaa? Mutta se on ihan ok, koska mammalle se sopii? -ap
[/quote]
Jos miehesi kaipaa enemmän apua ja huomiota äidiltään, niin hänen kannattaisi ihan suoraan ottaa asia puheeksi äitinsä kanssa.
[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 13:44"]Suurimman osan mielestä siis ainoa epäkohta tässä on, että joku (se paha miniä) ihmettelee moista kuviota? Lapset voivat siis hyvin elää jatkuvassa vanhempien kaipuussa ja hyvinvoivat vanhemmat voivat tuosta vain lapsensa jättää huomiotta, kun ei ole enää mukavaa? Mutta se on ihan ok, koska mammalle se sopii? -ap[/quote]
Vastaajat ilmeisesti ajattelevat sinun haluavan muuttaa tilannetta. Yleinen elämänkokemus tietää, että tuollaisia kuvioita ei muuteta. Niitä on vain siedettävä.
Varmaan tuo on niille lapsille ikävä tilanne. Ei sitä kukaan ole kiistänyt. Se on myös jollain tavalla epäoikeudenmukainen. Mutta ei se sillä muutu, että me täällä vatvomme. Ei kukaan osapuoli syyllisty rikoksiin tai sellaiseen piittaamattomuuteen joka aiheuttaisi viranomaisten toimintaa. Ei tuollaisessa ole edes paljoa keskusteltavaa. "Ai jaa" -tason asia. Varmaan jokainen tietää paljon pahempaa kärsimysta aiheuttavia sukuongelmia. Niitä nyt vain on ja tulee olemaan. Paras tapa elää niiden kanssa on pitää näppinsä erossa muiden asioista ja hoitaa omansa. Silloinkin kun ei ole itse suvun lellikki.
[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 13:03"][quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 12:54"]
[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 11:51"][quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 11:27"] Ihan mielenkiinnosta kysyn, mistä anoppina ja äitinä päättelet jonkun lapsistasi "tarvitsevan eniten tukeasi"? Mitkä ovat ne merkit, josta voit tällaisen päätelmän tehdä? Otatko huomioon esim. lastesi luonne-erot: joku lapsista saattaa liioitella asioitaan ja joku taas salaa ne? Esim. oma mieheni on luonteeltaan sellainen, ettei kerro ongelmiaan kenellekään, ei erityisesti vanhemmilleen, vaan haluaa loppuun saakka tulla omillaan toimeen. Ongelmat ovat olleet todella suuria, mutta kukaan ei tiedä niistä kun mies puree hammasta ja vaikenee taakkansa alla. On ollut terveysongelmia, on ollut talousongelmia, on ollut työttömyyttä, ollaan jouduttu myymään asunto ja muuttamaan pienempään jne. Haluaa pärjätä ja auttaa aina muita. Kun taas mieheni siskolla menee kaikki loistavasti. On hyväpaikkainen työ ja yläluokkainen elämä, jota anoppi tukee kaikilla tavoilla. Ainoana erona se, että tämä sisko valittaa ja narisee jatkuvasti äidilleen elämänsä pieniäkin ongelmia, tästä syystä anoppi yksinkertaisena kansanihmisenä kai olettaa hänen "tarvitsevan apua eniten". Tytär on kuin ahne, kyltymätön käenpoikanen, joka sysää veljensä pesästä ulos huutamalla kovimpaan ääneen. [/quote] En ole tuo anoppi, mutta kasvatettuani lapsiani noin 18v olen kyllä aika lailla tutustunut heihin ja tiedän, kuka heistä on heikoin, kuka vahvoin, kuka pärjää missä vain ja kuka epäröi. Ei me vanhanaikaiset itse lapsemme hoitaneet äidit olla niin sinisilmäisiä kuin oletetaan. [/quote] Vaikka kuvittelet olevasi kaiken manipuloinnin yläpuolella, niin et sinä ole. Ja tuossa yllä annettiin esimerkki miten se usein menee. Sori vaan.
[/quote]
Ja sinä sinisilmäisesti uskot, ettei äiti tiedä, kuka lapsista manipuloi? Ja että se alkaa vasta aikuisena? Kuule lastensa kanssa paljon olevat äidit kyllä tietävät. Heillä on jopa hyvinkin varhain aavistus siitä, kuka lapsista alkoholisoituu tai kuka opiskelee pitkälle, mutta ei koskaan varsinaisesti menesty elämässään. Ja he tietävät senkin, kuka lapsista saa isän aina antamaan rahaa, vaikka muille ei heru euroakaan. Kyllä se manipulointi alkaa jo varhain ja siihen mukaan mennyt äiti tietää, että se jatkuu. Sinä vain et tajua, että pieniin ongelmiin (tuossa esimerkissä tyttären) on helpompi tarttua kuin typeryyttään itseaiheutettuihin (esimerkissä poika), koska jos on lapselleen sanonut, että älä tee näin ja tämä sittenkin tekee, niin ei ole mitään halua auttaa! Esimerkissä kyse ei ole manipuloivasta tyttärestä vaan kerran toisensa jälkeen vastoin vanhempien neuvoja toimivasta pojasta ja tämän vaimosta.
[/quote]
No voin myöntää, etten todellakaan tajunnut, että se "eniten apua tarvitseva" onkin se pienemmissä ongelmissa oleva tytär. Hyvin kyllä osoitat perusteluillasi, että vanhemmat joskus todellakin suosivat jotain lastaan ja sitten kirkkain silmin väittävät, että hän on se eniten apua tarvitseva. Kun siitähän tässä puhuttiin, jos vielä muistat.
[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 11:51"][quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 11:27"]
Ihan mielenkiinnosta kysyn, mistä anoppina ja äitinä päättelet jonkun lapsistasi "tarvitsevan eniten tukeasi"? Mitkä ovat ne merkit, josta voit tällaisen päätelmän tehdä? Otatko huomioon esim. lastesi luonne-erot: joku lapsista saattaa liioitella asioitaan ja joku taas salaa ne?
Esim. oma mieheni on luonteeltaan sellainen, ettei kerro ongelmiaan kenellekään, ei erityisesti vanhemmilleen, vaan haluaa loppuun saakka tulla omillaan toimeen. Ongelmat ovat olleet todella suuria, mutta kukaan ei tiedä niistä kun mies puree hammasta ja vaikenee taakkansa alla. On ollut terveysongelmia, on ollut talousongelmia, on ollut työttömyyttä, ollaan jouduttu myymään asunto ja muuttamaan pienempään jne. Haluaa pärjätä ja auttaa aina muita.
Kun taas mieheni siskolla menee kaikki loistavasti. On hyväpaikkainen työ ja yläluokkainen elämä, jota anoppi tukee kaikilla tavoilla. Ainoana erona se, että tämä sisko valittaa ja narisee jatkuvasti äidilleen elämänsä pieniäkin ongelmia, tästä syystä anoppi yksinkertaisena kansanihmisenä kai olettaa hänen "tarvitsevan apua eniten".
Tytär on kuin ahne, kyltymätön käenpoikanen, joka sysää veljensä pesästä ulos huutamalla kovimpaan ääneen.
[/quote]
En ole tuo anoppi, mutta kasvatettuani lapsiani noin 18v olen kyllä aika lailla tutustunut heihin ja tiedän, kuka heistä on heikoin, kuka vahvoin, kuka pärjää missä vain ja kuka epäröi. Ei me vanhanaikaiset itse lapsemme hoitaneet äidit olla niin sinisilmäisiä kuin oletetaan.
[/quote]
Vaikka kuvittelet olevasi kaiken manipuloinnin yläpuolella, niin et sinä ole. Ja tuossa yllä annettiin esimerkki miten se usein menee. Sori vaan.